mulla on päälle vuoden ollu näitä masennuksen oireita, vuodenvaihteen jälkeen muuttunu entistä vakavemmiksi.
olen 16 vuotias ja syksyllä pitäis alottaa lukiossa ja e tiiä miten jaksan ku ystävät lähtee eri kouluihin ja sinne lukioo tulee pelkkii rasittavii ihmisii mun vanhalt yläasteelt..tuntuu etten jaksa pitää enää yhteyttä mun kavereihin sitte enää syksyllä ja en usko et jaksan yrittää tutustuu keheenkään siel uudessa koulussa koska en nyt muutenkaa jaksa enää tehä mitään ja mul on tosi huono itsetunto ja ihan syystäki.
en enää puoleen vuoteeen oo jaksanut liikkua ollenkaan ja jopa syöminen on tuntuu välillä liian raskaalta, ruoka ei vaan enää maistu.
lisäks oon huomannu et kohtelen mun vanhempia ja kavereita kauheen töykeesti ja oon tullu tosi ärtysäks.
en vaan tiiä mitä täs jaksan enää tehä enkä usko et mul tulee koskaan menee yhtään paremmi, eli oon nii sanotusti kusessa...
miten vitussa mun pitäs yrittää täst vielä selvitä ku en vaan osaa ees puhuu mun asioist kellekkää?
olen 16 vuotias ja syksyllä pitäis alottaa lukiossa ja e tiiä miten jaksan ku ystävät lähtee eri kouluihin ja sinne lukioo tulee pelkkii rasittavii ihmisii mun vanhalt yläasteelt..tuntuu etten jaksa pitää enää yhteyttä mun kavereihin sitte enää syksyllä ja en usko et jaksan yrittää tutustuu keheenkään siel uudessa koulussa koska en nyt muutenkaa jaksa enää tehä mitään ja mul on tosi huono itsetunto ja ihan syystäki.
en enää puoleen vuoteeen oo jaksanut liikkua ollenkaan ja jopa syöminen on tuntuu välillä liian raskaalta, ruoka ei vaan enää maistu.
lisäks oon huomannu et kohtelen mun vanhempia ja kavereita kauheen töykeesti ja oon tullu tosi ärtysäks.
en vaan tiiä mitä täs jaksan enää tehä enkä usko et mul tulee koskaan menee yhtään paremmi, eli oon nii sanotusti kusessa...
miten vitussa mun pitäs yrittää täst vielä selvitä ku en vaan osaa ees puhuu mun asioist kellekkää?
Vastaukset 3
Vanhimmat
minulla lähes sama ongelma... ja mietin itsekin miten selviän joten en osaa auttaa..
Miten niin huono itsetunto "syystäkin"? Sinähän sentään pääsit lukioon, mitä kaikki eivät tee.
Voit viettää kesälomasi kaikessa rauhassa ja aloittaa taas uuden kouluvuoden. Ei se sen kummempaa ole kuin ennenkään. Uuden alku, mutta paljolti samaa kuin ennenkin.
Masennus ei ole ikinä sellainen asia, että sille pitäisi kohauttaa olkia. Olen kärsinyt eri asteisesta masennuksesta jo noin kymmenen vuotta ja vasta noin vuosi sitten hain apua siihen.
Jotenkin vaan selvisin elämästä itsesyytösten ja huonojen kausien läpi välillä hampaat ikeniä myöten veressä, mutta tiedän, että helpommalla olisi päässyt jos olisin hakenut apua hyvissä ajoin.
Itse totesin, että aloin olla turhan itsetuhoinen ja ahdistunut, joten hain apua ensin koulupsykologilta, sitten nuorisonterveyspalvelusta, terveyskeskus lääkäriltä joka ohjasi minut psykologille ja siitä eteenpäin psykiatrille. Sitten pääsin psykiatrian päiväosastolle ja psykologisiin testeihin, joista selvisin ns. puhtaan papereilla.
Reittejä saada apua on lukemattomia ja kaikki ne eivät välttämättä ole oikeita juuri sinulle, mutta jokin niistä voi auttaa sinua ja helpottaa elämäsi laatua.
Välillä avun hakeminen ja hoitoon hakeutuminen on tosi vaikeaa, kun hävettää oma tilanne, tai epäilee onko oikeasti masentunut, syyllistää itseään siitä tai ei tiedä miten saada apua.
Silti ei kannata vähätellä sitä oloa mikä sinulla sisälläsi on. Se helpottaa kyllä, eikä jatku ikuisesti, jos otat itsesi huomioon ja haet apua pahaan oloon.
Joten hakekaan apua ja puhukaa asioista (dfdadf ja pahoinvoiva tyttö) teidän elämänne ovat liian arvokkaita hukattavaksi masennukseen.