Kommenttia kehiin uuden dekkarini ensimmäisestä kahdesta sivusta. Lähinnä siitä onko sekavaa, jaksaako lukea, kieliasusta ym. Vapaasti saa kritisoida. Tarinaa ei ole vielä kehitelty ja tuskin lopullinen pahvikansi edes tähän nimenomaiseen juttuun alkaa mutta lähinnä nyt hakisin kokenutta lukijaa, eli tässä se nyt tulee:
Luku 1. Nainen
”Kiitos”, sanoi Järvisäilä ja otti pahvisen mukin käteensä. Siinä oli tulikuumaa mustaa kahvia, mainoksesta päätellen juhlamokkaa, eikä sokerilla ja maidolla oltu sitä pilattu, aivan kuten Järvisäilä myyjättärelle oli hetkeä aiemmin ilmoittanut. Säilä otti pikkutilkan kahvia suuhun, totesi sen olevan kuumaa ja vahvaa, juuri kuten hän oli otaksunutkin, vilkaisi hajamielisesti lehtikorista iltapäivälehtien päivän värikkään tarjonnan ja asteli ulos kioskista. Oli heinäkuinen aamu Bulevardin kadulla Helsingissä. Kello oli kahtakymmentä vaille kymmenen keskiviikkona, suurin osa työmiehistä ja konttorirotista oli valunut jo kauppoihin, toimistoihinsa ja työmaille, nyt kadulla vilisi ruotsinlaivalle kiirehtijöitä, aamulenkkeilijöitä sekä vapaapäiväänsä viettäviä.
Säilä mietiskeli omia asioitaan, käveli katua länteen etelän puoleista jalkakäytävää minne aurinko ei vielä paistanut. Kahden viikon ja neljän päivän kuluttua alkaisi kesäloma. Elokuun alkupuolelle määrätty kaksiviikkoinen tulisi viettää tiiviisti, karistaa menneen talven kuonakerrokset hikoilemalla lenkkipoluilla. Koko kesän kestänyt helle luultavasti loppuisi juuri Säilän lomaviikoille, mutta eipä Säilä ilmojen mies ollutkaan. Tänä kesänä ei tehtäisi Tiinan kanssa minkään valtakunnan ulkomaanmatkaa, vaan rahaa laitettaiisiin syrjään ja ensitalvena suunnattaisiin Malesiaan kuten oli yhdessä sovittu. ”Lankawi, sinne on päästävä uudestaan.” , oli Tiina vaatimuksensa esittänyt ja eipä Säilällä tätä vastaan mitään ollutkaan, nauttihan hän matkailusta vaikkei erityisesti turistirantojen ystävä ollutkaan. Lankawin lomalle oli talvelle varattu kaksiviikkoinen, ja tämän takia kesälomaa oli lyhennetty, näin Järvisäilä oli toivonut, ja tähän oli suostuttu.
Ensimmäinen dekkarini
56
807
Vastaukset
- minäkö se vain
Säilä käveli pitkin Bulevardia länteen, ohitti Salainen Agentti-vaatemyymälän, pari taidegalleriaa joista toisen omistajan Säilä muisti kahden vuoden takaisesta työjutusta. 31 oli Kimmo sanonut osoitteeksi reilu puolituntia sitten puhelimessa. Kahvia pahvimukissa oli jäljellä enää pari senttiä joten Säilä luopui lopuista jäähtyneestä kahvista, käveli kahden partioauton lävitse, ohitti tekniikan auton peräpuolelta, heitti tutulle konstaapelille hyvät huomenet kävellessään rappuun. Tosin konstaapelin nuhjuinen olemus ja tapittavat silmät viittasivat siihen että yövuoro oli venähtänyt aamupäivän puolelle, mahdollisesti jonkin sekaannuksen takia Säilä päätteli. Kesä oli rivipoliiseille arvaamatonta aikaa. Joskus vuoro meni huonon sään takia nuokkuessa ja muutamia kotikeikkoja ja rattijuoppoja hyysätessä, toisinaan saattoi käydä niin että yhden järjestyspoliisin olisi pitänyt revetä kolmeen ilmansuuntaan, ja vieläpä yhtä aikaa. Ehkä viime yö oli yksi niistä öistä.
Kolmannessa kerroksessa oli täysi tohina päällä. Asuinhuoneiston ovi oli suljettu, ulkopuolella seisoi alakerran konstaapelin jämerä ja ryhdikäs työtoveri, joka aukaisi oven. ”Nainen, noin 30 v. ammuttu, henkilöllisyys tiedossa”, oli Kimmo paljastanut puolituntia aiemmin, muita taustatietoja ei Järvisäilällä ollut, kun hän astui kynnyksen yli huoneistoon. Asunto oli tilavan oloinen, katto normaalia kerrostaloasuntoa huomattavasti korkeammalla kuten Bulevardin huoneistolta saattoi odottaa, seinätä maalattu puhtaalla valkoisella, katto vaalean vihreällä jonka sävy oli poimittu jostain kiiltäväkantisesta katalogista ja jota joku sisustusarkkitehti oli suositellut.- minäkö se vain
Säilä astui kaksi askelta kynnykseltä eteenpäin ja pysähtyi. Tilava eteinen haarautui oikealle ja vasemmalle käytäviin, ja suoraan edessä eteinen jatkui kahden marmoripylvään lävitse johonkin tyhjänpäiväiseen tilaan, jossa iso ikkuna avautui suoraan sisäpihalle. Marmoripylväs-viritelmän vasemman puoleisella seinällä komeili peili, joka ei ollut tältä vuosisadalta, eikä välttämättä edelliseltäkään, Säilä mietti. Oikealla puolella, tasan peilin tasolla asianmukaista symmetriaa mukaillen komeili taulu. Paksujen kehysten keskellä istui nainen joka katsoi suoraan ylös kauhistunut ilme kasvoillaan. Taulu kehyksineen oli uusi, tyylikäs ja todennäköisesti hyvin kallis.
Säilä otti tekniikan poikien tuomasta säkistä kertakäyttöhaalarin sekä tossut ja puki ylleen. Mitään hajuja ei ollut, minkä Säilä pani heti merkille. Laukauksen täytyi olla tuore, tai sitten ampumisen yhteydessä oli käytetty erityistä siisteyttä. Ei edes veren hajua. Säilä asteli marmoripylväiden välistä kohti isoa ikkunaa missä tila haarautui jälleen oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla oli jonkinnäköinen seurusteluhuone kahvipöytineen. Säilä jatkoi matkaansa oikeanpuoleiseen huoneeseen.
Nainen makasi vihreän nojatuolin vieressä, selällään täysin suorassa, kädet rennosti vyötärön sivuilla, jalat pitkällään ja tiiviisti yhdessä. Pitkät vaaleanruskeat hiukset olivat siististi suoraan päästä ulospäin levittäytyneenä. Näytti kuin naisen pää olisi aurinko, josta säteet loimusivat jokapuolelle. Näky oli Säilän mielestä erikoinen, melkeinpä valokuvauksellista, hän mietti. Vaatteista Järvisäilä ei voinut sanoa mitään, niitä ei ollut ollenkaan. Nainen oli, tai oli ollut hyvin kaunis, siitä ei ollut epäilystä. Nainen oli silmiinpistävän hoikka, ja hyvin pitkä vaikka makasikin lattialla ja oli siten vaikea arvioda. - mökin mummo
minäkö se vain kirjoitti:
Säilä astui kaksi askelta kynnykseltä eteenpäin ja pysähtyi. Tilava eteinen haarautui oikealle ja vasemmalle käytäviin, ja suoraan edessä eteinen jatkui kahden marmoripylvään lävitse johonkin tyhjänpäiväiseen tilaan, jossa iso ikkuna avautui suoraan sisäpihalle. Marmoripylväs-viritelmän vasemman puoleisella seinällä komeili peili, joka ei ollut tältä vuosisadalta, eikä välttämättä edelliseltäkään, Säilä mietti. Oikealla puolella, tasan peilin tasolla asianmukaista symmetriaa mukaillen komeili taulu. Paksujen kehysten keskellä istui nainen joka katsoi suoraan ylös kauhistunut ilme kasvoillaan. Taulu kehyksineen oli uusi, tyylikäs ja todennäköisesti hyvin kallis.
Säilä otti tekniikan poikien tuomasta säkistä kertakäyttöhaalarin sekä tossut ja puki ylleen. Mitään hajuja ei ollut, minkä Säilä pani heti merkille. Laukauksen täytyi olla tuore, tai sitten ampumisen yhteydessä oli käytetty erityistä siisteyttä. Ei edes veren hajua. Säilä asteli marmoripylväiden välistä kohti isoa ikkunaa missä tila haarautui jälleen oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla oli jonkinnäköinen seurusteluhuone kahvipöytineen. Säilä jatkoi matkaansa oikeanpuoleiseen huoneeseen.
Nainen makasi vihreän nojatuolin vieressä, selällään täysin suorassa, kädet rennosti vyötärön sivuilla, jalat pitkällään ja tiiviisti yhdessä. Pitkät vaaleanruskeat hiukset olivat siististi suoraan päästä ulospäin levittäytyneenä. Näytti kuin naisen pää olisi aurinko, josta säteet loimusivat jokapuolelle. Näky oli Säilän mielestä erikoinen, melkeinpä valokuvauksellista, hän mietti. Vaatteista Järvisäilä ei voinut sanoa mitään, niitä ei ollut ollenkaan. Nainen oli, tai oli ollut hyvin kaunis, siitä ei ollut epäilystä. Nainen oli silmiinpistävän hoikka, ja hyvin pitkä vaikka makasikin lattialla ja oli siten vaikea arvioda.Tässä tulee erään himolukijan kommenntti,kyllä tässä on vuosien varrella tullut huonompaakin tekstiä luettua joten anna palaa vain,kyllä se siitä vähitellen hioutuu kun vain tarpeeksi jännä juoni on,että pitää lukijan koukussa.Täällä joku ylisti ulkomaisia deckareita,mutta monesti on käännökset ihan p.....ä,niin että hyvä kirja on mennyt piloille.Ei muuta kuin hyvää jatkoa ja onnea yritykselle!
- muska
minäkö se vain kirjoitti:
Säilä astui kaksi askelta kynnykseltä eteenpäin ja pysähtyi. Tilava eteinen haarautui oikealle ja vasemmalle käytäviin, ja suoraan edessä eteinen jatkui kahden marmoripylvään lävitse johonkin tyhjänpäiväiseen tilaan, jossa iso ikkuna avautui suoraan sisäpihalle. Marmoripylväs-viritelmän vasemman puoleisella seinällä komeili peili, joka ei ollut tältä vuosisadalta, eikä välttämättä edelliseltäkään, Säilä mietti. Oikealla puolella, tasan peilin tasolla asianmukaista symmetriaa mukaillen komeili taulu. Paksujen kehysten keskellä istui nainen joka katsoi suoraan ylös kauhistunut ilme kasvoillaan. Taulu kehyksineen oli uusi, tyylikäs ja todennäköisesti hyvin kallis.
Säilä otti tekniikan poikien tuomasta säkistä kertakäyttöhaalarin sekä tossut ja puki ylleen. Mitään hajuja ei ollut, minkä Säilä pani heti merkille. Laukauksen täytyi olla tuore, tai sitten ampumisen yhteydessä oli käytetty erityistä siisteyttä. Ei edes veren hajua. Säilä asteli marmoripylväiden välistä kohti isoa ikkunaa missä tila haarautui jälleen oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla oli jonkinnäköinen seurusteluhuone kahvipöytineen. Säilä jatkoi matkaansa oikeanpuoleiseen huoneeseen.
Nainen makasi vihreän nojatuolin vieressä, selällään täysin suorassa, kädet rennosti vyötärön sivuilla, jalat pitkällään ja tiiviisti yhdessä. Pitkät vaaleanruskeat hiukset olivat siististi suoraan päästä ulospäin levittäytyneenä. Näytti kuin naisen pää olisi aurinko, josta säteet loimusivat jokapuolelle. Näky oli Säilän mielestä erikoinen, melkeinpä valokuvauksellista, hän mietti. Vaatteista Järvisäilä ei voinut sanoa mitään, niitä ei ollut ollenkaan. Nainen oli, tai oli ollut hyvin kaunis, siitä ei ollut epäilystä. Nainen oli silmiinpistävän hoikka, ja hyvin pitkä vaikka makasikin lattialla ja oli siten vaikea arvioda.Rehellinen mielipiteeni on, että tämä on huono. Ei täysin surkeaa kerrontaa, mutta sisältö on roskaa, eikä sitä ole mietitty ,eikä siinä ole mitään omaperäistä näkökulmaa tai viihdyttävyyttä ja kerronta on viimeistelemätöntä, eli hutaistua. Uudelleen kirjoittaminen voi poistaa kielelliset tönkköydet, mutta sisällön surkeutta se ei poista.
Tämähän ei tietystikään sano, ettetkö saisi kirjoitettua hyvää dekkaria. Harva vain sutaisee tuosta vaan hyvää tekstiä kertaheitolla miettimättä yhtään.
- rauirjw
Lyhennä lauseita.
- vdzzd
Hä, et ole tosissasi, että annat tällaisen neuvon?! Nuo lauseethan ovat jo melko lyhyitä...Siis että aika "napakan" kuuloista tekstiä. Itse kaipaisin paremminkin PIDEMPIÄ lauseita ja sitä kautta taiteellisuutta ja lähestymistä kohti korkeampaa kirjallisuutta.
- herlokki solmunen
Hei! Kiva, kun kirjoitat dekkaria, niitä on kiva lukea.
Tekstin alku ei ole lainkaan sekavaa, vaan hyvin saa selvää siitä, mitä on tekeillä. Kiinnitin kuitenkin huomiota muutamaan seikkaan, joita voisit kirjoittaessasi miettiä tarkemmin:
-Kiinnität aika lailla huomiota kahviin ja sen juomiseen. AIvan noin yksityiskohtainen ei mielestäni tarvitsisi olla, ellei kahvilla ole jotain aivan erityistä merkitystä juonen kannalta (oliko siinä myrkkyä vai mistä moinen huomio?)
- Hiukan on turhaa toistoa (tulikuuma kahvi, kahvi oli kuumaa)
- Suomen kielessä käytetään persoonapronominia verbin yhteydessä, eli hän käveli eikä pelkkä käveli
- Numerot kirjoitetaan kaunokirjallisessa proosassa kirjaimin, ei numeroina (31)
- Pisti silmään tuo mietiskeli omia asioitaan. Kirjoittaessa ei kannata olla liian yleinen. Kirjoitit hyvin aiemmin Juhlamokasta, mutta omien asioiden sijaan olisi parempi kertoa lukijalle, mitä Säilä mietti. Vaikka "mietti tulevaa kesälomaa, vaimoaan, likaisia alushousujaan" ihan mitä vain, kunhan on jotain kokreettista.
- Kannattaisikohan miettiä vielä poliisia päähenkilönä? Sinulla ei taida olla kovinkaan paljon käytännön kokemusta alasta, murhapaikan kuvailusta päätellen. Kirjoitat hajuista... ei veri haise, ellei sitä polteta. Mitä tarkoittaa, että "laukauksen täytyi olla tuore tai siinä oli käytetty erityistä siisteyttä?" SIis että ruumis ei ollut ehtiä mädäntyä? Luulisi, että Säilälle on kerrottu hiukan tarkemmin, missä kunnossa ruumis on löydetty. Miksi hän muuten tulee murhapaikalle jalkaisin? Kestää aika kauan, jos ilmoitus on annettu murhasta ja tutkija tulee paikalle vasta puolen tunnin kuluttua ja ehtii matkalla vielä juoda kahvinkin, todennäköisesti seurauksena olisi valitus, jos poliisit aina murhapaikalle lähtiessään hidastelisivat tuolla tavoin.
Työmiesten (raksamiesten?) ja konttorirottien jne kuvailu oikein onnistunut, moista kuvailua voisi olla enemmänkin.
Kirjoita, kirjoita ja kirjoita, olet jo hyvällä alulla ja kun jaksat harjoitella ja kirjoittaa, niin pääset vielä pitkälle. Lisäksi lue, lue ja lue, kirjoittaminen ja lukeminen ovat avainasemassa omaa kirjoittamista kehittäessä.- hfhfhfd
JA sitten vielä tämä käsittämätön kommentti:
- Suomen kielessä käytetään persoonapronominia verbin yhteydessä, eli hän käveli eikä pelkkä käveli
SIIS MITÄH?! Tuollaisessa lauseessa kuin AP on sitä on käyttänyt, niin se ei ole mikään ongelma. Esim. Oates kirjoittaa välillä niin, että korvaa kaikki ja sanat & merkillä. Ei kukaan mene silti hänelle sanomaan, että se ei ole OIKEAA kieltä. Mielestäni sillä ei ole paskankaan väliä onko jokin jonkin virallisen määritelmän mukaan oikein, vaan ainoastaan sillä onko teksti hyvän kuuloista ja luettavaa ja ajavatko keinot tarkoitusta. - fgdfgddf
hfhfhfd kirjoitti:
JA sitten vielä tämä käsittämätön kommentti:
- Suomen kielessä käytetään persoonapronominia verbin yhteydessä, eli hän käveli eikä pelkkä käveli
SIIS MITÄH?! Tuollaisessa lauseessa kuin AP on sitä on käyttänyt, niin se ei ole mikään ongelma. Esim. Oates kirjoittaa välillä niin, että korvaa kaikki ja sanat & merkillä. Ei kukaan mene silti hänelle sanomaan, että se ei ole OIKEAA kieltä. Mielestäni sillä ei ole paskankaan väliä onko jokin jonkin virallisen määritelmän mukaan oikein, vaan ainoastaan sillä onko teksti hyvän kuuloista ja luettavaa ja ajavatko keinot tarkoitusta.ÄÄ, en kestä lukea näitä herlokki sormusen vai mikä lie kommentteja...AI VERIKÖ EI MUKA HAISE? Aha...just joo. Voin kertoa että KYLLÄ haisee!!!!
- sisar hento valkoine
fgdfgddf kirjoitti:
ÄÄ, en kestä lukea näitä herlokki sormusen vai mikä lie kommentteja...AI VERIKÖ EI MUKA HAISE? Aha...just joo. Voin kertoa että KYLLÄ haisee!!!!
Voi älä jauha p**kaa, ihan terveydenhuollon ammattilaisena voin vakuuttaa, että ei kuule haise. Jos veri haisisi, niin arvaa olisko meillä tukalat olot jatkuvasti? Verensekainen uloste haisee ihan tietyllä tavalla, poltettu veri mm. silloin kun leikkauksissa poltetaan verisuonia haisee pahalle, mutta pelkkä puhdas veri ei sen kummemmin haise.
- serlokki holmunen
hfhfhfd kirjoitti:
JA sitten vielä tämä käsittämätön kommentti:
- Suomen kielessä käytetään persoonapronominia verbin yhteydessä, eli hän käveli eikä pelkkä käveli
SIIS MITÄH?! Tuollaisessa lauseessa kuin AP on sitä on käyttänyt, niin se ei ole mikään ongelma. Esim. Oates kirjoittaa välillä niin, että korvaa kaikki ja sanat & merkillä. Ei kukaan mene silti hänelle sanomaan, että se ei ole OIKEAA kieltä. Mielestäni sillä ei ole paskankaan väliä onko jokin jonkin virallisen määritelmän mukaan oikein, vaan ainoastaan sillä onko teksti hyvän kuuloista ja luettavaa ja ajavatko keinot tarkoitusta.Öh... Oates ei tietääkseni ole suomalainen, joten en vetäisi häntä tässä yhteydessä esiin esimerkkinä kielen taipuvuudesta.
Toisekseen ap:n käyttämissä lauseissa persoonapronominin puuttuminen pisti silmään. Kirjailijalle suodaan tiettyjä taiteellisia vapauksia, mutta viihdekirjallisuudessa kustannustoimittajat kiinnittävät erityistä huomiota kieliasun, lauseiden sujuvuuteen ja siihen, ettei kieli poikkea liikaa tuonne "taiteellisempaan" suuntaan. Viihdekirjallisuudessa tarina on pääosassa, ei kieli.
Jos haluaa käyttää kokeilevampaa kieltä ja korostaa tekstissä nimenomaan kielellistä ulottuvuutta, ts. antaa kielelle pääosa tarinan sijaan, ei kannata yrittää julkaista viihdekirjallisuutta vaan taiteellisempaa, kokeilevaa korkeakirjallisuutta.
Nämä kielenkäyttöön kuuluvat seikat ovat yleisesti kirjallisella alalla toimivien tiedossa, minkä johdosta teen omat päätelmäni tämän vastaajan kirjallisesta tuntemuksesta... - herlokki solmunen
fgdfgddf kirjoitti:
ÄÄ, en kestä lukea näitä herlokki sormusen vai mikä lie kommentteja...AI VERIKÖ EI MUKA HAISE? Aha...just joo. Voin kertoa että KYLLÄ haisee!!!!
Kun ap kirjoittaa veren haisemisesta ja ruumiin tuoreudesta, niin nimenomaan tuore verihän EI haise.Onhan verelläkin tietenkin hajunsa, mutta itse tulkitsin tuon haisemisen nimenomaan voimakkaana haisemisena, käytännössä lemuna. Kun vereen sekoittuu muita aineita, sekin alkaa haista, kuten esim, kuukautisveren yhteydessä, mutta siinäkään itse veri ei haise, vaan kohdun limakalvolta irtoavat vanhentuneet osat. Puhdas veri ei haise, kun veri sekoittuu muihin eritteisiin se saattaa kyllä haista varsinkin vanhemmiten. Suosittelen tarkastamaan kaikki tällaiset faktat varsinkin dekkareita kirjoittaessa, koska lukijat ovat hyvin konseratiivisia ja tarkkoja siitä, että kuvailut ovat todenmukaisia. Jos et millään usko, niin seuraavaksi, kun sinulta otetaan verinäytettä, pyydä, että saat nuuhkaista :D
- ergfdshfh
sisar hento valkoine kirjoitti:
Voi älä jauha p**kaa, ihan terveydenhuollon ammattilaisena voin vakuuttaa, että ei kuule haise. Jos veri haisisi, niin arvaa olisko meillä tukalat olot jatkuvasti? Verensekainen uloste haisee ihan tietyllä tavalla, poltettu veri mm. silloin kun leikkauksissa poltetaan verisuonia haisee pahalle, mutta pelkkä puhdas veri ei sen kummemmin haise.
Voin vakuuttaa, että veri, joka on esim. sen puoli tuntia lojunut lattialla kuten kyseisessä tarinassa KYLLÄ haisee. Toivottavasti en koskaan joudun sinun "terveydenhoitoalan" ammattilaisen hoidettavaksi, jos tällainen peruasia ei ole tiedossa tai sitten hajuaistisi on jotenkin surkastunut.
Ja tuohon toiseen kommenttiin, jossa mainitaan, että Oates ei kirjoita suomeksi joten häneen ei päde samat jutut..kyllä se & merkki on ihan kansainvälinen! Lueppa vähän enemmän kirjallisuutta niin huomaat, että HYVIN monissa romaaneissa ihan Riikka Pulkkkisesta alkaen on TÄYSIN normaalia että persoonapronomini puuttuu useasta kohtaa, se on tyylikeino, eikä todellakaan edes mikään erityisen "taiteellinen" sellainen kuten mainitsit.
Itse olen työskennellyt kirjakustantamossa (mitä tuskin uskotte, mutta samapa tuo) ja voin vakuuttaa että tiedän tyyliseikoista moninkerroin kuin sinä ainakin tuon kommenttisi (ja kaikkien näiden ihmeellisten kommenttiesi) perusteella. - gdgffdh
ergfdshfh kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että veri, joka on esim. sen puoli tuntia lojunut lattialla kuten kyseisessä tarinassa KYLLÄ haisee. Toivottavasti en koskaan joudun sinun "terveydenhoitoalan" ammattilaisen hoidettavaksi, jos tällainen peruasia ei ole tiedossa tai sitten hajuaistisi on jotenkin surkastunut.
Ja tuohon toiseen kommenttiin, jossa mainitaan, että Oates ei kirjoita suomeksi joten häneen ei päde samat jutut..kyllä se & merkki on ihan kansainvälinen! Lueppa vähän enemmän kirjallisuutta niin huomaat, että HYVIN monissa romaaneissa ihan Riikka Pulkkkisesta alkaen on TÄYSIN normaalia että persoonapronomini puuttuu useasta kohtaa, se on tyylikeino, eikä todellakaan edes mikään erityisen "taiteellinen" sellainen kuten mainitsit.
Itse olen työskennellyt kirjakustantamossa (mitä tuskin uskotte, mutta samapa tuo) ja voin vakuuttaa että tiedän tyyliseikoista moninkerroin kuin sinä ainakin tuon kommenttisi (ja kaikkien näiden ihmeellisten kommenttiesi) perusteella.Niin ja siis vielä, että myös viihdekirjallisuudessa tuo persoonapronominin puuttuminen silloin tällöin on täysin yleistä. Muistelisin että joskus 90-luvun alkupuolella siitä oli polemiikkia ja sitä pidettiin jotenkin "vääränä", mutta ei enää tänä päivänä.
- jhgkjg
herlokki solmunen kirjoitti:
Kun ap kirjoittaa veren haisemisesta ja ruumiin tuoreudesta, niin nimenomaan tuore verihän EI haise.Onhan verelläkin tietenkin hajunsa, mutta itse tulkitsin tuon haisemisen nimenomaan voimakkaana haisemisena, käytännössä lemuna. Kun vereen sekoittuu muita aineita, sekin alkaa haista, kuten esim, kuukautisveren yhteydessä, mutta siinäkään itse veri ei haise, vaan kohdun limakalvolta irtoavat vanhentuneet osat. Puhdas veri ei haise, kun veri sekoittuu muihin eritteisiin se saattaa kyllä haista varsinkin vanhemmiten. Suosittelen tarkastamaan kaikki tällaiset faktat varsinkin dekkareita kirjoittaessa, koska lukijat ovat hyvin konseratiivisia ja tarkkoja siitä, että kuvailut ovat todenmukaisia. Jos et millään usko, niin seuraavaksi, kun sinulta otetaan verinäytettä, pyydä, että saat nuuhkaista :D
Olettaisin, että kyseisessä tarinassa ei ole kyse mistään pienestä putkellisesta verta, kuten verinäytteessä, vaan melko lailla reilumman kokoisesta lätäköstä. Ja voin vakuuttaa että kun ihminen on ammuttu niin kyllä sieltä muutakin vuotaa kuin verta...ja hajua kyllä löytyy....ihan tuoreestakin tapauksesta.
Itse aloittajan tekstinpätkän laatuun sanoisin, että persoonatonta, sataan kertaan kirjoitettua, tekstiä ilman sielua. Ongelma ei ole niinkään kirjoittamisen teknisissä seikoissa, vaan siinä, että persoonallisuus puuttuu, etkä selvästikään uskalla olla täysin avoin kirjoittaessasi. - herlokki solmunen
ergfdshfh kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että veri, joka on esim. sen puoli tuntia lojunut lattialla kuten kyseisessä tarinassa KYLLÄ haisee. Toivottavasti en koskaan joudun sinun "terveydenhoitoalan" ammattilaisen hoidettavaksi, jos tällainen peruasia ei ole tiedossa tai sitten hajuaistisi on jotenkin surkastunut.
Ja tuohon toiseen kommenttiin, jossa mainitaan, että Oates ei kirjoita suomeksi joten häneen ei päde samat jutut..kyllä se & merkki on ihan kansainvälinen! Lueppa vähän enemmän kirjallisuutta niin huomaat, että HYVIN monissa romaaneissa ihan Riikka Pulkkkisesta alkaen on TÄYSIN normaalia että persoonapronomini puuttuu useasta kohtaa, se on tyylikeino, eikä todellakaan edes mikään erityisen "taiteellinen" sellainen kuten mainitsit.
Itse olen työskennellyt kirjakustantamossa (mitä tuskin uskotte, mutta samapa tuo) ja voin vakuuttaa että tiedän tyyliseikoista moninkerroin kuin sinä ainakin tuon kommenttisi (ja kaikkien näiden ihmeellisten kommenttiesi) perusteella.Joo, uskon kyllä työskentelyyn kustantamossa, niin minun serkkunikin on työskennellyt. Siivoojana.
- serlokki holmunen
ergfdshfh kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että veri, joka on esim. sen puoli tuntia lojunut lattialla kuten kyseisessä tarinassa KYLLÄ haisee. Toivottavasti en koskaan joudun sinun "terveydenhoitoalan" ammattilaisen hoidettavaksi, jos tällainen peruasia ei ole tiedossa tai sitten hajuaistisi on jotenkin surkastunut.
Ja tuohon toiseen kommenttiin, jossa mainitaan, että Oates ei kirjoita suomeksi joten häneen ei päde samat jutut..kyllä se & merkki on ihan kansainvälinen! Lueppa vähän enemmän kirjallisuutta niin huomaat, että HYVIN monissa romaaneissa ihan Riikka Pulkkkisesta alkaen on TÄYSIN normaalia että persoonapronomini puuttuu useasta kohtaa, se on tyylikeino, eikä todellakaan edes mikään erityisen "taiteellinen" sellainen kuten mainitsit.
Itse olen työskennellyt kirjakustantamossa (mitä tuskin uskotte, mutta samapa tuo) ja voin vakuuttaa että tiedän tyyliseikoista moninkerroin kuin sinä ainakin tuon kommenttisi (ja kaikkien näiden ihmeellisten kommenttiesi) perusteella.Jos sinä puhut Riikka Pulkkisesta VIIHDEkirjailijana, niin täytyy sanoa, että odotat sekä viihde- että korkeakirjallisuudelta aika lailla enemmän kuin nykykirjailijoilla on annettavaa. Jos Riikka Pulkkinen on viihdekirjailija, niin kukahan mahtaa kirjoittaa ns. vakavasti otettavaa kirjallisuutta? Anna kun arvaan, Kari Hotakainen olisi mielestäsi just sopiva kioskikirjailijaksi ja Juhani Aho kirjoitti puhdasta pulppia... Sofi Oksanen varmaan kirjoittaa seuraavaksi Lääkärisarjaa tai Reginaan?
Moppasitko sieltä kustantamoiden lattioilta paljon verta vai miten sinusta on tullut puoli tuntia lattialla kypsyneen verenhajun asiantuntija? Vai viittaatko yhä ex-tyttäväsi terveysiteisiin ja luulet yhä siksi olevasi veren hajun erikoisasiantuntija?
- minäkö se vain
Enpä olisi uskonut että saan Suomi24 foorumilta näin rakentavaa palautetta, tuhannet kiitokset!
Olen havainnoinut, että hyvissä jännityskirjailijoissa päähenkilöllä on yleensä jokin pahe, Reacher juo kahvia, Vares pyrähtää oluelle mietiskelemään jne. Erityisesti pidän noista Lee Childin Reachereista. Arvelin että Säilä voisi olla kahvimiehiä henkeen ja vereen... Tämän takia kuvailin kahvia ja sen laatua tarkoin, ja aioin tehdä niin myös tulevaisuudessa. Tämä on lukijalle myös se merkki, että paneppas kirja nyt hetkeksi pöydälle ja keitä kuppi vahvaa kahvia.
Olet aivan oikeassa tuosta "Mietiskeli omia asioitaan...", liian yleistä ja jos lukisin vastaavan lauseen jossakin jo julkaistussa kirjassa, miettisin että onko kirjoittaja juuri päässyt ala-asteelta.
Poliisin työstä ei tosiaankaan ole kokemusta, mitä nyt Alibeja säännöllisesti olen lukenut. Eli tosiaankaan ei tietoa liiemmälti ole ja täytyy vielä harkita mitä miehiä Säilä lopulta on.
Tarkoitus oli kirjoittaa hieman erinlaisesta tapauksesta kuin yleisesti ampumatapaukset ovat. Ampuminen on nimittäin tapahtunut jo paljon aiemmin, ruumis on pakastettu, ja nyt tytär on tuotu viestiksi ja pelotteeksi isänsä asuinhuoneistoon. Eli järjestäytyneen rikollisuuden pariin mennään, koska siitä on itsellä eniten lukukokemusta.
Lukion äidinkielen tunneista on jo vierähtänyt tovi, joten kielioppiasiat ovat hieman hakusessa. Ehkä olisi helpompi kirjoittaa kirja englanniksi, niin joku osaava voisi kääntää sen kotimaankielelle. (:- minäkö se vain
Vielä yksi asia. Hyvissä dekkareissa joissa päähenkilö on mies, on hän yleensä eronnut, sinkku, avioeron partaalla tai muuten yksinäinen susi. Näin saadaan mukaan kuvioihin aina joku herkullinen viettelijätär tarinaa vauhdittamaan. Tiina-vaimo saa ikävä kyllä nyt jäädä pois.
Koko tähän projektiin ryhtyminen sai alkunsa kun luin jonkin Jarkko Sipilän dekkareista. Sipilällä on hyvin paljon tietoa rikospiireistä ja niiden toiminnasta. Sipilä tuntee alamaailman metkut, ja tämän huomaa hänen kirjoistaan. Mutta Sipilällä jää kirjojensa henkilöt melko pinnallisiksi, ja tällä alalla uskon itse pystyväni jopa parempaan. Tosin kustantajaa voi olla vaikea löytää kun en ole maan johtava rikostoimittaja. Onneksi digiaikakaudella voi saada kirjansa kohta levitykseen ja ihmisten luettavaksi ilman minkään valtakunnan kustantajaa. - Hyvä_alku
Hyvin kirjoitat, sujuvaa, ehkä tarvittaisiin hiukan yksityiskohtaistamista ja kielenhuoltoa. Hienoa, että olet aloittanut! Jatka projektia. Mieti kuitenkin, onko miljöösi juuri se oikea. Tietoa on hankittavissa, jos tarvitset poliisialan tietoutta. Järjestäytyneestä rikollisuudestakin on kirjoitettu paljon. Toivottavasti et kuitenkaan luo tavanomaista väsähtänyttä ja alkoholisoitunutta, jopa korruptoitunutta poliisia tai yksityisetsivää, etsi jotain uutta, mistä kukaan ei ole vielä kirjoittanut, niin menestyksesi on taattu.
Onnea ja menestystä!
Ehkä juuri verisuonesta steriiliin putkeen otettu veri ei haise, mutta eipä tarvitse kauan odottaa ennen metallinhajun ilmaantumista.
- Jo ensimmäinen
lause on rakenteeltaan huono.
Sori.- minäkö se vain
En ole neljään vuoteen tätä ennen tuottanut oikeastaan ollenkaan tekstiä, joten lauserakenteet kyllä hioutuvat ajan myötä, näin luulen. Oikeastaan kaikki vähäinenkin teksti on täräytelty nettiin englannin kielellä, joten vie oman aikansa ennen kuin suomen kieli on taas niinsanotusti hallussa.
- serlokki holmunen
Tuo tyttären tappaminen ja pakastaminen kuulostaa hyvältä idealta, kehittele sitä eteenpäin!
Ja kahvi kuulostaa ihan vetävältä paheelta, mutta siihen en aivan alussa paneutuisi noin ykistyiskohtaisesti, maininta riittäisi. Voisko päähenkilö olla siirtynyt kahviin jätettyään jonkun toisen paheen? Tällaisia paheita ei aina tarvitse osoitella, riittää moni maininta, ne kertovat luontevammin päähenkilöstä, voisit esim. panna johonkin paikkaan hirveän kahvinhimon, jota ei pääse tyydyttämään, mutta sitten pitäisi myöhemmässä vaiheessa myös selittää, että miksi se kahvi on tyypille niin tärkeää. Ja jos hän on oikeasti kahvifriikki, niin todennäköisesti voisit ottaa selvää erikoiskahveista ja p-henkilö voisi käydä niitä ryystämässä ja mielipiteitään antamassa aina silloin tällöin.
Ja se on totta, että useimmat dekkareiden p-henkilöt ovat yksinäisiä susia, jolloin sivujuoneksi nousee jännite jonkun uuden tyypin kanssa. Mutta voisihan päähenkilö esim. olla avioeron partaalla ja suunnittelee Aasian matkaa vaikka paikatakseen avioliittoaan, siitäkin saa jutunjuurta vaikka kuinka, vaimohan on voinut vaikka sitä pettää kollegan kanssa, mutta palata sitten takaisin kokeilemaan uudelleen, siitäkin saisi oman jännitteen tarinaan, kun SÄilä tapaa tätä petturikollegaakin aina silloin tällöin?
Sorry, ei ollut tarkoitus ruveta kirjoittamaan puolestasi, mutta sulla on tuossa SÄilässä oikein hyvä lähtökohta tarinalle, ja omakin mielikuvitus alkoi laukata, että kuinka juttu kehittyy! :)
Voit toki kirjoittaa poliisistakin päähenkilönä, mutta silloin pitäisi rikospaikkatutkimukset jättää joko minimiin tai tehdä taustatyö tosi huolellisesti, esim. itse olen opiskellut myös oikeuspatologiaa (Yliopiston kirjastosta ainakin voi lainata oppikirjoja ja ehkä niitä voi tilata normaaliinkin kirjastoon), koska haluan faktat oikein.
Asiantuntijoita voi myös lähestyä emaililla ja kysyä, onko heillä aikaa auttaa, jos haluat tietää, haiseeko pakastettu ja sittemmin sulanut ruumis pahemmalle vai ihan samalle kuin ihan vain mädäntynyt ruumis.
Mutta millä se ruumis on saatu sinne asuntoon, jos se oli pakastunut? Aika vaikeaa saada asuntoon ilman, että ohikulkijat/naapurit huomaavat, kun sen kokoista jääpökkelöä kuskataan asuntoon. Ehkä sinne onkin toimitettu vain jokin ruumiin osa tai sitten ruumis osissa? Muistathan, ettei ruumis vuoda verta, vain elävältä ihmiseltä vuotaa verta.
Ja toki kieli kaipaa aina hiomista, myös julkaisseet ammattikirjailijat kirjoittavat tekstiään tuhat kertaan uusiksi. Ensiksi kirjoitetaan raakaversio, jossa tulee esille juoni ja sitten kun perustarina on kunnossa, aletaan muokata lauseita, kuvauksia, ehkäpä myös syventää henkilöhahmoja. Ensin heität vaan koneelle sen, mitä mieleen tulee ja sitten kun tarinan raakaversio on valmis, annat sen levätä useamman kuukauden ja käyt sitten uudelleen kimppuun, hiot ja muokkaat uusiksi. Tuolla blogeista kertovassa aloituksessa on myös lista kirjoittamis-blogeja, joista saa myös vinkkiä muilta kirjoittajilta, kuinka he omia käsiksiään parantelevat ja työstävät. Joku siellä kirjoittaa dekkariakin. - Rampoo
Teksti on suht laadukasta ja sujuvaa, mutta mitä uutta ja persoonallista käsikirjoituksesi toisi markkinoillemme? Tusinadekkarin monien muiden oheen?
Mikä on se juju sinun kässärissäsi, mikä erottaa sen sadoista samanlaisista?- minäkö se vain
Noo, en tiedä pystynkö tuomaan jotain uutta ja persoonallista laihoille markkinoillemme, mutta minulla on aika tarkka visio tarinan rakenteesta sekä päähenkilön persoonasta. Uskon että pystyn luomaan päähenkilön joka vetoaa ainakin pieneen joukkoon perusdekkarin lukijoita.
Taloudellinen toimeentuloni ei ole tämän tulevan dekkarin varassa, lähinnä kirjottaisin sitä vain itselleni. Tietenkin mieltäni lämmittää jos joku sattuu lukemaan ja vieläpä pitämään tai edes ymmärtämään lukemaansa.
Olen tottunut kokeilemaan vähän kaikkea, takana muutama pienelokuvaprojekti, taidemaalausta, lukuisia harrastuksia, ynnä muuta mukavaa ajanvietettä. Miksen siis kokeilisi kirjoittamistakin jospa vaikka siitä saisi jotakin kiksejä tylsään arkeen. Tuntuu että omalla kohdalla suurin haaste tässä dekkarissa on juuri alkuun pääseminen. Olen haaveillut tekstin väsäämisestä pienen ikäni, viimeiset pari kuukautta olen miettinyt asiaa enemmänkin. Nuo ensimmäiset kappaleet täräyttelin näyttöpäätteelle puolessa tunnissa suoraan pääkoppuran uumenista, ja postasin tänne että ymmärrän millä tasolla tämänhetkinen tekstintuottaminen liikkuu. Täytyy kuitenkin kehaista nyt itseään ja todeta että yllättävän kivuttomasti nuo alkutekstit kehittelin, backspacea ei edes monessa kohtaan tarvinnut. (:
- scarabaeus
Yritin lukea, mutta
ei ei ei,
jotenkin sukkamehumaista 70-80 luvun tarinaniskentää.
Kirjailijanaloittelijan olisi hyvä istuskella loppukesä Strindbergillä ja imaista vaikutteita
Stadista,
että jos kerta Bulevardilla, niin
aidompaa tekstinikkaruutta kaipailen.- minäkö se vain
Myönnetään, olen asunut pääkaupunkiseudulla vain viisi vuotta. En pysty siis kuvailemaan Helsingin tunnelmaa lähimainkaan niin hyvin kuin esimerkiksi syntyperäinen stadilainen. Tämän takia tapahtumat eivät tule rajoittumaan pelkästään Helsinkiin, vaan välillä liikutaan toisessa kaupungissa (vantaan lisäksi), ja poiketaan tulevassa dekkarissa todennäköisesti eteläisessä Virossakin. Itse olen matkailijasielu, ja tätä aion käyttää hyväksi (vai pitäisikö sanoa tästä aion nauttia?) tulevan kirjan kirjoittamisessa.
- minäkö se vain
Kiitos kaikille palautteesta. Ja saa antaa lisääkin palautetta. Kestän kovaa kritiikkiä ja tämän asian uskon auttavan minua mestarikirjailijaksi kehittymisessä.
- uuslukija
minäkö se vain kirjoitti:
Kiitos kaikille palautteesta. Ja saa antaa lisääkin palautetta. Kestän kovaa kritiikkiä ja tämän asian uskon auttavan minua mestarikirjailijaksi kehittymisessä.
Varo sulavasta ruumiista valuvaa nestettä...:-)
Vaikka alkutekstissä on muokattavaa, niin minua kiehtoo kertomasi vaivattomuus, jolla se syntyi. Jatka ihmeessä!
- Federal Law
Plussaa on tunnelma.
Ongelmiksi koen avauksesta uupuvan hyvän koukun, jännityselementin välittömän uupumisen, odotushorisonttia ei juuri ole ja kieli on vanhanaikaista pokkarikieltä, joka ei ehkä riitä kustantajan tarpeisiin.
Hahmojen välillä ei ole suhteita, jotka herättäisivät uteliaisuutta samaistumiseen tai sympatia / empatia -kokemuksiin, lähinnä päähenkilön paperinomaisuus ja kliseinen tunnemaailma (sisäinen kiehtova ristiriita on kateissa) rasittaa ja vähentää lukuintoa.
Romaaniksi lukujen nimeäminen tuo mieleen lastenkirjallisuuden, kielen arvattava onttous selkokirjallisuuden:
"Laukauksen täytyi olla tuore, tai sitten ampumisen yhteydessä oli käytetty erityistä siisteyttä. Ei edes veren hajua. Säilä asteli marmoripylväiden välistä kohti isoa ikkunaa missä tila haarautui jälleen oikealle ja vasemmalle. Vasemmalla oli jonkinnäköinen seurusteluhuone kahvipöytineen. Säilä jatkoi matkaansa oikeanpuoleiseen huoneeseen."
Tietty rytmillisyys on plussa, sanavalikoima, verbaalisuuden assosiatiivisuus on heikohkoa kyökkirealismia, josta ei avaudu alitajunnan maailmaa tai kielen monilaajuisuutta. - byyman
"Sipilällä jää kirjojensa henkilöt melko pinnallisiksi, ja tällä alalla uskon itse pystyväni jopa parempaan. Tosin kustantajaa voi olla vaikea löytää kun en ole maan johtava rikostoimittaja."
Julkaisukriteerien tuntemusta sinulla on.
Jos et neljään vuoteen ole kirjoittanut ja kirjoitat noin hyvää raakatekstiä, niin lahjoja kyllä on.
Muista, että tekstiä käydään läpi ja korjaillaan vielä kymmeniä kertoja ja korjaillaan kunnes osaat sen melkein ukloa. - Neiti Punainen
Hyvä alku, rikasta kieltäsi oli miellyttävä lukea. Ehkä joitakin lauserakenteita pitäisi vielä hioa, kuten:
" eikä sokerilla ja maidolla oltu sitä pilattu" toimisi ehkä paremmin "eikä sitä oltu pilattu sokerilla ja maidolla"
Mutta näihin syntyy rutiinia, kunhan vain jaksaa kirjoittaa ja kirjoittaa ja hioa ;-) Mitä tulee dekkareihin, niille kyllä näyttää Suomessa riittävän lukijakuntaa, jopa niille parjatuille tusinadekkareillekin. Jatka ihmeessä, kyllä tässä mielestäni ainesta on. Kunhan muistat yllättää lukijan tarpeeksi usein, juonikuvio ei saa olla liian ilmeinen ja "putkimainen".
P.S. Ja Malesiassa oleva lomasaari on Langkawi, ei Lankawi. - Vapaa kirjoittaja
Olen kirjoittanut nopeasti tämän analyysin, mutta nämä olivat seikkoja, jotka nousivat ensimmäisenä mieleen kun luin tekstisi.
Yleiskommenttina sanoisin, että kirjoitat sujuvasti ja tavalla, joka saa lukemaan eteenpäin. Se on suuri etu, sillä jos on luontaista kirjoittajan kykyä niin voi enemmän keskittyä itse tarinaan. Toisaalta se voi olla myös puute, sillä kirjoituksesta voi tulla vähän huolimatonta. En puutu ihan kaikkiin yksityiskohtiin, sillä oikeinkielisyysvirheitä oli melko paljon mutta ne on helppo korjata. Sen sijaan kiinnittäisin huomiota tapaan kuvata asioita: kaikki mitä romaanin kirjoitetaan, pitäisi olla motivoitua. Eli jokaiseen yksityiskohtaan täytyisi löytyä syy, miksi se on siellä. Silti tekstin pitää samanaikaisesti olla ilmavaa, ettei se tunnu liian täyteen ahdetulta.
Luin vähän aika sitten Tuomaisen ”Parantajan”, joka alussa tuntui vähän verkkaiselta mutta joka lukemisen päätyttyä jätti vaikutelman ehjästä, harmonisesta kokonaisuudesta jossa ei ollut mitään liikaa eikä mitään puuttunut. Sitten on sellaisia kielellä leikittelijöitä kuten Reijo Mäet, mutta ne romaanit toimivat hyvin omalla sarallaan vaikka eivät mitään kovin ihmeellisiä muuten ole. Täytyy siis päättää ajoissa, minkä tyyppistä tekstiä haluaa tuottaa.
”Järvisäilä” on erittäin onnistunut nimi, niin ikään lyhenne ”Säilä”. Olisin kuitenkin hiukan varovainen sen suhteen, miten paljon pistän verkkoon näitä yksityiskohtia ihan vain plagioinninkin takia.
Sitten joitain yksityiskohtia tekstistä (tiedän että tämä on vasta raakaversio):
Sellaista sääntöä kuin että numeroita (esim. tuo 31) ei proosassa käytetä, niin kuin joku täällä sanoi, ei käsittääkseni ole, mutta kyllähän se usein helpottaa lukemista, jos on kirjoitettu. Oikeakielisyyden kannalta perussääntö on, että kokonaisluvut kirjaimin, muut numeroin (eli tällöin 31 on oikein).
Kliseisiä ilmaisuja, kuten ”minkään valtakunnan”, kannattaa välttää.
Ilmaisu ”rattijuoppoja hyysätessä” kuulostaa oudolta, sillä poliisit eivät taatusti hyysää heitä. Jokin toinen verbi on osuvampi.
Huolimattomuutta kerronnassa: kuulostaa siltä, että Järvisäilä kävelisi varsin verkkaisesti kahviaan makustellen rikospaikalle. Hänellä ei siis ole mitään kiirettä minnekään, ja silti surmapaikalla on ”täysi tohina”.
”…katto vaalean vihreällä jonka sävy oli poimittu jostain kiiltäväkantisesta katalogista ja jota joku sisustusarkkitehti oli suositellut.” Nyt sinulla on kerronnassa Järvisäilän näkökulma, eikä Järvisäilä voi mitenkään tietää mitä sisustusarkkitehti on suositellut. Tarkoitan tällä sitä, että kerronnassa pitää olla koko ajan tarkkana, että se on uskottavaa: jos kertojaa ja näkökulmia vaihtelee, pitää tietää mikä on kenellekin mahdollista. Kaikkitietävä kertoja sananmukaisesti tietää kaiken, mutta jos kerronnan näkökulma on poliisin, hänen tietonsa on poliisin tietoa. Järvisäilästä tuli sellainen kuva, että hän on mies, mutta kerronnan perusteella hänellä on naisen näkökulma (tämä on vain lukijan tuntuma).
”… johonkin tyhjänpäiväiseen tilaan”. Ei näin ylimalkaisesti. Huone voi olla ulkopuolisen silmin ”läpikulkuhuone” tai ”tarpeeton”, mutta ei niinkään ”joku tyhjänpäiväinen”. Tässä ikään kuin sekoittuu puheenomaisuus kerrontaan, mutta jos näin tehdään, se pitäisi tehdä johdonmukaisesti kauttaaltaan läpi tekstin.
”Laukauksen täytyi olla tuore, tai sitten ampumisen yhteydessä oli käytetty erityistä siisteyttä.” Outoa suomen kieltä, erityisesti tuo virkkeen jälkiosa. Mitä tulee veren hajuun jne., niin niihin minusta ei tässä vaiheessa kannata puuttua, koska kuka tahansa vakavasti kirjoittava tietää, että jossain vaiheessa jokaikinen fakta ja kuvaus tarkistetaan joko kirjallisista lähteistä tai kysymällä asiantuntijoilta.
Dekkarit ovat tyypillisesti juonivetoisia, joten kieleen ei tarvitse ihan niin paljon kiinnittää huomiota. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että usein dekkareissa kieli on minimalistista ja dialogi ainakin suomalaisilla miesdekkareilla lakonista. Adjektiiveja ei kovin paljoa viljellä, mutta se on pelkästään hyvä asia. Asiat tulisi voida kuvata ilman, että kovin paljon luonnehtii adjektiiveilla kohteita ja tilanteita. Tosin tekstinäytteen osalta sinulla tämä asia on balanssissa.
Inhoan itse kirjoittaa dialogeja, mutta ne ovat kuvauksen kannalta hyvin keskeisiä. Hyvän dialogin välityksellä lukija pystyy kuvittelemaan, miltä romaanin henkilöt näyttävät, millainen on heidän persoonallisuutensa. Asiaa ei tarvitse suoraan osoittaa, vaan lukijalle tulee antaa mahdollisuus kuvitella itse. Muistaakseni Virginia Woolf on puhunut siitä, kuinka kuvauksessa on tärkeää se, mitä jätetään kertomatta.
Ja koska dekkari on juonivetoinen, siinä pitää olla jokin hyvä ydintarina, koukku johon lukija tarttuu. Tekstiin voi sijoittaa ”täkyjä”, jotka eivät ole liian ilmeisiä mutta jotka ovat kuitenkin vihjeitä rikoksen ratkaisemiseksi.
jatkuu...- Vapaa kirjoittaja
analyysi jatkuu...
Välttäisin myös päähenkilön rakentamista kovin stereotyyppimäisten kuvien varaan: mainitsit jotain millainen päähenkilö hyvissä dekkareissa on (lisäisin siihen vielä klassisen musiikin kuuntelun niin varmasti ollaan kliseisessä kuvassa). Totuttuja kuvioita on hyvä rikkoa, mutta tavalla joka tuntuu uskottavalta. Jos rikosmaailma ei ole kovin tuttu (kuten ei ilmeisesti kirjoittajalle), yksi ratkaisu on valita päähenkilöksi ei suoraan poliisiin liittyvä henkilö vaan jokin muu terävällä älyllä varustettu hahmo, jolloin on paljon enemmän vapauksia rikoksen ratkaisun suhteen.
Näistä kommenteista huolimatta pidin tekstistäsi ja kirjoitustyylistäsi, se vaikutti varsin lupaavalta. Ensimmäisen version voi kirjoittaa hyvin nopeasti, mutta työstämiseen kannattaa käyttää aikaa. Myös dekkarin valitseminen genreksi on vähän uhkarohkeaa, joten taustatyötä joudut tekemään. Jään mielenkiinnolla odottamaan Järvisäilän seuraavia vaiheita! - hörlökki sölmönen
Sellaista sääntöä kuin että numeroita (esim. tuo 31) ei proosassa käytetä, niin kuin joku täällä sanoi, ei käsittääkseni ole, mutta kyllähän se usein helpottaa lukemista, jos on kirjoitettu. Oikeakielisyyden kannalta perussääntö on, että kokonaisluvut kirjaimin, muut numeroin (eli tällöin 31 on oikein).
Tämä meni vähän yli hilseen? Mitäpä muuta 31 olisi kuin kokonaisluku ja siksi se pitää kirjoittaa proosaan kirjaimin, ei numeroina.
- Vapaa kirjoittaja
Pahoittelen, ilmaisin huolimattomasti: esim. kolmekymmentä ja 31. Tämä oli vain vastaus sille jollekin, joka sanoi että 31 pitää kirjoittaa.
En vain ole kuullut, että proosassa on jotain eri sääntöjä kuin peruskieliopissa, mutta voin olla tietysti väärässä. - Vapaa kirjoittaja
Jatkan vielä. Perussääntö on, että luvut kymmeneen asti kirjaimin kuten myös seuraavat kymmenet, sadat, tuhannet jne. Sen sijaan esim. luvut 13 tai 134 tai 2792 kirjoitetaan numeroin.
Vai muistanko väärin?
Proosassa tietysti voi kirjoittaa ihan miten haluaa, kirjallisuushistoria on täynnä näitä esimerkkejä.- minäkö se vain
Suuri kiitos Vapaalle Kirjoittajalle aikansa tuhlaamisesta ja lyhyehkön tekstini analyysista. On toden totta kehittävää lukea millä tavalla tekstini vaikuttaa muihin ihmisiin.
Yritin tosiaankin tuossa asunnon kuvaamisessa tuoda kaikkitietävänä kertojana esille Säilän näkemystä. Hain siihen otetta missä keskipalkkainen kerrostalokolmiossa asuva poliisi menee rikkaan ihmisen kotiin ja toteaa että "tuo erikoinen vihreä maali on tietenkin jonkun sisustusarkkitehdin suosittelemaa" ja "tuolla pylväiden takana on jokin tyhjänpäiväinen tila", kuten monissa isoissa luksushuoneistoissa on, ja niin edelleen. Ilmeisesti sanavalinnat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla.
Jokatapauksessa en aio rakentaa päähenkilöstä ylettömän maskuliinista, kuten joissakin dekkareissa.
Myönnän että analyysissäsi osuit kyllä juuri sinne ytimeen mihin minun tulee kiinnittää huomiota nyt kun kirjoittamista olen päättänyt harjoitella.
Tässä ketjussa on esitetty paljon kritiikkiä siitä että kirjoittamani teksti on jotenkin vanhanaikaista. En ihan tarkalleen nyt ymmärrä tätä väitettä ja tähän olisi kiva saada valaistusta.
Kun alan kirjoittamaan varsinaista kirjaa, tulen tarkastamaan kaikki taustat että saan tietyt asiasisällöt äärimmäisen realistisiksi. Tällä hetkellä itseni kannalta ei ole olellista haiseeko veri vai ei, mutta siitä saa tietenkin väitellä vaikka maailman loppuun. Uskon, että jos viillän valtimon auki, tuore veri ei haise. Mutta veikkaan että viidentoista minuutin kuluttua kyllä haisee, ja pahalle. Vastoin yleistä käsitystä sisällä ammuttaessa palanut ruuti haisee yllättävän voimakkaasti. Jokainen voi ottaa laskimen ja laskea montako litraa kaasua syntyy kun ammutaan. Tyynyllä voi tätä kaasun leviämistä hillitä. Tuota kohtaa kirjoittaessa en sen kummemmin asialle uhrannut ajatusta, joten siitä johtunee sisältövirhe. - minäkö se vain
minäkö se vain kirjoitti:
Suuri kiitos Vapaalle Kirjoittajalle aikansa tuhlaamisesta ja lyhyehkön tekstini analyysista. On toden totta kehittävää lukea millä tavalla tekstini vaikuttaa muihin ihmisiin.
Yritin tosiaankin tuossa asunnon kuvaamisessa tuoda kaikkitietävänä kertojana esille Säilän näkemystä. Hain siihen otetta missä keskipalkkainen kerrostalokolmiossa asuva poliisi menee rikkaan ihmisen kotiin ja toteaa että "tuo erikoinen vihreä maali on tietenkin jonkun sisustusarkkitehdin suosittelemaa" ja "tuolla pylväiden takana on jokin tyhjänpäiväinen tila", kuten monissa isoissa luksushuoneistoissa on, ja niin edelleen. Ilmeisesti sanavalinnat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla.
Jokatapauksessa en aio rakentaa päähenkilöstä ylettömän maskuliinista, kuten joissakin dekkareissa.
Myönnän että analyysissäsi osuit kyllä juuri sinne ytimeen mihin minun tulee kiinnittää huomiota nyt kun kirjoittamista olen päättänyt harjoitella.
Tässä ketjussa on esitetty paljon kritiikkiä siitä että kirjoittamani teksti on jotenkin vanhanaikaista. En ihan tarkalleen nyt ymmärrä tätä väitettä ja tähän olisi kiva saada valaistusta.
Kun alan kirjoittamaan varsinaista kirjaa, tulen tarkastamaan kaikki taustat että saan tietyt asiasisällöt äärimmäisen realistisiksi. Tällä hetkellä itseni kannalta ei ole olellista haiseeko veri vai ei, mutta siitä saa tietenkin väitellä vaikka maailman loppuun. Uskon, että jos viillän valtimon auki, tuore veri ei haise. Mutta veikkaan että viidentoista minuutin kuluttua kyllä haisee, ja pahalle. Vastoin yleistä käsitystä sisällä ammuttaessa palanut ruuti haisee yllättävän voimakkaasti. Jokainen voi ottaa laskimen ja laskea montako litraa kaasua syntyy kun ammutaan. Tyynyllä voi tätä kaasun leviämistä hillitä. Tuota kohtaa kirjoittaessa en sen kummemmin asialle uhrannut ajatusta, joten siitä johtunee sisältövirhe.Korjaus. Ennen kuin joku ehtii tuomitsemaan niin korjaan itseäni ja totean ettei kai sillä tyynyllä kaasun laajenemista kovinkaan hyvin voi hillitä, ruutijämät siihen mukavasti jäävät jos sen läpi ammutaan.
- sörlökki hölmönen
Tuo perussääntö koskee lähinnä asiatekstejä ja kouluaineita, mutta niissäkin voi aika huoletta käyttää numeroilmauksia. Kaunokirjallisuudessa sen sijaan pyritään välttämään numeroita. Siitä ei todellakaan ole mitään lakia, mutta jos haluaa omakustanteen sijaan tarjota tekstiään kustantajalle, niin voi olla ihan varma että proosan sekaa sijoitetuista numeroista tulee satikutia ;)
- scarabaeus
minäkö se vain kirjoitti:
Suuri kiitos Vapaalle Kirjoittajalle aikansa tuhlaamisesta ja lyhyehkön tekstini analyysista. On toden totta kehittävää lukea millä tavalla tekstini vaikuttaa muihin ihmisiin.
Yritin tosiaankin tuossa asunnon kuvaamisessa tuoda kaikkitietävänä kertojana esille Säilän näkemystä. Hain siihen otetta missä keskipalkkainen kerrostalokolmiossa asuva poliisi menee rikkaan ihmisen kotiin ja toteaa että "tuo erikoinen vihreä maali on tietenkin jonkun sisustusarkkitehdin suosittelemaa" ja "tuolla pylväiden takana on jokin tyhjänpäiväinen tila", kuten monissa isoissa luksushuoneistoissa on, ja niin edelleen. Ilmeisesti sanavalinnat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla.
Jokatapauksessa en aio rakentaa päähenkilöstä ylettömän maskuliinista, kuten joissakin dekkareissa.
Myönnän että analyysissäsi osuit kyllä juuri sinne ytimeen mihin minun tulee kiinnittää huomiota nyt kun kirjoittamista olen päättänyt harjoitella.
Tässä ketjussa on esitetty paljon kritiikkiä siitä että kirjoittamani teksti on jotenkin vanhanaikaista. En ihan tarkalleen nyt ymmärrä tätä väitettä ja tähän olisi kiva saada valaistusta.
Kun alan kirjoittamaan varsinaista kirjaa, tulen tarkastamaan kaikki taustat että saan tietyt asiasisällöt äärimmäisen realistisiksi. Tällä hetkellä itseni kannalta ei ole olellista haiseeko veri vai ei, mutta siitä saa tietenkin väitellä vaikka maailman loppuun. Uskon, että jos viillän valtimon auki, tuore veri ei haise. Mutta veikkaan että viidentoista minuutin kuluttua kyllä haisee, ja pahalle. Vastoin yleistä käsitystä sisällä ammuttaessa palanut ruuti haisee yllättävän voimakkaasti. Jokainen voi ottaa laskimen ja laskea montako litraa kaasua syntyy kun ammutaan. Tyynyllä voi tätä kaasun leviämistä hillitä. Tuota kohtaa kirjoittaessa en sen kummemmin asialle uhrannut ajatusta, joten siitä johtunee sisältövirhe.Näin aluksi viitaten aiemmin kirjoittamaani, ylläolevaan kommenttiini ”sukkamehu”.
Arvasin, että kestät kritiikkiä. Se lienee ensimmäinen asia kirjailijaksi aikovalle, että nahka on riittävän paksua jo laittaessa tekstiään tänne näytille. Mutta älä toki paljastele liikaa sinisilmäisesti. Kirjailijanalut ovat kuin kirjailijat: varastelevat kuin harakat!
Olet saanut täällä yllättävän hienoja vastauksia.
En tosiaan muista, kuka olisi saanut täällä pitkään pitkään aikaan näin hyvää palautetta näin lyhyellä aikavälillä! Palaute on kirjoittajalle tosi tärkeää. Itse sokeutuu tekstilleen. Ja niinpä, jos nyt kirjoitat tällä tyylillä, se ei poikkea mitenkään jo vuosikymmeniä (!) totutusta. Ei mitään uutta auringon alla siis.Tuo tekstipykäyksesi on todellakin
vanhanaikaista.
Millaisia dekkareita itse luet? Kannattaa lukea ulkolaisia, ja niistä huippuja. Onhan niitä hienoja osaavia dekkarikirjoittajia maailma täynnä. Kirjoissaan syvyyttä ja faktat oikein.
Tusinadekkarista poikkeaminen vaatii.
Ripauttele tekstiisi mystisyys ja paljon vauhdikkaita yllättäviä käänteitä. Niin paljon, että lukija lukiessaan irrottelee ja löytää rivien väleistä aina joitakin tasoja.
Luen hyvin vähän suomalaisia dekkareita. Suomalaisissa dekkareissa ei ole sitä syvyyttä ja historiaa, mitä esim. on ihan vaikkapa ikivanhat A. Christien tai Econ yms. taiturikirjoittajien.
Ja tärkeintä kirjoittajalle on mielestäni tietää kenelle sen kirjansa kirjoittaa.
Ja tiedäthän, että minähän se olen paraskin päsmärtäjä, sillä en ole saanut aikaiseksi vielä yhtä ainutta dekkaria!
Anna näppiksen laulaa!
- "Pilkunviilaaja"
Kuulostaa kiinnostavalta aloittelijan tekstiksi, tulee mieleen Sipilän Takamäki-romaanit. Kuten jotkut ovat maininneetkin, ehkä joihinkin kielioppijuttuihin voisi kiinnittää huomiota. Samoin esim. tuo kahvinjuonti heti alussa oli hieman toistavaa.
Itselleni kuitenkin huvittavaa kyllä pisti eniten silmään sellainen faktuaalinen virhe kuin ruotsinlaivalle kiirehtijät aamukymmeneltä - laivathan lähtevät n. 17-18 maissa, joten tuohon aikaan tuskin kellään on vielä mikään kiire:) Odotan mielenkiinnolla jatkoa.- "Logiikka on
tylsää."
A.Hitchcock
- Sjöwalletwahlö
Ihan kivaa tekstiä, jos et ole aiemmin kirjoittanut. Ja muutamille pilkun viilaajille: prosassa ei ole sääntöjä, jos osaa kirjoittaa. Vrt. esimerkiksi ja ketjussa aiemmin mainittu Riikka Pulkkinen. Hän voi kirjoittaa Helsinkiin "nakkipapereita" vaikka niitä todelliuudessa täältä löytyisi. Jotkut viilaajat sitten saavat valittaa, ettei niitä ole, mutta proosa on siitä ihmeellistä, että kirjailja saa päättä mitä maailmassa on.
Jatka ihmeessä! - 21
Olisin lukenut enemmänkin! Jatka ihmeessä kirjoittamista. Sujuvaa tekstiä.
- Mika Palturi
Parempi aihe olisi dekkarin tekeleen tekijän murha vai olisiko itsemurha?.
Tai sitten, hän ampui aluksi itsensä ja sen takia muiden ampuminen ei onnistunut....
Äly hoi, älä jätä, kyllä mahtuu kaikkea maailmaan..valitettavasti. - Lisää_sivuja_heti
Juu, lisää sivuja nettiin äläkä välitä noista jäkättäjistä. Kyllä sen valmiin tekeleen voi sitten oikoluetuttaa jjne... Lisää nyt. Akka ammuttu hienoon kämppään ties mitä siitä selviää... ???
- zumppia
Kiinnostuin tästä kahvinjuonnista paheena. Paheiden sarjassa se taitaa olla vielä kevytkamaa, mutta mikä funktio sillä on tarinan kannalta? Onko se vain jonkinlainen tuntomerkki (vrt. Poirot'n viikset ja kalju), kuvaileeko se hahmoa (ylityöllistetty kofeiinin orja, neuroottinen kahvihifistelijä, vanhan koulukunnan sumppimiehiä) vai tuoko se juoneen jotain (saa olennaista tietoa kahvilasta/huoltamolta, vrt. Vareksen baarireissut)? Teepä kerrankin neitimäinen rikostutkija tai yksityisetsivä, joka luuhaa läpi kaikki Helsingin hienostokahvilat ja trendimestat ja tuntee jokaisen baristan.
- kirjojen suurkulutta
Ensinnäkin.....suomenkielen kielioppi, oikeinkirjoitus, välimerkit, yhdyssanat jne...
Opettele ne ensin!!! Omaksi ilokseen voi kirjoittaa miten vain mutta muille...Minua ainakin häiritsee väärinkirjoittelu. - näpönipo
"...suoraan edessä eteinen jatkui kahden marmoripylvään lävitse johonkin tyhjänpäiväiseen tilaan, jossa iso ikkuna avautui suoraan sisäpihalle. Marmoripylväs-viritelmän vasemman puoleisella seinällä komeili peili, joka ei ollut tältä vuosisadalta, eikä välttämättä edelliseltäkään, Säilä mietti. Oikealla puolella, tasan peilin tasolla asianmukaista symmetriaa mukaillen komeili taulu. Paksujen kehysten keskellä istui nainen joka katsoi suoraan ylös kauhistunut ilme kasvoillaan..."
Minua monta kertaa häiritsee ihan "isojenkin" kirjailijoiden kirjoissa tietynlaiset mokat. Joskus saattaa päähenkilön nimi vaihtua kesken kirjan (Victor ihmetteli katkennutta... kuka Victor??? tähän asti päähenkilö on ollut Zachary???) Tässä kohtaa koen hassuksi marmoripylväiden lävitse kulkemisen. Ehkä itse kulkisin välistä ;) Ikkunan avautuminen suoraan sisäpihalle on myös hieman outo ilmaus, ikkunasta nyt yleensä näkee suoraan. Tässä myös toisto, nainen katsoo suoraan ylös heti perään.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa ...tasan peilin tasolla asianmukaista symmetriaa mukaillen..? - ...................,
Älä ketjuta lauseita pilkulla turhaan kuten esim. "Kello oli kahtakymmentä vaille kymmenen keskiviikkona, suurin osa työmiehistä ja konttorirotista oli valunut jo kauppoihin, toimistoihinsa ja työmaille, nyt kadulla vilisi ruotsinlaivalle kiirehtijöitä, aamulenkkeilijöitä sekä vapaapäiväänsä viettäviä".
Minua häiritsee se että vaihtelet päähenkilön nimitystä tiuhaan Säilän ja Järvisäilän välillä. Jos Järvisäilä on sukunimi ja Säilä kutsumanimi, pitäydy Säilässä. Se on myöskin lyhyempi ja tavallaan kivuttomampi valinta. En lukenut toisten kommentteja kirjoituksestasi, sillä en halua sotkea niillä ajatuksiani tekstistäsi.
Löysin kaksi kirjoitusvirhettä tuotoksestasi, joka ei ole todellakaan paljon. Olen vain sellainen pilkunviilaaja, että silmiini pistää tekstistä joka ainua kirjoitusvirhe. Itse luen paljon ja pienet, olemattomatkin kirjoitusvirheet pistävät silmään ja ärsyttävät pitkän aikaa tarinasta nauttimista.
Nämä pari sivua dekkariasi luettuani huokaisin harmista, että nytkö se loppuikin. Olisin halunnut lukea juttua lisää! Lukiessani huomasin vertaavani tarinaasi Seppo Jokisen tuotokseen Koskisesta. Olen vain yhden Jokisen kirjan lukenut ja voin kyllä sanoa, että tarinasi päähenkilö "personalisoitui" varsin mukavasti Koskis-hahmoiseksi :)
Toivon tulevaisuudessa saavani lukea lisää dekkariasi.
Mukavaa ja aurinkoista kesän jatkoa!- sanottua, sanottua
Luin Hesarista vai mistä kääntäjien kommentteja (viime viikolla oli lehdessä, mutta kun luen niin paljon, etten muista missä). Eräs kommentti kääntäjältä pisti silmään:"Toimintakirjailijoilla on usein paljon virheitä, nimikin voi vaihtua kesken kaiken. Alkutekstissä voi olla punapää ja lopputekstissä punapää onkin muuttunut vaaleaksi tms. ". Muistaakseni jotain tuollaista.
Itse tarinasta ja AP:eelle. Hyvä alku, jatka ihmeessä. Suhteellisen vapaa teksti on sallittua, jos tarina on OK, niin kyllä ne kustannustoimittajat sun muut osaavat korjata kielioppiasiat. Etusijalla on aina tarina, etua tietysti on jos kielioppikin on kunnossa. - minäkö se vain
Kiitän arvon siskoja ja veljiä sekä negatiivisesta että positiivisesta palautteesta. Tästä on ollut todellakin hyötyä. Mitä tulee itse projektiin niin olen pikkuhiljaa kehitellyt päässäni varsinaista ideaa, henkilöhahmoja, sekä tietenkin juonenkäänteitä. Tänään piirtelin ruutupaperille ensimmäiset ajatukset.
Samalla olen ymmärtänyt että loppujen lopuksi kirjoittaminen tulee olemaan se helpoin osuus. Haastavinta on tehdä riittävät taustatutkimukset koska en ole ekspertti sillä aihealueella minkä kirjalleni olen valinnut.
Toivon mukaan ensi kesään mennessä minulla on tarina kasassa. Vielä loppuun totean että kirjan luomistyö vaikuttaa mielenkiintoiselta prosessilta. Motivaatiostani päätellen tämä juttu tulee vietyä loppuun saakka.- dookkeri
Joko olet julkaissut? Minusta tuntuu, että olet, sillä teksti vaikutti tutulta. Tosin päähenkilöt ja tarina on toinen.
- wannabedekkaristi
Tämä ketju näyttää olleen ajalta, jolloin vielä keskusteltiin tekstien sisällöstä. Nykyisin kaikki vain valittavat kustantamojen pitkistä vastausajoista.
Minuakin kiinnostaisi tietää, mitä tapahtui ap:n tekstiluonnokselle tai muille kirjallisille suunnitelmille?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 702317
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012113- 781728
- 781536
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411530- 101457
- 311429
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521298Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.681241Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?301209