Mitä bipo tuntee manian jälkeen?

No hävettää ja vituttaa ihan helvetisti voin kertoa. On sellanen morkkis että irtoaa tukka päästä. Itsellä viimeisimmän manian jälkeen kun saavuin kotiini päihteidentäyttämältä reissultani, romahdin keittiön lattialle. Ihan NAPS yhtäkkiä kaikki voimat meni ja tajusin että EI SAATANA oon tärvellyt kaiken. Itkin keittiön lattialla ja soitin äidilleni itkien. Haukuin itseni pataluhaksi ja lumpuksi.

Oli sellanen olo, etten kehtaa näyttää naamaani enään tietyille ihmisille ja mietin mitä helvettiä mun päässä on liikkunut. Meni moneen kaveriin välit poikki, tai no ei poikki mutta en oo sen jälkeen yksinkertaisesti kehdannut pitää mitään yhteyttä.

Samoja kysymyksiä kelaan kuin ketjun aloittaja, miehen toinen mania kestänyt nyt melkein 5kk. Kyseessä ilm. sekamuotoinen jakso...ei ole hoidossa, eikä myönnä omaa sairauttaan...viimeksi hypomania ja kesti 4,5kk. Palautui ns. ennalleen asteittain eli ei masennusta," romahdusta". Silloin en ymmärtänyt,että kyse oli sairaudesta...ihmetteli kyllä, et miten on voinut tehdä ja sanoa asioita joita oli tehnyt ja sanoi,että miksi en " herättänyt " häntä!!!??? Olen kuullut,että välttämättä mania ei edes mene ohi....pelottavaa...kun muutenkin saa olla sydän syrjällään huolesta...tässä maniassa miehelläni" mennyt" jo paljon asioita,pelottaa miten hän sen kestää jne. jos/kun "herää"...

vaika mitä

Hävettää jonkun verran...mulla mania on kestänyt kohta viisi kuukautta...tuntuu siltä kuin olisi ollut eri ihminen, itsevarma, maailman napa, kaunein ja halutuin...kunnes palaa maan pinnalle ja nyt pelkään jo masennusta...mulla on ollut mania siis maaliskuusta ja nyt sekamuotoisena...avopuolisoni jarruttelee hieman menojani, ei konkreettisesti vaan en kehtaa elää ihan täysillä maniassani. sulle "vuosisadan morkkis", ymmärrän täysin tunteesi, että romahdit keittiön lattialle, mulla on tollasia kohtauksia silloin tällöin kun oon sekamuotoisessa maniassa...huudan miehelleni apua ja että haluan kuolla, haluan apua tähän tuskaan mutta lääkärit ei tee mitään...kävin psykiatrian polilla, ei mitään apua...kaksi päivää saikkua ja kotiin...

sinulle "liikaa kysymyksiä", minua ainakin kaduttaa jotkut asiat mutta lähinnä tuska jota tuotan avopuolisolleni, kaipaan hänen turvaa ja hiljaista oloa...mullakin on uusi kumppani mutta kaipaan exääni...välillä en osaa sanoa kumpaa haluan...uuden kanssa olen ollut kuitenkin nyt puoli vuotta ja suunnittelemme naimisiinmenoa.

Minuakin kiinnostaa, että herääkö hän käytännössä niin, että sen itse tajuaa? Käykö jollekkin niin? Herääkö sekamuotoiset?