Keskiyölle

Kiitos vastauksestasi. Näinhän se on että ulos pitäisi mennä ja saada muuta ajattelemista kuin nämä surut ja huolet.
Tällä hetkellä eniten ahdistaa tämä asuminen, asumme ihan korvessa eikä täältä pääse mihinkään muuta kuin bussilla ja nekin kulkevat harvoin.
Ahdistaa olla täällä ja tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Ja kun ei tuota rahaakaan ole riittämiin, niin ei ole kovin usein varaa täältä matkustaa minnekään,ei edes kauppaan.
Olemme hakeneet uutta asuntoa lähempää keskustaa, mutta minkäänlaista vastausta ei siihen ole tullut, ja mietinkin että olenko tuomittu asumaan koko loppuikäni tässä loukossa vai olisiko mahdollista uuden asunnon saanti.
Asunnon saannin ongelmana on se että luottotiedot eivät ole kunnossa, ja ilman sitä on varmaan mahdotonta asuntoa saada.
Öisin ei saa nukuttua ja päivisin ehkä muutamaksi tunniksi nukahtaa, mutta on kuitenkin aina tosi väsynyt, eikä mikään kiinnosta.
Ruokakaan ei enää maistu ja pakosta on jotain pientä syötävä, vaikkei maistuisikaan.
Tiedän että on monia samassa tilanteessa, vaan se ei paljoa minua lohduta.
Kun saisikin jostain voimia jaksaa eteenpäin.
Ystäviä ja sukulaisiakaan ei voi jatkuvasti kuormittaa omilla murheillaan, heillä on niitä omastakin takaa.

purppurasiipiparka kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi. Näinhän se on että ulos pitäisi mennä ja saada muuta ajattelemista kuin nämä surut ja huolet.
Tällä hetkellä eniten ahdistaa tämä asuminen, asumme ihan korvessa eikä täältä pääse mihinkään muuta kuin bussilla ja nekin kulkevat harvoin.
Ahdistaa olla täällä ja tuntuu että seinät kaatuu päälle.
Ja kun ei tuota rahaakaan ole riittämiin, niin ei ole kovin usein varaa täältä matkustaa minnekään,ei edes kauppaan.
Olemme hakeneet uutta asuntoa lähempää keskustaa, mutta minkäänlaista vastausta ei siihen ole tullut, ja mietinkin että olenko tuomittu asumaan koko loppuikäni tässä loukossa vai olisiko mahdollista uuden asunnon saanti.
Asunnon saannin ongelmana on se että luottotiedot eivät ole kunnossa, ja ilman sitä on varmaan mahdotonta asuntoa saada.
Öisin ei saa nukuttua ja päivisin ehkä muutamaksi tunniksi nukahtaa, mutta on kuitenkin aina tosi väsynyt, eikä mikään kiinnosta.
Ruokakaan ei enää maistu ja pakosta on jotain pientä syötävä, vaikkei maistuisikaan.
Tiedän että on monia samassa tilanteessa, vaan se ei paljoa minua lohduta.
Kun saisikin jostain voimia jaksaa eteenpäin.
Ystäviä ja sukulaisiakaan ei voi jatkuvasti kuormittaa omilla murheillaan, heillä on niitä omastakin takaa.

Lue lisää

No hei
katsopas kuinka kiva mies kirjoitti sinulle vauhdikkaasti, siitä voisit saada kaverin!
sinun on puhuttava pussisi tyhjäksi ja mistä sitä tietää, vaikka toisen kanssa saisi älynväläyksiä.... ihan totta!

siellä korvessa voi ulkoilla ja sinä voisit vaikka hoitaa jonkun lapsia tai katsoa vanhuksen perään ja käydä tämän asioilla, saisit sitä kautta bussiliput.
miltä se kuulostaisi?
kyllä sinä selviät, kunhan uskot siihen itse!
laita kynttilä palamaan aina kun ahdistaa, minäkin teen niin ja usein se auttaa.

Kiitos sinulle savonmies. On hyvä tietää että on muitakin samassa tilanteessa.
Itselläni tahtoo voimat loppua tässä elämän myllerryksessä, jotenkin vain on saanut mentyä eteenpäin.
Välillä vain usko huomiseen loppuu eikä tunnelin päässä näy valoa.
Elämässä on sattunut kaikenlaista ikävää, jotka välillä pyörivät mielessä ja tulevat painajaisina uniinkin.
Joskus on mieli parempi ja taas joskus ihan maassa, eikä saa unta.
Oikeassa olet siinä että tällä murehtimiseen menevällä energialla voisi tosiaan vaikka voimalaa pyörittää. Kun osaisikin olla murehtimatta ja iloita pienistä asioista, mutta joskus se on vain niin vaikeaa, vaikka kuinka yrittää.