Facebook on yksinäiselle likaa

Voithan aina laittaa kauniita luontokuvia facebookiin, joita olet ottanut ulkoa yksin kävellessä?

Ongelma on siinä että et ilmeisesti tunne Facebook "kavereitasi" oikeassa elämässä. Olen huomannut että "tykkäykset" ja kommentit menevät enimmäkseen niille joiden kanssa on reaalielämässäkin eniten tekemisissä. Facebook on apuväline jolla voit tutustua paremmin jo tuntemiisi ihmisiisi. Käytä sitä.

Itselläni on paljon ns. "kavereita", mutta koen silti valtavaa henkistä yksinäisyyttä. En omaa yhtään läheistä ystävää. Kyllähän se ottaa toki päähän aina kun huomaa miten läheisiä ihmissuhteita. Kaverien seinille kirjoitetaan "sisko

Itellä sama homma mutta sitten panin veispuuktouhun pelleilyksi ja on tosi hauskaa. Musiikista ja parin tyypin kanssa en viiti pilailla mutta muuten voi laittaa ihan prööt. Kokeile, mitä tapahtuu ja jos ei tunne ketään, niin mitä väliä sillä on.
Tiä vaikka joku alkaisi oikeasti tykkäämäänkin sinusta tai sitten joku ei saata tykätä ihan niin paljon :D

Noloa kun itelläni on facebookissa vaan 20 kaveria. Muilla on yli sata! Tapaan paria heistä joskus harvoin. Olen aina ollut melko yksinäinen ja huono tutustumaan ihmisiin. Nyt olen ollut kolme päivää sisällä (kaupassakäyntiä lukuun ottamatta) ja tuntuu että pää hajoo.

Samoin
tuo facebook sopii meneville nuorille. Muut voi jäädä sieltä pois.
kuulun itse niihin pois jääviin.

Facebook-touhusta tulee mieleen pyrstösulkiaan esittelevät riikinkukot.

Facebook on nykyihmiselle samanlainen väline viestiä omaa sosiaalista ja geneettistä statustaan kuin pyrstösulat riikinkukolle.

Ihmiset väittävät, että FB on vain yhteydenpitoväline. Onhan se sitäkin, mutta sosiaalisen statuksen julkituominen on FB:n pääasiallinen tarkoitus. Hankala laittaa mitään tarkkaa lukua, mutta oma veikkaukseni on, että FB:n käytöstä 25% on kommunikointia ja 75% on statuksen julkituomista. Ihmiset eivät halua myöntää tätä ilmiselvää totuutta, koska haluavat ajatella olevansa jotain enemmän kuin pelkkiä eläinyksilöitä keskellä luonnonvalinnan asettamaa kilpailua.

Ihminen on kaiken kehityksensäkin keskellä äärimmäisen primitiivinen elämänmuoto. Viettiensä orja siinä missä metsäkauris, koala, hämähäkki tai mikä tahansa muu eläin.

Elämä on karua. Kannattaa mennä lähimpään terveyskeskukseen pyytämään lobotomiaa jos ei kestä.

onko sinne facebookiin pakko mennä,itse en mene juuri tuon pintaliidon takia. massa eläinhän ihmlnen on.kaikkeen ei ole tarvis mennä. mutta tämä netti, täällähän on kaikkea hupatusta. , , , ,

Jos on vähänkin nuorempi ihminen, niin tuntuu kyllä nykyisin, että oma facebook-profiili on ihan oletus. Enää ei edes kysytä, että oletko facebookissa, nykyisin vain ilmoitetaan, että "lisäsin sut kaveriks". Varmasti se onkin sitten niin, että mitä nuorempi olet, sitä vaikeampi on olla pois facebookissa. Monista tapahtumista ilmoitetaan pelkästään facebookissa, jäät aivan ulkopuoliseksi niistä jos et ole 24h kyyläämässä ruudun ääressä (tai ainakin 12h). Välillä toivoo ettei nettiä olisi, tai jos olisi niin ei ainakaan noita yhteisöpalveluita. Kaipa sitä on ennenkin pärjätty ilman.

Facebook on kyllä rikkonut ystävä-käsitteen (vai onko se siellä kaveri suomeksi): ei kai nyt kukaan pidä joskus kerran nähtyä ihmistä ystävänä. Okei, näitä tälläisiä ihmisiä kai sitten riittää, jos kaverilistoihin on uskominen. Yli 500 ystävää tuntuu mahdottomalta ylläpitää. Google -palvelun tavoin facebookissa pitäisi pystyä jaottelemaan ihmiset perheeseen, ystäviin, työkavereihin ja tuttuihin. Tällä tavoin ei syntyisi harhaluuloa siitä, että jollakin voisi olla se 500 oikeaa kaveria, väistämättä tuosta määrästä ainoastaan joku 1/10 voi olla läheisimpiä ihmisiä.

Kyllähän se fb aika virtuaalipippelin kasvatuspaikka on. PItäisi vaan koittaa muistaa, että osalle ihmisistä ystävä-käsite on niin häälyvä eikä ottaa itseensä jos itsellä ei ole kuin muutama kaverilistassa. Sekin olisi myös hyvä, jos facebookissa halutessasi lisätä jonkun ystäväksesi, sinun täytyisi kirjoittaa hänelle viesti perustelleeksesi miksi haluat lisätä hänet listallesi. Sama juttu voisi myös olla silloin, jos haluat poistaa jonkun. Tällöin tulisi ottaneeksi edes kerran jotain kontaktia kaikkiin listallaan oleviin. Välillä on myös näitä ihmisiä, jotka poistelevat porukkaa listaltaan ilman mitään kummoisempaa syytä. Monet kerrat olen ihmeissäni käynyt kaverilistaa läpi ja havainnut porukan kadonneen. En ymmärrä miksi, jos he itse ovat halunneet olla kavereita niin miksi sitten eivät yhtäkkiä haluakaan olla.

Nojoo, mutta älkää nyt ihmiset masentuko vaikkei kaverilistoillanne olisi kuin muutamia, todennäköisesti ne teidän 20 henkilöänne ovat läheisempiä kuin ne sattumanvaraisesti valitut 20 henkilöä jonkun "kompensoin pientä munaani ja huonoa itsetuntoani näillä 500 feikkikaverillani"-tyypin listalta. Ja aina voi asetuksista piilottaa oman kaverilistan, jos haluaa uskotella muille jotakin. Jos pakottavaa tarvetta ei ole, eipä siellä facebookissa muutenkaan kannata olla, sillä palvelu kerää aivan mielettömästi tietoja koneestanne. Unohtakaa ahdistavat yhteisöpalvelut ja keksikää jotain muuta puuhaa. Tai pitäkää paussia facebookin käytöstä, voitte vaikka deaktivoida tunnuksenne joksikin aikaa ja palata sitten kun siltä tuntuu, siellä ne pitävät tietonne tallessa. Luultavasti ikuisesti.

Sama täällä... Itellä on 27 "kaveria", joista tunnen n. 90%, loput on nettituttuja(netissä tutustunut) ja kaikista facebook kavereista on n. 10% joiden kanssa olen tekemisissä joskus harvoin.

Joo, itselläni on ollut myös samoja ajatuksia fb:stä. Facebook tarinani alkoi viime syksynä, kun huomasin yhtäkkiä, että melkein jokainen tuttavani on tällä sivustolla. Päätin luoda sitten oman profiilin loppuvuodesta ja tämän jälkeen aloin tarkastella myös muiden profiileja. Siinä sitten vain ajatteli muiden kuvista, että tästäkin tapahtumasta on sitten jääty paitsi. Itellänikin on vain 40-50 "kaveria", joista vain muutama on melko läheinen. Käyn yleensä vain näyttelemäsä peukkuja kavereille ja katselemassa heidän kuulumisiaan, myös lempibändien.En kuitenkaan huoli yli kolmeasataa frendiä, jonka voitte varmaan arvatakkin. Enkä kirjoita seinälleni joka päivä jotain turhaa p#sk/a, vaan hieman merkittävempiä asioita, jota vain pari ihmistä käy kommentoimassa.

Kyllä tämä nyky-yhteiskunnan nettimaailma on kieltämättä yhtä hullunmyllyä ainakin osittain.

Mulla on facebookissa kymmeniä ulkomaalaisia kavereita joiden kanssa tulee pidettyä yhteyksiä jos ei ihan päivittäin niin ainakin viikottain.
Itse kylläkin tunnun olevan joillekkin tosielämän kavereille pelkästään plus-merkki siellä kaveri listassa.
Yksinäinen kun olen niin välillä on hiukan rasittavaa kattoa kavereiden päivityksiä että miten joku seurustelee sen kanssa ja joku toinen menee kihloihin.

Hehe, miksi roikkua feisbuukissa? Joskus kokeilin, mutta heti samana päivänä päätin jättää väliin. En tee sillä mitään, kun ei ole kavereitakaan. Toki sukulaiset sitä käyttää, mutta läheisimmät näen muutenkin, ja yhteyttä voi pitää helpommin Mesellä tai puhelimella. Kauemmat sukulaiset eivät voisi vähempää kiinnostaa. Olkoon heillä oma elämä ja minulla oma. Muutenkin olen hiljaista, varovaista, rauhallista, erakkosorttia, ettei kiinnosta päivitellä mitä olen tehnyt, teen, tai olen tekemässä.

Ei kannata turhia paineita ottaa siitä sivustosta. Ja onhan nyt jo tullut Googlelle oma sivusto G , sinnekin voi mennä, hehe https://plus.google.com/up/start/?sw=1&type=st

Mervi Juuri- minä ainakin aion kokeilla kastraatiota jos mahdollista, viimeksi kun jouduin Hesperiaan luulin olevani Matti Nykänen. Puhutaan tästä lisää ryhmässäni Majakassa. Mervi Juuri -ääniä kuulevien ryhmä, Majakka ry , Teuvo Pakkalantie 1 A, 0040 Helsinki, puh 145028.

Lisätkää kaikki toisenne facebookissa ja tykkäilkää toistenne jutuista (jos tykkäätte toistenne jutuista) :D Ja tämä ei ole sarkasmia vaan ihan oikeasti, voisin kuvitella että te piristäisitte toistenne elämiä ihan mukavasti, saisitte vähän juttuseuraa, täällä tuntuu juttu luistavan ihan mukavasti.

Olin ennen facebookissa. Minulla oli 300-500 "kaveria". Keräsin niitä, jotta en nolaisi itseäni... Minulla ei ole läheisiä ystäviä, ehkä 1-2 kaveria joiden kanssa juttelen joskus. Säälittävää, tiedän. En tiedä missä vika vaikka olen ystävällinen, suvaitsevainen, avoin, hyvin keskusteluhalukas jne jne. No, sosiaalisimmasta päästä en ole siksi jäin pois fb:sta. Toivon kaikesta sydämestäni, että joskus minäkin löydän läheisen ystävän itselleni niin ei aina tarvitse käydä paikoissa yksin.

Miten sait 500 kaveria? Olen mielestäni jopa sosiaalinen mutta on vain 50 kaveria facebookissa (pääosin sukulaisia) vaikka olen lähettänyt pyynnön yli sadalle puolitutulle, kukaan ei vain halua olla kaverini.

Näinhän se on.

Facebookissa on paljon näitä keräilijätyyppejä, jotka pyytävät kaverikseen sellaisia, jonka kanssa ovat jutelleen ohimennen jonkun toisen kaverin kautta. Ei kai kukaan luule, että sellainen, jolla on 800 kaveria kaveeraa näiden kaikkien kanssa. Toki tällaisella varmaan on paljon todellisiakin ystäviä.

Minäkin olen suvantovaiheessa erottuani pitkästä avioliitosta. Vaikea alkaa elää sinkkuna, kun on koko elämänsä ollut parisuhteessa, vähän niin kuin tuuliajolla. En ole myöskään mikään bilettäjä ja realistisesti ajatellen mahdollisuudet löytää kumppani ovat kai lottovoiton luokkaan. Yhden yön saalistajia ja sitoutumiskammoisia varmaan löytyy.

Etsikö itse ystäviä, parisuhdetta vai mitä, et sitä tuossa viestissäsi kertonut.

http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2011/07/16/facebook-kaytto-kertoo-oletko-luuseri-vai-voittaja/20119960/139

sdfsdfsdfsdfasfdf:
en liioittele, pienellä paikkakunnalla suurin osa asukkaista vihaa minua avoimesti

Omassa facebookissa on alle 50 "kaveria", jotka kaikki toki olen livenä tavannut, mutta ehkä 5henkilöä sellaisia, joita vuoden mittaan tapaan useammin. Olen kuitenkin ottanut sellaisen periaatteen, että facebook-ystävät on niitä, jotka ainakin kerran on tavattu livenä, enkä keräile sinne nettituttuja ja kaverin kavereita.
Oma elämäni on tasaista töistä kotiin puurtamista, mutta silloin tällöin heitän jotain ympäripyöreää ja julkaisen nimenomaan itse otettuja valokuvia iltakävelyltä tms. joihin saan paljonkin kommentteja tutuilta. Keskusteluikkunan pidän tarkoituksella pois päältä. Kurkkaan facebookiin useamman kerran päivässä, mutta omia päivityksiä tulee vaihtelevasti kerran-pari viikossa, harvemminkin.

Näin pientä kaveriporukkaa seuratessa huomaan, että vähiten yhteydenpitoa, kommentointia on niillä, jotka jatkuvasti julkaisevat toinen toisensa perään Youtube-linkkejä, lehtilinkkejä ja korkeintaan kännissä surkuttelevat maailman pahuutta. Tällaiselle henkilölle kommentoivat "uudet" kaverit muutaman viikon, mutta pian kyllästyvät.
"Hiljaisimmat" jäävät myös sivuun, muttei pahassa mielessä. Ja itseasiassa harvoin päivittäessään tulevat kyllä huomatuksi.
Eniten kommentointia varmastikin kerää eläinfotot, on ne sitten omasta kissasta tai pihapiirin oravasta. Paljon huomiota kerää myös, jos valokuvien tasoon vähän panostaa, eikä julkaise kaikkia suttuisia kännykkäkuvia, vaan hiukan miettii sommittelua ja itse kuvan teknistä laatua. Tän päivän pikkupokkarillakin saa jo ihan siistiä jälkeä facebook kuviksi, joten ei vaadi sen kummoisempia laitteita. Vähän ajatusta vaan.
Tilapäivityksiä mieluummin harvemmin, kuin jokaisesta aivastuksesta ja askeleesta. Jos ei "tapahdu mitään", joskus voi päivitellä itselle sattuneita harmittomia pikkumokia tms.

Facebook on mukava ajankulu, kun siihen suhtautuu oikein, eikä kuvittele, että siellä tulisi roikkua koko vapaa-aikansa. Tuskin se "kaverikaan" siellä kokoajan on, vaikka näyttäisikin paikallaolevaksi. Monilla on tapana jättää kone ja facebook auki, vaikka istuisivat telkun ääressä tai muissa puuhissaan. Nykyisin monilla jäänee jo puhelimenkin kautta facebook auki.

Visuaalisesti ajattelevana tyyppinä olen aina ihmetellyt, miten kaavamaiselta FB näyttää. Käyttäjien profiilisivut naamatauluineen kuin varaosaluettelon aukeamat. Kokonaisuudessaan kuin yksi iso potilasrekisteri :D

Kauan sitten muinaisuudessa, kun tyypit vielä tekivät itselleen kotisivuja, jokainen pikseli niissä oli tekijänsä päätettävissä (todellisia taideteoksia monet niistä, toki valmiita mallejakin rajattomasti tarjolla). Kun sait sivusi valmiiksi, saatoit olla varma siitä, että muut näkevät sivun samanlaisena kuin itsekin näet.

Nyt fb-aikana saat päättää murto-osan tuottamasi sisällön ulkoisesta ja muustakin olemuksesta. Täppäilet rasteja ruutuihin (toivoen parasta, ettei valinnoillasi ole käänteinen vaikutus aikomuksiisi nähden) ja peukuttelet elämääsi eteenpäin.

Personoidun netin aikakaudella ideana on, että jokaiselle näytetään erilainen näkymä. Samalla yhteinen todellisuus häviää. Eletään ikäänkuin maanalaisessa myyrälabyrintissa, jossa vain keskusmyyrällä on käsitys kokonaisuudesta: Vaikka yhtä hyvin voisi ihailla avaruutta käpälät tukevasti maan pinnalla, tai vaikkapa vuoren huipulta, jos sinne asti jaksaa kiivetä.

Kauanko tämä vaihe kestää...tuskin kovinkaan kauan, ottaen huomioon, että toisaalla jo hehkutetaan aivan päinvastaisia trendejä. Netissä pysyvää on vain muutos. Onneksi!

ymmärän yskäsi itelläkin välillä samoaj ajatuksia ja sunnuntait pahimpia! tuntuu että pakahtuu ja ite kuiteski jo ikämies!

No on se vähän masentava paikka. Pelasin yhtä fb-peliä, joten hankin yli 200 "kaveria" sitä kautta. Yksi tuli jopa juttelemaan, mutta se oli amerikkalainen joten ei se olisi toiminut mitenkään. Sitten kun lopetin pelin rupesin poistamaan porukkaa, mutta lopetin siinä 20 kieppeillä, koska en uskalla poistaa enempää. Mulla on nimittäin vain 4-5 aika lailla oikeata kaveria siinä listalla, 6 tuttua ja 2 veljeä. Että hyvin vähän siellä on ketään, ja aika usein näkyy ettei ketään ole paikalla kuin minä.
Ei ees entiset ja nykyiset luokkalaiset lisää mua kaverikseen. Vaikeuttaa niihin tutustumista kyllä kummasti...

Turhauttava paikka. Sinänsä erinomainen väline yhteydenpitoon, mutta juurikin tuo kaverilaskuri on todellinen riesa. En ole mikään friikki, mutta minulla on silti aika vähän kavereita, koska tulen pieneltä paikkakunnalta, ja sielläkin hengasin nuorempana lähinnä tiiviin kaveriporukkani kanssa. Nyt sitten ahdistaa kun olen muuttamassa suuremmalle paikkakunnalle opiskelemaan ja sitten tulevat luokkakaverini voivat päätellä vähäisestä fb-kaverimäärästäni että olen varmasti jonkin sortin luuseri kun en parempaan ole pystynyt.

Olisihan yksi mahdollisuus sitten alkaa etsimään kavereiksi kaikkia mahdollisia henkilöitä kenet olen voinut edes kerran elämässäni tavata, mutta eipä sekään oikein huvittaisi kun tavallaan inhoan kaverien lisäilyä vain määrän kasvattimisen takia.

Pitänee Facebookissa kuitenkin pysyä ihan uusiin ihmisiin tutustumisen takia. Toki parhaisiin kavereihin saa yhteyden muutenkin, mutta uudempien tuttavuuksien kanssa fb on luonteva paikka aloittaa. Ei siis mitään Facebookia vastaan sinänsä, mutta vähäinen kaverimäärä (ja se mitä muut siitä ajattelisivat) kyllä ärsyttää todella pahasti.

Ei pidä ressata itseään sillä, että on vain muutama fb-kaveri. Miekin käyn toisinaan kaverilistaa läpi ja pudottelen pois sellaisia henkilöitä, joiden kanssa ei ole mitään yhteistä. Olen vastanut tuntemattomien kaveripyyntöihin ja itsekin olen niitä lähetellyt. Mutta kaverilistaan jää ne, joiden kanssa pelaan jotain fb-peliä tai jolla on muuten vain mukavat jutut tai hyviä youtube-videoita.

Facebuukissa tahtoo olla nuita asetuksia vähän joka lähtöön. Esimerkiksi etusivulta voi valita kenen kaverin tai sovelluksen jutut näkyy. Joko ruksii niitä julkaisuja, tai sitten on valittuna se asetus, jossa näytetään vain tiettyjen kavereiden julkaisut. Jos itsellä on vain muutama kaveri, niin voihan se olla ettei edes näy kyseisten kavereiden etusivulla. Ja jotkut eivät välttämättä käy edes profiiliasi vilkaisemassa.

Mutta älä anna sen synkistää maailmaasi, jos kavereitasi ei kiinnosta siun juttusi. Jos kuulut johonkin ryhmään tai fanitus-sivuun, niin voit aina siellä käydä kommentoimassa. Kyllä aina joku joskus vastaa kommentiisi tai postaamaasi kuvaan tahi juutuuppi-videoon.

Valokuvat ovat muuten tosi kiva tapa saada vähän huomiota, jos sellaista kaipaa. Mutta kannattaa miettiä mitä kuvia laittaa... Yksi kaveri lähti nopeasti pois kaverilistalta postattuaan kuvan "nakistaan". Jos ei ole kameraa, millä räpsiä kuvia (luonnosta, naapurin turresta tai vaikka oman sängyn alta villakoirista) niin laita vaikka joku sarjakuva. Kännykän kamera käy ihan hyvin, kunhan on riittävän hyvä valaistus. Muuten voi tulla niitä suttukuvia...

Mun elämä on veteen piirretty viiva

ja sekin on masentavaa luoskella muitten tekemisistä ja bilettelyistä. Välillä kyl tuntuu et ihmiset siellä haluu vaan lesoilla kaikesta lomamatkoistaan yms. touhuistaan.

Olen itse vakaasti sitä mieltä, että yksinäisyys on omalla tavallaan oma valinta.
Sillä kaikki tuntemani sosiaaliset ihmiset ovat ITSE aina suuna päänä joka paikassa ja järjestelemässä bileitä ja menossa vaikka kuokkimaan toisen bileisiin, jollei muuta keksi.
Minullakin on pari kaveria, jotka eivät kertakaikkiaan siedä olla hetkeäkään yksin. Aina luuri kourassa... Jos itse ottaa ihmisiin yhteyttä niin aina joku tulee jostain mukaan.
Etenkin, jos olet sellaine bileidenjärjestäjä tyyppi niin aina tulee paljon ihmisiä, koska joku kaveri tykkää aina jostakin toisesta kaverista ja tulee paikanpäälle.

Toinen tilanne tietysti on, jos olet aivan liian köyhä, jonka takia olet syrjäytynyt... Joutunut työttömyyden takia muuttamaan metsän keskelle ja kaukaisen sijainnin takia et saa uusia töitä.
Niin kuin minä...

Toivottavasti Kataisen 6-pack keksii, että miten aikovat hoitaa Vanhasen aiheuttamat syrjäytymiset.

On hanurista..Minä ainakin tunnen yhden menestyvän,sosiaalisen ja mukavan ihmisen jolla on facebookissa vain yksi kaveri.
Facebook on turha tarpeeton ja mitätön palvelu jota aikuisten oikeesti ei tarvitse kukaan mihinkään.

Ei kannata murehtia moisia
Unohda koko facebook, ihant turha ,kuka sitä tarvii...??
Elämän laatu paraneekun ei notku koneella...

Mäkin oon naamakirjas, kavereita nolla. Kukaan ei ole pyytänyt kaveriksi.

Facebook ei todellakaan ole sosiaalisten ihmisten media -höpö höpö. Siellä roikkuu juuri sellaisia ihmisia, jotka viettävät suuren osan päivästään neljän seinän sisällä ilman todellista sosiaalista kanssakäymistä!!!!! Kyseessä on siis illuusio eli harhakuvitelma.
Jokainen omilla aivoillaan ajatteleva tämän asian ymmärtää ja tietää, mutta harva haluaa sitä tunnustaan edes itselleen.

En ikinä liity facebookkiin, olen 45-vuotias, minulla on vain kaksi hyvää ystävää, joista toinen on facebookissa. Eli minulla olisi vain 1 kaveri:) tietysti sukulaisia ja työkavereita olisi. Eli miksi sinne liittyisin, minua ei todellakaan kiinnosta työkavereiden asiat vapaalla.

Pakko vaan sanoa että kaikille ei mee nallekarkit tasan. Itselläni on tuolla naamakirjassa joku päälle 400 ystävää, joista tietenkin murto-osa on oikeasti hyviä ystäviäni oikeassa elämässä mutta kaikki loput tunnen ja miltei kaikki olen tavannut vähintään kerran. Onhan tuo facebook kätevä kun pitää suunnitella jotain mökkeilyreissuu tai vastaavaa. Tosin olen ite kyl äärettömän sosiaalinen elukka ja uusien kaverisuhteiden luominen on melko helppoa.

Heissan :)
On totta mitä kirjoitat ja sopii hyvin monelle. Itselläni on feissarissa sukulaisia, ystäviä, joita tapaan myös ns livessä. Sitten on uusiakasvoja, joihin en ole missään livekontaktissa, mutta heidän kanssaan on sitten juteltu maailmanmenosta ym. Voin antaa vinkin, aktiivisella kommentoimisella saa aikaan aktiiviista yhteydenpitoa.

Yleensä piipahdan aamukahvit juomas naamakirjas niinsanotusti ja hyvin harvoin viikonlopulla sit saatan istahtaa hieman pidemmäksikin aikaa. Feissari antaa monta kivaa hetkeä, olemalla itse rohkea. Mutta kaikkea ei kuitenkaan kannata tuoda kenellekkään julki, omasta elämästään ja kuvienkin kanssa on oltava tarkka. Ja jos jollakin on aina hyvin hauskaa, täytyy osata kyseinalaistaa..Onko meidän kenenkään elämä aina niin ihanaa. Feissarissa on helppo olla mitä vain :)

Tsemppiä siulle ja rohkeutta, feissari nimenomaan on yksi hyvä paikka, missä yksinäisyyttäkin voi purkaa ja kas kummaa aivan varmasti löytyy usiampi samnlaisia tunteita tunteva. Jokainen meistä on joksus ykinäinenkin, varsin jos ei ole sitä puolisoa tai surustelukaveria. Muista et ole yksin maailmassa yksinäinen

Mitä tuota vouhottamaan tuon sosiaalisen elämän puutteen kanssa. Aika on rajallista kaikille ja jokainen päättäkööt ite kuinka seurallinen tai yksinäinen on. Älkää ahdistuko siitä, jos ette ole suuren joukon suosiossa ja jos teillä ei nyt ole satoja naamakirjailijoita kiusana. Olette kuitenkin kaikki jumalan luomia (tai minkä nyt ikinä olettekaan) ja tasa-arvoisia nauttimaan jokaisesta päivästä, oli sitten ympärillä tuhat tai yksi kaveria.

Itse nautin siitä, että saan olla yksikseni ja touhuta omia juttujani. Väsyisin vaan paljosta ihmishälinästä. Ehkä nuorempana mietin itsekin, että pitäisikö sitä enemmän pyöriä ja höpöttää julkisilla paikoilla. Ei pitäisi, vastaan nyt. En olisi sen onnellisempi kuin nytkään ja ehkä olisin jopa ahdistunut ja pahoittanut vain mieleni, muiden kateellisuudesta ja selkään puukottamisista.

Yksinäinen, mutta äärimmäisen onnellinen sellainen :)

Kyllä facebookki on vähän asioilla "leuhkimista", yritetään esittää kuinka ihanaa oma elämä on , mutta kuka sitä omaa surkeuttaan haluaisikaan tuoda esille. Muistan ajan jolloin ei ollut tuota facebookkia vielä, olo oli jotenkin paljon tyytyväisempi.

Minä en ole Facebookissa, koska en tarvitse menneisyyden haamuja. Yleensä siihen on syynsä, että en ole enää menneisyydestä tuttujen ihmisten kanssa väleissä. Katson mieluummin tulevaisuuteen ja olen kiinnostunut löytämään uusia ihmisiä. :) Varmasti sellaisia löytyisi Facebookistakin, mutta tähän mennessä olen etsinyt tuttavuudet muita teitä.

Tunnustan, että olen myös hieman stalkkeri-luonne. Jos olisin FB:ssä, suuri osa aikaani kuluisi varmasti ihmisten stalkkaamiseen. :P Niinpä pysyttelen jo oman itseni vuoksi poissa sieltä. Kaverin FB-tunnuksilla stalkkaillaan vanhoja luokkatovereita joskus yhdessä, se riittää mainiosti. ;)

Ammattikoulusta päästyäni luokanvalvojani koetti houkutella minua Facebookin käyttäjäksi, koska seuraa mielellään valmistuneiden oppilaiden kuulumisia. Periaatesyistä kieltäydyin, vaikka luokanvalvojastani kovasti pidänkin. Uskon, että jos ihmisillä on minulle oikeasti asiaa, he saavat minuun yhteyden ilman FB:täkin. :) En omaa suurta sosiaalista elämää, mutta jos asia sattuisi muuttumaan, niin voisin harkita rekisteröitymistä. Silloin FB:llä olisi tarkoitus nykyisten ihmissuhteiden ylläpitämisessä, eikä vain menneisyydestä tuttujen ihmisten elämän stalkkaamisessa.

Eli olen aloittajan kanssa osittain samaa mieltä, pienten kuvioiden ihmisenä en koe FB:tä kovin hyödylliseksi. Toisaalta FB on mielestäni asennekysymys; älä vertaa itseäsi muihin. Elämä pysyy aina samana, mutta suhtautumisesi määrää miltä se näyttää sinun silmissäsi.

MULLE FACEBOOK ON PELASTUS JA KOKO SOSIAALISEN ELÄMÄN PERUSTA! Mulla on facessa joku 350 kaveria. Jopa puolet näistä on sellasia jotka varmaan huomaisivat jos poistaisin heidät tai itse huomasin jos he poistaisivat minut, puolituttuja siis monetkin mutta ei niistä kavereista mitään haittaakaan siellä ole niin en ole lähtenyt poistelemaan. Tutustun todella helposti ihmisiin pinnellisesti mutta silti en kovinkaan helposti ystävysty sen paremmin, lähes kaikki parhaat ystäväni ovatkin lapsuudenystäviä joiden kanssa ystävyyttä on rakennettu päiväkodista tai ala-asteelta lähtien.

Päivittelen tilaani päivittäin ja keskimääräisesti tykkäyksiä/kommenteja tulee 10-30 kappaletta, laitan muutenkin paljon kuvia jne ja esimerkiksi eräällä kuvallani on 54 tykkääjää ja melkein yhtä monta kommenttiakin. Suurimman osan ystävieni kanssa olevasta kommunikaatiosta vietän facessa koska monet asuvat eripuolella suomea, itse teen 3-vuorotyötä ja epäsäännöllisessä työssä käy valtaosa ystävistä ja kavereistakin, monilla on lapsia, koiria, miehiä, vaimoja, talonrakennusprojekteja, koliikkivauvoja jne. Toki minulla on muutakin sosiaalista elämää, avomies ja työkaverit joita näkee pakostakin päivittäin, koirapuistossa oma vakioporukka, äiti ja veli jotka asuvat lähistöllä ja kavereitakin näen aina välillä mutta aikaa ei vaan todellakaan ole niin paljon kuin haluaisin sitä olevan..

Mulla on aina face auki kun olen koneella ja lähes jonkun kanssa keskustelu auki, en siis istu kokoajan koneella sitä tuijottaen mutta keveritkin jo tietävät että vastaan parin minuutin - ehkä parin tunnin päästä mutta vastaaan kuitenkin! En tiedä mitä tekisin ilman facea, miten kommunikoisin toisissa kaupuingeissa asuvien ystävieni kanssa tai saisin tietää heidän kuulumisiaan? En pidä itseäni mitenkään sosiaalisesti rajoittuneena vaikka joskus menee montaviikkoakin etten nää parhaita ystäviäni kertaakaan tai kuule edes heidän ääntään, silti tiedän kokoajan mitä heille kuuluu, tykkäilen heidän touhuistaan ja kerron heille (kuten monellesadalle muullekin face-kaverilleni) kuulumiseni :)

Sit kun on sellaisessa työssä että tapaa joka vuosi ja viikko uusia tyyppejä niin niitä tuttuja vain tulee. Itellä on reilu 600 kaveria FB:ssä ja tunnen heistä jokaisen. ja ei se mua sen paremmaksi tee... Ihan sama onko vähän tai paljon kavereita kunhan on ne läheisimmät olemassa :)

Pakkoko siellä facebookissa on olla ??? Poistu sieltä niin ei tartte kattella !!

kannattaa muistaa että sosiaalisuus facessa ei vielä kerro paljonkaan todellisesta ihmissuhdetaidosta,
Ne ovat eri asioita.

Miksi yleensä menisin mihinkään veispuukkiin :) Peilistäin löytyy aina hyvä kaveri ja ystävävä. :D

Minä koen Facebookin vähän eri tavalla. Minusta siellä yrittää pönkittää itsetuntoaan nimenomaan yksinäiset (muka sosiaaliset) ihmiset, joille on tärkeää, että on satoja feissarikavereita - joita ei edes oikeasti tunne. Minua ei myöskään kiinnosta tietää, kuka on juhlinut missä ja milloin, enemmän kiinnostaa mitä noin niinkuin yleensä vanhoille tutuille, sukulaisille jne. kuuluu. Ja koska asutaan kaukana sukulaisista, Facebook on minulle lähinnä tapa pitää yhteyttä näihin ihmisiin.

Hmm.. taidan olla oikea outo lintu kun facebookissa en ilmoita mitään elämästäni mutta minulla on silti todella sosiaalinen elämä vaikka facebook profiilistani saa aivan toisen kuvan :D En vain koe tätä "nörttielämää" itselleni tärkeäksi ja ekana tuleekin vain mieleenkin että yksinäiset ihmisethän ne tietokoneelle vain pitävät seuraa.

Pakkoko siellä facebookissa on sitten luuhata? Ehkä se ei vaan sovi kaikille...
Lähe mieluummin sinne luontokävelylle tai parhaan kaveris kanssa tanssimaan.
Pelleilyä se useiden "kavereiden" kerääminen on minusta. Aivan kuin pitäisi näyttää jotakin muille. Tosielämässä kai ne todelliset kaveri/ystävyyssuhteet loppupeleissä muodostetaan.

mull on 216 hyväksyttyä ,mutta se yksi ainoa ihminen puuttuu listasta ja siis vastakkaista sukupuolta..emme tunne, mutta tiedämme hyvin..ei mulla mene paljoakaan väärin jos sill on kavereita "vain" 40 ,mutta en vielä ainakaan läpäise riittävän hyvin tuota seula

tällä kiinnostamallani henkilöllä vois olla tuolla 400 kin nii paljon ku tuntuu juttelevan eri ihmisten kans..mulla vois olla max. 500 mutta tiedän valmiiks etteivät ne loput 2 puol sataa saisi aikaseks mua hyväksytyks vaikka ne loputkin vähintään ovat vähintäänki ns.hyvän päivän tuttuja...tulemme aina juttuun..

mut facebookkini saavuttaisi vuoren huippunsa jos sen yhden tavoitellun ja tulevan ystävän saisin lisättyä...toiveissa elän ja olen :)

Itsellä oli kaverilista tasaisessa nousussa kunnes 350 kaverin kohdalla koin herätyksen. En halua että kuka tahansa näkee kemukuviani tai muuta ei kaikille tarkoitettua materiaalia. Hämmästyin kuinka helposti sain poistettua sata "kaveria" listalta eikä tuntunut missään.

Nyt yritän pitää kontakteja siinä 250 paikkeilla. En pidä yhteyttä kuin ehkä pariin kymmeneen, loput ovat tuttuja joita en syystä tai toisesta halua poistaa listalta.

Pidän itsekin naamakirjaa lähinnä virtuaalisena penispumppuna ja nauran kavereilleni jotka naama valkoisena kilpailevat kavereiden määrässä (tällä hetkellä menevät jossain 600) esim menemällä kemuihin ja lisäämällä sen jälkeen joka ikisen paikalla olleen.

Olisin myös valmis poistamaan koko profiilin, ellei julkinen paine olisi niin suuri: kaikki tapahtuu nykyään facessa, joten pois jättäytyminen olisi kuin laivasta hyppäminen.

Bookissa on yksi ISO plussa, ja se on tapahtumakutsut. Helppo järjestää tapahtumia kun ei tarvitse lähettää massatekstareita tai soittaa yksitellen porukkaa läpi. Siitä kiitos zuckenbergille

Tämän takia olen puhunut asiasta tolkuttomasti siitä Facebookin turvallisuudesta. Miten ihminen kehtaa laittaa itsestään oikean nimen ja jopa oikean kuvankin julkisesti. Kun vihamies teeskentelee olevansa "hyvä ystävä" kaunan takia, hän saa selville kaikki tiedot kyseiselle kohteelle. Sen takia toivoisin, että Facebook lopetettaisiin pysyvästi ja ikuisesti.

Facebook ei ole sosiaalista. Kyllä sosiaalinen ihmien kuluttaa aikansa muuten, kun päivittelemällä jatkuvasti tekemisiään koneelle.
Itse näen ihmisiä mielummin tosi elämässä. Kiireellisen päivän jälkeen istun kyllä mielummin mieheni kanssa iltaa, mitä tietokoneella. Välillä tosin tulee jotakin kirjotettuakin ja kuvia laitettua.

Facebookissa on hyvät ja huonot puolensa. Mikä on tässä feedissä ehkä huolestuttavinta on se kuinka joillekin ihmisistä fb kaverien määrä on oman itsetunnon mittari. Pelätään sitä kuinka ihmiset reagoivat kun näkevät että on vain pari kaveria, ja sitä kautta pitävät syrjäytyneenä. Osa haalii taas kavereita mielin määrin jotta voisi näyttää muille kuinka paljon tuttuja on.
Mielestäni siinä mennään hyvin pitkälle metsään jos arvottaa omaa elämäänsä fb "mittarien" mukaan eikä sen perusteella millainen ihminen on ja mitä tekee oikealla elämällään.
Jos joku on täysi m**kku tosi elämässä, niin ei se muuta tilannetta että tällä tyypillä olisi 600 fb kaveria.

Mitä kirjoittaja itse sanoi että vaikka yrittää jutella ja laittaa kuvia niin ketään ei tunnu kiinnostavan, silloin ei voi ainakaan aktiivisuudesta kiinni. Kyse voi tosiaan olla siitä että ne "kaverit" joita siellä facessa on, eivät normi elämässä ole kovinkaan läheisiä tuttuja. Kaverin tutun kämppis ei ehkä ala kommentoimaan jotain kuvaa tai videoo.
Toisaalta taas voi olla myös siitä että koska monella on niin paljon siellä kavereita niin se jatkuva tilanpäivitysten lista on niin valtava että harvemmin päivittävän kirjoitus tai video jolla oikeasti olisi arvoa hukkuu näiden "olipas reenit", jes koti-ilta kullan kanssa" jne päivitysten sekaan.
Ymmärrän sen että haluaa tuoda esille isoja asioita elämässä, kyllä itsekin esim laitoin ekaa kertaa vuoteen tilapäivityksen kun pääsin kouluun sisään parin vuoden yrityksen jälkeen ja olin tehnyt koko kevään töitä sen eteen. Joku voi ottaa lesoiluna tai jonain muuna. Mut sen kertominen että oot just käyny suihkussa, tänään on tiistai tai vaan että meet nukkumaan, niin on jokseenkin turhaa. Paljon mielenkiintoisemmat jutut saattaa jäädä kokonaan näkemättä.

Mut jokainen käyttää tuota palvelua tyylillään, osa nostattaa egoaan niin ettei enää mahdu samaan sateeseen sen kanssa, osa tirkistelee mitä muut tekee ja seurailee muiden elämää oman ollessa vähissä. Osa käyttää sitä tehokkaana markkinointi työkaluna, jota se todellakin on.
Ja osa taas käyttää sitä viestintävälineenä ihmisiin joiden kanssa ei ehkä muuten voisi olla niin helposti tekemisissä. ja muutenkin kirjoittaa viestejä ja tilanpäivityksiä kun siltä tuntuu.

Itse en paljoa julkaise siellä, ja muutenkaan käyttö on aika vähäistä. Kavereita löytyy suht paljon jo työnkin puolesta mutta läheisempiä ystäviä on vain muutama.
Fb kavereista kuitenkin kaikki on sellaisia että jos vastaan tulee kadulla niin jäädään usein juttelemaan. Puolituttuja on melkein turha pitää siellä.

Aiemmille kirjoittajille voisin viel sanoa että en ihan ymmärrä paheksuntaa jos joku päivittää olevansa kihloissa, toki tuollaiseta saa iloita. Ja mäkin iloitsen niiden puolesta vaikka itse oon sinkku. Jos oma elämä ei juuri nyt ole siinä parhaassa jamassa ja toisella menee hyvin niin ei se välttämättä sitä kihlaus uutista julkaise muita kiusatakseen. Suomalaisen yhteiskunnan perusydin on niin kauan ollut muiden kadehtiminen ja olisin luullut että se pikku hiljaa alkaisi haihtumaan uusien sukupolvien myötä jotka saa huomattavasti erilailla vaikutuksia ympäri maailmaa kuin edelliset sukupolvet. Mut näköjään näin ei ole.

Asia on vaan niin että kukaan kaveri ei sieltä kotoa hae aikuista ihmistä, töihin ei oteta jos et itse hae, ja menestys ja onni ei tuu elämässä sille joka odottaa sitä paikoillaan. Melkein jokainen joka on itse menestynyt elämässään omien ansioiden kautta eikä esim vanhenpiensa avulla on tehnyt duunia sen eteen, ei se onni oo tipunut postiluukusta. Joten jos ei asiat oo mieleen sielle pitää tehdä jotain. Joko jättäytyä pois fb:stä, lähteä ulos ja aloittaa vaikka harrastus jota kautta saa samanhenkisiä kavereita, etsiä töitä, alkaa liikkua jos kunto ei miellytä. Se ei ole ehkä helppoa, se voi olla valtava haaste tuntua jopa mahdottomalta mutta se on sen arvoista..
Ja jokainen siihen pystyy jos vaan haluaa tarpeeksi.

Ei mulla muuta..

Jos pieni kaverimääräsi jostain syystä hävettää niin laita asetukset niin ettei kaverilistasi näy muuta kuin sinulle itsellesi. Helppoa.
Minulla on 500 kaveria, osa ulkomaalaisia jotka toki tunnen, heidän kanssaan on hyvä kommunikoida facessa, samoin monien liiketuttujen ym kanssa. Sitä kautta jaellaan jopa duunipaikkoja ja vinkataan hyvistä tyypeistä (eri aloilta) toisillemme. Tähänkin face kyllä sopii, eli on siitä facesta hyötyäkin.
Jotkut "kavereistani" ovat kavereiden kavereita jotka ilmeisesti keräävät omaan kaiffalistaansa mahdollisimman monta ihmistä pyytämällä tuntemattomia kavereikseen, osan olen hyväksynyt jos heistä vaikka olisi jollain tavoin hyötyä duuniasioissa.
Näiden tyyppien päivityksiä kuitenkin kommentoidaan ja "peukutetaan" todella vähän verrattuna kaverimäärään, voi olla 2-3 kommenttia yli 1000 "kaverilta". Säälittävää touhua.

miks ihmeessä sitten olet siellä?
itse en ole koskaan kirjautunut facebookiin koska en halunnut alkaa jotain mitä tiesin että tuottaa lopulta vain mielipahaa. minulla on ystäviä oikeassa elämässä ja se riittää, en halua että oikea "kaverinkäynti" tapahtuu nettisivulla.

siellä harvakseen tutustutaan uusiin ihmisiin, enemmänkin pidetään paremmin yhteyttä vanhoihin ja nykyisiin tuttuihin.

Ei sosiaalinen ihminen edes tarvitse facebookia kun on kavereita ympärillä joka päivä, jonka kans muutenkin tulee oltua. Minulla on facebook mutta en juuri käytä sitä. On kivempi nättää kuvia ja videofilmejä livenä ja jutella kaikkia kivoja kun kaverit on paikalla ja niitä riittää, että joskus tuntuu että pitää lähteä jonnekkin että saa olla rauhassa.
En ymmärrä kuinka facebook on saanut niin paljon suosiota. Minä en jaksa istua facebookissa kertomassa menemisiä ja tulemisia, siitä tulisi stressi:)

mä en kyllä siihen faceen liity ikinä, olen joskus piruuttani tehny vale nickin ja kattellu sit millanen se kuuluisa facebook on ja niinku sanotaan niin suurimmaks osaks se on oman egon nostatus paikka =) laitetaan valokuvii joka ruohon heilahduksesta ja kiven vierähdyksestä ja päivitellään et voi voi ku mä olin niin kännissä tossaki kuvas ja tukka on huonosti ja sit kaikki omat so called "bestikset" rämpyttää sitä tykkää- nappia ku viimistä päivää =D

työpaikallani oon huomannu sen ilmiön et jos face tulee jutuks niin moni kieltää siellä juurikaan aikaa viettävänsä ja muuta skeidaa kun oikeesti notkuu siellä joka päivä! ei voi niinku myöntää et on aktiivi käyttäjä =D

edellä olleissa kommenteissa luki et faces ei kannata olla jos ei ole kauheesti sosiaalista elämää ja koko ajan tapahdu jotain! mä sanoisin kyllä kokemuksen syvällä rintaäänellä että ennemmin se on niin että faces on just ne kenel ei oo elämää! =) perjantaisin käydää josai teinibileis ja otetaa helvetisti valokuvii niin sit on mitä laittaa sin faceen ja juoruta niistä koko viikko ennen seuraavaa perjantaita =D kaikki luokkakaverini, työkaverini jne ovat facessa jatkuvasti, pelaavat sitä iänikuista farmi-peliä ja katselevat muiden valokuvia =D=D kuka oikeesti aidon elämän omaava edes ehtii ja on kiinnostunut keskittymään tollasesta?
osa ihmisistä oikeesti siellä tietysti juttelevat keskenään ja pitävät yhteyttä mutta ne on harvassa ne ihmiset jotka facea osaavat käyttää fiksusti.

ainakin itse kun opiskelen, käyn töissä ja käyn liikuntakeskuksessa päivittäin sekä tapaan muutamaa hyvää ystävääni ja siihen lisäksi teen koulutehtäviä niin en edes iki päivinä ehtisi olemaan niin paljon koneella ku suurin osa facen käyttäjistä on =) eli älkää surko "yksinäiset facessa" , turha siel on olla jos siitä tulee vain pahamieli! poista äkkiä turha profiili sieltä ja tartu taas kiinni tosi elämään! =) joku tuolla aika alussa kirjoitti että on ollut kolme päivää sisällä kämpässään! hui!! ei terveellistä! esim mä teen usein niin että menen vaikka kirjastoon tekemään koulutehtäviä läppärini kanssa ennemmin kuin makaan kotona, ja saatan mennä pidemmälle markettiin pyörällä tai kävellen vaikka hakisi vain leipä paketin mutta pääseepähän pois kotoa! ei ole terveellistä jäädä 4seinän sisälle, masennus ja kaikki rynnii päälle voimakkaammin jos jää tuleen makaamaan!

Itsehän käytän facebookkia ("naamakirja", seriously, sanooko kukaan "kuumaposti", "viestinviejä" tai "sisäinenverkko"?) aforisminoloisten ja vihjailevien päivitysten postaamiseen, kun en ole tarpeeksi superjulkkis twiittaamaan, mutta tarpeeksi narsistinen tunteakseni tykätyksi tulemisen haluamisen tunnetta. Kaverilistan pyrin pitämään alle sadassa, koska tyhjänpäiväisiä ja tyhjäpäisiä mukatuttuja en tahdo sivuilleni urkkimaan (paskalle menosta päivittävät eivät tod. näk. ymmärrä omia päivityksiäni eikä heidän tarvitse niitä nähdäkään samalla kun minua ei kiinnosta heidän "kävi lenkillä, nyt saunaan" -updatet illasta iltaan).

itellä on kans sama vika, että 50 kaveria mutta suurin osa on "lapsettomia"
itellä kolme lasta ja olen 24v ja jos jollekkin sanon jotain niin ei välttämättä
edes vastaa, oliskohan kymmenen hyvää kaveria joita näen useasti, uusia kavereita haluaisin jotka olisi kiinnostuneet samoista asioista kun minä ja mahdollisesti haluais touhuta jotain kivaa.
alkuun kun rekisteröidyin faseen niin oli paljon kavereita lähinnä
lapsuuden aikasia kavereita.

En ole Facebookissa ja olen miettinyt mikä olisi se asia miksi minun pitäisi olla rekisteröityneenä siellä. En ole edes kokeillut. Joskus olen katsellut niitä sivuja, mutta eihän siellä lähemmin pääse mitään tarkastelemaan, kun ei ole rekisteröitynyt. Sitten taas toisaalta olen kuullut miten monet sinne rekisteröityneistä haluaisivat lopettaa käytön. Olenkin jo suunnilleen siitä asti kun em. palvelusta ensi kertaa kuulin ollut sitä mieltä, että jos se ei toimi ns. treffipalveluna suomi24-treffien tai deittinetin tapaan, se ei ole minun paikkani. Minulla on kuitenkin sähköposti, jolla pidän tarpeeksi yhteyttä jo olemassa oleviin tuttaviini.

Totta kai facebook on sosiaalisen ihmisen paikka. Ihan niinkuin spotify musiikista kiinnostuneen ja muotiblogi muodista pitävän. Jos on niin kauheaa olla "yksinäisenä" eli vähäkaverisena siellä kadehtimassa kaverien juhlimista ja kontakteja niin sen sijaan, että valittaa siitä täällä, suosittelen eroamaan koko palvelusta, jos se kerran aiheuttaa näin paljon mielipahaa. Haloo, järki käteen nyt, ei siellä ketään väkisin pidetä.

Sitä paitsi, oletteko tosiaan fiksuja aikuisia ihmisiä, jos tunnette, että kaverimäärä on eräänlainen statussymboli. ja herranjestas, jos joku haluaa tykätä joka kaverinsa jokaisesta tilasta ja kertoa elämää suurempia tarinoita, siitä kuinka "kaivoi juuri paskat varpaankynsiensä alta ja lakkas ne sit punasella ku oli tänään räväkällä tuulella ;))))" niin paljonko se teiän elämästänne on pois. Paljon näemmä ja se on aika surullista...

Kun olette yksinäisiä, nin eikö sitä suuremmalla syyllä kannata häippästä koneelta ja etsiä uusia tuttavuuksia ihan tuolta oikeasta elämästä. Helpommin kenties sanottu kuin tehty, mutta ihan totta, annatteko tosiaan jonkun nettisaitin tehdä teidät näin murheellisiksi.

Et oo ainoa. Mulla on facebookissa 60 "kaveria" joista kukaan ei koskaan kirjota yhtään mitään. Jos postaan jonkun itse videoimani tapahtuman, esim. lentonäytöksestä tuossa yksi viikko, niin ehkä kaks ihmistä kommentoi. Toinen niistä sisko ja toinen tyttöystävä.

Minäkin yritin kerran aloittaa jutustelua erään vanhan koulututun kanssa. Vaan eipä tämä vaivautunut edes vastaamaan.

Et tosiaan ole yksin.

Poistin proofiilini kokonaan, ei tarvitse enää menettää välejä Facebookin takia!

TEE SAMOIN!

Facebook on näennäissosiaalisuutta. Ihminen kuvittelee olevansa sosiaalinen, kun vastaa puolituttujen wannabe-viesteihin. Todellisuudessa moni facebookissa aikaa viettävä ei tapaa todellisia, lihaa ja verta olevia ihmisiä ollenkaan. Kynnys lähteä tapaamaan jotain facebook-tuttua vaikkapa kahvilaan voi olla ylivoimaista sosiaalisten pelkojen takia.

Joten ole huoleti. Jos kaverit eivät ota sinuun yhteyttä facebookissa, voit olla jopa ylpeä asiasta. Sinulla on selvästi enemmän tarjottavaa kuin pelkkä pinnallinen facebook-näkyvyys, josta moni on täysin riippuvainen. Jätä koko facebook ja suuntaudu ulospäin perinteisemmällä tavalla: Tapaa ihmisiä oikeasti, se on paljon kivempaa!

Eroa Siitä - Niin minäkin tein, en jaksa katella toisten turistikuvia ja narsistisia piirteitä!

FAKEBOOK taitaa olla ainoaa "kirjallisuutta" mitä alle kolmekymppinen lukee nykyään. Vaihtakaa oikeaan elämään ja ystävyyteen!!

Mulla ei juuri kavereita ole FB:ssa, enkä niitä sinne haluakaan. Seuraan yleensä joidenkin tapahtumien ja bändien kotisivuja eli mun tarkoitus on saada asioihin lisää sisältöä esim. kartoittaa uutisten taustoja etc.
No joo, pari kaveria mulla on. Ovat julkisuuden henkilöitä, joiden elämä kiinnostaa. He eivät omilla sivuillaan muuten kerro kovin paljon siitä, mitä nyt tapahtuu ja minne ovat menossa. Heidän sivuillaan on aika hauskoja linkkejä ja huumoripläjäyksiä.
Varmaan pitäsi alkaa haalia kavereita, mutta kun ei oikeessakaan elämässä niitä ole niin kovin paljon, niin olen päättänyt että linjaus on nyt tämä.

Moro! Naamakirja on ihan syvältä. Itekkin vielä siellä olen, ainoo syy oon löytänyt sieltä muutaman nuoruusajan kaverin, mut hei ihan aikuisten oikeesti, mikäli kavereita on, niin face to face. Naamakirja on niille ihmisille joilla ei ole omaa elämää, ne on reppanoita , säälittäviä olioita. Naamakirja aiheuttaa monille yksinäisille ihmisille pahaa oloa, miksi siis roikkua jossain paskassa?

Unohtakaa facebookissa lesoilu edes hetkeksi ja menkää lähimmän kaverin tykö kahville! Niin ne kuulumiset vaihdetaan!

Jep facebook syö kaverisuhteita, kaikii nykyään siellä suurimman ajan eikä tosielämässä tapahdu mitään.

Ne juhlimiset ei johda mihinkään hyvään, ja se vilkas elämä on vaan sellasta häsläämistä läpi elämän.

Ihmiset hyvät! Käyttäkää sitä Facebookia johonkin parempaan kuin siihen että kilpailette kuinka monta kaveria sulla on. Jos tuntuu yksinäiseltä, sieltä fbstä löytyy monia yhteisöjä jotka tapaa viikoittain ja johon kaikki on tervetulleita! Sen jälkeen varmasti monikin tykkää statuksesta/kuvista/tapahtumistanne...

Älkää jääkö kotiin kattomaan mitä muut tekee tai teki eilen vaan tehkää itse! Vaikka olis ujo, niin kerran se vaan kirpasee ja varmasti on sen arvoista!

Itselläni samanlainen juttu.... tuntuu ku kaikil muil olis oikeeta elämää ja itte vaa piiperrän kotona.
Onneks en enää kiinnitä muide juttuihi huomioo, toiset on vaa pakko pitää kavereina, koska ovat sukulaisia, mut heidänki tekstit voi laittaa nii ettei ne statukset siel näy :)
Mun on parempi vaa keskittyy facebook:ssa hoitamaan farmia ja pelaamaan kivoja yksinpelejä.
Mulla on facebook:ssa paljon kavereita, mutta vain muutama oikea tuttu... muut ovat vaan FarmVillen kautta kamuja ja ulkomaalaisia, jokka ei todellakaa lässytä paskaa statuksissaan, tai ehken lässyttävät, mutten ite ymmärrä.
Ehken facebook todellakin on niille joilla on niin jumalattomasti kavereita, tai muita siipeilijöitä, mutta parempi yksi hyvä oikea ystävä kuin sata huonoa.

Tuohon kohtaan että hyväksytään vain kaverilistan täytteeksi yhdyn kyllä täysin. Ainakin omalla kohdallani on niin käynyt, kavereitakin omalla listalla 120 joista se 100 taitaa olla juuri noita no hyväksytään nyt sitten kaveripyyntö, ja siihen se sitten jääkin. En nyt tarkoita sitä että pitäisi koko ajan olla yhteydessä, mutta olisihan se kiva jos edes vanha koulukaverit vastaisi moikkaukseen!! Tästä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä...mutta toisinaan tuntuu kyllä aika turhakkeelta koko naamarikirja!!!!!

just

facebook on turha paska

Kaveri listan pitäisi olla "Tunnen sinut" ei muuta Todellakin jos kamuja alkaa olla yli neljäkymmentä ne on vain tunnen sinut tyyppiä eikä heillä ole aikomustakaan kaveerata sen enempää kanssasi. Oikeita kamuja voi olla vain pari kolme koko armaadasta. jos kamuja on toista sataa, niin kymmenen voi kirjoitella enenmmänkin. Mutta turha niitä kamulistan pituuksia on hävetä, itsellä on 13 ja se on sopiva määrä.

Anna piut paut koko facebookille.

"Sitten taas toisaalta olen kuullut miten monet sinne rekisteröityneistä haluaisivat lopettaa käytön."

Sanos muuta.

"suosittelen eroamaan koko palvelusta, jos se kerran aiheuttaa näin paljon mielipahaa"

Ei välttämättä onnistu. Voit kyllä estää oman sisällepääsysi palveluun, mutta huonolla tuurilla profiilisi jää roikkumaan kavereiden listoille, ikäänkuin et olisi koskaan poistunutkaan (vaikka eroamisessa toimittaisiin annettujen ohjeistusten mukaisesti).

Sähköpostiyhteydenottoihin eivät välttämättä reagoi millään lailla.

Kätevää...

Minulla on vaan parikymmentä kaveria facebookissa,ja kaikki on mun läheisiä ja ystäviä jotka tunnen,en ymmärrä sitä kaveripaljouden haalimista,kun monella on monta sataa kaveria,vaik eivät ees kaikkia tunne,mullekin on tullut kaveripyyntöjä tuntemattomilta,en rupee kaveriks tuntemattomille,ja omia asioitani heille kertomaan,facebook on siitä hyvä,kun voi jutella paikan päälläkin,esim omille aikuisille lapsille ja siinä säästyy kännykkälaskukin,kun voi jutella ihan ilmaiseksi. :)

mitäs oot tollane elämässä epäonnistunu nolife -.-

Olen sitä mieltä, että facebookissa on kolmenlaisia tyyppejä; niitä, jotka oikeasti pitävät sitä kautta yhteyksiä; jopa liikeyhteyksiä! Niitä, jotka ovat luoneet sinne profiilin sen vuoksi, että pääsevät olemaan esillä ja kohottamaan itsetuntoaan ja niitä, jotka ovat kiinnostuneita, mitä tuttujen elämään kuuluu ja uteliaisuuttaan haluavat pysyä kartalla. Itse kuulun tuohon keskimmäiseen. Haluan olla esillä. Tunnen sairaanloista yksinäisyyttä normaalielämässäni. Tuntuu, ettei minua ja minun tekemisiäni muuten huomata. Facebookin kaverilistalla ovat kuitenkin vain henkilöt, jotka tosielämässäkin on kohdattu. Työyhteisööni kuuluu satakunta ihmistä, harrastustoiminnassani on mukana satoja ihmisiä... ja sitten on vielä ne sukulaiset ja vanhat koulu- ja työkaverit. Kyllähän siitä satoja kertyy.
Aina tulee sitten mieleen, että hei, nyt pitää saada se tyyppi kiinni, joka tietää näistä ompelukoneista tai näistä vakuutusasioista... tai mitenkäs se liittymäkauppias... kysynpä siltä ratkaisua. Ja homma hoituu. Kyllä olen kokenut facebookin olevan myös aidosti hyödyllinen. Mutta henkilö, jolla ei koskaan ole mitään asiaa, hautautuu kyllä bittiavaruuteen.

Musta tuntuu, et naamakirjassa kommentoidaan omia tekemisiä vähän liiankin kanssa.Nyt juon skumppaa, nyt syön jätskiä.Ketä kiinnostaa, oikeesti??
Hyvä, etteivät ilmoita, ett: "oho, nyt pääs pieru"

Mitä vittua ,pitää olla ensin FB ,että on pystyy elämään ja hengittämään!!

eiköhän se nyt oo tarkotettu sosiaalisille ihmisille jos sitä kerta sosiaaliseks verkostoks kutsutaan. VITUN URPOOOOOOO!!!!!!!!

TÄMÄPÄ OLI OIVALLINEN HOKSAUS. jA TOIVON ETTÄ MONET MUUTKIN KÄSITTÄISIVÄT ASIAN TYHMYYDEN.

FACE SAATTAA OLLA HYVÄ ASIA JOS OIKEAT YSTÄVÄT OVAT KAUKANA ESIM. MUISSA MAISSA. MUTTA MIKSI FACETTAA LÄHIKAVEREILLE JA VARSINKIN JOS NE EI KOMMENTOI MITENKÄÄN.

HÖLMÖÄ LAITTAA KUVIA TAI MUITA JUTTUJA NS.HENK.KOHT. KOKO HOMMAAN.

OLET OIKEASSA SINÄ NAINEN TAI MIES, ETTÄ ELÄ ELÄMÄÄSI KUTEN HALUAT JA ANNA PIU-PAUT NÄILLE FACEN SIVUILLE.

JA LUULEN ETTÄ SUURIN OSA JUTUISTA MITÄ SIELLÄ ON , NIIN VAIN NIISTÄ POSITIIVISISTA HOMMISTA...ETTÄ OLIPA IHANAA OLLA SIELLÄ JA TÄÄLLÄ JNE.. MUTTA MISSÄ ON ARKI JA TYÖ ? -HÖ ?

JOSKUS ETSIN KAVERIN TUNNETUN SIELTÄ FACESTA, KU ON MUUALLA KAUKANA MENOSSA, JA LUEN KUULUMISIA. MUUTEN OLIS KALLISTA SOITELLA.

MUTTA JÄRKI PÄÄSSÄ JA TUNTEMATTOMAT KARSITAAN HETI.

Tuttu tunne.. Facebook pahentaa yksinäisen yksinäisyyttä. Kavereiks haluavia kyllä on, mut mikä on motiivi.. Mulla oli kavereita, jotka oli muka ystäviä / kavereita. Mua rasitti, ku jatkuvasti luin kuinka käydään kylässä ja on kavereita. Mut mä en huomannu näiden facebook kavereiden olemassa oloa arjessani. Sit poistin melkein kaikki. osa sen huomas. Yksikin valitteli monta kertaa ettet oo ollu facessakaan pitkään aikaan. Sit lopulta sanoin, et lemppasin ulos monta kaveria. Ni vastaus oli yllättävä. "Nyt ei enää näe mitä sulle tapahtuu."

Eli syy miks haluttiin olla mun face kavereita, niin olikin se, et haluttiin tietää mitä mun elämässä milloinkin tapahtuu. Mut oikeassa elämässä mun seura ei kyl kelpaa.

Nyt tästä ulos lemppauksesta on aikaa puol vuotta, enkä tunne enää olevani yksinäinen enkä hylkiö, vaan ihminen, jolla on oma elämä ja joka uskaltaa toteuttaa omia rohkeita ajatuksiaan. Yksin olen kyllä vieläkin ja yksinäinen, mut tulevaisuudessa on haaveita, jotka ehkä muuttavat tilannetta parempaan päin.

Ja toisaalta on paljon helpompi elää, kun ei tiedä kaikkea mitä ihmisten elämässä tapahtuu.. :)

Englannissa oli tapaus jossa tytöllä oli tuhat kaveria facebookissa. Tyttö ilmoitti sitten fb:ssä tekevänsä itsemurhan.Kommentit olivat olleet jotain tällaista: No tekeekö se vai ei sen? MIksi se tänne tulee tommosia ilmoittamaan? ehotuksia tehdä se... ynnä muuta paskaa. Parin tunnin päästä tytön äiti ilmoitti tyttärensä itsemurhasta. Tuhat "kaveria", mutta ei yhtään kaveria.

Sulla tuo ymmärryksenpuute näyttää koksevan jo vähän muutakin alaa kuin facebookkia, esim että ei ole tapana huutaa, eli kirjoitella isoilla kirjaimilla kaikkea alusta loppuun. Mutta jatkakaa.

juuri tuon takia en ole facebookissa. Toivottavasti se lohduttaa

No aloittajalle:

- Monta reaalielämänm aktiivista harrastusta sulla on - en puhu netistä, vaan sosiaalisesta elämästä?

- Millaisia kavereita, kouluista joita käyt vai mitä? Ainakaan kukaan suurinpiirtein matkustellut ja kouluja käynyt ja moneliaisa ihmisiä tunteva tuskin olisi sonta-Facebookissakaan yksinäinen, jos ko. foorumia yhtään tuntematon saa siihen asiaan tietätämöttönmän oletuttavan kommentin esittää...

- Monen todella läheisen kanssa olet privaatielämässäsi REAALISESTI tekemisissä esim. viikoittain? Erikoista, jos jollakulla olisi vain yksi sellainen, koska valtaosalla on ainakin noin kymmenen - viistoista ihmistä, joiden kanssa pitää yhyteyttä ihan säännöllisesti koko ajan ja vaikkeivat kaikki näistä kuuluisikaan Facebook- paskayritykseen, niin silti yksinäinen ei ole kukaan, jonka kanssa haluaa viikoittain olla tekemisissä ainakin kymmenen, enkö puhu netistä, vaan ELÄMÄSTÄ....

- Missä määrin nettinörtti olet, jos osaat laittaa nettiin kuvia, jos siis SINÄ olet laittanut niitä? Minä nimittäin ainakaan koskaan en ole laittanut yhtäkään ja pidänm itseäni silti aivan normaalisosiaalisena.

- Oletko hullu, joka esiintyy netissä väärällä identiteetillä, vaiko normaali ihminen? Jos kiusaat ketään, ymmärrän yksinäisyyden oikein hyvin, koska siinä todennäköisemmin vähemmän pärjäävä yrittää sellaisella käytöksellä mustata itseään paremmin pärjännyttä jotakuta, oli silmiisi "yksinäinen" tai mitä olikaan. Minusta nettinörtit ovat varmaan maailman yksinäisimpiä, olemattamani mukaan: niille todellisuudeksi ihmiskäsityksen osalta muodostuu joku netissä sanottu ja onneksi sellainen ei ole tavisten paha tapa tai harhaluulo.

Terveisin: Anonyymi tätä julkista Suomi24- anonyymikeskustelua lukenut, joka ei ole Suomi24:n jäsen ta kiinnostunut nettikirjoittajien henkilöistä missään.

No hyvänen aika. Fb:hän nimenomaan on sosiaalinen media, mitä siellä yksinäinen yleensä tekee? Jos ei oikeassa elämässä kykene/halua/tunne tarvetta solmia ystävyys/kaverisuhteita, niin turhaa sitä on mennä facebook:iin roikkumaan. Se on luotu ja toimii määrätynlaiselle suhteiden ylläpidolle. Siellä yksi pääpointti on näkyä, tulla nähdyksi, kertoa pilipalitietoa itsestään ja esittää menevää. Turha sinne on tulla kavereita hakemaan, jos niitä ei ole irl homannut.

Kaikki eivät ole aktiivisia, mutta seuraavat silt imitä tapahtuu. ala ottamaan itse valokuvia ja laita kuvia facebookiin. Luonnosta, eläimistä, jne. Kyllä niitä ihmiset kommentoivat. On ihan itsestä kiinni miten vilkasta elämää facabookissa vietät.

Facebook song:

http://adf.ly/28Jsn

Maailmanlopun meininkiä...

Minä olen monien kavereitteni kanssa nykyään paljon enemmän yhteydessä kuin ennen FB:tä, siis ihan livenäkin.

Olin joskus lähdössä iltaa istumaan kaupungille, ja kyselin FB:ssä, olisko muita lähdössä.
Treffasin sitten yhden, ei niin läheisen kaverini, olemme välillä samassa työpaikassa.
Ei olisi tullut mieleenkään soittaa hänelle, eipä ollut silloin numeroakaan, vaikka mukava ihminen onkin...
Meillä oli hauska ilta ja tänä päivänä välillä viestittelemme FB:ssä ja töissä silloin tällöin tavatessamme juttua riittää enemmän :)

Iltarientoseuraa on useamminkin löytynyt sitä kautta, ilman että täytyy kaikkia kavereita soittaa läpi.

Äsken just lähti laminaatit FB-kaverilleni, kyselin josko joku haluaisi ostaa...

Yksi tyttäreni koiranpennuista sai uuden kodin Facebookin välityksellä, eräs ystäväni näki laittamani kuvan, ihastui ja siitä se lähti.

Eräs tuttavapariskunta (aikuisia ihmisiä), tapasivat toisensa FB:ssä yhteisen kiinnostuksenkohteen kautta.
Nyt jo muutamia vuosia yhteiseloa takana, ensimmäinen lapsi syntyy näinä päivinä

Miks 'fidussa' pitää osallistua ja tunkea itsensä kaikenmaailman humpuukiin mukaan.
Facebook on humpuukin huipentuma ja oudoksuttaa miksi itseään aikuisena pitävät kanlalaistenedustajatkin ovat tähän sortuneet.
Eikös näitä sivuja ole jo jollain kauppojen erikoishyllyilläkin, ainakin telkkarin mukaan. Kyllä silloin ihminen feispuukissa alentaa itsensä tavaran kastiin.
Jokainen tietysti tekee niin kuin aivot edellyttävät.

Listan täytettähän siellä suurin osa ihmisistä on. Vai luuleltko, että ihmiset oikeasti kykenevät hoitelemaan 300-500 henkilön "hovin" tosta vaan.... aika vähän ihmiset vastailevat mihinkään. Yksinäisimmät kiittävät onnentoivotuksista erilaisissa tilanteissa. Ne joilla on paljon ystäviä, ei kaikkia ehdi kiittelemään... suotta siitä on pahaa mieltä kantaa, katselet vaan niitä toisten kuvia ja iloitteluita, taustalla ja hengessä mukana. Sulla on sun elämä, eikä muiden tekemiset tai tekemättä jättämiset sun elämässäsi vaikuta.... kuten ei ne isot hovitkaan. Kaikista yksinäisin ihminen on kurjassa parisuhteessa tai isossa seurassa :)
tsemppiä!

Aina kysytään tai pyydetään liittymään facebookkiin Minaua ei edes kiinnosta sitä opetella käyttämään. Pari lapsistani ei myöskään ole siitä innostuneet..Parilla sitten onkin kovasti kavereita facebookissa Mieheni ei edes halua opetella koko tietokonetta. Sosiaalisia silti ollaan,paljon kavereita ja hyviä ystäviä meillä kaikilla on.Tämäkin vaststa toinen viestini tänne sivustolle. Hyvää kesänjatkoa kaikille

"On tympeä katsella toisten kuvia juhlimisesta ja lukea toisten vilkkaasta elämästä.
Mulla ei ainakaan ole muuta kerrottavaa kuin, että ajoin pihan"

Toi oli pari vuotta sitten. Nykyään on OUT kertoa omista tekemisistään!

Käyt ulkomaanmatkalla ja teet huimia juttuja. Siitä EI KUULU laittaa facebookiin mitään. Mitä se muille kuuluu, jos lentää Malediiveile vesihiihtämään ja maksullisten kanssa hengaamaan?

Omilta reissuiltani facebookiin päätyy NOLLA kuvaa. Sen tason reissuja nimittäin on, että olisi poliisi alle 24 tunnissa ovellani, jos lomakuvani päätyisivät nettiin ;)

Ne on ne köyhät tavikset, jotka facebookissa leveilevät Rodoksen lomillaan :D

Mä lähdin naamakirjasta eikä ole yhtään ikävä :)

Miksi pitäisi kertoa muille omasta elämästään? Miksi on tarvetta sille, että näyttelisi kuvia siitä mitä on ostanut tai missä on ollu kenenkin kanssa? Turhaa egoilua sanon minä!

Jos itse on tyytyväinen omaan elämäänsä niin paskanko väliä mitä muut siitä ajattelevat. Joskus ajattelin itse vähän samoin kun aluperäinen kirjoittaja mutta mun mielestä tarpeetonta tehdä niin vain siksi että muut tekee niin. Miksi pitäisi kuulua massaan? Joku Facebookin kaverimääräkö on onnellisuuden mittari?

Jos koet että et ole kiinnostava niin tee itsestäsi kiinnostava! Ainakaan asia ei parane sillä että sitä puidaan suomi24:n keskusteluissa. Opettele antamaan itsellesi hyväksyntää ja arvostamaan itseäsi niin silloin fiiliksesi ei ole muiden hyväksynnän varassa!

Otat nyt itseäsi niskasta kiinni ja teet asioita mitä haluat tehdä! Jos haluat mennä ulos niin menet ulos ja teet sellaista mikä susta on kivaa. Menet vaikka kokeilemaan jotain uutta ravintolaa, valokuvaamaan omaksi huviksesi kauniita maisemia, opettelet soittamaan vaikka kitaraa kuten minä, meet kahvilan terassille lukemaan tai mitä vaan ikinä haluat.

Itse pidän Facebookissa vain niitä ihmisiä jotka tunnen. Jos tutustun uuteen ihmiseen niin saatan lisätä hänet kaverikseni mutta poistan ihmisiä myös aika helpolla. Jos toistuvasti jättää vastaamatta viestiin tms niin musta se on riittävä syy poistaa se ihminen kaverilistalta. Määrän takia on turhaa pitää ihmisiä siellä. Viimeksi poistin tyypin joka ei vastaillut mun viesteihin ja toisella kertaa poistin naisen joka käyttäytyi mua kohtaan epäasiallisesti. Laatu ennen määrää, muista se!

Nyt lähet meneen siitä koneeltas!;)

Minulla on noin 150 kaveria Fb:ssä joista osa on Suomalaisia ja osa ulkomaisia. Suomalaiset olen tavannut kaikki oikeassa elämässä jossain tilanteessa ja pidän heihin yhteyttä tavalla tai toisella, enemmän ja vähemmän. Ulkomaiset "kaverit" on lähinnä pelikavereita jotka ovat apuna joissain niissä lukuisissa turhissa peleissä, joihin olen itsekkin joskus hieman aikaani kuluttanut. "turhia" kavereita en listalleni keräile vaan jos ei minkäänlaista yhteydenpitoa tai peli-intoa löydy näytän ovea profiilistani. Eikös se joku tutkimiskin jopa ollut että ihminen pystyy pitämään jonkinlaisia yhteyksiä noin 150 kaverin kanssa tavalla tai toisella kun liikutaan äärirajoilla. Oikeassa elämässäni on toisinaan hiljasta mutta vilkkaita menojaksojakin riittää joten olen tyytyväinen. Rohkeasti vaan itse kommentoimaan ja tykkäilemään niin siittä se sosiaalisuuden ensiaskel lähtee ;)

Ookko minkä ikänen?

Facebook on vain niille, joilla on pakonomainen tarve jakaa omia kuulumisia ja olla tietoinen muitten kuulumisista. Minulla itselläni ei ainakaan ole minkäänlaista tarvetta jakaa kuvia netissä jotka varmasti päätyvät ties minne ja jauhaa paskaa jostain oman elämän pienistä tapahtumista: ´´Käyn paskalla, tuun 5min päästä takas :)´´ Vaan ei mahda mitään jos on jo koukussa... Elämästä saa varmasti enemmän irti ilman Facebookia.

Ja mitä niihin 500 kaveriin tulee, oman itsetuntonsa pönkittelyä ja paisuttelua.

Siis herää kysymys facebookin "jatkuvista käyttäjistä" että mitä sisältöä niiden oikeassa elämässä on? Itselläni ei ainakaan ole aikaa istua monta tuntia päivässä facebookissa ja ihmetellä toisten ihmisten tekemisiä sekä seurata mitä ne tekee. Luojan kiitos on muutakin ajan vietettä, ja elämässä myös ihan oikeita frendejä eikä virtuaali kamuja pelkästään.

Ai facebook vain sosiaalisille ihmisille? No huhuh, kyllähän se korostaa juuri sitä yksinäisyyttä(jos siellä koko ajan on), mistä linkkikin jo kertoi. Ja ehkä hieman epäsosiaalisuutta ja varsinkin pitemmällä tähtäimellä sosiaalisten taitojen kehittyminen jäävät huonommiksi ja hankalien tilanteiden kohtaaminen on vaikeampaa.

Onko ihmisen kädet luotu keskusteluun ja ihmisten kanssa käymiseen? Ei mielestäni, poislukien viittomakieliset ja muu elekieli :D. Mutta kyllä se hyvä yhteyden pito väline on kunhan sen käyttö ei mene liiallisuuksiin eikä vie kaikkea vapaa-aikaa! Varsinkin kaukaisempiin ystäviin. Ja onhan oikea ystävä kiinnostunut oikeasti toisen tekemisistä joista voi sitten keskustella ihan kasvotusten.

Sehän on nimeltäänkin sosiaalinen media........

Minä olen yksinäinen ihminen ja Facebook on minulle tärkeä kanava pitää "ilmaiseksi" sukulaisiin yhteyttä.Minä käytän paljon FB:a ihan kommentoidessa erilaisia lehtien uutisia.Surffailen muutenkin netissä kaiket päivät melkeinpä aamusta iltaan.Se on yksinäisyyden huono puoli.
Minulla ei ole mitään suurta ystäväpiiriä ja kaikki ovat tuttuja ja sukulaisia,jotka olen tavannut.
Ihmettelen välillä,kun huomaan jollakin olevan yli 100 ystävää.Siinä ei enää ole mitään mieltä.Tuntevatko nämä ihmiset todella kaikki ystävänsä?
Kyllä minusta Facebook on erittäin sosiaalinen :)

Laitappa profiilikuvaasi vaikka kuva persposkista niin johan lähtee täytekaverit vetään. Ne jotka jäävät kävereiksesi ovat sitten ymmärtäväisiä tosiystäviä.

Mua ainakin huvittaa koko facebook. Tuleekohan kerran viikkon käytyä koko systeemissä.

Aattelin jo että vittuillessani heivaan suurimman osan "kaveri"piiristäni pois ja pistän estot päälle. Työkavereistakin on pitänyt osa pistää estolle.

Niin ja alkuperäiseen otsikkoon viitaten, mikä vitun ongelma se yksinäisyys tässä jutussa on. Onhan yksinäiset ihmiset tietty uhka yhteiskunnalle kun ne ei lisäänny eikä koskaan tiedä mitä ne pirut hautovat mielessään toisten pään menoksi. Itseasiassa laumasieluiset ihmiset ovat niitä kaikkein säälittävimpiä tapauksia. Eivät osaa omilla aivoillaan ajatella eivätkä suunnistaa vaan tarvitsevat kuin sopulit lajitovereita näyttämään suuntaa.

Sama tunne.. itellä varmaa lähemmäs 100 kaveria tuolla mutta harvemmin kukaan juttelee tai näkee livenä.. vaikka on eläinkuvia ja kauniita kuvia ja vaikka mitä kuvia.. Tuntuu vaan että se on yksinäiselle ihmiselle ihan väärä paikka mutta sitä kautta on kätevä pitää yhteyttä sukulaisiin ja se on aikas koukuttava..

Aika moni täällä dissailee tuntemattomien kanssa facebookkia, suomikaksnelosessa, suomen suurimmassa verkkoyhteisössä! Ironista sanon minä! :)

olen samaa mieltä. itse lueskelen "kavereiden" juttuja kun niil on taas ollu niin hauskaa yhdessä. eräs sukulainen kirjoittaa aina jotain, että rakas ystävä kävi kylässä, rakkaan ystävän luona kylässä. kyllä ottaa päähän niitä lukea, tekisi mieli sanoa että oo jo hiljaa, kyllä me tiedetään että sulla niitä rakkaita on, mutta tiedätkö sinä että kaikilla muilla ei ole. ei mullakaan ole kun n30 kaveria, joista suurin osa sukulaisia, en ota enää turhia kavereita jotka ei oikeasti ole kiinnostunut mun elämästä.

No onhan täällä paljon kunista katseltavaa, ja naamakirja on vain teknoviesteilyä, jolla voi jos kus saavuttaa jotain ihmissuhteita, tai edes yhden. Älä ota niin vakavasti, niin on mukava jutella, niisstä ja näistä. Ja aina voi valita, ainakin osan, kuten mainitsit, niin keskestelukaveriksi, jos ei enemmänkin.

hyppää pois siitä oravanpyörästä! mä en ole koskaan osallistunut noihin naamakirjan höpötyksiin, vaikka sitä mulle on potentiaaliset tulevat ex-tyttöystävätkin suositelleet.

naamakirjasta pois jääminen, tai kokonaan ilman oleminen kyllä aivan taatusti herättää keskustelua!

kokemus osoittaa minulle, jos nainen ei pärjää ilman facebookkia ei ole minkään vaivan arvoinen.

Olin Naamakirjassa hetken. Sain yhteyden mm. sisarentyttäreni kautta muihin sukuni nuorimpii. Siitä se homma laajeni siinä määrin, etten enää koe olevan mitenkään tarpeellista olla Facebookissa. Eli olihan se ihan hyvä kokeilu ja toimi yllättävällä tavalla. Nyt en kuitenkaan enää viitsi mokomaa härpätintä käyttää, on parempaakin sosiaalista elämää olemassa.

Jossain brittisanomalehdessä (Telegraphissa luultavasti) oli puolisen vuotta sitten juttu siitä, miten FB:stä erotaan, vaihe vaiheelta. Toimittajan mukaan prosessi saattaa olla hidas (jopa kuukausia), mutta pitäisi onnistua lopulta.

Jos pelkää, että profiili jää kavereiden listoille "roikkumaan" ikuisiksi ajoiksi, vaikkei itse enää pääse kirjautumaan, voi vaihtaa nimeä ENNEN eroamisyritystä. Nimi voisi kuulemma sisältää esim. viittauksen siihen, mistä asianomaisen voi jatkossa parhaiten tavoittaa. Tyyliin:

Alex Suomikaksnelonen
Ben Wenttogoogle
Cecilia Irl
Dave LInkedinis etc etc etc

Minä olen mieluummin yksin yksin kuin yksin seurassa. En myöskään ole halunnut Facebookiin, kun ystäviä ei nykyisin juui ole. Koulu- ja opiskeluaikaan kavereita kyllä oli, mutta kun kaveripiiri hajosi ja menin avioon, yhteydet katkesivat. Osan katkaisin itse, kun kuvittelin uusia syntyvän uudessa ympäristössä ja uudessa seurassa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Meillä ei ole lapsia ja kiinnostuksen kohteet ja harrastukset eivät oleaivan valtavirran mukaisia. Niinpä yhteisiä nimittäjiä kollegoiden ja tuttujen kanssa on aika vähän. En myöskään halua "ystäviä" vain yksinäisyyden paikkaamiseksi, vaan takana pitäisi olla jotain todellista "sielujen sympatiaa". En tiedä Facebookista paljoakaan, mutta minusta se tuntuu jotenkin falskilta touhulta...

Itselläni ei ole enää facebookkia eikä koskaan tule enää olemaan. Mulla oli siellä joku alle 30-"kaveria". Pari kertaa kävi niin, että törmäsin facebook kaveriin live-elämässä ja tämä kyseinen henkilö ei ollut tuntevinaankaan. Oikeasti pidin yhteyttä vaan ehkä viiteen kaveriin, jotka olivat niitä oikeita ystäviä. Kukaan ei oo kysynyt tai ihmetellyt miksi lopetin sen, vaan moni on todennut haluavansa itsekin lopettaa, mutta ei pysty.

Kannataa poistaa ne omat kuvat ennen tilin poistoa. Muuten ne jää googlen kuvahakuun näkyviin maailman loppuun asti.

hei:) ja kiitos kirjoituksesta. Itse asui pois suomesta maassa jossa minulla ei ollut yhtään ystävää eikä sukulaista, sairastuin ja vietin 7kk sängyssä ja elämäni pelasti naamakirja. Se oli reitti ulkomaailmaan kun itse ei voinut liikkua. En jaksanut keskustella mutta eipä kukaan juuri halunnutkaan. Huomasin saman että koskaan ei kukaan vastaa. Silti ilman sitä olisivat ne päivät olleet todella piinallisia.

Minulla on feispuukissa 32 kaveria, kaveripyynnöistä hyväksyn ne, joitten kuulumisia haluan muutenkin seurata. Kavereikseni pyydän vain sellaisia, joiden kanssa haluan olla oikeasti yhteydessä. Omat juttuni ja päivitykseni ovat sellaisia, jotka voi julkaista ihan julkisesti. En hehkuta jokaista vessassakäyntiäni ja tekemisiäni. Tiedän, että moni keksii feispuukkiin ihan oman julkisen ja hohdokkaan elämän, kun oikeasti ei tepahdu mitään. Ilman feispuukkiakin pärjää vallan mainiosti =)

Minä en pidä edes mistään ison porukan kanssa juhlimisesta. Ohi menevää tuo, ehkä Sinulla on paljon rakentavampi elämänasenne kuitenkin. Mitä muista välittämään, maapallolla on miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä ja eläimiä. Kuitenkin me kaikki olemme tavallaan yksin ja lähinkin ystävä voi jättää joskus.
Voimia vaan, Sinulle on varmasti kumppaneita, ei se ulkonäöstä ainakaan kiinni ole, vaikka sitä se on usein tavattaessa livenä ja siihen oitis kaatuu.

Älä huoli sinä ystävä sopiva...

Facebook on ihan perseestä. Itsessään se on pirullisen katala, koska perustuu siihen, että sillä on paljon rekistöröityjä, jolloin mainostulot ovat taatut. Kun yrität postua sieltä kokonansa, niin huomaat, mitä tarkoitan. Siis siinnä on Facebookin muoto.
Sisältö on sitten tyhjääkin tyhjempi. Eräs pelkisti Facebookin lähinnä "naisten juorukoneeksi", jota se kyllä suuressa määrin onkin. Liittyessäsi siihen, annat sille luvan tarkakstaa sähköpostiliikenteesi, jonka perusteella se tyrkyttää sinulle kavereitasi, jotka eivät välttämättä ole muuta kuin joskus kirjoittaneet postiisi jotain.
Varoitan myös Googlesta, koska juuri olen yrittänyt poistaa sieltä tilini. Siellä tilini kutenkin on kaikkien nähtävänä, mutta minä itse en pääse sitä enää edes muokkaamaan, kun sisäänkirjoitus ilmoittaa, että tilini on poistettu. Siellä se on. Koko tilin avaamisen ja sen lopetuksen hoitaa robotti, joten kellekkään ei voi valittaa!
Tule pois sieltä kuitenkin, koska ystäviä löytyy kyllä muutenkin, ja varmaan paremminkin.

Jos nyt oikein alat miettimään niin pidetäänö oikeisiin ystäviin yhteyttä virtuaalimaailmassa? Minusta ei, eikä kenelläkään ole oikeassa elämässä montaa sataa kaveria, eikä kenenkään elämä ole jatkuvasti yhtä juhlaa. Tunnetusti monet myös kaunistelevat elämäntilannettaan ja yrittävät antaa itsestää toisenlaisen kuvat kuin mitä oikeastaan ovat. Ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä ja vilkas seuraelämä.
Ihminen voi olla myös ysin tuntematta itseänsä yhtään yksinäiseksi.

Ei ole facebook profiilia eikä ikinä enää tule, ihan turha paikka.

KAIKKI TOI AIVAN TÄYSIN TOTTA!!!! OTTAA PÄÄHÄN ET JOKU FACEBOOK ON EES OLEMASSA!

Ei sen pitäisi ketään häiritä,jos joku haluaa käyttää Facebookia.
Kenenkään ei ole pakko pitää FB-profiilia.

Hmm,menisivätkö pyöretkin pöydät paremmin kaupaksi facebookissa?-Hmm,tiedä häntä.

Köyhille hölmöille, jotka ovat olevinaan jotain muuta kuin ovat. Haluavat sinun näkevän itsensä siten kuin he haluaisivat olla. Pelkkää harhaa.. Todellisuudessa yksinäisempiä kuin sinä.

Joo ei niitä kannata turhan vakavasti ottaa :).
Facebookissa on mielestäni se hyöty, että voi kirjotella läheisen ihmisen kanssa ketä ei pääse näkemään, ilman isoja puhelinlaskuja =)
Vitsailtiinki tässä et onko esim parisuhde sillon "virallistettu" ku se näkyy facebookissa, heh..

Tervehdys Scatman28 ! Täällä toinen yksinäinen ! Ystäväjoukkio pieneni 90 % kun muutin,otin loperot ja lopetin viinan ( nyt käytän )! En kyllä ymmärrä koko Facebookia! Toki toisille tapahtuu ja on mullekkin tapahtunut mutta älä luovuta elämää on vielä 28 v. jälkeenkin! Jotenkin ennen Vaikkei saanut edes puhelinta i käyttää Jotenkin 'hommat'.Treffit ym... vaaan tapahtui !

Facebookissa aika monia asia saadaan näyttämään paljon paremmalta ja hohdokkaammalta kuin mitä todellisuus oikeasti on. Ne joilla on satoja ihmisiä listoillaan voivat olla oikeasti todella yksinäisiä, koska tämä facebook-kavereiden määrä ei todellakaan kerro aina yhtään mitään todellisuudesta. On paljon tapauksia jossa henkilöt ovat kavereita keskenään facebookissa, mutta jos törmäävät toisiinsa lähimarketissa eivät ole tuntevinaankaan. Suurin osa myös laittaa profiiliinsa kaikki ne parhaimmat kuvat jotka antavat mahdollisimman hyvän kuvan itsestä ja omasta elämästä. Hyvin harvoin ne statuspäivityksetkään yms antavat todellista kuvaa ihmisen elämästä. Useassa tapauksessa facebook-profiili on todella kiillotettu ja kaunisteltu versio todellisuudesta.

Todellinen ystävyys löytyy jostain ihan muualta kuin facebookista. Jos yhteydenpito on pelkän naamakirjan varassa, enpä paljon painoa laittaisi kyllä sellaiselle ihmissuhteelle. Itse olen facebookin nähnyt ja kokenut, eikä vain ollut minun juttuni. Jokainen tavallaan, ne jotka siitä pitävät saakoon vapaasti siellä aikaansa viettää. Mutta en ymmärrä minkä takia sitä joutuu aina niin kamalasti kaikille kysyjille perustelemaan, että ei ole facebookissa. Itselleni tuli facebookista ihan sellainen olo, että koko homma on hyvin suureksi osaksi teatteria. Sen perimmäinen tarkoitus on hyvä, yhteydenpito kaukaisiin sukulaisiin ja ympäri maailmaa majaileviin ystäviin on helppoa, kuten omassa tapauksessani varmasti olisi. Mutta minä koin jotenkin, että sen tarkoitus tuntuu olevan todellisuudessa monelle jotain ihan muuta.

Älä välitä, sinun ei ole pakko nousta joka mäelle ja tehdä niinkuin muut tekevät.
Itse olin hetken aikaa Facebookissa, mutta minusta se oli niin tyhmä juttu, että irtisanouduin. Fiksut ihmiset eivät sitä tarvitse, elämässä on paljon muutakin.
Facepook on laumasielujen paikka ja niiden, jotka haluavat pönkittää omaa egoaan tai tehdä paljastuksia itsestään, jotta heidät siten huomattaisiin.

Unohda koko Facebook ja etsi itsellesi parempaa seuraa ja tekemistä!
Tämä on minun neuvoni ja puhun kokemuksesta.

Kyllä facebook on ainakin maailman toisella puolella asuvalle työttömälle opiskelijalle välttämätön. Mulla ei tosiaan olisi rahaa lähetellä tekstareita/soitella kavereille sekä perheelle, mutta nettiä tarvitsen jo opintojenikin takia, joten samalla nettimaksulla puhun ystävilleni facebookissa. Opiskelen E-Afrikassa ja olisin suoraan sanottuna hukassa ilman fb:tä. Kukin siis elämäntilanteensa mukaan.

Itse poistin itseni facebookista, olen yhteydessä tosielämässä ystäviini, niihin keneen haluan olla oikeasti yhteydessä, muut sitten notkukoot siellä feispuukissa ja rakentakoot sinne vaikka tooosi isot kulissit...

Mie se vain taijan tyytyä edelleenkin viidakkorumpuun ja kirjekyyhkyyn, saapahan nainakin lämpimän aterian jos nälkä pääsee yllättämään.

Rakas ihminen,
ei se oo mikään ihmisen mitta, miten monta puolitutun nimeä saa kerättyä jollekin typerälle kaverilistalle. ei elämä siellä netissä oo. jos ees yks niistä siun facebook-kavereista välittää siusta oikeesti niin se jo riittää, mitä sie niiden muiden turhimusten tykkäämisistä ja biletyksistä välität. Pistä netti kiinni ja mene tekemään jotain mistä sie ihan oikeesti nautit. sieltä sie löydät ne ihan oikeat ihmiset, jotka on muutakin kun tilapäivityksiä ja biletyskuvia tietokoneen ruudulla. mie tiiän koska mie oon löytäny miun ihmiset. ei se haittaa vaikka kavereita ei oiskaan sitä neljää sataa, jos on ykskin oikea ystävä. älä pidä mittatikkuna mitään niin absurdia ja vähäpätöistä kuin facebook, pelkkää leikkiähän se vaan on. siulla on asiat paremmin kuin hyvin jos sie löydät ees yhen ihmisen joka huutaa kotiin syömään kun leikki on ohi.

Porukka käsittää täällä FB:n "kaverit" oikeasti kavereina. Mun mielestä kyseessä on vähän linkedinin kaltainen verkko tuntemiasi ihmisiä. Ei mun muutamasta kymmenestä "kaverista" siellä ole todellisia kavereita kuin kourallinen, muut ovat tuntemiani ihmisiä joiden kanssa vaihdetaan reaalielämässäkin vain pinnalliset kuulumiset muutaman kerran vuodessa.

Lähes jokaiseen sosiaalisen median palveluun voi luoda rinkejä, joilla voit päivitellä tavarat juuri niille joille haluat, ja jättää muut pois. Tätä kannattaa käyttää, jos ei halua jutella kuin niiden muutaman kanssa ikään kuin "sähköpostitse" siellä.

Kyllä mulle on ihan ok että tiedän onko joku tuttu mennyt naimisiin, siis sellainen tuttu, jonka tiedän, ja joka on "kavereissani", mutta jonka kanssa ei olla oikeassakaan elämässä niin kavereita että kutsuisimme toisemme omiin häihimme. Se on mulle vähän kuin uutissivusto tutuista ihmisistä. Ja ilmiöthän leviävät tuota kautta nopeasti, siis uutiset ja linkit.

Mun mielestä pohjimmiltaan todella kiva palvelu, jota turhaan dissataan.

Ymmärrän kyllä hyvin tunteen, joka syntyy kun muilla menee hyvin ja siitä uutisoidaan. Olen itse eronnut, ja onhan se tympäisevää välillä sinkkuna lueskella muiden onnellisia hetkiä, etenkin kun oma uusi ihastus ei vastannut fiiliksiin ja niin edelleen, kun masentaa. Juju onkin sitten siinä, että sitä pitää itse lähteä ulos saalistamaan niitä hyviä hetkiä, eivät ne hetket kotoa tule hakemaan. Ellei sitten ihastu postimieheen/-naiseen kotiovella.

Naamakirja on maailman suurin valhe.

facebookin käyttäjät voi jakaa kahteen osaan: mainetta hinkuville pikkuteineille ja niille jotka haluavat sukulaisille perheen jäsenille ja HYVILLE ystävilleen kertoa päivän päätteeksi tapahtumistaan. tietysti myös muuten vaan seikkailijoita löytyy. itse en käytä koska ystäviä tapailen mielummin kahvipöydän ääressä ja iltakaljalla.

Miten ihmeessä ihmiset ovat ennen tulleet toimeen ilman facebookia. ei siellä ole pakko touhuta itse olen myös rekisteröitynyt, mutta eipä siellä viitsi kovin usein käydä pitäis varmaan lopettaa koko juttu.

Tuo on kyllä niiiiin totta...löysin ihan itseni tuosta tekstistä :(

ÄLÄ HUOLI! Tämän ketjun perusteella koko maailma on täynnä pelkästään yksinäisiä ihmisiä, kun kerran niiden lisäksi, joilla ei oo kavereita fb:ssa, myös ne, joilla on kavereita fb:ssa on oikeasti yksinäisiä. Voi meitä raukkoja..... hullun vaikeita nää suomi24 yhteenlaskutehtävät..

Olen kanssasi samaa mieltä, ikävä lukea kun kaikille muille " kavereille" tapahtuu jotain jännää, ihanaa ja itsellä ei koskaan tapahdu yhtikäs mitään.
Yks kaveri, ennen tietokoneita ja facebookia oltiin kavereita, naurettiin ja itkettiin yhdessä, meillä oli sama kohtalo, nyt hän vain tökkii mua.

Siis voiko olla turhempaa "ajanvietettä", kuin facebookis nuokkuminen?
Itse olin vuosii sit siel. Mutta lopetin koko touhun, kun tajusin että ei siinä hommas ole mitn järkee loppupeleis. Kattoo mitä toinen on tänää tehny, pyytää kavereit. Blaahh. Ainoa positiivinen asia koko facebookis on, että näkee vanhoi kavereit. Siihen se sit jääkin.

Facebook on tarkoitettu vaa ihmisille, jolla ei ole elämää.

Juupa, mä en myöskään ole facebookissa. Kyllähän sinne kavereita saisi kerättyä, mutta mitä järkeä jotain ihmisiä joita ei edes tunne laittaa sinne ns kaverikseen. Myös puoli tuttuja/entisiä kavereita joiden kanssa ei enää ole missään tekemisissä sieltä varmasti löytyisi paljonkin, mutta ei mua ainakaan oikeastaan kiinnosta mitä he tekevät eikä mua hyvitä kaikkea elämästäni jakaa ventovieraille. Sukulaisia sieltä tuskin hirveesti löytyy kun en edes tunne läheskään kaikkia sukulaisiani tai sitten niiden kanssa on sukset ristissä niin sanotusti. Mun paras ystävä ei ole facebookissa ja kummityttö on vielä liian nuori sinne. =) Muitakin ystäviä nään livenä joten en koe tarpeelliseksi enää facebookissa juoruta. =) Mulle on tullut sellainen tunne että facebookki on just sellainen paikka jossa yritetään näyttää että mulla nyt on sitä ja tätä ja olin taas ihan kännissä viikonloppuna jne. Ja että siellä vaan uteliaat ihmiset kyttäävät toistensa sivuja kun eivät kasvotusten tai puhelimessa viitsi kysellä mitä toiselle kuuluu. Facebook on hyvä paikka urkkia ja kytätä muiden elämää. Itselläni ainakin on ollut ehkä liiankin tapahtuma rikas elämä, enkä todellakaan halua jakaa kaikkia elämäni asioita joillekin uteliaille hyypiöille. =) Muutenkin tuntuu, että nuoren sanotaan vaikka alle 25 vuotiaan pitäisi olla joka viikonloppu ihan kännissä kuin kaikki muutkin tuntuu olevan. Itse kun taas on jo mennyt siitä ryyppäys vaiheesta niin sanotusti ohi, tuntee itsensä helposti ulkopuoliseksi. Joo syytä mennä nukkumaan ennen kuin selitän tänne ihan sekavia. =)

Tämä totta. Istun aina vaan himassa eikä mitään juuri tapahdu kun ei paljon huvita ainainen ryyppääminen. Kahtelen vaan muitten päivitykset mutta jätän ne aina vähän omaan arvoonsa ettei rupea masentamaan ja ilahdun suunnattomasti kun joku ottaa yhteyttä :D Sielläpähän juhlivat...

jos haluaa tapahtumia, niiden järjestämiseen facebook on mainio väline, kun voi ilmoitella houkutuspalkinnoin "kavereita" tapahtumaan tai tilaisuuteen, mutta toisten riehakkaista ilonpidoista ja tapahtumien yltäkylläisyydestä kannattaa muistaa ottaa huomioon se että niiden osallistujienkin elämässä on yksinäisyyttä ja yksinäiset hetkensä, jotka meillä kaikilla on vain hivenen erilaisia toinen toisiimme verrattuna. YLPEÄ YKSINÄINEN.

Voit lisätä 500 kpl random henkilöitä eri puolilta maailmaa ja näin tutustua ihmisiin!

Olen pistänyt merkille että ne oikeassa elämässä sosiaalisimmat ja pidetyimmät ihmiset päivittelevät facebookia aika harvakseltaan ja tilapäivitykset ovat oikeasti jakamisen arvoisia ja kiinnostavia, kaverilistassa on enintään 300 kaveria, kuvakansiot eivät ole täynnä itseotettuja posekuvia tai kännäilykuvia.

Huokaus, mikäli en väärin muista niin erään tutkimuksen mukaan keskiverto fb käyttäjällä on 200 kaveria(kuten itselläni). Näistä 200:ta kaverista noin kymmeneen pidetään aktiivisesti yhteyttä jos niinkään moneen. Ne joilla on alkaa kaveri luvut olemaan 400-500 tai korkeampia on todellisuudessa yleensä todella köyhä sosiaalinen elämä jota sitten täydennetään ja tyydytetään kahmimalla fb kavereita ja kuvitellaan olevansa sosiaalisia. Ja ylipäätään fb on mielikuva mainonta itsestään. Fb:en laitetaans ellaisia kuvia julkaisuja etc. sen mukaan kuin millaisen kuvan haluaa itsestään antaa. Eli kiillotetaan ja muokataan ns. omaa julkisivuaan sellaiseksi kuin itse haluaa ja pönkitetään sitä omaa itsetuntoa. Eli jos ihmisellä on paljon kuvia ulkomaan matkoista, biletyksestä meneviä päivityksiä etc. ei hänen elämänsä todennäköisesti ole yhtään sen menvämpää tai hohdokkaampaa kuin kenenkään keskiverto tallaajankaan.

Ps. Noista luvuista en mene täysin takuuseen mutta muistaakseni ne olivat tuon suuntaisia ja kuulostvat järkeen käyviltä kun miettii omaa ja tuttujen facebookin käyttöä.

Itse en ole facebookis ja löysin toisen sukupuolen edustajan joka ei kans ole.Löysin oikeasta elämästä me ei tarvita naamakirjaa meillä on toisemme.Olemme kauniita ja mukavia mutta ei vois vähempää kiinnostaa joku facebook HALOO SUOMEN KANSA

Älä välitä.

Facebookia turhempaa keksintöä ei olekaan.

Ystävät mitataan laadussa, ei määrässä.

Muutama varma asia millä saat fb:n kaverisi olla kommentoimattia :
Kerrot päivittäin ruokalistasi,ketä kiinnostaa.
Kerrot jokaisen menosi,kauppareissut ym ja ostokset.
Jauhat politiikka päivästä toiseen.
Valit jatkuvasti, sairauksia ym
Ylimakeat kehumiset lapsistasi päivittäin.
Valitat työpäiviesi pituutta,itsehän olet ammatisi valinnut.
Jatkuvat negatiiviset kommenttisi.
Juttusi ovat mauttomia ja huumorista ei tietoa.
Päivittäiset horoskooppisi jokaisen seinälle.

Mieti kiinnostaako sua itseäsi lukea kavereistasi ylläolevia juttuja joka päivä.
Minua EI!!

Justiinsa...mä olin kanssa naamakirjassa jonkin aikaa ja kyllä siellä kerrottiin kaikenlaista...yksi sanoo että "isi" (siis lapsen) tulee käymään ja jos vaikka sais....kerrotaan leipomiset..aina ja kaikissa jutuissa melkein vihjataan seksiin...ja se minusta on kohtuutonta että lapsien kuvia laitetaan ko. kirjaan...esitellään koko maailmalle....eläimet ja valokuvat muuten ovat ihan ok.
Joku kirjoittelee kännipäisään että ukko meni huoriin ja minä täällä ootan panoa joltain...tulisiko jou....sairasta koko touhu....

Jopas on ampiaispesää sohastu! En muista aikoihin olleen näin pitkää "keskustelua".

Itselleni en profiilia tee, viettäkööt siellä aikaansa sellaiset, joilla sitä aikaa on siihen käyttää. En koe tarpeelliseksi hankkia lisä-stressin aiheita, kauhean stressaantuneina tänne tuntuvat kirjoittelevan..

Minä olen keski-ikäinen "täti-ihminen" ja huomasin että fb on iskupaikka siinä missä joku treffipalsta, sain tosi ihmeellisiä viestejä joskus, on minulla siellä muutama ns.tosiystävä mutta heidät olen tavannut myös live elämässä.Nämä jotka yrittivät iskeä eivät sitten enää ottaneet yhteyttä kun en ollut kiinnostunut.Myös ennen internettiä saattoi tuntea itsensä yksinäiseksi,kun työpaikan kahvitauolla jotkut kehua retostelivat vkonlopun tapahtumilla ja lomamatkoillaan...silloin 80-luvulla ei ollut edes kännyköitä,mutta jotkut puhuivat pitkiä sessioita firman lankapuhelimissa kavereittensa kanssa, ja kyllähän siinä yksinäisempää vähän rassasi,kun ei ollut kelle soitella tai kuka soittaisi,eli kyllä tää elämä on tämmöstä,oli aikakausi sit mikä hyvänsä.

Juu, samaa mieltä olen mutta itsekeskeisenä ihmisenä raportoin omista tekemisistäni. Joskun joku vastailee.

Pois vaan jos alkaa ahdistamaan. Joillekin se fb tosin on maailman keskipiste.. Ite oon sielä ja koen siitä olevan hyötyäkin, koska kavereita asuu kauempanakin .Siten saa vaihtaa kuulumisia helposti.
Hiukan alkaa kyllä jo ärsyttämään koko touhu ja jotkut kaverit. Ei jaksa enää kiinnostaa elukoiden kuvat ja päivitykset joissa kerrotaan "tänään juon siideriä" tai "IHANA piirakka valmistuu,namm". Voi jeesus.

Ehkäpä minun tapauksessasi Facebook on vähän eri asemassa, koska ikää minulla on jo 40 . Minulla on vain noin 20 FB-kaveria ja he kaikki ovat sellaisia, jotka tunnen oikeassa elämässäkin hyvin (ystäviä, serkkuja, sisko, omat lapset).

Se on totta, että joillekin FB-kavereiden rohmuaminen on pippelin jatketta ja että joillakin FB on keino kiillottaa omaa kuvaansa. Tuntuu, että jotkut käyvät ihan tarkoituksella teattereissa, konserteissa jne vain siksi, että pääsee kehumaan siitä heti kännykän avulla onlinena, että mitä on tehnyt. Nimenomaan siis päivitetään statusta niissä asioissa, joissa menee hyvin. Ei kerrota, että miehen kanssa menee huonosti tai että töissä ottaa rankasti päähän, vaan ollaan iloisia, hilpeitä ja huolettomia. En ihmettele yhtään, jos sellainen masentaa.

Itse olen jakanut lasten kuvia FB:ssä, mutta se ei ole minusta ongelma, koska tosiaan tunnen kaikki FB-ystäväni erittäin hyvin. Entisiä työkavereita tms. en ole FB -kaveriksi huolinut, koska emme pidä muutenkaan yhteyttä.

No joo, tuttu tunne! Itselläni on jotain 20 nimeä.
Olen ihmetellyt sellaista, että joku kirjoittaa tyyliin "tylsää" ja saa heti parikymmentä tykkäystä ja kymmenkunta kommenttia. Itse jos kirjoittaa jotakin tai laittaa uuden kuvan, niin hädintuskin joku käy kommentoimassa. Joskus ei kukaan.
En voi käsittää miten jotkut voi jäädä koukkuun Face Bookkiin. Ketä hemmetti kiinnostaa jos joku on kasvattanut farmvillessä jonkun tuhannen virtuaalinauriin, tai syönyt jäätelöä, tai käynnyt lenkillä?

Nykyään käyn kerran viikossa FB:ssä. Lähinnä pidän sitä kautta yhteyttä kaukana asuvaan isosiskooni ja joskus myös serkkuuni.

en ole edes rekisteröitynyt tuonne, ei sosiaalista elämää netistäpäin aleta rakentamaan.

Ihmiset on pääsääntöisesti yksinäisiä tai niitä, jotka touhottaa kokoajan jotta eivät tuntisi oloaan yksinäiseksi (luulevat itsekin olevansa kevereiden ympäröimiä). FB kuuluu tähän touhottajan työkalupakkiin mutta ei se poista sitä yksinäisyyttä kuitenkaan.

Itse en voi sietää pinnallisia/typeriä/urpoja/tyhjiä ihmisiä ympärilläni, joten pystyn ikäänkuin ulkopuolisen silmin näkemään kuinka yksinäisiä ihmiset ovat ja kärsivät siitä, kun kukaan ei soita tai pyydä jonnekin mukaan. Mä en pysty käsittämään sitä kuinka jollekin voi olla niin tärkeä jokin kaverisuhde.

Nyt kun FB on ollut käytössä muutamia vuosia, niin se alkaa muotoutua. Aluksihan se oli vähän kuin jatkoa nuorten irq-gallerialle ja jutut olivat sen mukaiset. Nyt kun homma alkaa tasautua, niin joukkoon on tullut vanhempia ihmisiä ja jutut hieman tasaantuneet.

Mielestäni jokaisen pitää tehdä oma valinta fb-maailman suhteen. Ainakaan sitä ei tule ottaa liian vakavasti. Tiedostan kyllä sen, että FB:ia käytetään paljon suosion kalasteluun ja elämäntapansa esittelyyn. Monikanavaisuuteenhan perustuu FB:n käyttö markkinointivälineenä.

Jos jollakulla on 500 fb-kaveria, ei se mun maailmaa kaada. Itselläni ei ole aikaa eikä aina edes kiinnostustakaan olla yhteydessä 60:n fb-tuttuni kanssa. Ja niidenkin kanssa saa olla varovainen, mitä itsestään ilmoittaa. En jaksa käydä selailemassa kenenkään tietoja, mutta fb-kavereiden oivaltavia kirjoituksia, vitsejä ja valokuvia on kiva katsella aikansa kuluksi. Lisäksi sain yhteyden ulkomailla asuviin sukulaisiini, mitä pidän fb:n parhaimpana antina. Sekä mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia Suomen rajojen ulkopuolella olevien ihmisten kanssa. Horisontti laajentuu väkisinkin ;-)

"Jos pelkää, että profiili jää kavereiden listoille "roikkumaan" ikuisiksi ajoiksi, vaikkei itse enää pääse kirjautumaan, voi vaihtaa nimeä ENNEN eroamisyritystä. Nimi voisi kuulemma sisältää esim. viittauksen siihen, mistä asianomaisen voi jatkossa parhaiten tavoittaa. Tyyliin:

Alex Suomikaksnelonen
Ben Wenttogoogle
Cecilia Irl
Dave LInkedinis etc etc etc "


Sukunimen vaihdon sijaan tai lisäksi vo kertoa uudet yhteystietonsa statuspäivityksessä, ja uuden osoitteen voi sijoittaa myös profiilikuvaan. Jos kuvassa lukee oman blogin osoite tai uuden yhteisöpalvelun nimi "uusiverkko..." tai "google ..." tms, kaverit löytää jatkossakin.

laita peukku perseeseen,jos fanitat hahhahhhaah!

oletteko noin idiootteja että haette jotain tunnustusta facebookista!!!! haloo!!!

Itselläni FBssä vain kourallinen "kavereita" joiden kanssa olen / olen ollut tekemisissä myös oikeassa elämässä.

BFn suosio perustuu pitkälti siihen, että kuka vain tavis (mikä minäkin olen) saa hetken tuntea itsensä superstaraksi kun listalla on 1000 kaveria joille jokaisesta kakalla käynnistäkin voi tiedottaa ja kuvakansioon voi laittaa hienoja superstarailukuvia.

Aika surkeaa, jos moinen pelleily alkaa olla ihmisarvon mittari.

Oon itekki suht yksinäinen..... tai en todellakaan ole niin sosiaallinen , ja tahtoisin sitä parantaa. Olen ylä-asteella. Kyllä muaki vähän potuttaa se että toisil on kaikkii kaverikuvia ja sit niiden ns. suositteujen henkilöiden JOKASEEN kirjotukseen kommentoidaan.... ja tykätään.
Ite ku kirjotan jtn, niin ei siitä yleensä kukaan tykkää tai kommaa, profiilikuvaan kommaa ehkä 2, vaikka mielestäni olen ihan nätti.

Ja pahinta tässä on, että tälleen ne muut esim suositut (koulusta) näkee että olen epäsuosittu.

Ja vtuttaa se, että suositut, ainakin meidän koulussa ovat kaikki jotenkin samannäkösiä. Hiukset SUORISTETUT ja värjätyt, just aina toi sama. Sit samanlaisia tiukkoja toppeja, ja niiden kans legginsit, joist sit melkee aina näkyy perse.

Tuli kerrottuu täs nyt kaikkee muuta, mut vtu onks jotenki cool olla suosittu koulussa?!?!?
JA MÄÄRITELKÄÄ "SUOSITTU KOULUSSA" ??!?


Älä välitä oikeesti ei oo mitää siistii et muil on kaikkee tollast fb:s , mut jos haluut, ni voit hankkii ystäviä ja tehä kuvii yms.

Facehan on nimenomaan sellaisten ihmisten paikka, joilla ei ole omaa elämää ja ajatusmaailmaa.

Yllättävän monen kohdalla Facebook on"köyhän miehen versio" Big Brotherista, jossa pääsee suht. turvallisella tavalla toteuttamaan(pienemmässä mittakaavassa), niitä samoja "perversijoita", mitä uskaliaammat hakee pyrkiessään BB-taloon!

Facebookissa voit itse määrittää ja vaikuttaa siihen kuvaan, minkä ihmiset saavat sinusta. Julkisuuden määrä ei tottakai nouse sille tasolle kuin BB-talossa, mutta häpäisyn riskit on liian suuret.
Kuiteskin pohjimmiltaan on samasta tarpeesta kyse!

Miusta vähän tuntuu että jos mie mänen tuohon lärvikirjaan mukkaan, niin ennen pitkää vanhat koulu-, armeija- ja työpaikkakiusaajat miut löytää. Ja sitten se vittuilu taas alkaa minkä on nyt pitkän eristäytymisen myötä saanu loppumaan.

Kerran yks vanha koulukaveri kiusaaja pyys mua keveriksi facessa. Haistatin vitut sille saman tien. Nykyään se on kauhee läski ja mä en ole. sanoin sille et vit..tu mikä läski sää olet .En ole tollasen läsön kaveri ikinä

Eikös se ole mukavaa lukea esim. uutisia ja kommentoida niitä?

Ei mullakaan juuri ole siellä kavereita mutta mielipiteensä saa hyvin esille kun kommentoi esim. iltasanomien uutislinkkejä tms.

Itse liityin facebookkiin lähinnä siksi että halusin ottaa yhteyttä vanhoihin tuttuihin, esim. lapsuuden kavereihin. Tulin kuitenkin melko jälkijunassa, olin 9 luokalla, koulustamme lähes kaikki kuuluivat jo kyseiseen yhteisöön. Alussa sinne tuli jotain päiviteltyä, esim. matkailujuttuja ym.
Nykyään käyn kuitenkin harvemmin, lähinnä ärsyttää ihmisten lähettämät julkaisut kuten "Tuli vähän lenkkeiltyä", ketä kiinnostaa? Myös ihmisten horoskooppijulkaisut ym, hermot niihin menee. Pari ystävääni on facebookista jo eronnut, ja niin taidan tehdä itsekin, minulle riittää ne pari ystävää normaalielämässä 200 virtuaali"kaverin" sijasta.

Facebook on narsistien paikka. Siksi en ole sinne koskaan kirjautunut. Pystyn olemaan todellisiin kavereihin muutenkin yhteydessä.

Facebookkiin kirjoittamisesta tulee niin EPÄAITO olo, etten jaksa sinne kirjoitella kuin harvoin.

Kyllä minusta fb on enempi oikeaa elämää kuin keskustelu nettipalstalla anonyyminä tuntemattomien kanssa.

facebook on tarkoitettu ääliöille. jos et pidä itseäsi ääliönä, jätä se.

Saiskohan fb kautta pil.ua?

Oikeastaan eniten facebookissa on alkanut häiritä eräiden henkilöiden jatkuvat tilapäivitykset lähes samoista asioista: yksi aina mainostaa uutta asuntoaan puhumalla jatkuvista remppauspäivityksistään ja tuparivalmistumisistaan, toinen taas hehkuttaa nelipäiväistä työviikkoaan ("aika vaihtaa vapaalle" tai "vois vaikka pitää kolme päivää lomaa"). Ymmärrän, että nämä ovat tärkeitä asioita, mutta onko niistä pakko kertoa. Meni jo perille parilla ensimmäisellä kerralla. Ilmeisesti kyseisillä ihmisillä ei sitten mitään muuta olekaan, kuin töitä ja remonttia. Huoh.

OIkeasti paljon enemmän arvostan niitä, jotka päivittelevät vain vähän isompia asioita elämästään, kuten vaikka kihloihin menosta tai jalan murtumisesta. Ne jo sentään kertovat jotain, eivätkä ole vain tyhjää sanahelinää. Luulevatko oikeasti nämä munelämäonniinjänskääkuontöitäjajusthoksasinetkakkaapyllys-tyypit, että muita ihan hirveästi kiinnostaa n. puolen tunnin välein tapahtuvat tilapäivitykset?

Lisäksi minua aina huvittaa ihmiset, jotka lähettävät tilapäivityksiään Iphonella tai jollain android-puhelimella: sekin on kai osa pippelinkasvatusta, että voi näyttää muille omistavansa uuden mediaseksikkään luurin. No, mikäpäs siinä jos kikkeli on lyhyt. Facebook-aikakausi on kyllä egoilijoiden ja massateinien aikaa.

Oikeastaan tuosa tuli Yksinäinen Susi -nimimerkille jo viestitettyä tuosta fb-tilin sulkemisesta, mutta yleisemminkin ehkä kannattaa muistaa aina, kun jonkin some-tilin sulkee, ilmoitella tärkeille tutuille (jos niitä on kyseisessä palvelussa) uudet yhteystiedot. Ryhmäsähköpostiviesti esim on tähän ihan kätevä.

Profiili tosiaan saattaa jäädä roikkumaan, muut eivät tiedä, ettet enää pääse lukemaan yksityisviestejäsi, ja ioku tärkeä voi ihmetellä, kun et vastaa. Minkään palvelun intressissä ei ole, että käyttäjämäärä laskee. Tässä ehkä syy, miksi "zombi"-profiileja jää.

"Nykyään käyn kuitenkin harvemmin, lähinnä ärsyttää ihmisten lähettämät julkaisut kuten "Tuli vähän lenkkeiltyä", ketä kiinnostaa?"

Niin ja just tämän takia en halua liittyä Facebookiin, koska näen itseni päivittämässä tilaani tunnin välein juuri tämäntasoisilla jutuilla:D

Oikeasti näen erästäkin kaveria noin kerran viikossa ja käydään kahvilla...jos siinä se puolituntia tai tuntikin menee jupistessa, niin se riittää mainiosti kaiken tapahtuneen kertomiseen. Jos nämä asiat on jossain facebookissa jo käyty läpi, nii mistäs sitä sitten jutellaan kahvipöydässä?!;D

en ollut alkuun intona koko facebookista mutta sittemmin innostuin osittain ex-koulukavereiden takia ja muiden joita ei tuskin näe enää sen jälkeen

HELLO EVERYBODY´s !!! Alkakaa te kaikki muutkin suomalaiset yksinäiset ihmiset nyt kirjoittelemaan Facebookiin jo myöskin englanninkielellä, niin tekin TULETTE YLLÄTTYMÄÄN TÄYSIN, kun aivan uusia ja täysin asiallisia ystäviä alkaa ilmestymään teillekin aivan tasaseen tahtiin ... -Carita Inger Jansson-

Ihan turhapaikka koko naamikirja. Naurettavaa egonpönkitystä. Mä en ainakaan halua että monet ihmiset edes tietää että mä oon elossa. Ei mun tarvi tietää missä jotkut vanhat tutut menee eikä kertoa omia henkilökohtasia asioita kaiken kansan tietoon. Parempi vaan kun saa olla omassa rauhassa.

soft.values: "nyt mietin pitäisikö "iskeä" joku tuntematon lenkkeilijä seuraksi"

Älä noissa vetimissä ainakaan. Moni vähäsen pelkää (kyhmy)joutsenia, eikä aivan ilman syytä. Soft values, maybe, but sharp nose jos tällainen sanontatapa sallitaan. Jos lainahöyhenet, niin sit ei mtn.

Katselin äsken Facebookkia pitkästä aikaa piruuttani ja nyt on mieli aivan maassa.

Siellä pyörii paljon semmoisia "täydellisyyksiä" jotka päivittelee tunnin välein mitä hienoa ne on taas kokeneet ja räpsii kuvia itsestään. Omassa elämässä on liki kaikki pielessä. TIetenkin niillä on omat ongelmansa, mutta silti.

Olen jo reilu 20 vuotias poika/mies ja en ole päivääkään varsinaisesti elänyt. Ei ole yhtäkään kaveria saati "ystävää" veljeä lukuunottamatta. Ei ole ikinä oikein ollutkaan. Koko peruskoulu kiusattuna. Koulutus jo pitkään kesken. Asun vanhemmilla. Suvussa itsetuhoisuutta. En ole ikinä edes halannut tyttöä. Roikun neljän seinän sisällä 24/7. Kunto ja mielenterveys paskana. Jne. Nolottaa koko menneisyys ja senkään takia ei saa hankittua kavereita. Tuntuu että olisin aina ollut masentunut. Lääkitysellä viimeiset kolme (?) vuotta.

Sitten on isosisko joka on täysin vastakohta: tyhmä kuin saapas ja keskiverron näköinen, mutta vakituinen työ, oma kämppä, poikaystävä vaihtuu suunnilleen kerran puolessa vuodessa ja kavereita on vaikka kuinka. Kyllä naisilla on helppoa tässä yhteiskunnassa.

Valitan jos kuulostan liian angstaavalta mutta voisin vaan tappaa itseni ja lakata murehtimasta. Ei musta kuitenkaan mitään tule. Eikä millään ole loppupeleissä mitään väliä. Ehkä tämä on sitä sosiaalista darwinismia. Heikot kuolee ja vahvat selviytyy. Game over.

Life ain't how much you can hit its how much you can get hit and keep moving,how much you can take hit and move forward!

Koko puhe tossa:

http://www.youtube.com/watch?v=6tWLqFmaNdQ

nyt loppu toi säälittävä itkeminen mitä täällä aina harrastetaa..

En ymmärrä miksi ihmiset valittelevat siitä, että jos joku lisää kaverikseen niitäkin, joita ei ole kenties nähnyt vuosiin.

Facebook on yhteydenpitopaikka ja se on luotu sitä varten että sinä voit pitää yhteyttä niihinkin, joihin et esim. maantieteellisistä syistä voi. Keskustelun ja "uudelleentutustumisen" aloittaminen on helpompaa. Kuka täällä on määrittämään sitäpaitsi, kuka on oikea kaveri ja kuka ei? Itselläni on n. 160-170 kaveria, kyllä ne aika nopeasti kertyvät vuosien mittaan, kun on opiskellut useassa koulussa ym.! Ainoastaan muutama ihminen on sellainen jota en ole koskaan nähnyt, mutta heidän kanssaan olen keskustellut sitten vaikka muuten vain online -tilassa (yksikin on afrikasta kotoisin ja ollut vuosia kirjeenvaihtokaveri sähköpostin kautta). Olen myös löytänyt sukulaisia, joihin ei muuten tulisi pidettyä yhteyttä.

Itse olen sitä mieltä, että ellei minulla ole minkäänlaisia kytköksiä johonkin ihmiseen, en hyväksy häntä kaverikseni. Yhden poikkeustapauksen olen tehnyt, koska meillä oli yhteinen kaveri ja siitäkin on tullut ihan hauskoja kansainvälisiä keskusteluja.

Jos mennään vain siihen, että vain se, jonka päivittäin näkee olisi hyväksyttävästi fb-kaveri, niin olisin sillä mittapuulla mitattuna kaveri vain luokkatovereideni kanssa enkä niinkään parhaimpien ystävieni kanssa joita näen todella harvoin.

Lisäksi fb:n kautta saan tietoa koulussa tapahtuvista asioista ja usein opiskelijat tiedottavat tai tiedustelevat toisiltaan tärkeitä asioita.


Jos facebook-kavereita saa mielestänne lisätä vain siksi, että näkee toista ihmistä koko ajan, niin mielestäni olette eksyneet väärään yhteisöpalveluun.

Ja mitä tulee ap:n kommenttiin, niin mulla on joskus käynyt mielessä että miksi en saa kommentteja ja tykkäyksiä silloinkaan kun on oikeasti mielenkiintoinen päivitys (enkä siis pommita päivityksiä tai kuvia - päinvastoin lisään aika harvoin mitään), mutta toiset ihmiset saavat kommentin tai tykkäyksen useilta ihmisiltä ihan mihin vain. :) Itse olen sitä mieltä, että toiset ovat vaan suositumpia kuin toiset, mutta sillä nyt ei ole mitään suoraa yhteyttä facebook-kaverien määrään vaan pikemminkin siihen kuinka moni ihminen on heitä samantien miellyttämässä. :D Älä ota stressiä tuollaisesta, vaan pidä kavereihisi yhteyttä myös muuten kuin netissä.