Moi.. oon ajatellu itsemurhaa jo parivuotta.Ennen kaikki oli aika hyvin.Kunnes ulkonäöstä tuli asia joka ohjaa mun elämää iha joka sekuntti.Saan aina itseluottamusta ihan hirveesti jos minulla on hyvät vaatteet ja tiedän näyttäväni iha hyvälle..muttakun ajattelen päinvastoin..SE ON IHAN HIIIRRVEETÄ.En ole mikään pissis,tai seuraa niinkään muotia.Niinkun voi tuo alku saada mut vaikuttamaan.Olen suhtkoht normin näkönen,en varmaa hirveen ruma.Mutta silti mulla on sellanen tunne että mulle nauretaan.Ja ihmiset huvittuu mun nähdessään.Oon kestäny tätä jo todella kauan.Aina kun lähtee jonnekkin,esim kaupunkiin,..rupeen ajattelemaan että naureskellaanko mulle nyt vai ei.Tai mulle ei sinäänsä "naureskella" mutta ihmisistä kyll huomaan sen että on "hauskaa".. Kaikilla joilla on omaa kokemusta niin varmaan tietää mitä tarkotan.Mä en oikeesti tiiä mistä se johtuu!!:_(
Mulla on jaksottaista masennusta.Ja varsinkin juuri silloin kun on kokenut taas tuota huvittunutta tujottelua.Kaupasta tultua saatan mennä vaan huoneeseenki puhumatta mitään.Ja mun elämässä on paljonpaljonpaljon muutakin joka painaa.Kärsin raivokohtausksista,ja mulla on siihen lääkitys.Sillon kun suutun kunnolla,ihmisiin saattaa sattua,paikat hajota,ja satutan itseeni.Olen ollut laitos hoidossa just tän takia.Ja siellä mulle todettiin lievämasennus.
Ja kohta alkaa koulutkin,ja en millään jaksais.Siellä on kavereiden kaa ongelmii.Ja en näköjään kelpaa siellä sellasena kun oon.JA VITTU,SE ON KRISTILLINEN KOULU.Lähtee 9 lk käyntii syksyll.EI HEL*****!
joo en jaksa enää kirjottaa.kiitos.
Mulla on jaksottaista masennusta.Ja varsinkin juuri silloin kun on kokenut taas tuota huvittunutta tujottelua.Kaupasta tultua saatan mennä vaan huoneeseenki puhumatta mitään.Ja mun elämässä on paljonpaljonpaljon muutakin joka painaa.Kärsin raivokohtausksista,ja mulla on siihen lääkitys.Sillon kun suutun kunnolla,ihmisiin saattaa sattua,paikat hajota,ja satutan itseeni.Olen ollut laitos hoidossa just tän takia.Ja siellä mulle todettiin lievämasennus.
Ja kohta alkaa koulutkin,ja en millään jaksais.Siellä on kavereiden kaa ongelmii.Ja en näköjään kelpaa siellä sellasena kun oon.JA VITTU,SE ON KRISTILLINEN KOULU.Lähtee 9 lk käyntii syksyll.EI HEL*****!
joo en jaksa enää kirjottaa.kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No ensinnäkin, voin vakuuttaa että ihmiset eivät naureskele sinulle kun käyt ulkona. Suurin osa ihmisitä nimittäin keskittyy omiin asioihinsa. Harvat jaksavat toisian arvostella ja kyyläillä ja niiden mielipiteistä nyt ei kannata välittää.
Tuskin itsekkään tuomitset ihmisiä kovin pahasti ulkonäön perusteella?
Mutta tajuan kyllä tuon epävarmuuden, olen itsekkin koko ikäni kärsinyt siitä ja nykyään olen todella syrjäytynyt ja pelkään poistua talosta.
Kyse on huonosta itsetunnosta. Tarvitsisit lisää itsevarmuutta. Terapia voisi auttaa, esim kognitiivinen psykoterapia jossa pyritään muuttamaan omia ajatusmalleja positiivisempaan suuntaan. Voit myös itse yrittää kohottaa tuota itsetuntoa sillä tavalla, että lähdet ihan tahallaan ilman meikkejä ja verkkareissa pihalle ja ajattelet kokoajan, että "vitut muiden mielipiteistä". Itse olen tuollaisella yskinkertaisella uhmalla saanut hieman vähennettyä tuota ongelmaa.
Tuo raivoaminen voi tulla jo tuosta ahdistuksesta. Jos jatkuvasti stressaa jostain niin se purkaantuu lopulta. Itselläni se tapahtui mm. viiltelynä, tunteisiin syömisenä ja myös raivoamisella (mm. raivosin vanhemmille, hajotin tavaroita, mursin rystyset hakkamalla nyrkeillä seinään).
Siksi kannattaisi sinunkin yrittää puhua ammattilaiselle noista ongelmista koska on olemassa oikea vaara että kehität itselllesi esimerkiksi syömishäriiön tai muuta "mukavaa".
En osaa kauheasti antaa neuvoja koska olen samassa veneessä pitkälti. Sanon vaan että kannattaa rehellisesti puhua hyvälle terapeutille ja hakea apua vaikka se ei aina helppoa ole, sillä mitä kauemmin nuo ongelmat jatkuvat, sitä pahemmin sinne suohon juuttuu. Tsemppiä!
Tuli sillee hirvee "helpottunu"olo ja tavaallaan ilonenki kun tietää että en oo ainut joka tuntee samaa..Mulla on kyllä tositosi huono itsetunto.Mulla on nykyään sellanen toimintaterapeutti,joka auttaa tämmösissä asioissa.Ei kyll tosin ollan tavattu kun 4 kertaa.Mut kiitos hirveesti!
Hyvä että helpotti jo vähän. Huono itsetunto on aika yleistä, luullaan että kaikki muut on niin itsevarmoja, tyylikkäitä, hyviä, kauniita ym. mutta tosiasia on että suurimmalla osalla meistä on itsetunto-ongelmia, myös niillä ns. suosituilla.. Olen 39 vuotias nainen ja minua kiusattiin koulussa milloin minkäkin vuoksi, olin liian pinko tai mulla oli liian kirkkaanväriset talvisaappaat.. Myöhemmin sain selville että jotkut pojat kiusas mua sen takia että olisivat halunneet alkaa styylaamaan, mutta eivät uskaltaneet kysyä. Ja mä olin aivan äärimmäisen ujo.
Nykyään itsetuntoni on parantunut huomattavasti, osaksi siksi että asun pääkaupungissa ja täällä saa yleensä olla semmonen ku on, liiemmälti katseita saamatta. Ja mua ei voi vähempää kiinnostaa mitä joku mun vaatteista tms ajattelee, oikeesti, mitä ihmettä jonkun dorkan mielipide sun elämään vaikuttaa. Yleensä kiusaajilla ja vastaavilla hölmöillä on omia ongelmia niin paljon että täytyy yittää purkaa pahaa oloa muihin.
Ihmisillä kaupungissa on niin paljon virikkeitä ympärillä, että he kiinnittävät erityishuomiota tai naureskelevat lähinnä hyvin poikkeuksellisen näköisille tai hassusti pukeutuneille. Ei siis tavallisille ihmisille ilman syytä. Älä siis tuhlaa voimavarojasi ja jaksamistasi! Mille alalle haluaisit? Sinulla alkaa olla aika miettiä vaihtoehtoja ja panostaa tulevaisuuteen. Sinusta voi tulla vielä rautainen oman alasi ammattilainen, muista se! Katse eteenpäin! Ja muista, olet vielä nuori, eli uravalinnastakaan ei tarvitse stressata.
Olin 14 ku mut raiskattiin ja pahoinpideltiin, sen jälkeen yritettiin raiskata 3 kertaa, ryöstettiin, hakattiin, erotettiin melkein perheestä, koulukiusattiin,
tapasin pojan jonka kanssa olin 17v asti ja sekin hajosi...
Jouduin 17v pedofiilin käsiin (50v) mies joka juoksi puukon kaa perässä.
Tässä nyt oon melkee 20v ja hengissä.
Uskomaton nuoruus mutta voin kertoa että on pahempiakin asioita elämässä minkä takia monet voivat tappaa itsensä, aina voi masentaa mutta mieti ku mä en oo tappanu itteeni?
Psykiatri kysy et miten oon viel hengis.
Eli niskasta kii vaa itteensä, nuoruus on vaikeet aikaa monella..