mustis

siltä, että olisi ihan miedoimmastakaan päästä!
"yleisen kaavan" mukaan mustasukkaisuus vaan pahenee ajan myötä, joten olehan varuillasi. älä ainakaan suostu sääntöihin, joita hän yrittää sinulle asettaa. kun hän huomaa, että pystyy kontrolloimaan sinua, tulee säädöksiä yhä enemmän. pidä' kiinni omista oikeuksistasi tavata ketä ystäviä haluat. pelkkä huomion tarve ei mielestäni riitä syyksi...
jos alistetuksi suostuu, niin silloin kyllä alistetaan. (kokemusta on) mutta jos ymmärrät heti näyttää, että sinulla ja vain sinulla on oikeus hallita elämääsi, voit välttää pahimman

Ei kuullosta lievältä, vaan pahalta omistamisenhalulta. Ei se ole huomion tarvetta, jos saat käydä lenkillä yksin, mutta et ystävän kanssa, se on kai epävarman ihmisen pelkoa. Älä missään tapauksessa ala elää näitten ehtojen mukaan, kohta et voi käydä edes roskista viemässä.
Voisit myös lopettaa silottelun, johtuu siitä ja tästä ja nähdä asiat totuudenmukaisesti. Rakasta, mutta säilytä omat oikeutesi sukulaisiin ja ystäviin.

Nyt heti muutat asennetta, ellet halua henkiseen vankilaan loppuelämäksesi. Älä suostu tuollaiseen ja ajattele, toimiiko miehesi johdonmukaisesti, eli vaaditko sinäkin HÄNTÄ luopumaan elämästään ja linnoittautumaan kotiin kuin jokin muslimivaimo? Ja toimiiko hän siten myös? Tuskinpa. Sellainen ihminen joka rakastaa toista, ei vaadi toista luopumaan tärkeistä asioista, vaan pikemminkin kannustaa toista ja iloitsee toisen puolesta. Miehesi on pahasti sairas ja terapian tarpeessa.

Itse olen kundi ja en voi muuta sanoa kuin ett tollaset pilaa meidän kaikkien äijien maineen (tosin taitaa olla vielä "tavallistakin" mustasukkaisuutta oudompaa). Jos on noin heikko itsetunto niin taitaa olla aika laittaa ukko kierrätykseen. Saat itselles tosta "aika" helvetin.

Mietis tätä: Sitten kun asiat on mennyt ihan perseelleen ja suhde kariutuu kokonaan oot aivan yksin. Siinä onkin sitten kiva alkaa koota omaa elämää uudestaan, kun ei oo enää ystäviä, tuttuja yms.

Tsemmiä ja ukolle vähän kuria tai kierrätykseen laittoa.

Ei tosiaankaan mitään lievää. Kukaan ei voi kieltää ketään tapaamasta ketään. Jos asiasta häiriintyy pitäisi olla kykenevä järkevään keskusteluun, mikä häiritsee, miksi vaihtoehtoja mitä tehdään.

Sulla on jo aika painava syy tava lapsen mummuoa. Jos ei mies ole kyllin kypsä sitä kohtaamaan niin menköönpä vaikka lenkille siksi aikaa. Voisi olla terveellinen vaihtoehto muutenkin.

Harrastuksia tai ystävien/kavereiden tapaamista ei myöskään voi perustella. Jos ei saa olla omaa elämää niin miten voisi parisuhteellekaan antaa mitään. Sitä vana vähitellen elämänpiiri kuihtuu ja voimat loppuu ihmisenä.

Parisuhde on senverrna mutkikas ja hankala juttu että vaikeuksia tulee väistämättä vastaan. Silti sen pitäis olla pääasiallisesti voimanlähde kummallekin. Mustasukkaisuus ja epäluulo, toisen elämään ripustautminen ja rajoittaminen syö kummaltakin elämänvoimaa. Sellainen ei voi pitemmän päälle toimia ja yleensä pahan olon syvetessä säännötkin menee hullummaksi.

Koita keskustella asiasta, jos ei toimi niin alapa pohtia omaan elämään siirtymistä.