Mulla ei ole koskaan ollut tällaista oloa. Joten tää on jotain jota en ymmärrä! Enkö tosiaan osaa enää ilmaista ajatuksiani saatikka tunteitani? Analysoin omia kirjoituksiani ja pyörittelen niitä satoja kertoja edes takaisin...(oikeasti jopa useita tunteja) oliko tuo nyt järkevää? Olisiko pitänyt kirjoittaa toisella tavalla? Ymmärsikö hän nyt minua? Millaisen kuvan hän nyt minusta sai? jne.
Kirjoittamalla sekoan sanoissa ja lauseissa, mutta kun kasvotusten ei vielä mahdollisuutta nähdä ole! Kirjoittamalla aina kaikki on ollut helpompaa, mutta miksei enää...?
Kokoajan mietin mitä uskallan kirjoittaa ja miten...mitä se toinen kaikesta ajattelee jne. Mietinkö tosiaan vain liikaa, ja teen siitä kirjoittamisesta itse vaikeaa ja tällä tavoin saan itseni kuulostamaan tyhmältä ja väärin ymmärretyltä? En halua "menettää" häntä elämästäni sen vuoksi ettei hän ole osannut tulkita minua oikein - sillä tavalla kuin minä ne tarkoitin!
Nyt on todellakin sellainen tunne, että haluaisin kadota maasta tai painua niin syvälle maan rakoon kuin mahdollista, ja tällaista tunnetta ei ole KOSKAAN elämässäni ollut!
En pysy paikoillani, tärisen ja tekisi mieli huutaa ja samalla itkeä! Toivon välillä jopa ettei minua enää olisi...! Kuulostaa varmaan naurattavalta, mutta mulle tää on aivan sanoin kuvaamaton tunne! Jopa tämän tekstin kirjoittaminenkin oli jo tosi vaikeaa!
Onko tää enää normaalia? :(
Kirjoittamalla sekoan sanoissa ja lauseissa, mutta kun kasvotusten ei vielä mahdollisuutta nähdä ole! Kirjoittamalla aina kaikki on ollut helpompaa, mutta miksei enää...?
Kokoajan mietin mitä uskallan kirjoittaa ja miten...mitä se toinen kaikesta ajattelee jne. Mietinkö tosiaan vain liikaa, ja teen siitä kirjoittamisesta itse vaikeaa ja tällä tavoin saan itseni kuulostamaan tyhmältä ja väärin ymmärretyltä? En halua "menettää" häntä elämästäni sen vuoksi ettei hän ole osannut tulkita minua oikein - sillä tavalla kuin minä ne tarkoitin!
Nyt on todellakin sellainen tunne, että haluaisin kadota maasta tai painua niin syvälle maan rakoon kuin mahdollista, ja tällaista tunnetta ei ole KOSKAAN elämässäni ollut!
En pysy paikoillani, tärisen ja tekisi mieli huutaa ja samalla itkeä! Toivon välillä jopa ettei minua enää olisi...! Kuulostaa varmaan naurattavalta, mutta mulle tää on aivan sanoin kuvaamaton tunne! Jopa tämän tekstin kirjoittaminenkin oli jo tosi vaikeaa!
Onko tää enää normaalia? :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
öö ei.
Yrität vain liikaa,ota ihan rauhallisesti ja relaa vähän
kirjoitat just niinkuin haluut ja tunnet ,etkä muuttele yhtään mitään
Ja voit käyttää puhelinta jos kirjoittaminen on hankalaa
taii ehdottaa puhelinta ,kerrot vain että et ole kirjoittaja tyyppiä
Samaa mieltä minäkin. Tuskinpa lukija niin tarkkaan tekstiäsi analysoi. Ehkä hän vain odottaa yhtä tuskastuneena sun kirjoitustasi. Onko sit kyse sähköpostista tai jostain muusta kirjoittamalla kommunikoinnista. Anna mennä vaan :)
Sellasta se on kun on ihastunut. Ei lukija niin tarkkaan analysoi - tai jos analysoi, on vähintään yhtä ihastunut :-)
Väärinkäsitykset voi aina korjata, jos niitä syntyy. Voit aina palata asiaan, sanoa lisää ja täydentää, jos toinen reagoi yllättävällä tavalla.
Ei väärinkäsityksiä pysty aina korjaamaan :( Ja tehtyä ei saa tekemättömäksi.
Voi asioita aina yrittää oikaista ja pitääkin jos toinen on asian/asiat ymmärtänyt täysin väärin. Se on vain reilua ns. "korjata jälkensä" eikä antaa vaan asian olla, koska silloin on välinpitämätön sitä toista ihmistäkin kohtaan! Sekä itseäänhän se jää tosiaankin vaivaamaan. Jos asia ja se ihminen on tärkeä tottakai sitä toivoo, että väärinkäsityksiä ei puolin ja toisin tulisi.
Mutta juu, ei kirjoituksia, niin omia eikä toisen niin hirmuisesti kannattisi kai lähteä analysoimaan...Asioita voi pyöritellä loputtomiin - niin paljon kuin niitä asioita on, yhtä paljon löytyy myös tulkinta tapoja! Periaatteessa tie on loputon jos sille linjalle lähtee?! Kai kannattaisi vain kirjoittaa rehellisesti niinkuin tuntee ja jos on jostain toisen kirjoittamasta epävarma taikka ei ymmärrä niin kysyy asiaa toiselta suoraan?!
Kannattaa valita se itselle oikea tapa "kommunikoida". Toisille se on kirjoittaminen, toisille puhuminen, toisille riittää kai vaan eleet ja ilmeet... :) Kunhan kommunikoi!