Juhani Siljon sanoin; .
" Oleminen on havaituksi tulemista. Elämä on usein - niin elinkautista."
Miten sitä aina niin järkevästä ihmisestä yhtäkkiä tuleekin vaaleanpunaisessa pilvessä kulkeva hupakko. Ja miten toinen, ihan vielä tuntematon ihminen, voi aiheuttaa hengenahdistusta joka kerta kun sen kohtaa. Ihan hullua ihastua tällä tavalla ja vielä toivoa että se toinen sen jollain tavalla tajuaisi ja tekisi jotain... :)
" Oleminen on havaituksi tulemista. Elämä on usein - niin elinkautista."
Miten sitä aina niin järkevästä ihmisestä yhtäkkiä tuleekin vaaleanpunaisessa pilvessä kulkeva hupakko. Ja miten toinen, ihan vielä tuntematon ihminen, voi aiheuttaa hengenahdistusta joka kerta kun sen kohtaa. Ihan hullua ihastua tällä tavalla ja vielä toivoa että se toinen sen jollain tavalla tajuaisi ja tekisi jotain... :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä nainen on elinkautisen nyt lusinu, joten olen vapaa lähtee sun prätkän kyytiin.
Olen elänyt kuoleman uhalla. Voin kuolla elämän uhalla.
Juhani Siljo
Muistan tuon tunteen. Puhun menneestä ihastuksesta.
Menneestä sikäli ettei siitä tullut mitään vaikka tuolla kaikkien kerrosten alla on yhä sama tunne välilä kun toisen näkee.
Tässä tapauksessa taisi vain olla kovin yksipuolista. Typerää kuvitelmaa siis vaikka välillä vaikutti molemminpuoliselta hetkittäin.
Joskus tahtoisin että tuottaisin tuon fiiliksen jollekin naiselle. Ei sitä päivää taida vain tulla kun en ole katseenvangitsija. Jostakin syystä tuon naisen katseen vangitsin hetkittäin, mutta mennyttä mikä mennyttä.
Jospa saat tehtyä jotain asialle ja siitä tulee jotain.
Miksi et kerro tunteistasi? Olen nainen vaalea jonka nimi alkaa M-kirjaimella ja sisältää yhteensä 5 kirjainta. Voisit hyvin kertoa minulle mitä mietit minusta niin ehkä saisit tunteillesi vastakaikua ;) Itse en uskalla mitään ensin kertoa, ettei minusta tulisi tyrkky vaikutelmaa... Ja millä kirjaimella nimesi alkaa?
minkälaisissa merkeissä tapaat häntä?
Tunteista kertominen kuulostaa helpolta, mutta eihän se niin oikeassa maailmassa mene. Tässä ihastumisessa on niin paljon sellaisia tekijöitä, jotka ovat sitä vastaan. Ja toisaalta, se on minun ihastuminen-entä jos se on yksipuolista- ja entä jos ei olekaan!
Tapaamiset ovat lyhyitä, enemmänkin kohtaamisia- se tässä omassa tunteessa mystistä (tai älytöntä) onkin, miksi ne pienet hetket salpaavat hengitykseni ja saavat polveni heikoiksi. Tavallaan ollaan samassa työpaikassa, joten lähes päivittäin hänet näen, tosin en ole mitään järkevää tai ei -järkevää koskaan hänelle sanonut, koska en uskalla. Tuntuu että pelkkä tervehdys punastuttaa...
Itsensä alttiiksi laittaminen, se on mahdotonta ja ylivoimaista. Miksi minulla olisi oikeus tuoda tunteeni esille- mielummin jää odottamaan, sitä että tämä tunne haihtuu ja elämä kaiketi jatkuu entisellään :)
Tässä on nyt liikaa latausta ilmassa, ei tuu kummaltakaan sanaa suusta.
Ihan hölmöä, aikuiset ihmiset ei saa kuppia kahvia juotua ja muutamaa sanaa vaihdettua, eipä oo koskaan ennen käyny näin että molemminpuolisesti pyörii sukat jaloissa niin ettei hommasta tuu yhtään mitään.
Joko se tunne haihtuu tai joku päivä meidän on vain oltava vähän enemmän jäitä hatussa ;)
togoornottogo onko hän opiskelukaveri?
Tuntuu olevan usealla ilmassa vastaavaa tunnetta, mahtavaa ja kamalaa samalla kertaa :)
Opiskelukavereita ei olla, jollei elämänkoulua lasketa, pääkaupunkiseudulla pyöritään- molemmat omissa maailmoissaan. Tämähän ihastuminen on kuten todettu ihan absurdi päähänpinttymä minun osaltani, mutta joskus ihminen vaan kolahtaa ja lujaa!