Olen tutustumassa tyyppiin, joka on älykäs ja hauskakin, mutta.. lähes jokaisella tapaamiskerralla paljastuu joku uusi, 'outo' asia hänessä. Hänellä on kummallisia tapoja, irrationaalisia pelkoja, valikoiva (?) muisti...
Miten siedätte neuroottisuutta parisuhteessa? Miten minun pitäisi siihen suhtautua? Onko toivetta neuroottisuuden lievenemisestä/paranemisesta?
Minua ärsyttää, ettei heppu voi(nut) kertoa heti alussa reilusti oireistaan, sillä hän kuitenkin itse tajuaa mistä on kyse. Venkoilee muutenkin, esim. kertoi 'leikkineensä autistia' sukujuhlassa: istui yksin nurkassa mitään puhumatta. Luulenpa, että siinä ollut mistään leikistä kyse.
Miten siedätte neuroottisuutta parisuhteessa? Miten minun pitäisi siihen suhtautua? Onko toivetta neuroottisuuden lievenemisestä/paranemisesta?
Minua ärsyttää, ettei heppu voi(nut) kertoa heti alussa reilusti oireistaan, sillä hän kuitenkin itse tajuaa mistä on kyse. Venkoilee muutenkin, esim. kertoi 'leikkineensä autistia' sukujuhlassa: istui yksin nurkassa mitään puhumatta. Luulenpa, että siinä ollut mistään leikistä kyse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.