Gallupia

Mun kohdalla:
-seksuaalinen hyväksikäyttö. Omassa perheessä, e i isä, setä, veli, isoisä tms. Enempää en sano.
-muu kaltoinkohtelu
-fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely
-sairas äiti; syömishäiriöinen muu psyyk. sairaus.

itselläni
- fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely, perheessä henkinen ilmapiiri "sairas"
- muu kaltoinkohtelu
- seksuaalista hyväksikäyttöä en muista, mutta joitakin epämääräisiä "tuntemuksia" on (en ala tarkemmin selvittämään), voi kai johtua muustakin...

Lisäkysymys, kuinka olet selviytynyt?
a. terapian avulla
b. itse
c. elän edelleen syömishäiriön kanssa, aion haketua avun piiriin
d. elän edelleen syömishäiriön kanssa, en aio hakea apua.

Vastatkaa ihmiset rohkeasti. Asia kiinnostaa itseäni omakohtaisen kokemuksen vuoksi. Ja ehkä joku voisi tästä keskustelusta saada kimmokkeen hakea apua itselleen, ennen kuin on myöhäistä.

Miten selviytynyt?
-olen työskennellyt asian kanssa TODELLA paljon yksin ja siskon kanssa.
-olen menossa hoitoon syömishäiriön takia, ja kun kunto paranee alkaa traumaterapia.
-siihen asti elän anoreksiani kanssa... =C

c) Muu syy, mikä? : Aina halunnut laihtua, olen ollut tyytymätön omaan vartalooni. Vuosien yritysten jälkeen onnistuin laihduttamaan sievän kasan kiloja, ja siitä se sitten lähti kun ei pysty pitämään syömistään kurissa enää. turhautuminen elämään ja jostakin pitää saada mielihyvää ---> syöminen.

ja

c) elän edelleen syömishäiriön kanssa, aion haketua avun piiriin
^ olen jo hakenut apua, lähete syömishäiriöklinikalle on lähetetty. Aikaa odottelen..

Olen 36 v ja elänyt kausiluontoisen bulimian kanssa 20 vuotta. (huh!) Bulimia oli poissa välillä monta vuotta (aika jolloin olin naimisissa, lihoin 20 kg). Mistä kaikki alkoi? Jäin 16 vuotiaana yksin asumaan, vanhemmat erosi uskon että, kysessä oli hylkäämisen tunne, teininä olin todella kriitiinen ulkonäköäni kohtaan. Apua en ole koskaan hakenut, mieli on tehnyt mutta kynnys on kova. Uskon, että pääsen tästä itse eroon (toivottavasti!). Bulimia kohtauksia minulla on tällähetkellä pari kertaa viikossa, ahmin ja oksennan siis. Syön muuten ihan "normaalisti" vain nuo "extrat" oksennan. Huomaan, että bulimiani on hieman pahempi nyt koska viime vuonna miesystäväni jätti minut. Haen tällä ehkä hyväksyntää olemalla "täydellinen" (kuka on?) ja tuo hylkäys toistui (vanhempien ero) ja sen takia kohtaukset pahenivat.

Mun syy: masennus, en tiiä mistä se sit johtu
Miten selviydyin: vielä taistelen, vihdoin olen hyväksynyt sen, etten yksin pärjää ja terapia alkaa pian