Käytännön Itu-projektitietoa?

kokenut kaik tietää

Onko kellään oikeasti kokemusta Itu-projektista, tarkoitan "asiakkaan" näkökulmasta? Miten kriisiraskaustapauksissa on toimittu ja puhuttu ennen aborttia? Entä miten abortin tehneisiin on suhtauduttu? Onko kriisiraskauksissa painostettu synnyttämään? Voiko joku kertoa kokemuksistaan? Ihan mielellään muutan käsityksiäni, jos ne eivät vastaa todellisuutta.

Luin, että kyseessä on joku NNKY:n toimintajaosto, ja toiminnan aatteellinen pohja on kristillinen, joten maailmankuva edellyttäisi painostamista tai ainakin asioiden vetkuttamisyrityksiä niin kauan, että abortti on liian myöhäistä. Itse en nyt henk.koht. menisi tuollaiseen tietenkään tukeutumaan, ateistina. Itsellä on siis jonkinmoinen epäluulo tällaisia lafkoja kohtaan, mutta en pidä tällaista keskusteluapua täysin kelvottomanakaan, koska se voi auttaa ratkaisun tekemisessä jos ketään keskustelukumppania ei ole ja haluaa tukea synnyttämispäätökselle. Jeesustelu ja taivaspaikalla ja helvetillä kiristämisen epäily tulee itselle mieleen tällaisessa tilanteessa. Mitä jos kertoo heti alkajaisiksi, ettei itse usko mihinkään uskontohuttuun?

Olen tutkija luonteeltani ja ammatiltani. Olen aikonut ihan tieteellissä tarkoituksessa soittaa kyseiseen neuvontapuhelimeen ja muidenkin lafkojen puhelimiin, ja vetää erilaisia riskiraskausrooleja. Sen jälkeen voisi vertailla suhtautumistapoja ja yleistä tapahtumien kulkua ja vetää jotain johtopäätöksiä.

Sitten mietin tuota yh-äitien kahvilasysteemiä. Minä olen sitä mieltä kyllä itse yh-äitinä, että äitinä ei enää itseä ikuinen puhuminen ja omien ongelmien jatkuva jauhaminen kyllä auta, vaan siinä tarvitaan jo käytännön apuja ihan arkielämän pulmissa, yh-äitinä on ainainen väsymys, köyhyys, yksinäisyys, jaksamisen puute ja puute lapsenhoitajista. Miten yh-äitikahvila auttaa siinä, vai auttaako?

11

425

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • esityksilläsi..

      "Olen aikonut ihan tieteellissä tarkoituksessa soittaa kyseiseen neuvontapuhelimeen ja muidenkin lafkojen puhelimiin, ja vetää erilaisia riskiraskausrooleja."

      siis haluat haaskata auttajien voimavaroja ja viedä aikaa todellisilta avuntarvitsijoilta..?

      "Miten yh-äitikahvila auttaa siinä, vai auttaako? "

      En tiedä onko tää nyt joku pelkkä nettikahvilajuttu, mutta ainakin jos oikeitakin tapaamisia on, niin voihan ne äidit auttaa toisiaan ottamalla vuorotellen toisen lapsia hoitoon?

    • yx äiti vaan

      Tuota noin, aika vahvasti ennakkoluuloinen kyllä olet tutkijaksi (esim. "Jeesustelu ja taivaspaikalla ja helvetillä kiristämisen epäily tulee itselle mieleen tällaisessa tilanteessa"), ja mietin vain, että kuinkahan valideja mahtavat tutkimustuloksesi näillä asetelmilla olla... Ja mistä ihmeestä olet saanut käsityksen, että yh-kahvilassa jauhetaan jatkuvasti omista ongelmiasta, jos et ole itse koskaan käynyt yh-kahvilassa?;-)

    • Kokenut kaik tietää

      Hei yx äiti!

      Tutkijan ensimmäinen edellytys on tiedostaa omat ennakkoluulonsa ja lähtöhypoteesit kuten muidenkin ennakkoluulot, jotta tiedostaa, vaikuttaako se esim. johtopäätöksiin tai prosessiin muutenkin ja miten. Se on sitä tutkijan etiikkaa. Näin ihmistieteissä. Hypoteesit esitin aloituksessa.

      Yh-kahvilan jutuista minulla ei tosiaan ole käsitystä, koska en ole niissä käynyt. Siksihän kyselenkin. Jos olisin käynyt, niin en kyselisi. Mitä siellä sitten muuta tehdään, kuin puhutaan? Auttaako se yh:ta mitenkään?

      Itse en ole käynyt koskaan missään yh-jutuissa enkä juuri missään perhejutuissakaan, vaan olen pärjännyt omillani ja muissa sosiaalisissa ympyröissä ja harrastusjutuissa, missä ei leimaannu. Enkä ole halunnut identifioitua yh:ksi vaan määrittelen itseni ensisijaisesti muilla tavoilla. Olen huomannut, että yh:t ovat kansakunnan halveksituinta pohjasakkaa, esim. juuri uskovaisten piirissä - sellaisista piireistä kun tulen. Esim. lestadiolaiset eivät pidä yh:ta edes ihmisenä. Siksi juuri uskovaisten lafkojen suhtautuminen kiinnostaa myös tässä aborttiasiassa - että miten toimivat.

      Mutta olisiko kellään niitä Itu -kokemuksia? Harmittaa, etten keksinyt aloittaa väikkäriä tästä aiheesta. En viitsi vaihtaa enää, kun homma on liika pitkällä.

      • henkilö X

        Tuosta yh-kahvilasta en minä mitään tiedä, mutta näen kyllä hyvin miten sellaisesta apua voisi olla. Jopa silloinkin, jos siellä ei mmuuta tehdä kuin puhuta. Puhumalla toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa saa kummasti sitä kuuluisaa vertaistukea ja vaikka ihan konkreettisia neuvoja konkreettisiin asioihin ihmisiltä jotka ovat saman kokeneet. Kaikilla ei välttämättä ole kovin laajaa sosiaalista verkostoa ja aika monet kaipaavat ns. vertaistaan keskusteluseuraa, siis samassa tilanteessa olevia taikka siinä olleita.

        Minä muistan, kun ennen nettiaikaa olin nuori yksinhuoltaja. Kaikki ikäiseni olivat lapsettomia opiskelijoita, en tuntenut itseni lisäksi kuin yhden yksinhuoltajan ja hänkin oli minun äitini ikäinen. Aika yksinäinen minä monesti olin kotona pienen lapsen kanssa yksin ollessani. Tietysti oli omat vanhemmat, kavereita ja sukulaisia, mutta olisin tuolloin kovasti kaivannut yhteyttä toisiin nuoriin yksinhuoltajiin, itseni kanssa samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.
        Tuollaisessa tilanteessa pelkkä puhuminenkin olisi ollut minulle valtava tuki ja helpotus. Aina ei sen konkreettisempaa apua tarvitakaan.


      • Kokenut kaik tietää
        henkilö X kirjoitti:

        Tuosta yh-kahvilasta en minä mitään tiedä, mutta näen kyllä hyvin miten sellaisesta apua voisi olla. Jopa silloinkin, jos siellä ei mmuuta tehdä kuin puhuta. Puhumalla toisten samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa saa kummasti sitä kuuluisaa vertaistukea ja vaikka ihan konkreettisia neuvoja konkreettisiin asioihin ihmisiltä jotka ovat saman kokeneet. Kaikilla ei välttämättä ole kovin laajaa sosiaalista verkostoa ja aika monet kaipaavat ns. vertaistaan keskusteluseuraa, siis samassa tilanteessa olevia taikka siinä olleita.

        Minä muistan, kun ennen nettiaikaa olin nuori yksinhuoltaja. Kaikki ikäiseni olivat lapsettomia opiskelijoita, en tuntenut itseni lisäksi kuin yhden yksinhuoltajan ja hänkin oli minun äitini ikäinen. Aika yksinäinen minä monesti olin kotona pienen lapsen kanssa yksin ollessani. Tietysti oli omat vanhemmat, kavereita ja sukulaisia, mutta olisin tuolloin kovasti kaivannut yhteyttä toisiin nuoriin yksinhuoltajiin, itseni kanssa samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.
        Tuollaisessa tilanteessa pelkkä puhuminenkin olisi ollut minulle valtava tuki ja helpotus. Aina ei sen konkreettisempaa apua tarvitakaan.

        Kiitos henkilö X kommentistasi.


    • 1977*

      Yh -kahvila toiminta on kai vertaistukea ja toisten äitien seuraa. Sieltä toisilta äideiltä löytyy sitä neuvoa ja tukea käytännön asioihin paremmin kuin joltakin byrokratiaa hallinnoivalta kelan toimistosihteeriltä, jolta saa ehkä muunlaista asiantuntija apua. Esimerkiksi erityislasten vanhemmat kokevat suurimmaksi auttajakseen usein vertaisryhmän, eli erilaiset yhdistykset keskusteluareenoineen, vaikka erityislapsen kanssa pärjäämisessä konkreettisin auttaja on kunnan vammaispalvelut.

      Mä en tiennyt mistään kahvila toiminnasta. Itunet toimii kristillisellä arvopohjalla, sen tiedän, mutta kovasti väittävät, että kristillisyys ei kuitenkaan ole se pointti, vaan perustuu enemmän tuolle tieteelliselle pohjalle. Mutta kyllä, jos sama järjestö pyörittää jotain yksinhuoltajien kahvilatoimintaa, niin, kieltämättä mieleen tulee, että jos sinne ottaisi yhteyttä ennen aborttia, painostaisivat mahdollisesti tiettyyn suuntaan.

      Mutta tutkijana ehkä kokisit mielenkiintoisena myös sen, että Pro-Life suomella on myös auttava puhelin aborttia harkitseville ja aborttiin päätyneille naisille.

      Keskustelut täällä ovat nyt paljon pyörineet viime päivinä sen ympärillä millaisia vastustajia on. Täällä on nyt yksi kiitelty vastustaja, jonka mä näkisin tällaisena Ituprojekti tyyppisenä ja sitten meillä on vanha tuttu Pro-lifen maailman kuvaa edustava vastustaja. Ja tutkimuskohteena se millaista tukea ja apua tarjoaa, olisi minusta ainakin tuo Pro-liffen tukilinja mielenkiintoisempi ja varmasti vähemmän tutkittu (Ituprojektihan on yleisesti julkisessa terveydenhuollossa käytettynä, joten sen täytyy olla jo todettu "hyväksi"). Vahvemmat hypoteesit, joiden pohjalta lähteä tutkimaan, olisi tuota Pro-lifeä kohtaan. Olisi tietenkin tutkijan riemuvoitto jos hypoteesit kykenisi osoittamaan vääriksi, mutta jotenkin pelkään, että niin antoisa ei olisi Pro-lifen tukilinjasta tehty tutkimus...

      Olen miettinyt kanssa, että ottaisin yhteyttä Pro-Lifen auttavaan numeroon, ihan vain saadakseni selville millainen suhtautuminen on, kun vastassa on ihan oikeasti abortin tehnyt ihminen, onko ote auttava ja tukeva, mutta suoraan sanottuna pelottaa. Kun on lukenut heidän juttujaan, niin sitähän pitäisi vilkuilla olkansa taakse jatkuvasti jos sellaisille menet myöntämään, että olet abortin tehnyt...

      • Kokenut kaik tietää

        Kiitti, 1977. Niin varmaan tuo Prolife -toiminta olisi myös mielenkiintoinen. Käväisempäs katsomassa vähän heidänkin toimintaansa. Hypoteesien romuttamiseen pitää aina varautua, mutta henk.koht. pidän sitä vaan positiivisena juttuna. Ainakin omat ennakkoluulot saisivat kyytiä.

        Prolife- jutut, sitä, mitä niistä olen kuullut, kyllä antaa osviittaa siitä että toiminta on hyvin fundamentalistisella pohjalla eli sillä, että naisen elämällä ei ole itseisarvoa, vaan pelkästään välinearvo. En ole tutustunut tarpeeksi toimintaperiaatteisiin, että osaisin sanoa muuta.

        Kummallista, että sitä kristillistä arvopohjaa ikään kuin häivytellään tuossa Itu-projektissa, vaikka se on hyvin NNKY:läinen. Kristillisyyttä on niin monenlaista, sen olen saanut karvaasti kokea. NMKY:han on jäänyt kiinni siitä, että se opettaa avioliittokouluissaan, että naisella ei ole samoja oikeuksia kuin miehellä, vaan hänen pitää olla hiljaa. Kuten myös että lapsia pitää kurittaa ruumiillisesti. Molemmat periaatteet ovat vastoin lakia.


      • outo käsitys
        Kokenut kaik tietää kirjoitti:

        Kiitti, 1977. Niin varmaan tuo Prolife -toiminta olisi myös mielenkiintoinen. Käväisempäs katsomassa vähän heidänkin toimintaansa. Hypoteesien romuttamiseen pitää aina varautua, mutta henk.koht. pidän sitä vaan positiivisena juttuna. Ainakin omat ennakkoluulot saisivat kyytiä.

        Prolife- jutut, sitä, mitä niistä olen kuullut, kyllä antaa osviittaa siitä että toiminta on hyvin fundamentalistisella pohjalla eli sillä, että naisen elämällä ei ole itseisarvoa, vaan pelkästään välinearvo. En ole tutustunut tarpeeksi toimintaperiaatteisiin, että osaisin sanoa muuta.

        Kummallista, että sitä kristillistä arvopohjaa ikään kuin häivytellään tuossa Itu-projektissa, vaikka se on hyvin NNKY:läinen. Kristillisyyttä on niin monenlaista, sen olen saanut karvaasti kokea. NMKY:han on jäänyt kiinni siitä, että se opettaa avioliittokouluissaan, että naisella ei ole samoja oikeuksia kuin miehellä, vaan hänen pitää olla hiljaa. Kuten myös että lapsia pitää kurittaa ruumiillisesti. Molemmat periaatteet ovat vastoin lakia.

        Mites jonkun arvo vähenee siitä että antaa muidenkin elää?


    • Puoli vuotiaan äiti

      Itse Prolife ihmisenä en mitenkään vastusta tällaista tutkimusta. Siinähän tavallaan tutkitaan ko. palveluiden asiakaspalvelun tasoa. Käsittääkseni molemmissa paikoissa pyritään tukemaan ihmisiä tekemään informoitu ratkaisu abortti-asiassa tai jos on abortin abortin tehnyt, eikä ole päässyt siitä yli, tukemaan ja auttamaan eteenpäin.

      Se, taas, jos aiot soittaa näihin numeroihin jotakin tekaistua roolia vetäen, kuulostaa yhtä vähän tieteelliseltä tutkimukselta kun Setan tyyppien soittelu sairaanhoitajille homoa teeskennellen. Eli kannattaa miettiä tutkimusasettelu sellaiseksi, että se noudattaa hyvän tutkimuksen kriteereitä.

      • Kokenut kaik tietää

        Hei, puolivuotiaan äiti.

        En varmaan lähtisi kuitenkaan tekemään itse ihan tieteellistä tutkimusta tällaisesta asiasta, kun on muut projektit menossa. Mutta sellaisen freelance-toimittajan agenttijuttuna ajattelin urkkia tätä kohtelua ja äänenpainoja. Tarkoitus paljastaa ja selvittää asioita aivan luonnollisesta uteliaisuudesta käsin. Tieteellinen tutkimuksen keinoin se on kyllä mahdollista. Asiakaspalvelutarkkailijoitakin palkataan ihan sitä tarkoitusta varten, että nähdään millaisia ap-tilanteet oikeasti on.

        "Se, taas, jos aiot soittaa näihin numeroihin jotakin tekaistua roolia vetäen, kuulostaa yhtä vähän tieteelliseltä tutkimukselta kun Setan tyyppien soittelu sairaanhoitajille homoa teeskennellen."

        Kyllä tuo Setan soittelu on vain vahvistanut sairaanhoitajien suhtautumisen sen lisäksi, mitä homot itse ovat kokeneet, joka oli varmaan tarkoitus. Tottakai ylinopeutta harrastavakin suuttuu pönttökamerasta, niin kierosti saatiin asia selville, kun ei pönttökamerasta ilmoitettu ajoissa. Jos on puhtaat jauhot lafkalla pussissa, niin mikäs hätä siinä sitten, kun ei peiteltävää ole.

        Ei asioiden paljastamisen tarvitse olla tieteellinen, jos ei se kerran sellaiseksi ole tarkoitettu, mutta mikään ei estä tekemästä tapaustutkimusta esim. homoaiheesta. Tutkimuskysymyshän ei ole ollut se, onko soittaja oikeasti homo vai ei, vaan miten sairaanhoitaja reagoi siihen, jos joku kertoo olevansa homo ja miten alkaa tyrkyttää uskomushoitoa. Tutkimuskysymys ratkaisee, ja aineisto määrää validiteetin.

        Tutkimusasetelmat määräytyvät sen mukaan, mitä halutaan tutkia. Ei ole olemassa mitään yleispätevää metodia, vaan aineiston, tarkoitus ja tulos ratkaisee. Jos haluan tutkia, miten esim. asiakasta kohdellaan, voin helposti esittää jotain roolia, asia sitten vain tietenkin kerrotaan tutkimuksen metodiosiossa. Voinhan mennä myös rautakauppaan esittämään asiakasta, vaikken rakenna yhtään mitään - jos haluan vain saada selville, miten naispuoliseen "rakentajaan" suhtaudutaan. Siitä saa aivan tieteellisen tutkimuksen, jos haluaa.

        Tosin voisin toki haastatella itse palveluja käyttäneitä, mikä oli aloituksessani tarkoituskin. Mutta tutkimus ei olisi ehkä sellainen kuin tarkoitukseni on, koska eli mahdollisimman kinkkisiä tai outoja elämäntilanteita, joita ikinä keksii. Mulla ei siis ollut mielenkiinnon kohteena niinkään käyttäjien todellinen kokemusmaailma (toissijainen) vaan enemmänkin palvelun tuottajien suhtautuminen ja avuntarjonta erilaisiin elämäntilanteisiin ja erilaisiin avunpyytäjiin.


    • alpa

      Hei! Vastaukseni ei ole ihan sitä, mitä kaipasit, mutta voin kertoa, että kävin jokunen vuosi sitten Itu-projektin kriisiraskauskoulutuksen, vaikka mm. maantieteellisistä syistä en olekaan muutoin varsinaiseen toimintaan osallistunut. Ryhmäni oli ensimmäinen Suomessa järjestetty, ja kouluttajat olivat englantilaisia, vastaavaa työtä siellä oman järjestönsä (valitettavasti en nyt enää muista nimeä) kautta tekeviä. Saimme samanlaisen kurssituksen kuin heidän vapaaehtoisensa. Tampereen NNKY kiinnostui tästä työstä ensimmäisenä Suomessa, ja sitä kautta tästä tuli NNKY:n työtä. Toki kriisiraskaustyö aiheensa puolesta sopiikin todella hyvin "Nuorten naisten kristilliselle yhdistykselle", jonka toimintaa muuten en itse tunne.

      Ideana työssä ei ole painostaa ketään mihinkään, vaikka toki taustalla on oma arvomaailma. Tavoitteena on, että raskaana oleva äiti saa mahdollisuuden pysähtyä miettimään ja keskustelemaan sekä saamaan tietoa eri vaihtoehdoista (abortti, lapsen pitäminen itse ja adoptio-nimenomaan nämä kaikki kolme huomioiden, kun yleensä muistetaan vain kaksi ensimmäistä) hätiköityjen paniikkipäätösten sijaan. Tavoitteena on painostamatta tehty äidin harkittu päätös. Koulutuksessa oli puhetta sitten myös siitä, miten tosiasiassa usein yllätysraskaana oleva äiti nimenomaan ON painostuksen kohteena, esim. lapsen isän taholta.

      En siis ole itse tehnyt kriisiraskaustyötä tämän projektin kautta, saamastani kussituksesta huolimatta, mutta olen lääkäri, ja työssäni terveyskeskuksessa joskus myös tavannut raskauskriisissä olevia potilaita. Tämä aborttiaihepiiri on myös luonnollisesti paljon keskusteltu lääkäreiden parissa. Niin, toisesta näkökulmasta olen törmännyt aiheeseen psykiatrialla; nuoruuden abortti voi olla asia, josta on vaikea päästä yli - jopa vaikeampi kuin muusta elämän varrella koetusta. NNKY:n abortin läpikäyneiden tukikurssia en ole käynyt, mutta työ on tärkeää. Aikanaan heillä oli kaksi materiaalia ryhmätyöskentelyyn, toinen lähinnä kristillistä arvomaailmaa heijastava, jossa yleisellä tasolla käsiteltiin mm. anteeksi antamista itselle ja muille - toinen materiaali oli selvästi kristillinen (mm. raamatunjakeita sisältävä) niille, ketkä sellaista kaipaavat. Ensimmäistä materiaalia taas olivat Englannissa käyttäneet myös esim. muslimiäidit.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      269
      17423
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5602
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      118
      2622
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2122
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1786
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1028
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      966
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      924
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      920
    Aihe