Täällä viljellään

niin tyhmiä aloituksia, että:

En enää viitsi palstailla. Se, että on ikävä, on kyllä ikävä. Mutta nämä palstat vaan ajaa minua täältä pois. On mennyt monta päivää muuta kesäistä puuhaillessa, ja olen käyttänyt aikani sellaiseen. Onneksi.

Se, että en palstaile, ei tarkoita etten häntä kaipaa, etten häntä toivo näkeväni, tapaavani. Aina, aina olisin häneen halunnut tutustua, vaikka hän olikin tavatessamme ensi kertaa kuin vanha tuttu. Nämä eivät vaan sovi elämääni millään tavalla, käytän kesäiset ilmat aivan muuhun.

Täällä myöskin esiintyy mielestäni törkeitä paljastuksia, provoja, mustamaalaamista, joka ei koskaan ole minua.

Tämä on ehkä viimeinen lauseeni ja viimeisin luku-urakkani näillä sivuilla, ja en edes ymmärrä, miksi yleensä tänne joskus eksyin.

Niin. Se viimeinen lauseeni: Toivon, että tapaamme ja saamme nauttia toistemme seurasta, tehdä toisiamme vahvemmiksi, kyvykkäämmiksi kertoa tunteistamme, ja ennenkaikkea lopettaa monivuotiset (minun) itkut ja ikävät ja ruveta elämään eläen ja jokaisesta ammustamme iloiten.

Niin. Miksi kirjoitan tätä, tämä tuli pakonomaisena intuitiona ja halusin kertoa, että kaipaan ja rakastan häntä, hän valitsee, rakastanko häntä ihmisenä vai sydämeni valittuna.

Tämä on aikuisen naisen tekstiä sydämestä, rakastavasta sydämestä, ja laitan tämän lähetä -napin napsautuksella liikkeelle, en edes oikolue.

Hyvää yötä hänelle, näkemisiin.