Kuinka moni koulukiusattu on kokenut elämässään masennuksen tai kärsii vieläkin siitä? Itse kärsin masennuksesta n. puoltoista vuotta koulujen päättymisen jälkeen, mutta enää ei ole masennusta, mitä nyt ihan pientä.
Kysely.
,mnbhjkf
7109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mua kiusattiin ala-asteella, semmosta porukasta pois jättämistä ja haukkumista. Sitten koko seiska luokka yläasteella kiusattiin pahasti, fyysistä väkivaltaa, jopa tajuttomaksi asti hakkaamista. Lopetin koulunkäynnin siihen.
Eli 11-vuotiaasta asti masennusta, sitten seiskaluokalla (13v) kehittyi vaikea psykoottinen masennus, paniikkihäiriöt, itsetuhoisuus ja sosiaalistentilanteiden pelko. Ja näillä mennään vieläkin, jopa ehkä syvemmällä kuin aikoinaan. 19v tällä hetkellä.
Se vitun tuska ei koskaan helpota.
Olen ollut koulukiusattu leikkikoulusta lukioon asti puhevikani vuoksi. Olen käynyt psykoterapiassa viisi vuotta enkä kärsi enää masennuksesta enkä kiusaamisestakaan. Pystyn muistamaan koetun ilman, että se ahdistaa tai suututtaa. Itsetuntoni on edelleen haavoittuva, mutta ihan toista luokkaa kuin kouluaikana.
P.S. Olet sen ikäinen, että kela terapiaan, jos pääset, Kela korvaa käynneistä yli 52e/kerta. Suosittelen.
Kiusattiin ala-asteella vuosia. Nyt olen 31-vuotias ja olen sairastanut masennusta vuosia yms. muita juttuja. Varmasti koulukiusaamisella on ollut todella suuri vaikutus. En ole vieläkään antanut niille ihmisille anteeksi.
mulla koulukiusaaminen oli hyvin lievää mutta silti vaikutti siihen että itsetunto meni. ei ole ainut syy siis siihen miksi olen masentunut, mutta edesauttoi sitä kun muut saivat minut tuntemaan itseni ulkopuoliseksi ja vääränlaiseksi.
Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan. Lukiossa minua ei varsinaisesti kiusattu, mutta olin pelkkää ilmaa kaikille.
Sairastuin vakavaan masennukseen 16-17 -vuotiaana (eli 2006-2007). Olin myös itsetuhoinen ja kärsin jännittämisestä. Lääkityksen ja terapian avulla oireet vähitellen helpottuivat. En ole varma, ennätinkö toipua kokonaan ennen kuin sairastuin uudelleen.
Alku vuonna (2011) sairastuin psykkoottiseen masennukseen. Nyt on menossa kolmas osastohoitojakso. Minulla on myös todettu kaksi persoonallisuushäiriötä (vaativa ja depressiivinen persoonallisuus).
Kerran suljetulla osastolla kyseltiin ihmisiltä, kuinka moni on ollut koulukiusattu. Ehkä on arvattavissa, että suurinta osaa on kiusattu.
Ei mua paljon kiusattu, ala-asteen loppupuolella ja yläasteen ekat puoltoista vuotta nimittelyä ja nettikiusaamista lähinnä.. välillä joku nappas tukasta kiinni, ala-asteella tuli joku tappouhkauskin, mut ei ne kai tajunnu mitä ne teki.
Oon ollu masentunu 12 vuotiaasta asti. En jaksa uskoa että tää helpottaa koskaan, terapiakaan ei auta... Kun muutan pois kotoa ni se on menoa sitte. Heippa tyypit, tää tyttö lähtee sinne missä kaikki on paremmin!
En vaan jaksa enää...
Yksi armeijakiusattu ilmoittautuu mukaan kisan ulkopuolelta, saako osallistua? Sairastuin kohta intin jälkeen, työelämässä en ole ollut nuoruuden kesätöitä lukuunottamatta päivääkään, ja olen nyt yli kolmekymppinen. Jokseenkin kroonisesti masentunut. Kiitos vaan yhteiskunta; velvollisuuksista, elätyksestä ja mukavista kanssaihmisistä. Toisiin miehiin en varsinkaan nykyisin pysty luottamaan ns. miehenä tippaakaan. Totaalisen paskoja olentoja ovat (okei, jotain poikkeuksia löytyy, tiedän kyllä, mutta retoriikka kärsii selittelyistä, sori).
Pitäisikö perustaa vielä omat topikit myös vaikka työpaikkakiusatuille... ja kenties vanhainkotikiusatuille? Sellaisia olentoja ihmiset ovat, yhteisöineen ja nokkimisineen. Tähän lasken sitten myös itseni mukaan, koska luulen, että olen myös syyllistynyt jonkunlaiseen toisten kiusaamiseen joskus. Molemmat kokemukset löytyy kyllä, täältä ainakin, valitettavasti.