Selitän ongelmani lyhyesti: Kotipaikkakuntani on melko pieni. Lukiossani on melko vähän porukkaa. En ole löytänyt yhtään kaveria koulustani tai kaupungistani. Kaveriporukkani hajosi yläasteen jälkeen pari vuotta sitten, nyt kukin asuu omalla tahollaan ties missä. Olen 95% ajasta yksin ja kärsin masennuksesta, johon en saa hoitoa, koska minua ei hyväksytä nuorten poliklinikalle, nuorisoneuvolaan tai muhun vastaavaan paikkaan. Minua heitellään paikasta toiseen, koska kaikkialla on täyttä, eikä pahaa oloani oteta vakavasti.
Voiko fiilikset olla enää enempää down. Ja vielä näin nuorella iällä. Sitten minua vielä haukutaan koulussa asennevammaiseksi ja laiskaksi, koska olen yksin.
Missä on empaattiset ihmiset, jotka ymmärtää tunteiden ja ihmisyyden päälle. Voi itku, sanon minä.
Voiko fiilikset olla enää enempää down. Ja vielä näin nuorella iällä. Sitten minua vielä haukutaan koulussa asennevammaiseksi ja laiskaksi, koska olen yksin.
Missä on empaattiset ihmiset, jotka ymmärtää tunteiden ja ihmisyyden päälle. Voi itku, sanon minä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.