Olen 30 -vuotias nainen. Viime vuodet ovat menneet osittain ulkomailla asuessa ja nyt pysyvästi Suomeen palanneena olen huomannut, ettei minulla ole yhtään läheistä ystävää. On muutamia kavereita ja työkavereita, joiden kanssa tulee silloin tällöin vietettyä aikaa, mutta yhtään tosiystävää minulla ei ole. Jos tarvitsen apua jossakin tai kaipaan seuraa, ei minulla ole ketään luottohenkilöä kenelle voisi soittaa. Viikonloput kuluvat useimmiten yksin kotona oleskellessa. Vaikuttaa siltä, että läheiset ystävyyssuhteet solmitaan jo opiskeluaikoina ja näin aikuisena on vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja löytää mahdollisesti ystävä.
Kysyisinkin nyt neuvoja ja mahdollisesti käytännön esimerkkejä siitä, miten voisi löytää ystävän?
Kysyisinkin nyt neuvoja ja mahdollisesti käytännön esimerkkejä siitä, miten voisi löytää ystävän?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Aika huono paikka hakea sitä seuraa, kun me täällä ollaan niin yksinäisiä. Myönnetään sentään, että ollaan yksinäisiä, mutta siihen se jää.
Kuulostat mukavalta, mutta..
Ei kai ystävät löytämistään odota missään. Ystävät osuvat kohdalle, jos ovat osuakseen; yhteiset koettelemukset yhdistävät, luulisin. Pitäisi kai olla avoin mieli ja kykenevä jakamaan tuntonsa ja myötätuntemuksensa, ja jotain sellaista. Hyvinä aikoina kavereita, joista huonoina aikoina seuloutuu ystävät, tai jotehii silleesti. Mutta ei kai tuossa mitään uutta...
Mitäpä ulkomailla teit? Onko muu maa mustikka, niinkun sanotaan? M'en oo käyny ku Tukholmas ja Tallinnassa potemassa rapulaa.
Sulla kun on kavereita, niin eikös niistä suhteista voisi kehittyä myös ystävyyssuhteita. Joku kavereistasi voi ajatella samalla tavalla...
Niin, en tiijä.. Kai se on, että sitä törmää ihmisiin jossain harrastuksissa, kursseilla, töissä, missä vaan, ja osan kanssa vaan kolahtaa yksiin niin hyvin, että aletaan pitää yhteyttä muutenkin. Osa taas ehkä on niin, että sitä tarttee vaikka seuraa jonneki, kohtaa jonku jolla on sama tarve ja niin sitä sitten aletaan viettää aikaa yhessä, ja lopulta ehkä huomataan, että toisesta onkin tullu ystävä :)
Mutta, en oo hyvä neuvomaan tässä, koska tuntuu etten oo ittekään niitä sydänystävii niin saanu. Oon miettiny ittekin, että varmaan se tapahtuu koulu- ja opiskeluaikoina, en tiijä miten ystävyyssuhteita muuten syntyy.. Vähän samaa vikaa, tuli oltua ulkomailla ja siellä sun täällä, ja nyt kun on palannu kotikulmille, ni sitä toisinaan ihmettelee missä ne kaikki ihmiset on? Että mistä kaikki muut on niitä ystäviä saanu?
Tosiystävä(t) on hakusessa täälläkin, sellaset kenelle sais jakaa kaikki elämän ilot ja surut... On kauheeta kantaa kaikkee yksin sisällään, varsinkin niitä suruja. Vapaa-aikaa joskus jos sattuu olemaan menee se miettiessä että olisiko ketään kenen kanssa sitä viettäisi? Kaikilla kavereilla kun sattuu olemaan niin erinlaiset työrytmit, osalla jo perhettä ja kaikkea muutakin menoa.. Eli samoin, illat menee yksin kotona "mököttäen"
Hyvin ymmarran. Parhaat kaverisuhteet luotiin opiskeluaikana. Jos oli sen ajan muualla ei ole helppo enaa loytaa ns. tosiystavia. Opiskeluaikana sita kenellakaan ei ollut sellaisia tyointresseja ja ystavyys oli jotenkinvilpitonta. Toissa asiat on jotenkin toisin, samoin sitten kun kaikilla alkaa olemaan perheita ja muita juttuaj. Nyt olen itse ulkomailla ja vaikka taalla tapaa pajon ihmisia niista ei tule tosiystavia...
ps. mitenkahan taa juttu toimii, pitais varmaan jotenkin rekisteroitya
Olen huolestunut teistä kaikista... . En oikein osaa kirjoittaa mitään kannustavaa tai rakentavaa viestiä. Jotain voisin yrittää väsätä. Sen vaan sanon, että haluaisin olla tukena ihmiselle jota huolet ja murheet painavat... mikään ei ole sen surullisempaa, kuin läheisen ihmisen puuttuminen elämästä.
Tätä keskustelua pitäisi nostaa, tuntuu olevan ajankohtainen kokoajan jossain päin. Aidon ystävän löytäminen poistaisi monet ahdingot ja mielipahat.
Minä menetin parhaan ystäväni maailman tuuliin aikuisiällä, eikä sitä reikää noin vain paikata. Kavereita ja tuttuja on, oma rakaskin kainalossa, mutta sydänystävän puuttuminen/menettäminen on niin tyhjä tunne..
Tosiystäviä ei ole olemassa edes. Apua ei saa silloin kun sitä tarvii. Pyysin itse muuttoapua kun muutin uuten asuntoon. Pyysin 4 kaveria mut kaikki kieltäytyivät vaikka olisin maksanut niille 200 euroa per naama 4 tunnin hommasta. No säästin sit 800 euroa kun kannoin yksin kaikki kamat ja vuokrasin muuttoauton jota ajoin itse. Kukaan ei muutenkaan halua olla tekemisissä.
Tuo tosiystävä käsite on vain harhaa, samoin kuin joulupukkikin.
Kavereita ollaan tasan tarkkaan niin kauan kun ollaan samalla viivalla tai sitten hyötymässä.
Näin on....
Olikin vanha ketju.
No, ystävän saa olemalla ystävä sille toiselle. Kutsumalla mukaan, kysymällä kuulumisia. Kunnioittamalla toista yksilönä, eli hyväksyen hänen virheensä mutta myös sen että toinen voi olla parempi jossakin.
"Tuletko ulos leikkimään, voitko olla (kanssani)." Aikuisena sanamuodot vaihtuu, mutta samalla tavalla syntyy tunneside yhdessä tekemisestä.