Yksinäisyyttä pakoon(?)

Olen 15-vuotias miespuolinen opiskelija, lukioon menossa. Ala-asteella oli paljon kavereita, ja pikkuhiljaa sitä ajautui vain olemaan yksin koneella päivittäin pelejä pelatessa. Yläasteella tunsin kyllä kaikki mutta niitä kavereita ja ystäviä ei ollut kuin muutama ja heitäkin näin vain koulussa ja tietokoneen välityksellä. Nyt olen siis lukioon menossa ja tuttuja minulla on paljon, onhan niitä kavereitakin mutta en varmaan vain tajua sitä itse. Jokapäivä silti yksin kotona istun, alkaa tulee tässäkin jo aika pitkäksi. Päivittäin silti muutamalle ystävälle puhun koneen välityksellä mutta silti istun päivästä toiseen yksin kotona. Itseäni tästä vain saa syyttää mutta olen syrjäytynyt kaikista vanhoista kavereista. Ovat löytäneet parempaa seuraa ja ei ole minua juuri jokapäiväiset ryyppäjäiset läheisessä metsässä kiinnostanut. Yhden ystävän kanssa käydään melko useasti leffassa mutta siihen se sitten jääkin. Minunkin seura kelpaa hänelle kuin muita ei ole paikalla. Kaikki samanikäset tuntuu istuvan päivittäin kavereidensa kanssa juomassa ja kun itseäni tämä ei niin ole kiinnostanut, ei ole muitakaan kiinnostanut mua kutsua mukaan. Tietenkin voisin vain änkeä mukaan ja esittää kiinnostunutta, ehkä jotain sitten syntyisi.

Olen siis nyt lukioon menossa ja haluaisin kuulla teidän omia kokemuksianne saako siellä uusia ystäviä? En ole mikään maailman sosiaalisin kaveri mutta kyllä mä osaan ihmisille puhumaan mennä. Koulukiusattu mua on ehkä puolet yläasteajasta joten kaipa sekin jätti jälkensä. Lukiossahan varmaan moni on juuri samassa tilanteessa siinä mielessä että ei välttämättä kaverit tule samaan lukioon ja ollaan siellä sitten yksin. Luulisi siis että siellä tutustuisi muihin. Näitä vanhoja kavereita samaan lukioon kanssani tulee ehkä arviolta neljä viisi, mutta päätin jo nyt että yritän etsiä uusia tuttavuuksia sieltä ja jättäytyä heidän seurastaan pois.

Huomaa kyllä että alan pikkuhiljaa eristäytyä enkä todellakaan halua ajautua tilanteeseen jossa istun vuodesta toiseen yksin, silloin tällöin puheluita sukulaisten kanssa ja sitten töihin ja takaisin kotiin ja koko rumba alusta taas.

Ihan hyvännäköinen mielestäni olen ja ihan mukava. Ainoa vaan että ystäväni joiden kanssa olen yhteyksissä ovat mielestäni noloja tai lapsellisia. en vain pääse siitä yli vaikka haluaisin! Mitä minä tälle voisin tehdä?

Onko tämäkin pelkkää jokaisen pulliaisen haavekuvaa vai onko mahdottomuus vain muuttaa jonnekkin muualle kun koulut on käyty, hankkia mitä tahansa työtä jolla pärjää ja tutustua paikallisiin ihmisiin ja aloittaa ns "uusi elämä" toisessa maassa?

Harrastuksia minulla ei ole eikä mikään ole edes kiinnostanut enää. Olen vaipumassa epätoivoon! Toivottavasti jollain olisi neuvoja. Ja ei, tämä ei todellakaan ole mikään provo joten voitte suosiolla jättää kommentoimatta jos tekee vain mieli kettuilla.