Olen 19-vuotias nuori nainen.
Pari viikkoa sitten havaitsin sohvalla makaillessani vasemmalla puolella alavatsassa aika suuren paiseen. Minulla oli myös samaan aikaan kurkkutulehdus, jonka takia kävin sairaalalla, joten kerroin naislääkärille myös toisesta vaivastani, ja hän kokeili vatsaani, mutta ei havainnut mitään. Ei kuitenkaan kirjoittanut lähetettä ultraan, minun piti soittaa sinne itse seuraavana päivänä. Olin tietysti huolissani, ja halusin tietää, mikä vatsassani on!
Sain sitten lähetteen (miespuoliselle) ylilääkärille, ja hän kokeili vatsaani, ja hän huomasi siellä jotain epämääräistä.
Kävin parin päivän päästä ultrassa, ja ylilääkäri (naispuolinen) havaitsi siellä ''nesterakkulan'', mutta ei osannut sanoa tarkemmin, mistä on kyse.
Minun piti vielä ITSE kysellä, että mitä siellä oikein näkyy!
Sovimme hoitajan kanssa soittoajan, jossa kerrottaisiin paremmin tuloksista. Kun lääkäri vihdoin soitti, empä oikein saanut kuulla mitään uutta, muutakuin että ''älä ole huolissasi, ei se yleensä noin nuorilla ole pahanlaatuinen''.
Sain sitten lähetteen ''isompaan'' sairaalaan, mutta aika oli vasta reilun 3 viikon päästä.. No ei muutaku odottelemaan...
Mutta eipä tarvinnut odotella kuin vajaa pari viikkoa, kun yhtenä aamuna aamupalan jälkeen vatsani tuli yhtäkkiä ihan HELVETIN kipeäksi. Soitin töihin että tänään en taida olla työkykyinen... Ei muutaku illalla käymään sairaalalla, siellä laitettiin tippa, ja kivut onneks helpottuivat. Sieltä sitten vietiin tänne ''isompaan'' sairaalaan ambulanssilla, kivut olivat kuitenkin niin runsaat, vaikka suurin kipu oli kyllä lähtenyt lääkkeiden avulla. En onneksi tarvinnut tyylii morfiinia... Sairaalan pedissä sain odotella 2 tuntia, ennen kuin lääkäri tuli tutkimaan, paineltiin vähän mahaa, tungettiin sormea perseeseen jos kipu tulisi peräsuolesta, ja otettiin 5 purkkia verta... Sitten taas sain odotella pari tuntia, ennen kuin pääsin gynelle (kello oli jo yli puolenyön, joten väsy painoi pikkasen).
Gyne tutki alapäätä, eikä löytänyt mitään normaalista poikkeavaa emättimestäni, mutta hänkin havaitsi vatsassa ''jotakin''...
Tässä vaiheessa kivut olivat jo melkein häipyneet, mutta halusin olla vielä varmuuden vuoksi yön sairaalalla, jos kivut pahenisivat... Eipä gynekologikaan mitään uutta kertonut, muutakuin että ''tuskin se on pahalaatuinen'', ym... Sain taas odotella ainakin puoli tuntia, ennen kuin pääsin nukkumaan.
(Kaiken lisäksi äitini sairasti munasarjasyövän v-92, mutta luojan kiitos selvisi siitä... Sen takia itsekin olen hieman huolissaan tilanteestani...)
Yöllä en onneksi tarvinnut muutakuin yhden 600 buranan, ja seuraavana päivänä kivut olivat jo melkein kadonneet. Ulosteen pinnistäminen vähän sattui mutta muuten ok. Pyysin silti vielä aamulla varmuuden vuoksi vielä yhden buranan. Ja kuinka ollakkaan, lääkäriä sai taas odotella ainakin 3 tuntia :)... Eikä hoitajilla ollut mitään hajua koska tulee...
Jos jotain tältä reissulta opin, niin en halua enää pitkään aikaan mennä sairaalaan, koska se on ihan perseestä, mutta valitettavasi joudun taas menemään loppukuusta... Toivottavasti tämä kasvainkystatyränesterakkula-mikälie-leikataan mahd. nopeasti!!!
Tällä hetkellä olen kotona, ja voin suht. hyvin, mitä nyt vähän tokkurainen huonosti nukutun yön jälkeen...
Mutta kyllä se oma peti sairaalan pedin voittaa :)
Haluankin siis kysyä, onko KENELLÄKÄÄN ollut vastaavia kokemuksia?
Kiva vääntää itkua kotona, koska ei tiedä yhtään, mikä minua odottaa loppukuusta, ja töissä pitäisi vielä sinnitellä jonkun aikaan... Onneksi on silti läheiset tukena.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne...
Pari viikkoa sitten havaitsin sohvalla makaillessani vasemmalla puolella alavatsassa aika suuren paiseen. Minulla oli myös samaan aikaan kurkkutulehdus, jonka takia kävin sairaalalla, joten kerroin naislääkärille myös toisesta vaivastani, ja hän kokeili vatsaani, mutta ei havainnut mitään. Ei kuitenkaan kirjoittanut lähetettä ultraan, minun piti soittaa sinne itse seuraavana päivänä. Olin tietysti huolissani, ja halusin tietää, mikä vatsassani on!
Sain sitten lähetteen (miespuoliselle) ylilääkärille, ja hän kokeili vatsaani, ja hän huomasi siellä jotain epämääräistä.
Kävin parin päivän päästä ultrassa, ja ylilääkäri (naispuolinen) havaitsi siellä ''nesterakkulan'', mutta ei osannut sanoa tarkemmin, mistä on kyse.
Minun piti vielä ITSE kysellä, että mitä siellä oikein näkyy!
Sovimme hoitajan kanssa soittoajan, jossa kerrottaisiin paremmin tuloksista. Kun lääkäri vihdoin soitti, empä oikein saanut kuulla mitään uutta, muutakuin että ''älä ole huolissasi, ei se yleensä noin nuorilla ole pahanlaatuinen''.
Sain sitten lähetteen ''isompaan'' sairaalaan, mutta aika oli vasta reilun 3 viikon päästä.. No ei muutaku odottelemaan...
Mutta eipä tarvinnut odotella kuin vajaa pari viikkoa, kun yhtenä aamuna aamupalan jälkeen vatsani tuli yhtäkkiä ihan HELVETIN kipeäksi. Soitin töihin että tänään en taida olla työkykyinen... Ei muutaku illalla käymään sairaalalla, siellä laitettiin tippa, ja kivut onneks helpottuivat. Sieltä sitten vietiin tänne ''isompaan'' sairaalaan ambulanssilla, kivut olivat kuitenkin niin runsaat, vaikka suurin kipu oli kyllä lähtenyt lääkkeiden avulla. En onneksi tarvinnut tyylii morfiinia... Sairaalan pedissä sain odotella 2 tuntia, ennen kuin lääkäri tuli tutkimaan, paineltiin vähän mahaa, tungettiin sormea perseeseen jos kipu tulisi peräsuolesta, ja otettiin 5 purkkia verta... Sitten taas sain odotella pari tuntia, ennen kuin pääsin gynelle (kello oli jo yli puolenyön, joten väsy painoi pikkasen).
Gyne tutki alapäätä, eikä löytänyt mitään normaalista poikkeavaa emättimestäni, mutta hänkin havaitsi vatsassa ''jotakin''...
Tässä vaiheessa kivut olivat jo melkein häipyneet, mutta halusin olla vielä varmuuden vuoksi yön sairaalalla, jos kivut pahenisivat... Eipä gynekologikaan mitään uutta kertonut, muutakuin että ''tuskin se on pahalaatuinen'', ym... Sain taas odotella ainakin puoli tuntia, ennen kuin pääsin nukkumaan.
(Kaiken lisäksi äitini sairasti munasarjasyövän v-92, mutta luojan kiitos selvisi siitä... Sen takia itsekin olen hieman huolissaan tilanteestani...)
Yöllä en onneksi tarvinnut muutakuin yhden 600 buranan, ja seuraavana päivänä kivut olivat jo melkein kadonneet. Ulosteen pinnistäminen vähän sattui mutta muuten ok. Pyysin silti vielä aamulla varmuuden vuoksi vielä yhden buranan. Ja kuinka ollakkaan, lääkäriä sai taas odotella ainakin 3 tuntia :)... Eikä hoitajilla ollut mitään hajua koska tulee...
Jos jotain tältä reissulta opin, niin en halua enää pitkään aikaan mennä sairaalaan, koska se on ihan perseestä, mutta valitettavasi joudun taas menemään loppukuusta... Toivottavasti tämä kasvainkystatyränesterakkula-mikälie-leikataan mahd. nopeasti!!!
Tällä hetkellä olen kotona, ja voin suht. hyvin, mitä nyt vähän tokkurainen huonosti nukutun yön jälkeen...
Mutta kyllä se oma peti sairaalan pedin voittaa :)
Haluankin siis kysyä, onko KENELLÄKÄÄN ollut vastaavia kokemuksia?
Kiva vääntää itkua kotona, koska ei tiedä yhtään, mikä minua odottaa loppukuusta, ja töissä pitäisi vielä sinnitellä jonkun aikaan... Onneksi on silti läheiset tukena.
Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.