Kellä on kotieläimiä?

mihin ne eläimet sitten laitettaisiin jos ei johonkin hyvään kotiin? koira kuolisi luonnossa...

??? kirjoitti:

mihin ne eläimet sitten laitettaisiin jos ei johonkin hyvään kotiin? koira kuolisi luonnossa...

Kysymykseen jonkun yksittäisen lemmikkikoiran kohtalosta on turha minun vastata. Ajattelen asiaa pitemmällä aikavälillä. Suomessa on paljon eläimiä, jotka eivät tavallaan kuulu tänne, sillä ne eivät pärjäisi Suomen luonnossa. Kissakaan ei kuulu Suomen luonnonvaraisiin eläimiin, mutta meillä on kuitenkin villikissoja, jotka ovat pahoja petoja mm. lintujen ja jänisten poikasille. Olen lukenut, että jos koirat vapautettaisiin, eri rodut sekoittuisivat pian keskenään, ja tuloksena olisi avaruuskoira Laikan näköinen koira (mitä rotua lie, en tunne koirarotuja). Koirathan on kesytetty ja jalostettu jostakin villimmästä eläimestä, ehkä suden tapaisesta koirasta. Ehkä koirat palaisivat siihen alkuperäiseen villiin muotoonsa, jos ne vapautettaisiin. Tietysti siihen menisi aikaa. Luonto hoitaa omansa. Kai. Ne, jotka eivät pärjäisi, kuolisivat pois, sillä ne eivät pystyisi lisääntymäänkään. En aio enää keskustella tästä aiheesta tällä palstalla, enkä missään muuallakaan, koska en ole mikään eläinasiantuntija. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa etsiä kalastaja Pentti Linkolan ajatuksia jostakin. Kai hän on kirjoittanut kirjojakin.

Klaudia kirjoitti:

Kysymykseen jonkun yksittäisen lemmikkikoiran kohtalosta on turha minun vastata. Ajattelen asiaa pitemmällä aikavälillä. Suomessa on paljon eläimiä, jotka eivät tavallaan kuulu tänne, sillä ne eivät pärjäisi Suomen luonnossa. Kissakaan ei kuulu Suomen luonnonvaraisiin eläimiin, mutta meillä on kuitenkin villikissoja, jotka ovat pahoja petoja mm. lintujen ja jänisten poikasille. Olen lukenut, että jos koirat vapautettaisiin, eri rodut sekoittuisivat pian keskenään, ja tuloksena olisi avaruuskoira Laikan näköinen koira (mitä rotua lie, en tunne koirarotuja). Koirathan on kesytetty ja jalostettu jostakin villimmästä eläimestä, ehkä suden tapaisesta koirasta. Ehkä koirat palaisivat siihen alkuperäiseen villiin muotoonsa, jos ne vapautettaisiin. Tietysti siihen menisi aikaa. Luonto hoitaa omansa. Kai. Ne, jotka eivät pärjäisi, kuolisivat pois, sillä ne eivät pystyisi lisääntymäänkään. En aio enää keskustella tästä aiheesta tällä palstalla, enkä missään muuallakaan, koska en ole mikään eläinasiantuntija. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa etsiä kalastaja Pentti Linkolan ajatuksia jostakin. Kai hän on kirjoittanut kirjojakin.

Ja et edes halua sen enempää keskustella aiheesta. Kylläpäs on fiksua kommentointia.

Linkolahan se on se maan ääni! Onneksi ihmiset osaavat ajatella itsekin, eikä meidän tarvitse tukeutua yhden huu haan ajatuksiin.

Eläinrääkkäystä olisi ehdottamasi lemmikkien luontoon vapauttaminen - siitä on kirjoitettu ihan lakejakin. *virn*

Viittasit lemmikeistä saatuu iloon - kaloista et sitä tarpeeksi esim. saanut. Kirjoitat kuin uhmaikäinen lapsi, jolle tylsäksi käynyt lelu lentää tylysti roskiin.

Lemmikki eläinten pito EI ole rääkkäystä ellet juuri rääkkää sitä! Koira on ihmisen paras ystävä!

Klaudia kirjoitti:

Kysymykseen jonkun yksittäisen lemmikkikoiran kohtalosta on turha minun vastata. Ajattelen asiaa pitemmällä aikavälillä. Suomessa on paljon eläimiä, jotka eivät tavallaan kuulu tänne, sillä ne eivät pärjäisi Suomen luonnossa. Kissakaan ei kuulu Suomen luonnonvaraisiin eläimiin, mutta meillä on kuitenkin villikissoja, jotka ovat pahoja petoja mm. lintujen ja jänisten poikasille. Olen lukenut, että jos koirat vapautettaisiin, eri rodut sekoittuisivat pian keskenään, ja tuloksena olisi avaruuskoira Laikan näköinen koira (mitä rotua lie, en tunne koirarotuja). Koirathan on kesytetty ja jalostettu jostakin villimmästä eläimestä, ehkä suden tapaisesta koirasta. Ehkä koirat palaisivat siihen alkuperäiseen villiin muotoonsa, jos ne vapautettaisiin. Tietysti siihen menisi aikaa. Luonto hoitaa omansa. Kai. Ne, jotka eivät pärjäisi, kuolisivat pois, sillä ne eivät pystyisi lisääntymäänkään. En aio enää keskustella tästä aiheesta tällä palstalla, enkä missään muuallakaan, koska en ole mikään eläinasiantuntija. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa etsiä kalastaja Pentti Linkolan ajatuksia jostakin. Kai hän on kirjoittanut kirjojakin.

et ole todellakaan mikään asiantuntija jos et edes voi asiasta keskustella.. ei taida olla kovin vankka mielipide jos et siitä uskalla keskustella....

todennäköisesti suurin osa eläimistä kuolis jos ne laitetaan luontoon omanonnensa nojaan. ei siellä yksikään lemmikkikoira pärjäisi.

piippi kirjoitti:

et ole todellakaan mikään asiantuntija jos et edes voi asiasta keskustella.. ei taida olla kovin vankka mielipide jos et siitä uskalla keskustella....

todennäköisesti suurin osa eläimistä kuolis jos ne laitetaan luontoon omanonnensa nojaan. ei siellä yksikään lemmikkikoira pärjäisi.

Menkää muualle haukkumaan!

Eläinrakas kirjoitti:

Ja et edes halua sen enempää keskustella aiheesta. Kylläpäs on fiksua kommentointia.

Linkolahan se on se maan ääni! Onneksi ihmiset osaavat ajatella itsekin, eikä meidän tarvitse tukeutua yhden huu haan ajatuksiin.

Eläinrääkkäystä olisi ehdottamasi lemmikkien luontoon vapauttaminen - siitä on kirjoitettu ihan lakejakin. *virn*

Viittasit lemmikeistä saatuu iloon - kaloista et sitä tarpeeksi esim. saanut. Kirjoitat kuin uhmaikäinen lapsi, jolle tylsäksi käynyt lelu lentää tylysti roskiin.

Lemmikkikalani pääsivät kylläkin isompaan akvaarioon uimaan enkä suinkaan heittänyt niitä roskiin. Itse en niitä ennättänyt hoitamaan, kun oli tärkeämpääkin tekemistä. Kaloja ei tullut edes ikävä. En jotenkin osannut kiintyä niihin. Ehkä olen jotenkin kylmä ihminen tiettyjen asioiden suhteen.

Eläinrääkkäyksestä minua ei voida syyttää. En ole koskaan voinut hyväksyä eläimiin kohdistuvaa julmuutta. Minusta on väärin vangita eläimiä ihmisten huviksi.

Olen sitä mieltä, ettei lemmikkejä pitäisi ottaa. Sitten ei tarvitsisi miettiä sitä, mitä niiden kanssa tehdään, kun ne eivät enää sovi omiin elämänkuvioihin syystä tai toisesta.

Allergia on ihan hyvä syy olla hankkimatta eläintä. Kiire on toinen. Syitä on muitakin. Vakaumukseni mukaan lemmikkien pito on eläinrääkkäystä. Minusta ihmiset ovat tärkeämpiä kuin eläimet, ja siinä taidan olla eri mieltä ajattelija Linkolan kanssa minäkin.

HAH! kirjoitti:

Lemmikki eläinten pito EI ole rääkkäystä ellet juuri rääkkää sitä! Koira on ihmisen paras ystävä!

Koira ei ole ainakaan minun paras ystäväni. Ymmärrän, että lesboille koirat ja muut lemmikit ovat tärkeitä, sillä monelle ne ovat suorastaan lapsen korvike. En ihmettele, että mielipiteeni loukkaa joitakin ihmisiä, sillä tiedän, miten tärkeitä lemmikit voivat omistajilleen olla. En usko, että lemmikkien pito on hyväksi ihmisyydelle. Tämä aihe on käsitelty tälläkin palstalla jo kertaalleeen, joten en enää aio palata aiheeseen, joka on minullekin raskas.

Klaudia kirjoitti:

Kysymykseen jonkun yksittäisen lemmikkikoiran kohtalosta on turha minun vastata. Ajattelen asiaa pitemmällä aikavälillä. Suomessa on paljon eläimiä, jotka eivät tavallaan kuulu tänne, sillä ne eivät pärjäisi Suomen luonnossa. Kissakaan ei kuulu Suomen luonnonvaraisiin eläimiin, mutta meillä on kuitenkin villikissoja, jotka ovat pahoja petoja mm. lintujen ja jänisten poikasille. Olen lukenut, että jos koirat vapautettaisiin, eri rodut sekoittuisivat pian keskenään, ja tuloksena olisi avaruuskoira Laikan näköinen koira (mitä rotua lie, en tunne koirarotuja). Koirathan on kesytetty ja jalostettu jostakin villimmästä eläimestä, ehkä suden tapaisesta koirasta. Ehkä koirat palaisivat siihen alkuperäiseen villiin muotoonsa, jos ne vapautettaisiin. Tietysti siihen menisi aikaa. Luonto hoitaa omansa. Kai. Ne, jotka eivät pärjäisi, kuolisivat pois, sillä ne eivät pystyisi lisääntymäänkään. En aio enää keskustella tästä aiheesta tällä palstalla, enkä missään muuallakaan, koska en ole mikään eläinasiantuntija. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa etsiä kalastaja Pentti Linkolan ajatuksia jostakin. Kai hän on kirjoittanut kirjojakin.

...kalasta Linkola on myös sitä mieltä, ettei homoilla ja lesboillakaan ole oikein oikeutta elää, kun eivät jatka sukua. Niin että linkolaa vaan lukemaan ja kuuntelemaan, niin kyllä mieli piristyy...

Oletko koskaan kuullut kaunista sanontaa, että kun silität lemmikkiä niin silität sieluasi? Minun kohdallani tuo pitää ainakin paikkansa, eikä eläimiin voi TUHLATA aikaa, vaan eläimet antaa niin paljon, että sen voimalla jaksaa jakaa rakkauttaan vaikka vihamiehilleenkin.

Klaudia kirjoitti:

Lemmikkikalani pääsivät kylläkin isompaan akvaarioon uimaan enkä suinkaan heittänyt niitä roskiin. Itse en niitä ennättänyt hoitamaan, kun oli tärkeämpääkin tekemistä. Kaloja ei tullut edes ikävä. En jotenkin osannut kiintyä niihin. Ehkä olen jotenkin kylmä ihminen tiettyjen asioiden suhteen.

Eläinrääkkäyksestä minua ei voida syyttää. En ole koskaan voinut hyväksyä eläimiin kohdistuvaa julmuutta. Minusta on väärin vangita eläimiä ihmisten huviksi.

Olen sitä mieltä, ettei lemmikkejä pitäisi ottaa. Sitten ei tarvitsisi miettiä sitä, mitä niiden kanssa tehdään, kun ne eivät enää sovi omiin elämänkuvioihin syystä tai toisesta.

Allergia on ihan hyvä syy olla hankkimatta eläintä. Kiire on toinen. Syitä on muitakin. Vakaumukseni mukaan lemmikkien pito on eläinrääkkäystä. Minusta ihmiset ovat tärkeämpiä kuin eläimet, ja siinä taidan olla eri mieltä ajattelija Linkolan kanssa minäkin.

ihminenkin on eläin!! ja esim koirat ovat paljon parempia ystäviä kuin ihmiset. uusimmassa tiede-lehdessä on juttu miten lemmikit vaikuttavat ihmisen hyvinvointiinkin. minä en ainakaan luopuisi 9viikon ikäisestä koiran pennustani. se on niin lutunen. se kuolisi jos nakkaisin sen pihalle enkä huolehtisi siitä. sE, olisi eläinrääkkäystä, ei se että ruokin ja hoidan ja pidän huolta rakkaasta koirastani!!!!

Klaudia kirjoitti:

Koira ei ole ainakaan minun paras ystäväni. Ymmärrän, että lesboille koirat ja muut lemmikit ovat tärkeitä, sillä monelle ne ovat suorastaan lapsen korvike. En ihmettele, että mielipiteeni loukkaa joitakin ihmisiä, sillä tiedän, miten tärkeitä lemmikit voivat omistajilleen olla. En usko, että lemmikkien pito on hyväksi ihmisyydelle. Tämä aihe on käsitelty tälläkin palstalla jo kertaalleeen, joten en enää aio palata aiheeseen, joka on minullekin raskas.

Hmmm...mielenkiintoinen aihe, joka koskettaa filosofisessa ulottuvuudessaan monia alueita, kun tarpeeksi pitkälle mennään...siis kysymys siitä pitäisikö ihmisen pitää eläimiä vai ei ja ylipäätään siitä, mikä ja millainen se suhde eläimiin on...Itse koen ihmisen olevan vahvasti osa luontoa, yksi eläin muiden joukossa varustettuna ihmiselle ominaisella tietoisuudella. Koska olemme tietoisia ja olemme kesyttäneet esim. koiran, olemme myös vastuussa koirasta, hevosesta ja muista kesyttämistämme eläimistä. Takaisin ei voida enää mennä, sillä koiraa ei enää sudeksi saa, eikä kivikausi palaa takaisin.
Siksi meidän kaikkien vastuulla on huolehtia kesyttämistämme eläimistä asiaankuuluvalla tavalla muusta luonnosta huolehtimisen lisäksi. Ei ihminen ole mikään erityisyksilö, jonka kustannuksella ja pillin mukaan koko maailma pyörii. On jokaisen oma asia haluaako pitää eläimiä vai ei..se ei ole pointti, vaan se miten niitä pitää niin, että ne ja ympäristö voisivat mahdollisimman hyvin. Esim. koira on suden sukua, eikä sovi sylivauvaksi, vaikka ihana rapsuteltava onkin...ihmisiä on toisaalta pallolla liikaa, joten voisi olla suotavaa että useammat valitsisivat lemmikistä huolehtimisen oman lapsen sijaan. Olen muuten huomannut että hyvät koirankasvattajat ovat myös hyviä lasten kanssa...että sillä tavalla.

Meillä on kaksi kissaa, jotka voisivat milloin tahansa valita vapauden ja häipyä. Kumma kyllä ne kuitenkin joka päivä valitsevat pihakierroksen jälkeen kodin lämmön, silittävän käden ja ruokakupin. Kumpikin on kyllä taitava saalistaja, josta on todisteena monta hiirtä, myyrää ja jopa yksi täysikasvuinen rotta. Jos lähdetään tuolle "vapaus kaikille eläimille"-linjalle, niin pitäisi ihmisten kyllä vapauttaa myös oma lajinsa luontoon kärvistelemään nuotiotulien äärelle, hyttysten, mäkäröiden, hirvikärpästen, paarmojen, pistiäisten, kyiden, ilvesten, susien ja karhujen armoille, toteuttamaan luontaisia vaistojaan kivien, keppien ja peuranjänteiden avustuksella.

Artis kirjoitti:

Hmmm...mielenkiintoinen aihe, joka koskettaa filosofisessa ulottuvuudessaan monia alueita, kun tarpeeksi pitkälle mennään...siis kysymys siitä pitäisikö ihmisen pitää eläimiä vai ei ja ylipäätään siitä, mikä ja millainen se suhde eläimiin on...Itse koen ihmisen olevan vahvasti osa luontoa, yksi eläin muiden joukossa varustettuna ihmiselle ominaisella tietoisuudella. Koska olemme tietoisia ja olemme kesyttäneet esim. koiran, olemme myös vastuussa koirasta, hevosesta ja muista kesyttämistämme eläimistä. Takaisin ei voida enää mennä, sillä koiraa ei enää sudeksi saa, eikä kivikausi palaa takaisin.
Siksi meidän kaikkien vastuulla on huolehtia kesyttämistämme eläimistä asiaankuuluvalla tavalla muusta luonnosta huolehtimisen lisäksi. Ei ihminen ole mikään erityisyksilö, jonka kustannuksella ja pillin mukaan koko maailma pyörii. On jokaisen oma asia haluaako pitää eläimiä vai ei..se ei ole pointti, vaan se miten niitä pitää niin, että ne ja ympäristö voisivat mahdollisimman hyvin. Esim. koira on suden sukua, eikä sovi sylivauvaksi, vaikka ihana rapsuteltava onkin...ihmisiä on toisaalta pallolla liikaa, joten voisi olla suotavaa että useammat valitsisivat lemmikistä huolehtimisen oman lapsen sijaan. Olen muuten huomannut että hyvät koirankasvattajat ovat myös hyviä lasten kanssa...että sillä tavalla.

On tutkittu että kaikki koirat ovat valikoituneet ymmärtämään ihmisen viestintää ja ajatuksenjuoksua. Monet nykyisistä koiraroduista on itse asiassa aikuisiksi asti pentuja, jotka on jalostettu nimenomaan ihmisen kavereiksi, ei metsien pedoiksi.

voi voi kirjoitti:

...kalasta Linkola on myös sitä mieltä, ettei homoilla ja lesboillakaan ole oikein oikeutta elää, kun eivät jatka sukua. Niin että linkolaa vaan lukemaan ja kuuntelemaan, niin kyllä mieli piristyy...

Sain vasta äskettäin tietää että Linkola on diabeetikko, joka kyllä auliisti antaa lääkärien auttaa vaivaansa ja ottaa insuliinipistoksensa. Se sen ukon uskottavuudesta. Älkää tehkö niin kuin teen vaan niin kuin sanon...

Artis kirjoitti:

Hmmm...mielenkiintoinen aihe, joka koskettaa filosofisessa ulottuvuudessaan monia alueita, kun tarpeeksi pitkälle mennään...siis kysymys siitä pitäisikö ihmisen pitää eläimiä vai ei ja ylipäätään siitä, mikä ja millainen se suhde eläimiin on...Itse koen ihmisen olevan vahvasti osa luontoa, yksi eläin muiden joukossa varustettuna ihmiselle ominaisella tietoisuudella. Koska olemme tietoisia ja olemme kesyttäneet esim. koiran, olemme myös vastuussa koirasta, hevosesta ja muista kesyttämistämme eläimistä. Takaisin ei voida enää mennä, sillä koiraa ei enää sudeksi saa, eikä kivikausi palaa takaisin.
Siksi meidän kaikkien vastuulla on huolehtia kesyttämistämme eläimistä asiaankuuluvalla tavalla muusta luonnosta huolehtimisen lisäksi. Ei ihminen ole mikään erityisyksilö, jonka kustannuksella ja pillin mukaan koko maailma pyörii. On jokaisen oma asia haluaako pitää eläimiä vai ei..se ei ole pointti, vaan se miten niitä pitää niin, että ne ja ympäristö voisivat mahdollisimman hyvin. Esim. koira on suden sukua, eikä sovi sylivauvaksi, vaikka ihana rapsuteltava onkin...ihmisiä on toisaalta pallolla liikaa, joten voisi olla suotavaa että useammat valitsisivat lemmikistä huolehtimisen oman lapsen sijaan. Olen muuten huomannut että hyvät koirankasvattajat ovat myös hyviä lasten kanssa...että sillä tavalla.

Ihan totta. Mikä on tehty ei takaisin saa. Ihminen tarvitsi alussa eläintä. Nykyään niitä ei enää tarvita niinpaljoa siinä merkityksessä, mihin ne alunperin oli tarkoitettu.
Kotieläinten rooli on muuttunut ajan myötä ja varmasti muuttuu kokoajan.

Mikä sitten on kotieläinten tulevaisuus?

Ihmisillä ei ole enää sellaista tarvetta pitää eläimiä. On tietenkin vielä joitakin ammattikuntia, joissa eläintä ei ole vielä pystytty korvaamaan.
Joillekin ihmisille lemmikki on järjissään pysymisen ehto. Kun ei ole ketään muuta kuin se ikäloppu musti nurkassa makaamassa.
Joillakin ihmisille eläimellä on se tärkeä psykologinen vaikutus. Ei niiden merkitystä voi vähätellä.
Toisaalta taas ihmisten elämä muuttuu koko ajan kiireellisemmäksi, eikä lemmikkejä enää viitsitä tai keretä hoitamaan. Kun taas on jotain lemmikki trendejä pitää pari vuotta jotain hilleriä, myydä pois ja hankkia mursu tilalle. Se koen tavallaan eläinrääkkäykseksi. Kun on päättänyt ottaa jonkun lemmikin, on siitä pidettävä huolta sen elämän loppuun saakka.
Se eläin tuo myös paljon vastuuta lapsille. Kotieläimen kautta lapsi oppii ottamaan vastuuta muista luontokappaleista. Kunhan vanhemmat antavat myös omalta osaltaan oikeaa esimerkkiä eläimen hoitamisesta.

Ellen nyt ole päätellyt ihan väärin, niin lemmikkien määrä on vähenemään päin kokoajan.

Mä en tarvitse yhtään lemmikkiä, en koe olevani kovin häävi hoitaja millekkään eläimelle, enkä sellaista elämääni välttämättä tarvitse. Riippuu tietysti elämäntilanteesta.

Varmasti aihealue, josta saa hyvin juttua aikaseks.

??? kirjoitti:

mihin ne eläimet sitten laitettaisiin jos ei johonkin hyvään kotiin? koira kuolisi luonnossa...

Toi viestietju kyllä kieltämättä vaikuttaa ihan 12-15wee ipanoiden ininältä lemmikeistä.

Kyllähän sen nyt ihan noin omalla harmaalla harkintakyvylläkin pystyy päätteleen mitä mahtaa seurata, kun koko elämänsä sisätiloissa viettänyt koira päästetään luontoon elämään omin nokkineen. Olisi pian ketun ruokaa se koira.
jee jee gestapo!

Jos nyt muuta niin ihan noin niinkuin järjelläkin saa asioita ajatella.

Eliö kirjoitti:

Ihan totta. Mikä on tehty ei takaisin saa. Ihminen tarvitsi alussa eläintä. Nykyään niitä ei enää tarvita niinpaljoa siinä merkityksessä, mihin ne alunperin oli tarkoitettu.
Kotieläinten rooli on muuttunut ajan myötä ja varmasti muuttuu kokoajan.

Mikä sitten on kotieläinten tulevaisuus?

Ihmisillä ei ole enää sellaista tarvetta pitää eläimiä. On tietenkin vielä joitakin ammattikuntia, joissa eläintä ei ole vielä pystytty korvaamaan.
Joillekin ihmisille lemmikki on järjissään pysymisen ehto. Kun ei ole ketään muuta kuin se ikäloppu musti nurkassa makaamassa.
Joillakin ihmisille eläimellä on se tärkeä psykologinen vaikutus. Ei niiden merkitystä voi vähätellä.
Toisaalta taas ihmisten elämä muuttuu koko ajan kiireellisemmäksi, eikä lemmikkejä enää viitsitä tai keretä hoitamaan. Kun taas on jotain lemmikki trendejä pitää pari vuotta jotain hilleriä, myydä pois ja hankkia mursu tilalle. Se koen tavallaan eläinrääkkäykseksi. Kun on päättänyt ottaa jonkun lemmikin, on siitä pidettävä huolta sen elämän loppuun saakka.
Se eläin tuo myös paljon vastuuta lapsille. Kotieläimen kautta lapsi oppii ottamaan vastuuta muista luontokappaleista. Kunhan vanhemmat antavat myös omalta osaltaan oikeaa esimerkkiä eläimen hoitamisesta.

Ellen nyt ole päätellyt ihan väärin, niin lemmikkien määrä on vähenemään päin kokoajan.

Mä en tarvitse yhtään lemmikkiä, en koe olevani kovin häävi hoitaja millekkään eläimelle, enkä sellaista elämääni välttämättä tarvitse. Riippuu tietysti elämäntilanteesta.

Varmasti aihealue, josta saa hyvin juttua aikaseks.

Tuli mieleeni ne useat lehtijutut ja tutkimukset, joisen mukaan esimerkiksi eläin vanhainkodeissa lisää vanhusten elinvoimaa ja virkeyttä. Toisen lukemani jutun mukaan vauvalle tekee hyvää asua kissan kanssa samassa talossa, taisi lisätä vastustusta eläinallergioille, ja oli siinä tehtävässä jopa koiraa parempi. Ja luulisi, että lemmikki kuin lemmikki opettaa lapselle välittämistä ja hellyyttä.

Koirien ja kissojen lemmikkiasemaa ei tosiaankaan pysty enää muuttamaan, mutta ei kai niiden voi antaa kuolla sukupuuttoonkaan..? Jos lemmikistä välittää, niin tottakai siitä huolehtii hyvin.

Meillä oli kotona monta kissaa. Yleensä ne olivat kulkukissoja, jotka vain kävelivät sisälle ja asettuivat taloksi, tai sitten ne tulivat tuttavalta, joka ei voinut niitä enää pitää. Haluan itsekin joskus omaan kämppääni kissoja, mutta kerrostaloasuntoon en raaskisi niitä ottaa. Täytynee odotella, että saan hankittua sen ison talon suurella puutarhalla...:) Tämä oli vastaukseksi alkuperäiseen kysymykseen.

En minäkään halua riidellä, kukin olkoon sitä mieltä mitä on. Mutta yhä edelleen minua oikeasti kummastuttaa ja siksi myös kiinnostaa nimenomaan tuo ajatusrakennelma, että ihmiset "tuhlaavat" rakkauttaan eläimiin ihmisten sijasta.

Itselläni on siis kaksi kissaa. Elämässäni on aina ollut eläimiä ihan lapsesta asti. Pidän kovasti kaikista eläimistä. Myös villeistä, myös niistä öttiäisistä ja käärmeistä ynnä muista, joita yleisesti inhotaan. Olen suuri luonnonystävä kaikin puolin.

Tästä huolimatta minut tunnetaan hyvin ihmisystävällisenä, lempeänä tyyppinä, joka jaksaa kuunnella muita ja olla suvaitsevainen erilaisuutta kohtaan. Välit ystäviin, vanhempiin, sisaruksiin ovat kunnossa. Pidän hirmuisesti lapsista. Tulen varsin hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, joka on suorastaan edellytys tällä alalla. Rakastan muruani yli kaiken ja meillä on kivaa yhdessä. En oikeasti ymmärrä missä kohtaa joku olisi jäänyt paitsi välittämisestäni, koska tykkään eläimistä! Minä kun uskon, että rakkaus elämää kohtaan on sellainen kokonaisvaltainen juttu. Kaikki elämä on rakastamisen ja suojelemisen arvoista.

Oma kokemukseni on, että kun uskaltaa rakastaa, se tunne vain lisääntyy, ei suinkaan kulu loppuun. Välittämällä aidosti saa vastalahjaksi välittämistä ja mikäpä sen parempi rakkaudellisten tunteiden lisääjä voisi olla?! Elämä on vastavuoroisuutta niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa.

Siis - minua kummastuttaa ehkä ennen muuta mielikuva, että rakkaus olisi jokin sammio, joka tyhjenee sitä mukaa kuin siitä ammentaa. Minusta kun rakkautta kannattaa ja jopa pitää tuhlailla. Sitä on aivan liian vähän liikkeellä muutenkin!