Kokemuksia?

kaikki kokee kohtaukset erilailla, mutta niissä on kyllä samoja piirteitä.

itse kohtausta edeltää pitkä pohdinta olenko tulossa hulluksi, mitä teen jos minulla on HIV tai joku tuttuni sairastuu yms. sen jälkeen jos kohtaus tulee, niin mulla tuntuu kova ahdistus tavallaan rinnassa, sydän hakkaa, keksin päässäni jokaisen sairauden joka mulla mahdollisesti olis ja tulee kuumia aaltoja. kämmenet hikoaa ja niitä pistelee.

jos kohtaus tulee yöllä en voi liikkua, koska kylkiin pistää ja tärisen enkä voi liikuttaa raajoja.

en mä noita tavallisia päivällä tulevia kohtauksia pelkää, ne mä osaan hallita. mut noi öiset... hyi vittu.

mutta siis, tässä oli vaan mun kohtauksesta :)

Kirjoitin aiemmin erääseen vastaukseen yleistävän ja lyhyen, mutta mielestäni ihan kohtuullisen kuvauksen pelosta, joka liittyy paniikkihäiriöön:

"Tarkoitan pelolla kontrolloimatonta pelkoa ja kohtauksia, joita ei voi hallita. Paniikkihäiriöiset usein pelkäävät itse paniikkikohtauksia ja/tai sitten jotain sairautta, joten ennen kohtausta ilmenee usein paljon ahdistavia fyysisiä oireita, kuten hengitysvaikeuksia, sormien pistelyä ja raajojen puutumista, epätodellista oloa, sydämen tykystä, heikotusta, huimausta, tärinää/vapinaa jne... Oireita voi olla vaikka kuinka paljon, ja ne ovat yksilöllisiä, lukuun ottamatta yhteneviä piirteitä ja päällekkäisyyksiä oireissa. Kohtauksen aikana fyysiset oireet mimikoivat yleensä jotakin todellista sairaskohtausta ja siksi usein vaatii lääkitystä tai ensiapua sairaalassa (paperipussiin hengittelyä hyperventilaation pysäyttämiseksi esim.). Jatkuva ahdistus ja oireilu, pelko tauteja, sosiaalisia tilanteita ja yleensä ulkona olemista kohtaan tihentyy. Jatkuva tarkistelu tai/ja mantrat, eli pakko-oireet ovat usein osa taudinkuvaa. Näin selittäisin itse ihan vain lyhykäisyydessään, mitä tarkoitin pelolla, joka kuuluu paniikkihäiriöön."

Tähän voisi lisätä vielä vaikka mitä, mutta muut voinee kertoa myös tuntemuksistaan/kokemuksistaan, koska yksilöinä koemme kohtaukset hieman eri tavalla, eri tilanteissa ja eri aikaan. Tsemiä kaikille! :O)

Voiko epilepsiakohtauksen jatkuva pelko laukaista paniikkikohtauksia?

Itellä ne tulee useinmiten näin:

-Oon yksin himassa
-rupean miettimään että mitä jos nyt kuolen ja kukaan ei voi auttaa mua, ja minä en osaa arvioida että oonko ambulanssin tarpeessa vai en (kyllä! :D)
- alan itkemään
- sydän rupee lyömään tuhatta ja sataa
- hikoilen (ja myös tärisen hieman) kun raiskattu sika
- juoksen ympäri kämppää koska en pysty olla paikallani

jne jne, sit on vaan pakko ottaa itteään niskasta kiinni ja yrittää (on muuten helvetin hankalaa) keskittyä johonkin muuhun, tyyliin televisioon. Joku 30min kohtauksen jälkeenkin sydän menee nopeampaa kun normaalisti, mut sit keho palaa jotenkuten entiselleen.

näin se menee meitsillä.