Heis
Olen lukenut viestejä palstalta ja yksi asia on jäänyt vaivaamaan, aika useasti on kirjoitettu keskenmenon sattuessa että "luonto korjaa", ja useimmiten sikiöllä/vauvalla on ollut jokin "vamma" kun on syntynyt kuolleena
...mutta mites kun sikiöllä ei ole mitään vammaa eikä muutakaan poikkeavuutta vaan syntyy kohtutulehduksen takia ennenaikojaan kuolleena, niin mikä sitten???? syytetäänkö äitiä??? ei ole ollut huolellinen, vaan on "hankkinut" itselleen tulehduksen jonka takia vauva menehtyy.... te jotka olette palstaa lukeneet, olette varmaan tarinani lukenut ja voin sanoa, että itsesyytökset ovat todella kovat...vauvani syntyi kuolleena 19 viikkoisena kohtutulehduksen seurauksena, keskenmeno on muutenkin todella raskas ja kaikkien itsesyytösten jälkeen ei jää kuin ihan tyhjä olo... tiedän että tämä voi joistakin kuulostaa naivilta... mutta en tiedä miten te muut olette selvinneet, aikaa varmasti menee... mutta mitä olisin voinut tehdä toisin???
äiti-71
Olen lukenut viestejä palstalta ja yksi asia on jäänyt vaivaamaan, aika useasti on kirjoitettu keskenmenon sattuessa että "luonto korjaa", ja useimmiten sikiöllä/vauvalla on ollut jokin "vamma" kun on syntynyt kuolleena
...mutta mites kun sikiöllä ei ole mitään vammaa eikä muutakaan poikkeavuutta vaan syntyy kohtutulehduksen takia ennenaikojaan kuolleena, niin mikä sitten???? syytetäänkö äitiä??? ei ole ollut huolellinen, vaan on "hankkinut" itselleen tulehduksen jonka takia vauva menehtyy.... te jotka olette palstaa lukeneet, olette varmaan tarinani lukenut ja voin sanoa, että itsesyytökset ovat todella kovat...vauvani syntyi kuolleena 19 viikkoisena kohtutulehduksen seurauksena, keskenmeno on muutenkin todella raskas ja kaikkien itsesyytösten jälkeen ei jää kuin ihan tyhjä olo... tiedän että tämä voi joistakin kuulostaa naivilta... mutta en tiedä miten te muut olette selvinneet, aikaa varmasti menee... mutta mitä olisin voinut tehdä toisin???
äiti-71
Vastaukset 1
Vanhimmat
...ensiksikin, otan todella osaa menetyksesi vuoksi. Lapsen menetys on vaikein asia, minkä äiti voi elämässään kohdata. Itse en ole tällaista menetystä kokenut, mutta lähipiirissäni on eräs syntymättömän lapsensa menettänyt. Voin siis hyvin kuvitella (en tietää) miltä Sinusta tuntuu.
En tiedä, millainen Sinun elämänkatsomuksesi on, mutta tuollaisessa tilanteessa varmasti auttaa, kun yrittää uskoa siihen että tälläkin tapahtumalla oli tarkoitus. Lisäksi apuna toimivat sukulaiset, ystävät ja läheiset, kuka tahansa kenelle voit uskoutua ja kertoa tunteistasi. Joku, joka kuuntelee. Aikaa kuluu menetyksen käsittelyyn, totta, ja saattaa mennä todella kauankin. Kuukausia, ehkä vuosia, tuskin koskaan unohdat tapahtumaa. Mutta tuska hälvenee ja hiipuu ajan kuluessa, voin luvata Sinulle sen.
Älä missään nimessä syytä itseäsi. Kriisiin kuuluu luonnollisesti itse-syytökset, "miksi"kysymykset jne., ja ne pitääkin käydä läpi, mutta kuitenkaan tapahtunutta ei voi muuksi muuttaa. Tuskin olisit voinut tehdä mitään toisin, sillä tulahdushan johtuu muista asioista kuin Sinusta, ainakin pohjimmaiselta syyltään. Kukaan ei voi varmasti sanoa, mistä bakteeri tuli.
Älä myöskään epäröi hakea ammatilaisapua, jos siltä tuntuu.
Voimia sinulle!