Masentunut äiti

Masentunut äiti menee ensin lääkäriin, jossa lääkäri kartoittaa, mikä vaivaa. Antaa todennäköisesti lääkereseptin ja terveyskeskuksen kautta saa muutaman keskustelukerran psykologilla tai ohjaa polille jne. Psykologi ja psykiatri arvioivat jatkohoidon tarpeen. Riippuu paikkakunnasta. Sitten on mentävä ongelmieen vain sosiaalityöntekijän puheille kertomaan koko ongelmavyyhti. He tekevät sitten omat ratkaisunsa yhdessä vanhempien kanssa. Kartoitetaan turvaverkostoa jne. Isä voi myös huolehtia lapsista kuten yksinhuoltajat tässä maassa tekevät.

Masentuneen äidin pitää lastensa tähden hakea apua eikä itsekkäästi pelätä lastensuojelutoimia. On ajateltava lasten etua, koska heidän on saatava hoito ja huolenpito äidin sairaudesta huolimatta. Itsesääliin ei saa vaipua, vaan lapset ovat tärkeimmät. Masentunut äiti on henkisesti poissaoleva ja itseensä käpertynyt, ja se vaikuttaa syvästi lapsiin ja tuntuu lapsesta hylkäämiseltä ja torjumiselta.

Yksi vaihtoehto on esim. yksityiset terapeutit ja psykologit, mutta ne ovat tietysti kalliita. Diagnoosin voi hankkia esim. yksityiseltä psykiatrilta. Tällaista varten on aina hyvä olla olemassa sairausvakuutus, joka korvaa kaikki yksityisten kulut. Näin ei tarvitse esim. neuvolassa, sossussa ottaa asiaa puheeksi jos ei itse halua. Uskoisin, että mitä pikemmin apua hankkii niin sitä nopeammin ja paremmin myös toipuu. Kyllähän ihmisellä voi olla pieniä masennuskausia joista toipuu ihan itsekkin ilman minkäänlaista ylimääräistä apua, mutta jos alkaa tuntua siltä, että ei selviydy arjen pyörittämisestä ja on tosissaan väsynyt niin apua kannattaa hankkia ajoissa.

"Masentunut äiti menee ensin lääkäriin, jossa lääkäri kartoittaa, mikä vaivaa. Antaa todennäköisesti lääkereseptin ja terveyskeskuksen kautta saa muutaman keskustelukerran psykologilla tai ohjaa polille jne. Psykologi ja psykiatri arvioivat jatkohoidon tarpeen. Riippuu paikkakunnasta. Sitten on mentävä ongelmieen vain sosiaalityöntekijän puheille kertomaan koko ongelmavyyhti."

Muuten ihan viisasneuvo mutta jos ei ole tarvetta rahalliselle tuelle, älä vaan kehota hakeutumaan sosiaalitoimen puheille. Jos kaipaa apua kodin tai lastenhoitoon, kannattaa oikeasti vastuttaa ensin puolisoa, sitten pyytää apua sukulaisilta ja ystäviltä ja aivan viimekädessä pyytää sosiaalitoimelta KOTIPALVELUA, mutta älä ota vastaan PERHETYÖTÄ, ne eivät konkreettista apua tarjoa. Eli ovat juuri näitä pelättyjä lastensuojelun alaisia toimen piteitä.

Kotipalvelu on sosiaalihuollon, vaan ei lastensuojelunalaista, mutta tätä on erittäin vaikea saada. Jos se sinulta evätään, pyydä päätös kirjallisena niin voit siitä vielä valittaa muuten et.

Liite sosiaalihuolto laista:
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1982/19820710
Sosiaalipalvelut
17 §
Kunnan on jäljempänä säädetyin tavoin huolehdittava seuraavien sosiaalipalveluiden järjestämisestä:
...
3) kotipalvelut;
...
20 §
Kotipalveluilla tarkoitetaan asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.
21 §
Kotipalveluja annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, rasittuneisuuden, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua suoriutuakseen 20 §:ssä tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.

kokeile perheneuvolaa olen saanut paljon apuja sieltä

Jooh. No ei ne masennuksen takia ole normaalissa tilanteessa lapsia huostaanottamassa. Täälläkin kunnassa piti meteliä pitää, että saan lapsilleni apua. Missä vaiheessa siitä lastensuojelusta on tullut tämmöinen mörkä ja missä vaiheessa ihan oikeasti nämä legendaariset jutut ovat muuttuneet tämmöisiksi.

Me jouduttiin lastensuojelun kanssa tekemisiin kun menimme lapsen kanssa turvakodille. Kun suojelin lastani niin automaattisesti tehtiin ilmoitus, ihan kuin se minun vikani olisi ollut ja ihan niinkuin minä en olisi turvaan lähtenyt?! Sen jälkeen 2vuotta terapiaa ja terapia ajan perhetyöntekijä kerran kaksi viikossa käymässä. Vain koska kävin juttelemassa traumastani, mutta olin muuten oikein pirteä ja jaksava äiti. En suostunut syömään masennuslääkkeitä koska en kokenut niitä tarvitsevani, vaan ainoastaan juttukaveria ja näin uusi lastensuojelu ilmoitus.. Lopetin terapian ja pääsin perhetyöntekijöistä ja turhista lastensuojelu ilmoituksista eroon. Nyt jo 3vuotta ilman terapiaa ja toisinaan trauma muistuu mieleen ja toisinaan helpompaa. Mielummin jätin asian käsittelyn kesken kuin kärsin siitä että olin kehdannut apua pyytää!

pakko kai, tähän on vastata, (mistä revitte tietonne) vaikka sulle on jo vastauksia sadellut. Siis ap. mietippä vähän, millä perusteella lapset huostaanotettaisiin jos äippä taikka isä on masentunut? onko se jollain tapaa huonommuutta tai lapselta pois? ihan siinä missä muutkin, masentunut ÄITI voi olla hyvä äitinä! Ei ehkä ajattele täysjärkisesti omaa tilannettaan, tai ole parhaassa mahdollisessa tilassa.
Älkää hyvät ihmiset, sekoittako masennusta... vakavaan itsetuhoisuuteen tai muille vaaraksi oleville. Masennus ja mielenterveysongelmat ovat asia erikseen.

Kelan lääkekorvaustilaston mukaan 1 067 964 suomalaista käytti viime vuonna masennus-, psykoosi-, neuroosi- ja unilääkkeitä. Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on kolminkertaistunut 2000-luvulla. 15–24-vuotiaista suomalaisnuorista yli 50 000 sai viime vuonna jotakin psyyken toimintaa säätelevää lääkettä.

Selvästi käytetyimpiä ovat masennuslääkkeet. Niistä eniten kirjoitetaan SSRI-ryhmään kuuluvia selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä.

– Uudemman polven masennuslääkkeet ovat suosittuja, koska välittömät ja näkyvät haitat ovat vähäisemmät kuin vanhemman polven lääkkeissä, kertoo kliinisen psykiatrian professori Jari Tiihonen Tukholman Karoliinisesta instituutista.

Sosiologien mukaan erilaisten keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttö on jo niin yleistä, että suomalainen hyvinvointivaltio on vääjäämättä muuttumassa psykofarmaseuttiseksi yhteiskunnaksi.

Kehitys on huolestuttava. Samaan aikaan kun psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt, väkivallanteot ja verilöylyt ovat tulleet osaksi suomalaisten arkea.

USA:ssa nuorten tekemien joukkosurmien taustalta on kaivettu esiin masennuslääkkeiden haittoja. Usean kouluampujan tiedetään käyttäneen masennuksen hoitoon tarkoitettuja SSRI-lääkkeitä.

Kelan lääketilastojen mukaan alaikäisten psyyken lääkitseminen moninkertaistuu murrosiässä.

– Murrosikää on ryhdytty hoitamaan masennuslääkkeillä, ilman että kenelläkään on täsmällistä tietoa lääkehoidon haitoista. Normaalin kasvuun ja kehitykseen liittyvän kipuilun näkeminen lääkehoitoa vaativana oireiluna tai sairautena on äärimmäisen huolestuttavaa, ärähtää sosiologian dosentti Ilpo Helén Helsingin yliopistosta.

SSRI-ryhmän lääkkeiden haittavaikutuksista otsikoissa ovat olleet pääasiassa pysyvät seksuaalitoiminnan häiriöt. Vähemmän puhuttuja haittoja ovat itsetuhoisuus, impulsiivinen ja vastustava käyttäytyminen, yllättävät aggressiot sekä vihamielisyys.

Yhdysvalloissa havaittin 2000-luvun alussa monen kouluampujan käyttävän tai käyttäneen SSRI-ryhmän masennuslääkkeitä.

– Tällainen havainto on tehty, mutta vielä ei voi tehdä tieteellisesti luotettavaa johtopäätöstä siitä, että masennuslääkkeiden käyttö selittäisi elämää tuhoavan käyttäytymisen, toteaa professori Jari Tiihonen.

Tiedeyhteisössä ei siis ole yksimielisyyttä masennuslääkkeiden ja joukkosurmien välisestä syy–seuraus-suhteesta.

–Tiedetään teko ja lääkkeiden käyttö, mutta ei sitä, kuinka sama henkilö olisi toiminut ilman lääkkeitä kyseisessä tilanteessa. Satunnaistettu tutkimustilanne tuottaisi huomattavasti luotettavampaa tietoa, mutta sellaisen toteuttaminen on mahdotonta: pitäisi jättää osa nuorista masennuspotilaista lääkitsemättä, selvittää Tiihonen.

Professori Jari Tiihosen mukaan luotettavinta tutkimustietoa on tällä hetkellä psykoosien, neuroosien ja unettomuuden hoidossa Suomessakin yleisesti käytettyjen bentsodiatsepiinien haitoista.

– Tämän lääkeryhmän haittoja on tutkittu satunnaistetusti persoonallisuushäiriöstä kärsivillä potilailla. Tutkimuksissa käytön on todettu vähentävän impulssikontrollia ja lisäävän taipumusta aggressiivisuuteen.

Tiihosen mukaan samassa potilasryhmässä toteutettu SSRI-lääketutkimus tuotti päinvastaista tutkimustietoa.

–SSRI-lääkkeitä käyttäneet aikuiset persoonallisuushäiriöpotilaat käyttäytyivät vähemmän väkivaltaisesti kuin lumelääkettä saaneet.

Vaikka SSRI-lääkkeiden ja surmatöiden välistä yhteyttä ei ole kyetty osoittamaan kiistattomasti, psyykenlääkkeiden valmistajat ovat varpaillaan.

Yritykset säikähtivät mahdollista yhteyttä siinä määrin, että pakkausselostuksiin on 2000-luvulla ilmaantunut ohjeistus, jonka mukaan serotoniinin takaisinottajia ei suositella alle 18-vuotiaille. Näin lääkevalmistajat siirsivät vastuuta mahdollisista ja jopa todennäköisistä haitoista lääkkeitä määrääville lääkäreille.

Käyttöohjeissa kerrotaan, että masennuslääkkeitä saaneilla lapsilla ja nuorilla on havaittu kliinisissä tutkimuksissa useammin itsetuhoisuutta kuten itsemurhayrityksiä ja -ajatuksia sekä vihamielisyyttä ja aggressioita kuin lumelääkettä saaneilla lapsilla ja nuorilla.

Dosentti Ilpo Helénin mukaan SSRI- lääkkeiden käyttömäärissä näkyy selvästi voimakkaan ja taitavasti toteutetun lääkemarkkinoinnin vaikutus.

– On korostettu hyötyjä ja vaiettu haitoista. Vasta aivan viime aikoina ääni kellossa on muuttunut: enää psykiatrien patenttiratkaisu ei löydy itsestäänselvästi SSRI-ryhmän lääkkeistä. Uskomme hypen hiljentyneen, koska patentit ovat rauenneet ja markkinointi vaimentunut sen myötä.
http://www.apu.fi/artikkeli/laakehaitat-joukkosurmien-taustalla

Lääketeollisuus:
http://personal.inet.fi/koti/remeli/laakkeet.htm