Surullisen ihana tarina koirukummituksesta.

Tämä on meille kaikille, jotka olemme menettäneet karvakuonolaisen ja kkummastelemme, ovat ne tassunsipustukset vain meidän pään sisällä. Vai, pitääkö edes mennyt kumppanimme edelleen meille seuraa? :)

Olen haksahtanut todella paljon, Britannian historiaan ja sitä kautta myös heidän kummitustarinoihinsa. Siellä asuneena itsekin, olen huomannut, että britit vanhan historian ja erillaisen uskontokulttuurin omaavina. Hyväksyvät henkimaailman asiat helpommin, kuin nokkaansa nyrpistelevät suomen insinöörit. :)
No, te kaikki voitte varmasti itsekin käydä katsomassa You Tubella videon, joten kerron siitä vain pääpiirteet. Video löytyy polusta Castle ghosts Wales.
Linnan nimi on Gwydir.
Linnan omistavat nykyään Peter ja Julie.
Linnalla on hyvin synkkä historia. Yksi sen kummituksista on sir John Winn. Mies tunnusti kuolinvuoteellaan, yrittäneensä vietellä palvelustytön. Syntyneen kamppailun seurauksena, tyttö löi päänsä muuriin ja kuoli. Sir John oli mahti mies ja parliementinjäsen, joten maineensa takia hän kätketti tytön ruumiin. Rakennuttipa hän myöhemmin vielä torninkin tytön haudan päälle.
Nykyinen isäntä, Peter. Linnaa remontoidessaan löysi tornin ulkoseinästä rappauksen alta kummallisen kaiverruksen, joka tukee tuota legendaa. Vaikuttaa aivan kuin se olisi tunnustukseksi jätetty jälkipolville. Ilmeisesti tytön kuolema painoi sir Johnin mieltä.

No, niin. Jokunen vuosi sitten tulvavesi, tai vesivahinko turmeli juuri tuon sir Johnin rakennuttaman linnan kellarin. Korjatessaan vahinkoa, Peter huomasi veden nostaneen maalattiasta esille luunpalasia. Hän keräsi ja kuivasi ne, kaikkiaan niitä löytyi noin 200 kappaletta.
Peter ja Julie olivat nyt varmoja, että he olivat löytäneet todisteet siitä, että sir John olisi todellakin kätkenyt tytön ruumiin tornin alueelle. Peter lähetti luunpalat rikoslaboratorioon.
Mutta vastausta odotellessa alkoikin tapahtua lisää outoja asioita.

Heidän naapurinsa pistäytyi kylään ja uteli, olivatko Peter ja Julie hankkineet kolmannen koiran? Nainen oli kuulemma nähnyt linnan puistossa suuren harmaan koiran juoksevan ja leikkivän Peterin ja Julien kahden koiran kanssa!
Seuraavaksi Julie, tullessaan olohuoneeseen, näki takan edustalla loikoilevan suuren harmaan koiran.
- Se oli aivan normaalin näköinen, elävä koira, Julie videolla vakuuttaa.

Kun tiedot luista vihdoin saatiin laboratoriosta, oli vastaus yllättävä. luut eivät olleet peräisin ihmisestä. Ne olivat ison koiran luita.
Koiran, joka oli ollut kuolleena satojen vuosien ajan!

Peter ja Julie päättivät haudata haukun luut tornin kellariin takaisin ja koirakummitusta ei nähty sen jälkeen. Joskin he videolla vielä toivoivat sen sittenkin vielä palaavan takaisin.

Elikkä. Kyllä, meidän karvakuonoystävät pysyttelevät edelleen uskollisina rinnallamme. Me emme ehkä vain näe sitä, mutta he ovat edelleen luonamme.:)