BED gallup

Hei, olen 164cm ja 80kg.
Minulla ei ole kummempaa parantumistarinaa valitettavasti.
Hävettää niin vietävästi olla ex anorektikko, alimmillaan 35kg.
Nyt norsun mitoissa.. Kontrolli ollu hukassa jo parisen vuotta ja erakoitunu, masentaa..
Pitäis yrittää löytää elämän positiiviset asiat ja alkaa välittämään itsestään :/

Minä olen myös ex-anorektikko, 2 vuotta sitten painoin 30kg, nyt 80kg.

Pituus 158, ikä 17v.

Bed on pilannut elämäni, sosiaalisen elämäni, kaikki kiinnostukseni, vienyt minulta kaikki asiat jotka ovat oikeasti minulle tärkeitä. kaiken.

kiitos että sain avautua.

olen 155/74,6 olen sairastanut ednosta jo vuodesta 1995 olen ollut 83 -60 kg nyt oon 74,6 olen taas niukalla kalorimäärällä on taas se kausi on eri kausia joskus syön nörmi sitten taas en mitään ja sitte niukalla kalorimäärällä niinkun nyt .. sellast mun elämä on ollu vuodest 1995

Voimia teille! Toivon kovasti, että pääsisitte sinuiksi itsenne kanssa vihdoinkin. Rankkaa, kun joutuu tavallaan "kokeilemaan" kumpaakin ääripäätä syömishäiriöistä. Toivotaan, että pääsette kultaiselle keskitielle syömisen suhteen!

Kumpa tätä viestiäni ei ymmärrettäisi väärin. Tarkoitukseni on puhtaasti hyvä. Seikkailin pitkin poikin keskusteluja ja päädyin tänne Bed-osioonkin. Liikutuin siitä, että tällaisiakin suuria ongelmia on joillakin.

168cm ja 75kg
Ei paljon -vielä- moneen muuhun verrattuna, mutta ex-enorektikolle paha pala. :(

171/54 ja vihaan iteäni saatanasti.

172/92-95 en ole uskaltanut puntariin vähään aikaan kun ollut syömishimo päällä....

tuntuu että pahenee koko ajan sitä sitä myötä itseinho lisääntyy...

ostan herkkuja/ruokaa salaa, käyn vaikka naapurikaupungissa ettei kukaan tuttu näe. Jos samassa kaupassa on joku tuttava niin menen ihan paniikkiin ja pakoilen hyllyjen välissä. Ihan kamalaa.. :(

Aloitin nyt lääkityksen, Seronil - nimisen, toivon että auttaa .. olen myös sosiaalisesti erakoitunut enkä halua nähdä ketään. Mielessä pyörii vaan syöminen ja ruoka.

167/73 pahimmillaan paino ollut 80kg.
Olen ollut n. puoli vuotta ahmimatta (ahmimalla tarkoitan syömällä kerralla semmoset lähemmäs 10 000 kcal) Jota harrastin pahimpina aikoinani.

Tähän puoleen vuoteen on mahtunut ahmimisia mutta ne ei ole lähellekkään samanlaisia kuin mitä tämän "sairauden" kriitissimmissä vaiheessa.Toisinaan saattaa mennä monta leipää, iso annos ruokaa ja toinen samanlainen ja jälkkäri päälle,monen normaalin ja laihan mielestä tämä on varmaan kauhea määrä ruokaa mutta jos vaan tietäisi mitä olen ennen mätönnyt itseeni kerralla :D

Muutama viikko sitten ahmin kokonaisen kääretortun iltapalaksi,eli kyllä näitä ahmimisia vielä tulee,mutta ne ei ole lähelläkään niitä annoskokoja mitä ennen ahmin.

Mun paino jumittaa nykyään 72-74kg johtuen varmaan siitä että välillä syön monta viikkoa terveellisesti ja liikun ja sit lopsahtaa ja viikkoon en jaksa harrastaa liikuntaa ja syömisetkin on epäterveellisiä.Olen jäänyt siis kiinni jojoiluun.

En usko että tästä bedistä koskaan täysin parantuu.Kokoajan on semmonen pelko että vanhat ajat palaa takaisin,että lihon ihan hirveesti,että olen syönyt liikaa,että masennun taas ja alan ahmia.Aina on se pieni pelko.Ja mitä herkutteluun tulee,vaikka söisin vain kohtuudella jotain herkkua niin edelleen tulee huono omatunto.Että olen tehnyt jotain kielettyä.

Tiedä sitten,voiko minua kutsua "parantuneeksi" mutta jos joku väittää olevansa täysin parantunut niin haluaisin henkilökohtaisesti tavata tämän ihmisen.Sillä kyseenalaistan suuresti onko hänellä koskaan kyseistä sairautta ollutkaan.Pirullinen vaiva tämä on,siitä ei ole epäilystäkään.Kun sen saa,se vie sinulta kaiken.

167cm 69kg, kolme kiloa oon saanut jo pysyvästi pois, pahimmillani olin 72kg, alimmillani 62kg, siihen olisi kiva päästä takaisin, ja siitä vielä alemmas

Painan 144 kiloa ja olen 170 senttiä pitkä. Olen käynyt useammalla eri terapeutilla sekä ravitsemusterapeutilla, mutta jotenkin aina joku ääliö tai muuten vain henkilö, jota en ole osannut katsoa ylöspäin, on sattunut kohdalle. Siksi kaikki terapiat on jääneet kesken ja nyt mutustan kotona.

Tänään lounaaksi vedin ruisleipää ja lenkkimakkaran ja sitten ajattelin tehdä oikeaa ruokaa, ettei mene koko ilta naposteluksi. Vedin koko saatanan paistipannullisen italianpataa ja jälkkäriksi kilon rypäleitä ja litran kokista. Ja myönnän, että parhaillaan mietin, mitä tässä vielä rupeisi syömään. Eli oma-alotteisesti ei ainakaan parannu vaikka kuvittelisi olevansa miten vahva ihminen. Niin eihän sitä diagnoosia ole, mutta terve järki sanoo, ettei ole kaikki ihan kohdillaan.

Olen 169cm ja n. 60kg. Enimmillään olen painanut 67kg ja ennen sairauden alkua 55kg. Nyt viimeisen puolen vuoden aikana olen ahminut enemmän kuin koskaan, mutta ihme kyllä paino ei ole juuri noussut. Haluaisin vielä päästä takaisin samaan painoon, jossa joskus olin (tuo 55kg), ja kieltämättä rohkaisee ajatus, että olen jo 7kg saanut viime vuosina kropasta pois. En halua saada niitä enää takaisin, vaan suunta olisi ehdottomasti alaspäin!

Olen käynyt aikoinaan terveydenhoitajalle tästä juttelemassa, ja näiden käyntien avulla sainkin 4 kg puolessa vuodessa pois ja söin melko terveellisesti. Ahmiminen kuitenkin on ollut kuvioissa jo niin pitkään, etten oletakaan paranevani siitä yhdessä yössä, vaan se vie aikaa. Pahinta on varmasti yrittää laihduttaa liian rankasti ja ajatella ruoasta liian mustavalkoisesti, mutta valitettavasti kumpikin noista kuuluu taudinkuvaan.

Tällä hetkellä ahmin noin viitenä päivänä viikossa. Syön aamiaisen ja lounaan melko normaalisti, mutta iltapäivästä eteenpäin melkein pelkästään herkkuja (suklaata, jäätelöä, popcornia). Ehkä siksi en ole päässyt lihomaan, että tuo normiruoka on jäänyt niin vähiin, mutta ties mitä puutostiloja mulla on! Lisäksi viime aikoina olen huomannut aika ikävän sivuvaikutuksen, eli syke nousee tosi herkästi. Tämän takia treenaaminenkin on jäänyt vähemmälle, koska jumppaamassa syke nousee ja meinaa alkaa heikottaa, eikä jaksa tehdä samallain kuin ennen. Se on masentavaa, ja siksi haluan nyt saada ruokailuni paremmalle tolalle ennenkuin palaan jumppailemaan.

160cm ja 140kg! :'( Ja IHAN VARMASTI ainoa tämän kokonen maailmassa! :'(