Koin eräänlaisen "seikkailun" yhden ihmisen kanssa kevään ja alkukesän aikana, vaikka mitään ei todellisuudessa edes tapahtunut. Voin myöntää että jollain erikoisella tavalla hän koukutti minut näille sivuille ja monestikin aamun hiljaisuudessa näitä selailin... Yritin kai päästä sisään hänen sielunmaisemaansa, kun ne oikeat tapaamiset olivat niin lyhykäisiä.
Välillä kuvittelin että tällä kaikella tulisi olemaan jokin tarkoitus, että meistä tulisi läheisiä oikeassa elämässä. En edes ymmärrä mistä tuo ajatus kumpusi, kun niistä arkielämän kohtaamisistakin jäi yleensä vain paha mieli. Miksi hän tuntui niin tärkeältä ja puoleensavetävältä?
Loppuun asti halusin ylläpitää sitä kuvaa hänestä, minkä olin pääni sisään rakentanut. Monta asiaa ja tilaisuutta työnsin sivuun sen tunteen tieltä. Sellaisiakin asioita jotka olivat konkreettisia ja käsinkosketeltavia... Kai minä olin oikeasti rakastunut, en tiedä miksi muuten olisin niin toiminut.
Voin näin jälkeenpäin vain arvailla mitä hän oikeasti minusta etsi, mitä halusi? Vaikka aluksi pelkäsin tätä hetkeä kun viimein tajuan ettei mitään ollutkaan, että kaikki on ollut vaan jotain näytelmää... niin nyt huomaan että en ole niin järkyttynyt kuin luulin. Elämä on tainnut kovettaa minut ja ainoa asia mitä nyt tunnen on tyhjyys. Elämä on suuri ku****s.
http://www.youtube.com/watch?v=4S0gQVzXX8A
Välillä kuvittelin että tällä kaikella tulisi olemaan jokin tarkoitus, että meistä tulisi läheisiä oikeassa elämässä. En edes ymmärrä mistä tuo ajatus kumpusi, kun niistä arkielämän kohtaamisistakin jäi yleensä vain paha mieli. Miksi hän tuntui niin tärkeältä ja puoleensavetävältä?
Loppuun asti halusin ylläpitää sitä kuvaa hänestä, minkä olin pääni sisään rakentanut. Monta asiaa ja tilaisuutta työnsin sivuun sen tunteen tieltä. Sellaisiakin asioita jotka olivat konkreettisia ja käsinkosketeltavia... Kai minä olin oikeasti rakastunut, en tiedä miksi muuten olisin niin toiminut.
Voin näin jälkeenpäin vain arvailla mitä hän oikeasti minusta etsi, mitä halusi? Vaikka aluksi pelkäsin tätä hetkeä kun viimein tajuan ettei mitään ollutkaan, että kaikki on ollut vaan jotain näytelmää... niin nyt huomaan että en ole niin järkyttynyt kuin luulin. Elämä on tainnut kovettaa minut ja ainoa asia mitä nyt tunnen on tyhjyys. Elämä on suuri ku****s.
http://www.youtube.com/watch?v=4S0gQVzXX8A
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tältäkö se tuntuu, kun löytää oikean? Kun tietää, että jossain on joku, joka häiritsee jatkuvasti ajatuksiasi, on niissä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Ja kuitenkaan, mitään suurempaa ei ole tapahtunut.
Ajan kulumisen myötä sen ymmärtää, että sittenkin se joku taisi mennä ihon alle. Mitäpä siinä tilanteessa teet, kun reaalielämä ei ole siitä yksinkertaisimmasta päästä.
Ku****kselta elämä tuntuu silloin, kun tiedostaa, että joku on tahallisesti yrittänyt jotain moraalitonta ja satuttanut ohimennen sisintäsi. Sellaista en jäisi miettimään ja näistä pääsee järjellä yli. Mutta kun sydän on viety, siinä olet. Puolikkaana.
Jaa,a netti on vaarallinen paikka täällä kun ruokitaan niin paljon toisen turhia unelmia ja uskotellaan kaikenlaista..totuus on kuitenkin monasti aivan toista. Uskon, että netti-ihastuksissa kysymys on haavekuvasta, joka luodaan itselle oman pään sisään ja uskotellaan sen olevan totta vaikka totuus tiedettäisiinkin. Ihminen haluaa uskoa unelmiin, mutta haluaa sulkea silmänsä totuudelta.
Tämä kirjoitus osoittaa ihmiseltä aloittajalta on luottamus kadonnut itseensä ja rakkauden kohteelleen. Miksi täällä purkaa miksi ette voi henkilölle itselleen kertoa ajatuksianne ja tuntojanne. Joka tapauklsessa jokin on mennyt pieleen ei vastapuolen käytöksestä mitä ilmeisemmin.? Sana kusetusta osoittaa suurta pettymystä joka ei toteutunut jostain syystä. Olisiko aloittaja syytä miettiä ja kertoa oma minä kuva myös- sorry sulle olet aika ailahtelevainen kirjoituksesi perustella.
Vois olla just sanasta sanaan mun kirjoittamaa...
Aivan samanlaisia ajatuksia herännyt , ei vain jostain syystä uskalla katsoa totuutta silmiin. Ehkä ei ole sen aika viellä,pitää ensin löytää mihin tarttua kiinni ,ennenkuin voi päästää irti kokonaan
Jos netti vie ajatukset merten ulapoille niin heikosti on asiat itsensä kanssa. Oikea elämä jopa sen sielunkummpannin kanssa olisi järkevää perustaa jos on eväät siihen juttuun. Ei elämä ole kusetusta jos osaa järjestellä omat ajatukset oikeaan uomaan tai niiden on oltava kunnossa, elämän kemiat käykö ne yhteen vai haetaanko pelkää materiaallista hyötyä kummppanista esim:"raha"- pitäisi ajatella kummpanilla voi se raha asua sydämessä kultakimpaaleena joka sulaa koko elämänkaaren ajan vain sulle..ja se on rakkaus.
Just noin elämä on yhtä kusetusta kuin aloittaja tuntee ,tunnen samoin.,
Varsinkin ,kusettajilla pyhkii hyvin!!
Niin kuin joku päivä aiemmin kirjoitit tuo oli merkillinen kokemus.
"Big Picture" lähti muuttumaan totaalisesti vuoden aikana ja se ruljanssihan on edelleen käynnissä. Muutakin kummaa oli, mutta en rupea niitä täällä sen tarkemmin vatvomaan. IRL only...
Mutta k****us se ei ollut.
Ei kuullosta hyvältä, eikä aloittaja ole päässyt asian yli. Sen huomaa loppupäätelmästä. Elämä ei ole sitä.
Jos voi "näin jälkeenpäin vain arvailla" osoittaa, että et tiedä.
Tyhjältä voi tuntua.
Mitäs, jos ihan itseäsi ajatellen tartut härkää sarvista ja kysyt/sanot/selvität suoraan, mistä oli/on kysymys.
Jospa kuitenkin oli jotain...
Ja vielä lopuksi, että olisin voinut myäs kirjoittaa samoin paitsi ei sitä viimeistä kappaletta. Viimosen kappaleen olisin muotoillut seuraavasti:
Voin näin jälkeenpäin vain arvailla etsikö tai halusiko hän kuitenkaan mitään minuun liittyvää? Vaikka aluksi pelkäsin tätä hetkeä kun viimein tajuan ettei mitään kai ollutkaan, että kaikki on ollut vaan jotain suurta seikkailua tai tunnemyrskyä, niin nyt huomaan että jonkinlainen hyvä suhde on edelleen olemassa. Elämä ei ole kovettaanut minua ja mielenkiinnolla odotan, mitä tämä olemassa oleva suhde antaa jatkossa. Elämä on mielenkiintoista.
Aika oudosti sanottu että ensin pitää löytää tilalle joku uusi ennen kuin voi päästää irti. Olet ilmeisesti rakkausriippuvainen. Tuollaisessa ei kysymys ole rakastumisesta vaan riippuvuudesta ihmiseen, jokaiseen joka vain antaa huomitota sinulle.
Kenelles kirjoitit. Koska tää oli minun kirjoituksen jälkeen eikä viitannut aloittajaan niin pitää tarkentaa ettei ole mitään uutta. Se mun "tämä olemassa oleva suhde" on juuri se vanha, josta kirjoitin ja onhan se edelleen olemassa, ei se mihinkään ole hävinnyt eikä toivottavasti häviä, se on vaan mielenkiintoista miten se tulee jatkumaan.
juu pidä varalla vaan kunnes löytyy se oikea OIKEA. Onhan se vanha tyhjää parempi. Jatkuu samaan malliin kun kerran on tähänkin asti jatkunut, vakipano :D
:D
Joo vakipano kerran kuukaudessa :D
Toivottavasti saan panna edelleen :D
onkohan tää mulle?? ois taas pitäny lukee kaikki ennenku ite kirjottelee mitään.
..kaikki täällä on sulle, ei kenellekään muulle mistä mahtaa moinen johtua, ettei vaan oman pään sisällä asu pikku *piiiip*
http://www.youtube.com/watch?v=QsdzQI_6zx8&feature=related
Kaunis kappale musiikkia. Tämä ketju on elokuvaa tai sen käsikirjoitusta; onnistuuko elämä vai ei. ei mitään todellista.
Yök, imelää. Joku voi moista kuunnella?
Mene tuonne katkeruus/viha//kateuspalstalle ,sieltä löytyy sinulle sopivaa seuraa
n>m Kylläpä pillastuitte.
huokaus, ei onneks ollu mulle :) :) kiitti ap, vaikka otankin osaa.
Herätit nämä palstapellet ajattelemaan , koskitit heidän pinnallista sielua
Huomiota se pienikin huomio.
Noin käy jos ei nää tarpeeksi vaivaa tutustua irl. Oletko miettinyt sitäkin että saatat olla vaikeasti lähestyttävä
Minäkin luulin että yhden jutun vuoksi olisin osannut päästää irti,hetkeksi tilanne muuttui joksikin, sitten se tuli takaisin. Syy on kuitenkin semmoinen etten halunnut mitään sellaista tapahtuvan,tilanne vain oli liian erikoinen käsiteltäväksi järkevästi itselleen,tai toiselle osapuolelle. Helvetin ahdistava kokemus kaiken kaikkiaan. Silloinkin vain halusin jostain käsittämösti syistä sulkea hänet pois koko jutusta,en ole varma halusinko suojelinko itseäni enemmän vai häntä. Mutta en pystynyt edes ajattelemaan oikein mitään muuta kuin häntä siinä tilanteessa. Myöhemmin minulle varmistui miksi asia oli näin.
Ymmärrän täysin ettei tunteita hänellä ole minulle,ainakaan tälläisiä. En oikein ymmärrä omiakaan tuntemuksia,. Jokatapauksessa on tullut vatvottua asiaa liian kauan, Olen oppinut ymmärtämään että hän on tärkeä ihminen minulle tapahtui mitä tahansa.
Hienoina olisi päästä edes kertomaan omista tuntemuksista. Mua ei oikeestaan enään edes pelota kohdata,totuutta. Ei niitä kauniita ajatuksia kukaan voi multa viedä.
On mentävä joskus elämässä eteenpäin. Ja lopetetava turha haaveilu,tai tehdä se mahdolliseksi.
Ymmärrän myös hyvin ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan, jos olisi ollut niin olisin satuttanut häntä. Mikä ei kuitenkaan ollut tarkoitus. Taas tuli opittua kantapään kautta että maailma on liian pieni, ja että pää pelittää jotenkin,ainakin joskus. Myös senkin että taidan olla liian kiltti,mutta itselle taas ankara.
Haluaisin tutustua häneen, tilanne sitä tuskin tulee sallimaan. Jokatapauksessa mä olen tosi iloinen ettei häntä tule ajateltua-miten hienoa olisi päästä panemaan häntä, vaan lähinnä muilla tavoilla. Muista ihmisistä taas en ole oppinut ajattelemaan näin. Ehkä hän on kuitenkin enemmän ystävä sitten minulle.
Olen saanut pikkuhiljaa elämääni taas raiteillen. Joitkin asiat on vielä kohdattava. Ei mua edes kiinnosta rupea säätämään mitään hänen kanssaan, jos hän ei tuntisi mitään minua kohtaan. Nämä tunteet olen vain liian kauan yrittänyt sulkea pois itseltäni, ja tajunnut että aina tulen palaamaan niihin jos asialle ei tekisi mitään. Loppujen lopuksi jokaisen on ruvettava elämää omaa elämäänsä elämässään.
En ikinä ole ymmärtänyt miten tilanne on päässyt tälläiseksi. Mutta tilanne ei tule muuttumaan jollei asialle mitään tee.
Mä en ymmärrä miksi hän on muodostunut minulle niin tärkeäksi,ihana ihminen hän kuitenkin on aina ollut.
Jos haluaisit tutustua häneen, aiotko tehdä jotain asian eteen? Ja jos niin milloin?
Tulen kertomaan hänelle asioista jos se minusta on kiinni, miten olen nähnyt ne itse. Se on ainoa keino selvitä tilanteesta joka on jatkunut erikoisena hyvin pitkään,meikäläisen pään sisällä. Minkäänlaiset esitykset ei tule auttamaan minua asian viemiseksi eteenpäin muilla tavoilla, mutta jonkunlaisen henkisen rauhan asian kanssa on saatava. On typerää kuvitella että tälläisiä tunteita hänellä olisi minulle. Tilanne on vaan jatkunut liian kauan että haaveilu asiasta on saatava loppumaan tai alkamaan.
Tosi varovasti tässä olisi mentävä eteenpäin jos niikseen tulisi, mutta kai mulle riittää pelkkä ystävyyski. En haluaisi että hän ahdistuisi tilanteesta mitenkään, ja olen melko varma etei näin tule käymään.
Täytyy kerätä itseäni vielä,että saan yritettyä yhteyttä.
Kesäloma-aikaan kannattaa muistaa että yhteydenotto välillä voi pätkiä...