Sain pari päivää sitten tietää olevani mahdollisesti raskaana ja homma tuli ihan järkyttävänä yllätyksenä, vaikka on hyvin tiedetty poikaystäväni kanssa että olemme jonkin aikaa laiminlyönneet ehkäisyn. Noh, alkujärkytyksestä on nyt toivottu ja onkin sitten mietitty että miten homman kanssa nyt edettäisiin. Vaikea kylläkin vielä tehdä mitään päätöksiä, sillä raskaus tuntuu vieläkin niin uskottomalta mutta neuvolaan soittaessani he sanoivat, että kaksi positiivisen testituloksen antanutta raskaustestiä tuskin valehtelee. Tein siis kahtena eri päivänä nämä testit, ensimmäinen oli apteekin oma ja siihen pärähti tosi lyhyen ajan sisällä kaks punaista viivaa. Seuraavana päivänä tein testin sillä digitaalinäyttötestillä, eikä kauaa kestänyt kun näytössä luki raskaana 3 . Viimeisten kuukautisteni mukaan olen ilmeisesti aikalailla tasan 8. raskausviikkoni alussa.
Olen 18-vuotias, vakituisessa parisuhteessa masussani asustavan katkaravun isän (18v) kanssa ja asumme yhdessä. Poikaystäväni sanoi olevansa asiasta onnellinen eikä missään nimessä haluaisi aborttia tai adoptiota, kuten en minäkään koska itsehän me ehkäisyn kanssa pelleilemällä saimme tämän raskauden aikaan ja tuntuisi oikealta kantaa siitä silloin siis vastuu. Parin päivän aikana ollaankin jo alettu totuttamaan itseämme siihen ajatukseen, että meistä tulisi vanhemmat. Tämänhetkinen elämäntilanne on vauvan kannalta hyvä, molemmat käyvät kesäloman loputtua osa-aikaistyössä koulun ohella ja asuinalueemmekin on lapsiperheiden suosima. Molemmat meistä valmistuu jouluna lukiosta, joten ehtisin koulunkin suorittaa loppuun ennen lapsen syntymää (LA helmi-maaliskuun vaihde). Uskomme pärjäävämme taloudellisesti ja osaamme varautua vaikeisiinkin aikoihin, sillä sen verran lapsien kasvatusta nähneenä tiedän ettei se ole aina mitään helppoa. Eniten tässä nyt pelottaa lapsen terveydentila, synnytys ja raskaudesta kertominen läheisille ja ahistaa vähän ajatella koulunkäntiä maha pystyssä...Pelkään myös, että entä jos lääkärissä selviääkin, ettei tuolla masussa olekaan ketään juuri kun aletaan asiasta olla innoissaan :( Mutta suurin osa mieltäni askarruttavista asioista ovat enimmikseen vain pinnallisia seikkoja eikä näiden mitättömien asioiden pelkääminen johda todellakaan aborttipäätökseen minun kohdallani. Mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä tästä tilanteesta ja muutenkin raskauteen liittyviä asioita mitä minun pitäisi tulevana äitinä huomioida. Kommenttine tuskin vaikuttavat päätökseeni, mutta koska en vielä halua raskaudesta kenellekkään kertoa olisi hyvä jotain muuta kautta kuulla jo etukäteen ihmisten reaktioita nuoren naisen raskauteen yms., mitä nyt ikinä keksittekään!
PS. ensimmäinen lääkärikäynti ja ultra elokuussa, miten ihminen joka on ennen sanonut "en ikinä halua omia lapsia" voikaan olla näin innoissaan :) Pelon seasta pilkistää kuitenkin onnellisuuden tunne siitä, että näin pääsi käymään.
Olen 18-vuotias, vakituisessa parisuhteessa masussani asustavan katkaravun isän (18v) kanssa ja asumme yhdessä. Poikaystäväni sanoi olevansa asiasta onnellinen eikä missään nimessä haluaisi aborttia tai adoptiota, kuten en minäkään koska itsehän me ehkäisyn kanssa pelleilemällä saimme tämän raskauden aikaan ja tuntuisi oikealta kantaa siitä silloin siis vastuu. Parin päivän aikana ollaankin jo alettu totuttamaan itseämme siihen ajatukseen, että meistä tulisi vanhemmat. Tämänhetkinen elämäntilanne on vauvan kannalta hyvä, molemmat käyvät kesäloman loputtua osa-aikaistyössä koulun ohella ja asuinalueemmekin on lapsiperheiden suosima. Molemmat meistä valmistuu jouluna lukiosta, joten ehtisin koulunkin suorittaa loppuun ennen lapsen syntymää (LA helmi-maaliskuun vaihde). Uskomme pärjäävämme taloudellisesti ja osaamme varautua vaikeisiinkin aikoihin, sillä sen verran lapsien kasvatusta nähneenä tiedän ettei se ole aina mitään helppoa. Eniten tässä nyt pelottaa lapsen terveydentila, synnytys ja raskaudesta kertominen läheisille ja ahistaa vähän ajatella koulunkäntiä maha pystyssä...Pelkään myös, että entä jos lääkärissä selviääkin, ettei tuolla masussa olekaan ketään juuri kun aletaan asiasta olla innoissaan :( Mutta suurin osa mieltäni askarruttavista asioista ovat enimmikseen vain pinnallisia seikkoja eikä näiden mitättömien asioiden pelkääminen johda todellakaan aborttipäätökseen minun kohdallani. Mutta haluaisin kuulla muidenkin mielipiteitä tästä tilanteesta ja muutenkin raskauteen liittyviä asioita mitä minun pitäisi tulevana äitinä huomioida. Kommenttine tuskin vaikuttavat päätökseeni, mutta koska en vielä halua raskaudesta kenellekkään kertoa olisi hyvä jotain muuta kautta kuulla jo etukäteen ihmisten reaktioita nuoren naisen raskauteen yms., mitä nyt ikinä keksittekään!
PS. ensimmäinen lääkärikäynti ja ultra elokuussa, miten ihminen joka on ennen sanonut "en ikinä halua omia lapsia" voikaan olla näin innoissaan :) Pelon seasta pilkistää kuitenkin onnellisuuden tunne siitä, että näin pääsi käymään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnea paljon:)
Tilanteenne kuulostaa erittäin hyvältä:) Vaikka verrattuna siihen mitä itsellä oli,vaikka abortti ei minullakaan koskaan mielessä edes käynyt.
Itse kävin myös koulua maha pystyssä eikä se nyt ollut niin kamalaa:) Hyvin sitä jaksoi ja kukaan ei katsonut mitenkään oudosti,enimmäkseen oli niitä mahan taputtajia:D
Itse kerroin omalle äidille heti.Jotkut sukulaiset saivat tietää vasta joskus rv 20 tienoilla,en sitä huudellut,maha näkyi ja jos joku kertoi niin ei haitannut,mutta itse aika hiljaa asiasta olin.
Mut eiköhän tuo raskaus tullut teille ihan hyvään saumaan:)
Tsemppiä kovasti:)