Kysymys, johon monet varmasti haluaisivat kuulla vastauksen. Itse olen nyt kokeillut jo reilu 2 vuotta mielialalääkkeitä ja moneen kertaan olen terapiassakin ollut (myös nyt). Elämänympäristökin on muuttunut (ympäristö ei ole ruokkinut masennustani pariin vuoteen). Välillä tuntuu, että pahimman yli on päästy, välillä taas...
Kertokaa tarinanne!
Kertokaa tarinanne!
Vastaukset 1
Vanhimmat
olin viime kesänä vakavasti masentunut. en jaksanut tehdä mitään, en saanut nukuttua öisin, mua ahdisti koko ajan ja salasin tämän kaiken. en kertonut vanhemmilleni tai sisaruksilleni mitään. ainut ihminen, joka tiesi tästä oli toinen sossuni, jota kielsin kertomasta asiasta kenellekkään. pyysin apua netistä, näiltä palstoilta, joissa jotkut vain sanoivat "ei 15-vuotias voi olla masentunut" ja jotkut taas saivat puhuttua minulle järkeä ja suostuin siihen, että kävin tapaamassa sossuni kanssa psykologia. ehdin tavata tuota psykologia pari kertaa ennen kuin koulut taas alkoivat ja sossut sekä psykologi olivat minusta niin huolissaan, että soittivat vanhemmilleni ja kertoivat kaiken heille. seuraavaksi olinkin jo matkalla nuorisopsykiatrian osastolle, jossa vietin kaksi ja puoli kuukautta. asiat alkoivat pikkuhiljaa järjestyä, kun ei tarvinnut enää salailla mitään ja sain apua sairaanhoitajilta ja psykologilta. edelleenkin viiltelin ja satutin itseäni, joten kun lähdin osastolta, minut laitettiin nuorisokotiin, koska jos olisin mennyt kotiin, olisin edelleen saattanut tehdä itsemurhan. nuorisokodissa asuin yli 8 kuukautta ja kotiuduin viime kuussa. nyt asiat ovat hyvin, minulla on lääkitys, käyn terapiassa ja tapaan sossuani kerran viikossa. kokemukseni ovat vahvistaneet minua ja olen nyt suht onnellinen, 16-vuotias tyttö, joka on menossa syksyllä lukioon :)