En vaan jaksa enää. Olen loppu, parisuhteen takia yritän esittää iloista ja positiivista ja olla kaatamatta asioita toisen niskaan. Tästä esittämisestä uuvun vaan enemmän.
Olen hakemassa apua, todennäköisesti pääsisin puhumaan melko nopeasti jonnekin. Mutta silti en jaksa. On rankkaa olla masentunut parisuhteessa koska ymmärtää miten pahan olon sillä toiselle tekee. Jos on masentunut ja yksin, on vastuussa vain omista tekemisistään ja itsestään.
Puoliso ei ymmärrä. Hän sanoo rakastavansa ja että ei tahdo erota. Ja että pienet vastoinkäymiset kuuluu elämään. Minä taas haluan vetäytyä yksinäisyyteen ja itken koska rakastan silti. Haluan kumppanilleni tasapainoisen elämän, onnellisen tulevaisuuden ja hyvän olon tasapainoisen ihmisen kanssa. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Minun kanssani hän ei sitä hyvää voi saavuttaa.
Miten selittää että rakastan kyllä, mutta en jaksa enää?
Mihinkään taukoihin en usko jos on kauan yhdessä oloa, asutaan yhdessä yms.
Pelkään että tapan itseni, koska riidat ottaa voimille ja en halua satuttaa toista enää.
Vai olisiko hyvä jos mies saisi oman asunnon ja enemmän vapautta?
Näkisimme vain kun minulla on hyvä olo?
Olen hakemassa apua, todennäköisesti pääsisin puhumaan melko nopeasti jonnekin. Mutta silti en jaksa. On rankkaa olla masentunut parisuhteessa koska ymmärtää miten pahan olon sillä toiselle tekee. Jos on masentunut ja yksin, on vastuussa vain omista tekemisistään ja itsestään.
Puoliso ei ymmärrä. Hän sanoo rakastavansa ja että ei tahdo erota. Ja että pienet vastoinkäymiset kuuluu elämään. Minä taas haluan vetäytyä yksinäisyyteen ja itken koska rakastan silti. Haluan kumppanilleni tasapainoisen elämän, onnellisen tulevaisuuden ja hyvän olon tasapainoisen ihmisen kanssa. Toivon hänelle kaikkea hyvää. Minun kanssani hän ei sitä hyvää voi saavuttaa.
Miten selittää että rakastan kyllä, mutta en jaksa enää?
Mihinkään taukoihin en usko jos on kauan yhdessä oloa, asutaan yhdessä yms.
Pelkään että tapan itseni, koska riidat ottaa voimille ja en halua satuttaa toista enää.
Vai olisiko hyvä jos mies saisi oman asunnon ja enemmän vapautta?
Näkisimme vain kun minulla on hyvä olo?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Siinä asiassa puolisosi on aivan oikeassa ettei vastoinkäymisiä voi välttää.
Yksi asia joka sinun kuitenkin tulisi pitää mielessä: Sinulla ei ole mitään oikeutta päättää puolisosi puolesta siitä, kelpaatko hänelle vai et, aivan samalla tavalla kun hän ei päätä sinun puolestasi sitä, kelpaako hän sinulle vai ei.
Sinähän et tässä oikein muuta voi kuin ottaa asiaksesi omien ongelmiesi ratkominen. Aloita vaikka sillä että kirjoitat ylös oman elämäntilanteesi niin täydellisesti kuin osaat, mieluiten vaikkapa listamaisesti eritellen - tähän sisällytät nykyiset tuntemuksesi ja ne syyt jotka ne tuntemukset aiheuttavat. Tämän jälkeen teet saman uudestaan, mutta kirjaatkin ihanne-elämäntilanteesi samalla tavalla, jonka jälkeen vertaat listoja ja kirjoitat ylös kaikki niiden väliset eroavaisuudet ja epäkohdat. Jokaisen listaamasi 'ristiriidan' kohdalle kirjoitat mitä voit juuri tällä hetkellä tuolle asialle tehdä - askeleen pienuudella ei ole merkitystä - ja sen jälkeen teet sen. Tätä jatkat niin kauan kunnes olet saavuttanut tuon ihannetilanteen. Jos et tiedä mitä voit asialle tehdä, alat miettiä mitä sinun tarvitsee tietää jotta voisit tietää mitä sille tehdä, esim: "Olen masentunut" -> "En tiedä miten siitä pääsisi eroon" -> Tässä vaiheessa käyt läpi omat tunteensi ja haet vastauksen kysymykseen: "Miksi olen masentunut?" -> "Koska X, Y ja Z.", nämä voivat olla epäkohtia tai puutteita elämässä tai ihan mitä tahansa -> Jatkat samaa asioille X, Y ja Z kunnes olet pilkkonut ongelman niin pieniksi palasiksi että osaat sen askel askeleelta tehdä sille jotain.
Suurin ongelmasi tällä hetkellä on varmastikin se, ettet näe mitään tietä nykyisen olotilasi ja sen ihannemaailman välillä ja siten siihen pääsy vaikuttaa ylitsepääsemättömän vaikealta - tämän takia sinun tulee pilkkoa ongelma niin pieniksi asioiksi kun on tarpeen, jotta alat nähdä pieniä ratkaisuja.
Oma mielesi on sinun itsesi suurin vastustaja tässä - epäonnistumisen pelko on asia josta sinun täytyy opetella olemaan välittämättä, koska se saa sinut olemaan yrittämättä ja täten epäonnistumaan automaattisesti. Tämä ei varmastikaan tule olemaan helppoa, mutta aina kun tunnet pelon ohjaavan sinua johonkin 'turvalliseen' ratkaisuun vaikka tiedät että yrittäminen ja onnistuminen olisi pitkällä tähtäimellä parempi asia - yritä vaikka väkisin ja _jos_ epäonnistut, mieti mikä asia oikeastaan muuttuikaan tuon epäonnistumisen myötä? Huomaat aika helposti että ei oikeastaan yhtään mikään - ainoa ero on se että olisit voinut myös onnistua, jota ei voi käydä jos ei edes yritä.
Tässä voit käyttää apuna tuota puolisoasi - patista hänet patistamaan sinut tekemään nämä asiat jos hän huomaa sinun vaipuvan yrittämättömyyteen epäonnistumisen pelossa - rakkaus ei ole sitä ettei välitä ja on yhdessä tapahtui mitä hyvänsä vaan sitä, että tukee toista elämän vuoristoradassa ja ymmärtää sen että yleensä korkealle kipuava vaunu syöksyy vauhdikkaasti alas vain kivutakseen jälleen uuden mäen huipulle, uutta syöksyä varten. Sellaista vuoristorataa ei ole olemassakaan jossa vaunut vain syöksähtelevät alamäkeä - jos sitä mäkeä ei nouse, ei voi nauttia siitä syöksyilystäkään.
Tukena voit käyttää myös kirjastosta / netistä löytyvää masennusta / pelkoa käsitteleviä teoksia, voit aloittaa vaikkapa tästä:
http://www.aikakaus.fi/al_koulussa/artikkelipankki/mokat.pdf
Älä koskaan vajoa ajatteluun "Ei sille mitään voi", koska kaikelle voi aina tehdä jotain - ainoa minkä voit tietää varmaksi on se, että jos et edes yritä, niin mitään ei myöskään tapahdu.
"Olen loppu, parisuhteen takia yritän esittää iloista ja positiivista ja olla kaatamatta asioita toisen niskaan."
Parisuhde on sitä, että ongelmat ratkotaan yhdessä - jos ei osata, niin sitten opetellaan, kukaan ei synny parisuhde-experttinä.
"Puoliso ei ymmärrä."
Ihmiset eivät ole ajatuksenlukijoita, jos haluat toisen ihmisen todella ymmärtävän sinua, et voi muuta kuin avautua ja keskustella tunteistasi puolisosi kanssa.
Tässä pari artikkelia jotka voisit lukea:
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/parisuhdekoulu-askel-4
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/parisuhdekoulu-askel-5
kyllä suosittelen... hän varmaan pettää sua ja silti panet
Jos tuo ei ollut provo, niin olen kyllä hieman miettinytkin.
Ollaan keskusteltu aiheesta ja hän sanoo että hänelle kelpaa vain minä ja katselee vain minua. Merkkejä pettämisestä ei ole.
Mutta silti, kyllähän masentunut ihminen menettää itseluottamuksensa ja sitä kautta seksikkyytensä. Vaikka seksiä olisi joka toinen päivä, kuten meillä on niin ei varmasti ihminen joka on menettänyt hohtonsa ole kovin haluttava.
Sitä paitsi en tiedä mikä minulla on, mutta olen itsekin tuntenut vetoa toiseen mieheen. Meillä ei ole koskaan ollut mitään ja hän on varattu.
Luulen että ihastuminen toiseen on pakokeinoa pois tästä suhteesta, eikä aitoa.
Nykyisen kumppanin tai kenenkään muunkaan kanssa ei voi tulla onnelliseksi, ennen kuin olen käsitellyt omat asiani. Ihastuminen toiseen mieheen on myös varokeino ja tapa suojautua pettymyksiltä omassa suhteessa.
anoano, kiitos hyvistä neuvoista. Olen miettinyt myös ottaa joskus kumppanin mukaan kun pääsen puhumaan niin voisimme kolmestaan sen auttajan kanssa keskustella tilanteesta.
Seksissä tärkeintä on "rakkauden teot". Että kaksi rakastavaa ihmistä haluaa kosketella toisiaan, tehdä toiselle hyvää. Rakkaus ei haikaile romanssien perään. Seksi ilman rakkautta taas ei ole mistään kotoisin..
Lakkaa sentään suorittamasta TEITÄ ja ole iloinen, että TE kuitenkin OLETTE - jopa Sinusta huolimatta...
Minut jätettiin masennukseni vuoksi ja jälkeenpäin ajatellen ymmärrän miestä aivan täysin, ihme että hän kesti minua niinkin kauan, kaikki sairaalareissuni ja hän hoiti kodin ja koirat eikä koskaan valittanut. Taisi olla liikaa loppujen lopuksi kuitenkin kun tokaisi yksi päivä (olin ollut "normaali" jo n. puoli vuotta) että muuta pois... Ok, no minkäs teet, pakkaamaan. Ehkä olisimme siitäkin selvinneet jos olisimme puhuneet asioista. No se on nyt myöhäistä, ja saa ollakkin. Toivottavasti saatte asiat kuntoon, yksin on kuitenkin paljon vaikeampi jaksaa elämää.