Gallup: maito ei yrityksistä huolimatta riitä?

Miten tulkitset sen ettei maito riitä? Asiantuntijoiden mukaan on vain aniharvoja sairauksia, jossa maitoa ei erity riittävästi. Muutenhan köyhemmissä maissa oltaisiin ihan lirissä. Suomessa useammin taitaa olla syy siinä, että joudutaan siihen lisämaitokierteeseen ja maidontulo pikkuhiljaa hiipuu, kun rinnat viestittää aivoille, ettei tätä tartte näin paljon. Periaatteessa maitoa alkaa erittyä lisää, jos imettää ja imettää. Eri asia sitten kenen pää sitä kestää jos maidontulo on niukkaa ja lapsi vain itkee ja itkee.

Itse käytin lisämaitoa ensimmäiset 6kk. Ensimmäinen pari kuukautta oli tosi takkuisia ja olin varma, etten imetä edes neljää kuukautta, kun korvikemäärät vain lisääntyi (vauva oli pienikokoinen eikä jaksanut kauaa rinnalla, joten maitoa piti antaa pullosta. Lisäksi iltaitkuisuus oli niin kammottavaa 4-5h/vrk, että vain lisämaito sai neidin joskus tyytyväiseksi). Imetystukilistalta luin sitten vinkkejä miten omaa maitomäärää voi lisätä ja korvikemäärää vähentää ja ainakin minulla ko. keinot auttoi niin, että sain imettää, kunnes neiti itse vierottautui 11kk iässä.

Mutta sen verran takkuista alku oli, että tämän tulevan kakkosen kanssa en ala murhetta kantamaan, jos homma ei ala luonnistumaan. Hyvähän se on luontaisten "lehmien" käskeä imettää, imettää, imettää. Sen tiedän, että jollei nämä "tytöt" toisella kertaa tiedä mikä on homman nimi niin kahden lapsen kanssa en pysty istumaan kahta viikkoa imettelemässä ja pesimässä vauvan kanssa saati sitten kuunnella alati kiukkuista kaveria vain sen vuoksi, että imetys on se ainoa oikea tapa ruokkia lapsi.

Mutta imetystukilistalta löytyy innokkaille hyviä vinkkejä ja niille, joilla takkuaa kovasti.... Keskittykää nauttimaan siitä vauvasta, eikä imettämään hampaat irvessä.

Aina kuulostaa pahalta, kun sanotaan, että "alusta asti" maitoa ei vain tullut tarpeeksi. Se maidon tarve on alussa todella pieni ja toisaalta on normaalia, että esimerkiksi sairaalassa annetaan lisämaitoa ensimmäisinä päivinä, mikä jää monelle päälle. Ei siis voi ajatella, ettei minulta tule maitoa, kun heti alussa jouduin antamaan lisämaitoa.

Eräskin kaverini on antanut koko ajan lisämaitoa suunnilleen saman verran päivittäin väittäen, ettei häneltä vain tule maitoa enempää, mutta eihän se voi pitää paikkaansa, kun kerran se lisämaidon määrä ei kasva sitä mukaa kun vauva kasvaa.

Ehkä ongelmasi on juuri tuo stressaaminen. Se nimittäin vaikuttaa maidon herumiseen, jolloin sitä kyllä muodostuu tarpeeksi, mutta valitettavasti vain ei tule ulos, jolloin tietysti se tuotanto tuppaa myös laskemaan aikojen kuluessa. En tiedä, miten annat lisämaitoa, mutta yritä antaa sitä kertoina mahdollisimman vähän vuorokaudessa ja missään nimessä ei välittömästi imetyksen jälkeen (eikä tietysti ennenkään). Muuten vauva oppii siihen, että kun on imenyt hetken, saa pullosta maitoa, joten ei kannata imeä yhtään pidempään. Ja pidennä lisämaidonantamisvälejä koko ajan, eli jos nyt annat vaikka viiden tunnin välein, niin pidennä kertaa seitsemään tuntiin. Ei haittaa, jos vauva on nälkäinen tunnin tai pari, koska vain nälkäinen vauva voi saada maitoa herumaan.

Ja lopeta se stressaaminen ja imetä sen minkä pystyt. Jos et pysty, niin sitten korvikkeita. Stressi ei auta mitään, se vain pahentaa asiaa ja eiköhän se sinunkin vauvasi hengissä pysy tavalla tai toisella.

Kaikilta ei tule tarpeeksi maitoa kasvu ja kehityksen turvaamiseksi vaikka seisois päällänsä. Itsekin aika pitkään vaan uskoin, että kyllä sitä tulee ku vaan imettää.. Ja kuuntelin raukan nälkähuutoa. Vasta kun meni kokonainen päivä, ettei tullut ku yksi pikku pissa niin totesin, että nyt on pakko ntaa korviketta. Ja vaikka yritin lisämaidon ohessa imettää ja antaa koviketta mahdollisimman vhän niin ei auttanut. Koko kapasiteeti oli selvästi käytössä, mutta kun ei tullut kun arviolta (korvikkeenkulutuksen perusteella) 200ml/rinta/vrk. Ilmeisesti minulla ei vaan ole kehittynyt tarpeeksi rintarauhaskudosta, Ja kaikki korvikkeenantajat ei ole laiskoja imettäjiä. Itse ainakin koin imetys about 15 kertaa/vrk pieni määrä korviketta systeemin äärimmäisen raskaaksi ja olisin kernaasti vain imettänyt 24/7. Nyt jouduin imettämään 24/7 ja vielä jaksamaan sitä pullorumbaakin.

Pelkkä imetys ei ehkä riitä jollet myös syö ja juo hyvin, onko se puoli varmasti kunnossa? Unohda siis laihdutus ja juo päivän aikana tosi paljon, enemmän kuin janottaisikaan. Ja syö ihan niin paljon kuin maha vetää, koska sitä tarvitaan.

Sanon näin siksi koska minullakin maito meinasi hetkellisesti loppua kokonaan kun olin kuumeessa, vaikka muuten vauva täysimetyksellä. Ei herunut ei sitten yhtään! Mutta hädissäni aloin juoda litratolkulla sokerimehuja ja pidin vauvaa rinnalla, ja niin se maito alkoi palautua eikä yhtään korviketta tarvinnut antaa. Alussa herui hitaasti mutta kun varastot täydentyivät niin ei enää mitään ongelmaa.

Kannattaa ostaa rintapumppu, jos vauva ei jaksa tai saa imetyksi rinnasta tarpeeksi. Mullakaan ei ekoina viikkoina tullut rinnoista melkein mitään ja vauva laihtui yli 10 % alkuviikkoina. Oli pakko juottaa korviketta. En kuitenkaan antanut periksi vaikka istuminenkin tuotti todellista vaikeutta ekan kuukauden ajan välilhanhaavan takia. Itse koin korvikkeiden lämmityksen ja pullojen pesun niin hankalaksi että mielummin väkisin pumppasin rinnasta maidot ja n. viiden viikon ikäisestä lähtien vauvani on syönyt pelkkää rintaa ja kasvaa todella hyvin. Mietin jopa maidonluovuttajaksi ryhtymistä.

Kyllähän se aikaa ja vaivaa vie aluksi paljon kun pitkien imetysyritysten jälkeen vielä pumppaa mekaanisesti maidon ulos rinnasta ja juottaa vauvalle korviketta tai omaa pumpattua maitoa pullosta. Etenkin öisin kannattaa sitä rintasyöttöä ja pumppausta harrastaa, koska maitoa erittyy silloin eniten.

Mielestäni on asenteesta kiinni tuleeko sitä maitoa rinnasta vai ei. Ymmärrän kyllä ettei kaikki pysty venymään vastaaviin suorituksiin kuin minä ja kaikille se ei ole edes hyväksi venyä liikaa, jos elämä on muutenkin vaikeaa. Jokainen tietää parhaiten itse omat rajansa. Itse en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin saada maito rinnasta koska olisin todellakin rasittunut vielä enemmän jos olisi tarvinnut jatkaa maitojen lämmitystä ja lutrausta.

Kun maitoa tulee sitten rinnasta hyvin niin voi varautua etenkin yöllä rintojen vuotamiseen, patjojen ja paitojen tahriintumisiin jollei sitten halua hauduttaa rintojaan jatkuvasti rintasuojien alla. Maitoa saattaa myös roiskua suihkuna ympäri lattioita ja sohvia, jos et saa vauvan suuta rinnalle tulpaksi rtiittävän nopeasti.

Hyvä syöminen ja juominen auttaa kanssa maidon tuloon, sekä liikunta ja esim. lämpimällä vedellä pesu.

juu, oli minulla pumppukin käytössä. Enkä koskaan nukkunut yli 3h pätkiä vaan heräsin imettämään/pumpulle. Ja ei riittänyt lähellekään maito. Ei ollut minun vika; tein kaikkeni ja liikaakin. Kaikilla maitoa ei tule tarpeeksi. Btw, viiden prosentin painon pudotus on tärkeä raja. Jos paino puotaa niin paljon, korviketta täytyy antaa!!

stressi/väsymys

juu, itsekin arvelen, että otin liian suuret paineet imetyksestä ja stressi esti maidon herumisen.. :( Söin ja join hyvin. En koe olleeni väsynyt. Isä oli isyyslomalla,/lomalla ja teki lyhennettyä työpäivää jne. Ja lapsi nukkui tosi hyvin. Nukahti nopeasti yölläkin syötön jälkeen takas.

Meillä on ollut täysimetyksellä ja paino on kasvanut tasaisen varmasti. Kävin 3kk neuvolassa ja yhtäkkiä painoa ei ollutkaan tullut 3 viikon aikana yhtään! Pituutta kyllä. Näinkin voi käydä. Maitoa on siis yhtäkkiä tullut vähemmän, mitään en ole huomannut, mikään ei ole muuttunut elämässä/imetyksessä.

Hei, täysimetetyillä vauvoilla tulee hyvin usein painokäyrässä notkahdus 3-4kk kohdalla. Ei kannata verrata korvikevauvojen käyriin.. jos vauva saa olla rinnalla niin paljon kun haluaa ja vaikuttaa tyttyväiseltä niin maito riittää.

Täällä sama pulma. Alku ei ollut ihanteellinen (sektio, ensi-imetys viivästyi, äidin kovat kivut, hyvin matala Hb, vauvalla yksi matala sokeri ensimmäisenä vuorokautena, lisämaitoa pullosta os:lla), mutta huonomminkin olis voinut mennä. Mutta, maito ei siis noussut, ei millään! 3 vrk iässä oli pakko antaa kotona korviketta, kun olin imettänyt käytännössä koko ajan (max. 15min. taukoja rinnalta) koko päivän ja yöllä vauva itkee nälkäänsä, rinnat vuotaa verta ja maitoa ei vaan tule. Tiedän, että vauva pärjää alussa vähällä, ja monilla maito nousee vasta esimerkiksi 4.-6. päivänä synnytyksestä, mutta enhän minä voinut 10% painostaan menettänyttä nälkäänsä kirkuvaa lasta voinut olla ruokkimatta!

No, lisämaitomäärät pidettiin mahdollisimman minimissä, imetin aivan järjettömän tiheästi, pitkään, rintaa vaihtaen, monessa asennossa. Katsottiin imetysotteita ja -asentoa neuvolassa ja imetystukiäidin kanssa. Join, söin, nukuin. Pidin lasta tunti tolkulla päivällä ihokontaktissa, nukuttiin alusta pitäen koko ajan vierekkäin. Lapsi oli käytännössä koko ajan sylissä tai vähintään kantoliinassa, joskus jopa vessakäynneillä :) Kokeilin lypsämiseen neljää eri pumppua, ja lopulta omat kädet pelitti parhaiten: 5-10ml on edelleen aika normaali saalis, maksimi 20ml. Tuolloin en vielä edes tajunnut stressata asiaa, koska luotin vain hulluna siihen että "kyllä sitä maitoa sitten tulee". Mutta paino ei noussut, reilusti alle kolmikiloinen vauva ei sitä kauaa kestä, pikkuhiljaa oli lisättävä korvikemaitoa. Tässä vaiheessa jo itku kurkussa...

Sit kun saatiin painonnousu pelittämään, lähdettiin vähän ajan päästä pikkuhiljaa imetystukiryhmän ohjeiden mukaan. Lisämaidon alasajo meni hyvin, pissaa ja kakkaa tuli, vauva oli virkeä... mutta vajaan viikon korvikkeettoman ajan jälkeen vauvalle tuli loputon nälkä, neuvolassa osoittautui että paino ei noussut lähellekään riittävää tahtia, ja tässä sitä taas ollaan, korviketta, korviketta ja korviketta! Ja joka korvikeannoksen jälkeen tunnen, miten vauvan ote rinnasta huononee ja oma motivaatio siihen ihan jatkuvaan tissittelyyn (mikä nyt tukisi imetyksen jatkumista) heikkenee. Sekä neuvolaterkkari että imetystukihenkilö ovat käytännössä luovuttaneet sen suhteen, että minä voisin ruokkia lastani pelkällä rintamaidolla koskaan, joten pullorumbaa tiedossa puolivuotiaaksi.

Osittaisimetys on rankkaa, ja hillittömästä imetyshalustani huolimatta yllättävän rankkaa on myös ylläpitää motivaatiota siihen kaikkien näiden pettymysten jälkeen. Minua hävettää se etten voi imettää lastani kunnolla, olen pettynyt, ja koen, että minussa on naisena jotain vikaa. Asiaa ei yhtään auta se, että mun anatomia ei anna periksi myöskään alatiesynnytystä, joten tämä matka äidiksi on ollut täynnä tällaisia tilanteita joissa en pysty siihen, mihin äidin pitäisi pystyä... ja mahdollisesti sektiokomplikaatioiden vuoksi meidän lapsiluku jää tähän yhteen, vaikka sekä me itse että koko muu maailma odotti meistä pikemminkin suurperheellisiä kuin yksilapsisia. Kukaan muu ei ole minua näissä asioissa kritisoinut, ja synnytystavalle nyt ei mitään voinut, mutta tämän imetyksen suhteen mietin kyllä, että mikä "vika" minussa on, mitä tein väärin.

Primperanin aion vielä todennäköisesti kokeilla.

Katsotaan, ehkä tämäkin asia joskus asettuu mittasuhteisiin. Mutta olisin NIIN kovasti halunnut onnistua.