Masennuksen ikävyydestä voisi kirjoittaa vaikka sivutolkulla, mutta mikä/mitkä ovat mielestänne masennuksessa niitä kaikkein inhottavimpia puolia?
Olin ekan kerran masentunut joskus 12-14 vuotiaana ja seuraavaksi 20-23 vuotiaana. Masennuksellani on pohjaa lapsuudessani, siellä oli alkoholismia, raha-ongelmia, väkivaltaa, koulukiusaamista, yksinäisyyttä ym. Lisäksi mut on kasvatettu kiltiksi tytöksi, meillä ei kotona saanut itkeä eikä näyttää negatiivisia tunteita.
Parikymppisenä päälleni painoivat raskaat opiskelut, työt sekä alkoholisti-isä, joka vaati rahaa joskus jopa väkivallan uhalla. Olin yrittänyt olla vahva ja kiltti liian pitkän aikaa ja viimein nuo vuosikausia padotut negatiiviset fiilikset lähtivät purkautumaan ja masennus iski täysillä päälle.
Täytän piakkoin 24 ja nyt voin sanoa olevani jo kohtalaisen terve. Olo on täysin erilainen, kuin vaikkapa pari vuotta sitten. Kuten tuon edellisen masennuksen jälkeen, niin myös nyt harmittaa se aika, joka tuhrautui "koomassa" ja sumussa elämiseen. Itselleni on tyypillistä, että masentuessani eristäydyn ympäristöstäni. Lisäksi masennuslääkkeet vaikuttivat seksuaalisuuteen siten, ettei mikään seksiin liittyvä innostanut. Elin siis neljän seinän sisällä vuositolkulla.
Nyt olen sosiaalistunut kavereiden pariin ja huomaan että he ovat päässet eteenpäin elämässään ja ovat jo perheitäkin perustamassa. Itsestäni taas tuntuu, kuin olisin herännyt koomasta ja olen se muutaman vuoden takainen 19 vuotias iloinen tyttö.
Toki olen iloinen siitä, että olen nyt terve. Ja masentuneenakin sain kuitenkin hoidettua tutkintoni loppuun hammasta purren. Ja tokihan muutama vuosi on suht lyhyt aika; saattaahan joku olla menettänyt masennukselle vaikka vuosikymmeniä elämästään. Olen kuitenkin vieläkin nuori. Mutta jotenkin jokainen masennukselle tuhrattu vuosi harmittaa vietävästi.
Toinen ikävä puoli on se, etteivät kaverit oikein ymmärrä masennustani. Peruin viime kesäisen reissun koska oli niin huono olo. Kaveri kuittailee siitä vieläkin tyyliin "ensi kerralla et sitten keksi tekosyitä". Hän myös julistaa hyvin kuuluvasti ettei usko minkäänlaisiin masennuksiin ym, koska ne ovat vain heikkoutta hänen mielestään.
Summa summarum: ikävintä on siis se, ettei masentuneena ole oma itsensä, koska masennus (ja masennuslääkkeetkin) kuitenkin vaikuttaa vahvasti ihmiseen. Elämä muuttuu sumussa elämiseksi. Ihmisuhteiden menettäminen ja masennuksen aiheuttama yksinäisyyskin saattavat masentaa vielä lisää.
Mutta, pohjalta pääsee vain ylöspäin :)
Galluppia
5
95
Vastaukset
- kljknkl
Ikävintä on ehdottomasti se kun joutuu katsomaan kun oma elämä lipuu ohi.
Kun ei voi olla onnellinen eikä toteuttaa toiveitaan.
On niin valtavasti mitä haluaisin elämältä, ei pinnallisia asioita kuten raha tai maine, mutta tiedän etten ikinä koe niitä. - *vm*
Pahinta masennuksessa on tuskainen epätoivo.
Jos sitä ei ole, voi jo olla tyytyväinen terveydentilaansa. - wd
Masennus on kuin utuinen harso joka ympäröi yksilöä. Kuin seisova ilma jossa ei käy tuulenhenkäystäkään. Harmaa maailma ilman iloisia värejä. Tuskainen ahdistus, joka vie vähäisekin voimat. Tulevaisuus, joka ei tunnu tarjoavan vaihtoehtoja parempaan. Itse masennus on pahinta masennuksessa,mielestäni.
- dfyguigt
Olen samaa mieltä kun joku tuolla ylempänäkin. Masennuksessa on ehdottomasti kamalinta katsoa vierestä kuin oma elämä lipuu ohi.
Ensin on vain paha olla eikä voi nauttia kaikesta, sitten on vaikea tehdä mitään, ei osaa tarttua tilaisuuksiin, menettää ystävät, ei jaksa opiskella, mutta kun on pakko saa huonot arvosanat eikä pääse jatko-opintopaikkoihin ja elämä tyssää siihen.. Elämä on vain tyhjää ja pahaa oloa, ei mitään sisältöä.. Se on pahin puoli.
Toinen paha puoli on, että tässä pisteessä ainoa keino parantua on itsemurha, enkä haluaisi. Ihan tosissani uskon ja pelkään helvettiä. Älä tapa, eikös itsensä tappaminenkin ole tappamista? ): Sitäpaitsi luulen, että helvetissä tämä kipu jatkuisi, ja itsemurhani tarkoitus olisi päästä eroon siitä. - Poeka...
Inhottavinta oli se kun yritti tehdä jotain mielekästä puuhaa, vaikka nyt treenaamista, niin ei kiinnostanu tehdä sitä ja kiinnostus katosi samantien. Inhottavaa oli myös se että kokoajan ahdisti ja tuli mieleen kaikenmaailman ajatuksia ja että tästä ei selviä mitenkään, oli niin voimakkaita tuntemuksia. Nyt kun ei enää ole masennusta, mitä nyt välillä on pientä, niin sitä miettii että pääsi yli tuosta kaikesta. Masennuksen aikana rukoilin ja uskon että Jumala näytti minulle tien päästä masennuksesta. Minä siis itse uskon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h644231- 674181
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1072900Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv552782Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.551992Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211989Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151669- 321503
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1091343- 1801271