Jännä tunne - en ole koskaan luottanut kehenkään samalla tavalla, enkä oikein edes osaa sanoa mistä se kumpuaa. Emme kuitenkaan edes ole sillä tavalla läheisiä tai tunne toisiamme...
Silti voisin laskea kaiken sinun käsiisi ja luottaa, että pidät huolen.
Silti voisin laskea kaiken sinun käsiisi ja luottaa, että pidät huolen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sama juttu.
Ei kannata luottaa miehiin
siis naiseen vain mieheen
:) Minuun voi luottaa. Vaikken tiedä tarkoitatko minua. Luota vain tunteeseesi ja pidä silti silmät ja korvat avoinna, sillä elämä tuottaa myös paljon pettymyksiä. Ja jokainen voi pettää luottamuksen, sillä odotukset voivat olla jotakin muuta sinulla kuin hänellä.
En helpolla luota ihmisiin. Yleensä odotan vain heidän pettävän luottamukseni, sillä niin on käynyt monta, monta kertaa. Siksi onkin hassua nyt ymmärtää, että mitään sellaisia pelkoja minulla ei enää ole hänen kohdallaan.
Mikä on se "kaikesta huolimatta?"
En ihan sokeana menisi luottamaan ihmiseen jota en edes tuntisi paremmin.
Mä en taida luottaa enää kehenkään, kun on liian monta kertaa saanut nokillensa
voi käydä ylättävän helposti. Aika vaikeeta vaan elää ite, jos et voi luottaa toisiin.
on osittain ehkä vaistonvaraista. Tai se, että ei luota. Minua joskus vaivaa joidenkin ihmisten kohdalla se, etten luota heihin, mutta ei kuitenkaan ole mitään sellaista, jolla voisi itselleen todistella, miksi ei luota.
Vähemmän sellaisia on, joihin voisi sanoa täysin luottavansa, siksi kirjoituksesi on oikeastaan aika melkoinen asia hänelle, jolle sen osoitit.
Onko käynyt mielessä, että luottokin on yksi- tai kaksipuolista, varsinkin kun on niitä "kaikkia huolimisia"? Ja kun ei olla läheisiä eikä tunneta. Ja vielä pitäis ottaa jonkun asiat kantaakseen ja huolehtiakseen. Mitä se on toisen kannalta? Ja haluttaako toisella olla luottamuksen arvoinen, jääkö siitä vaan kipeä kokemus, jos sä luotat, mut suhun ei luota?
Luottamus ei ole helppo laji, eikä pidä ollakaan ihan kevyttä kenttäharrastusta mihin tahansa.
mä en ainakaan helposti enää luota kehenkään olen kanssa sen verran saanut takkiin tässä elämäni varrella, eräskin valehteli kaikenlaista 7vuotta viimevuoteen asti sitten mulle riitti sen jälkeen en ole häneen luottanut enkä tule enää koskaan luottamaan
mikä sen särki? Ja mihin se sitä ennen perustui?
aluksihan tuntuikin menevän hyvin mutta eihän sitä sitten kauan kestänytkään
vaikkakin on enemmän kuin tuo 7v
eräs matka jonka hän teki jonnekkin eikä sitten ollutkaan siellä missä sanoi olleensa , minulla ei ole tapana vaihtaa miestä kuin paitaa mutta sen jälkeen en oikeastaan ole häneen pystynyt luottamaan. olihan siinä joku nainenkin jossain vaiheessa mutta sitä vaan sitten tottuneesti "roikkuu " jossain suhteessa vaikka sitä onnellisuutta ja luottamusta ei olisikaan ollut moneen vuoteen
mutta niinhän se on aina tuntunut menevän minun kohdallani.......
Mutta rakkaushan onkin sokea
arvaa vaan, oliko rakkaus hiljaa mielessäni pääasia :)
No, mikä sitten oli? Vai oliko?
ekaksi sen Luottokortin luovuttaisit
paluatan kyllä..
Mietin sellaista juttua että olisitko sittenkin epävarma hänen suhteensa
ja haluaat kuulla toistenkin mielipiteitä.
Ehei. Kulutan tässä aikaa ja pohdin täällä itsekseni ääneen. Tuntemattomiahan tässä ollaan. Hyvä olo piti purkaa jonnekin. :)
minulla vain on sellainen käsitys tästä palstasta että paluuta ei enää ole.
Kannattaako näihin palstoihin kaikkea perustaa - tai oikeastaan yhtään mitään? Ajatusten kaatopaikkoja nämä ovat. Todellisuus on se joka painaa.
sinun luottamus häneen? ja toisinpäin
Miten olis jos aloittaisit ihan alusta ja opettelisit ensin edes tutustumalla ihmiseen kunnolla
vain onko sun oma luottamus ollut koetuksella ,sitä luottamusta kuin tuskin täältä löytyy.
Jännä juttu. kun luin tämän viestisi tunsin jotenkin valaistuneeni...itselläni aivan samanlainen tuntemuksia erään komistuksen suhteen.
Tähän on pakko palata heti huomenna, tätä ei voi jättää tähän :)
Ei tähän muuta voi nyt vastata.
Jos jotain lupaan, niin se kyllä (lähes aina) pitää ja rankasti ärsyttää jos ei pidä. Sanoisin että voit luottaa.
En tiedä, kuka on aloittaja, ehkä ei kuitenkaan hän m kenelle tämän tarkoitin.
Minulla olisi melkoiset aarteet halussani jos olisin ollut sen "luontoinen"
voi hitsi.
ilman avio ehtoa sit vaan naimissiin
Luottamus syntyy ajan kanssa, tutustumalla kuten tuolla joku totesikin. Siltikään, vika lienee minussa, on vaikea ajatella, että 100% voisin luottaa kehenkään. Tätä olen pohtinut itsekseni. Mistä johtuu. Huonoja kokemuksia on takana. Luottamusta on toki ihmisiin (ystäviin) mutta en tuudittaudu sinisilmäisesti, sokeasti mihinkään tai kehenkään.