mutta silti toivoisin ajatuksia ja kommentteja seuraavaan asiaan/tilanteeseen. Olen seurustellut reilun vuoden nykyisen avomieheni kanssa. Rakastan häntä ja olen uskollinen. Silti mieltäni painaa yksi "menneisyyden"mies. Meillä oli sinkkuaikanani kaveruus/seksisuhde, jota kesti useamman vuoden. Ikinä ei seurusteltu. Jotenkin järjen tasolla tiesin jo silloin, ettei meidän arkielämä yhdessä varmaan sujuis jne. Pidin hänestä kovasti ja rakastin, mutta asiat sujuivat painollaan.
Nyt kuitenkin olen miettinyt häntä silloin tällöin, vaikka asun toisen kanssa. Näemme satunnaisesti, koska liikumme samoissa porukoissa.
Tilanteemme on "tulehtunut", kumpikaan ei tunnu pystyvän silkkaan kaveruuteen, sillä tunteita on näköjään kummallakin, mutta pidämme kylmästi välimatkaa ja olemme siivosti. Asia vaivaa mieltäni, olisiko sittenkin suhteelle pitänyt aikoinaan antaa mahdollisuus? Miksi en pääse tästä asiasta ylitse? Olen elämää nähnyt ja paljon monenlaisia asioita kokenut, joten tämä ei ole mitään "kevytmielistä" ihastelua, tai haihattelua, vaan ns.kriisitilanne.
Miten voi rakastaa kahta miestä yhtä aikaa? Vaivaako joku utopia/saavuttamaton haavekuva minua?
Pitäisi elää eteenpäin.. Joka päivä kiitän nykyisestä suhteestani, ja silti olin "kuolla" mustasukkaisuudesta, kun kuulin tämän ns.exän aloittelevan suhdetta. Tälläinen tarina. Asiallisia mielipiteitä odottaen..
Nyt kuitenkin olen miettinyt häntä silloin tällöin, vaikka asun toisen kanssa. Näemme satunnaisesti, koska liikumme samoissa porukoissa.
Tilanteemme on "tulehtunut", kumpikaan ei tunnu pystyvän silkkaan kaveruuteen, sillä tunteita on näköjään kummallakin, mutta pidämme kylmästi välimatkaa ja olemme siivosti. Asia vaivaa mieltäni, olisiko sittenkin suhteelle pitänyt aikoinaan antaa mahdollisuus? Miksi en pääse tästä asiasta ylitse? Olen elämää nähnyt ja paljon monenlaisia asioita kokenut, joten tämä ei ole mitään "kevytmielistä" ihastelua, tai haihattelua, vaan ns.kriisitilanne.
Miten voi rakastaa kahta miestä yhtä aikaa? Vaivaako joku utopia/saavuttamaton haavekuva minua?
Pitäisi elää eteenpäin.. Joka päivä kiitän nykyisestä suhteestani, ja silti olin "kuolla" mustasukkaisuudesta, kun kuulin tämän ns.exän aloittelevan suhdetta. Tälläinen tarina. Asiallisia mielipiteitä odottaen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
No tuota...
Tottahan se on että se jää mieltä vaivaamaan jos on kipinää ni se jää loppuiäksi elämään. Perusjuttuhan tämä on, kun valitsee suhteen, sitä on vain yksinkertaisesti luovuttava jostain (lue: muista suhteista) tai sitten elettävä kaksoiselämää. Mahdollisuudet kutkuttavat mielikuvitusta, mitä kauemmin olet kumppanisi kanssa sitä suuremmaksi tollaiset asiat kasvavat jos niitä noin ajattelet. Kielletty hedelmä, kullatut muistot ja mutkatonta, helppoa seksiä...ei tarvinnut miettiä mitä toisen mielessä oli, oliko se väsynyt tai muutakaan. Jos seksisuhde on muuta kuin "moi", "moi", "naidaan","hei" niin jossain vaiheessa, väkisinkin toinen osapuoli alkaa ajattelemaan sitä juttua pidemmälle.
Joten, jos tästä jotain pitää poimia tästä hölinästä niin se on se että tee päätös suuntaan tai toiseen ja älä vaan helvetissä kadu sitä.
¨=)
On sitä oltu ennenkin retkussa kahteen samanaikaisesti, mutta jokainen elämää kokenut kyllä ymmärtää ettei sellaisessa tilassa voi elää konkreettisesti ja täyspainoisesti onnellisena.
Sun täytyy uskaltaa astua eteenpäin elämässäsi ja tuhota haaveet siitä toisesta. Rikkomalla turhat haaveet, vapautat itsesi elämään realistista ja rehellistä elämää sen nykyisen siippasi vierellä.
Kyllähän ne haaveet ja niistä aiheutuneet tuskat vaan kasvaa ja voimistuu, jos niitä koko ajan ruokkii ja hoivaa.
Ikuinen haikailu menneeseen ei kuitenkaan paranna sun itsetuntoasi eikä olotilaasi ylipäätään kun ei se kaksnaamasuus ole reilua nykyistä partneriasikaan kohtaan. Syyllisyys on sussa vaan jatkuvasti läsnä, tiedostitpa sen itse tai et.
Ole siis rohkeasti aikuinen ja keskity nykyiseen ihmissuhteeseesi täysillä ja kokonaan.
ja miksi piti harrastaa seksiä?
Miksi eivät omat sormet riitä?
Olisivatko asiat paremmin, jos ette olisi tämän huuhaamiehen kanssa leikkineet kauniita ja rohkeita.
Mitä minä tätä suremaan, eihän seksi siinä syynä ole. Vaan mieli.