Moi
Olen harrastanut metsästystä aktiivisesti jo muutaman vuoden ja nyt olisi aika pitkän harkinnan jälkeen hankkia oma koira. (seisoja)
Vanhemmillani löytyy ajokoiraa ja beaglea, noutajiakin on ystävilläni, joten nämä rodut ovat tuttuja minulle.
Olen jotenkin netin kirjoituksista, kennelisivuilta ja yhdistysten sivuilta saanut käsitteen, että hyvästä seisojasta saisi vaalittua monitoimi koiran metsälle, kuitenkaan sekoittamatta sen käyttötarkoitusta.
Tietenkin kanalinnut olisi mieleisin metsästysmuoto, mutta miten nouto ja seisonta jänikselle onnistuu seisojilta, jos vastaavia talvia tulee niin on ajokoiratikin pulassa täällä rusakko seudulla.
Haluiaisinkin mielipidettä teiltä, millainen koira sopisi parhaiten? ja miksi?
En siis halua väittelyä mikä on paras, vaan ns. plussat ja miinukset koiranomistajilta, mitkä tosiaan tuntevat rodut.
Liikun itse myös metsästyskauden ulkopuolella aktiivisesti ulkona, joten mikään ns. sylikoira ei tarvitse olla.
-Viked
Olen harrastanut metsästystä aktiivisesti jo muutaman vuoden ja nyt olisi aika pitkän harkinnan jälkeen hankkia oma koira. (seisoja)
Vanhemmillani löytyy ajokoiraa ja beaglea, noutajiakin on ystävilläni, joten nämä rodut ovat tuttuja minulle.
Olen jotenkin netin kirjoituksista, kennelisivuilta ja yhdistysten sivuilta saanut käsitteen, että hyvästä seisojasta saisi vaalittua monitoimi koiran metsälle, kuitenkaan sekoittamatta sen käyttötarkoitusta.
Tietenkin kanalinnut olisi mieleisin metsästysmuoto, mutta miten nouto ja seisonta jänikselle onnistuu seisojilta, jos vastaavia talvia tulee niin on ajokoiratikin pulassa täällä rusakko seudulla.
Haluiaisinkin mielipidettä teiltä, millainen koira sopisi parhaiten? ja miksi?
En siis halua väittelyä mikä on paras, vaan ns. plussat ja miinukset koiranomistajilta, mitkä tosiaan tuntevat rodut.
Liikun itse myös metsästyskauden ulkopuolella aktiivisesti ulkona, joten mikään ns. sylikoira ei tarvitse olla.
-Viked
Vastaukset 12
Vanhimmat
Koiranomistajat suosittelevat tietysti aina omaa rotuaan...
Jos haluat mahdollisimman monipuolisen, pääsääntöisesti se löytyy helpommin mannermaisten kuin englantilaisten kanakoirien puolelta.
Eli katso ensin rotuesittelyt Saksanseisojakerhon sivuilta:
http://www.saksanseisojakerho.fi
Useat näistä roduista sopivat monipuoliseen käyttöön, joten sinun sijassasi ottaisin yksinkertaisesti rodusta, joista saatavuutta ja valinnanvaraa löytyy enemmän - siis muita rotuja mitenkään väheksymättä. Ja valinnanvaraahan on eniten lyhytkarvaisen saksanseisojan ja karkeakarvaisen saksanseisojan pentueissa. Molemmat rodut ovat lähes 100% metsästyskäytössä, joskin joitakin harvoja ns. näyttelykoirien kasvattajiakin löytyy. Rotujärjestön jalostusneuvojat ja pentuvälittäjät osaavat puolueettomimmin neuvoa eteenpäin sopivan kasvattajan ja pentueen löytämisessä.
Valinta karkeakarvaisen ja lyhytkarvaisen välillä on enemmän makuasia. Niiden välillä kyse on loppujen lopuksi enemmän yksilöistä kuin rodusta, vaikka karkeakarvaisia yleisesti pidetäänkin hieman... hmmm... no, karkeampina ;-)
Niinpä, oman koiran rotu on aina se ykkönen ;-) ... mutta elvistely on aikas normaalia ihmisille.
Minulla on omat, vahvat käsitykseni saksanseisojaroduista, aivan henkilökohtaisistakin kokemuksista, kuten koirista joihin olen aikojeni saatossa tutustunut.
Karkeakarvaisella saksanseisojalla ovat perinnölliset sairaudet yleistyneet kuulemieni mukaan huimasti. Epilepsiat ja keisarinleikkaukset ovat kuulemma karkeakarvaisilla saksanseisojilla jo normaaleita terveysvaivoja. Lonkat ovat lyhytkarvaisilla keskimääräisesti paremmassa kunnossa nykypäivään saakka säilyneitä kuin karkeakarvaisilla.
Harjaskarvaisia saksanseisojia ei löydy Suomesta ainuttakaan yksilöä, enkä tiedä onko sellaista järkevää lähteä mistään Saksasta asti tilailemaan, vaikka FCI:n hyväksymä rotu onkin. Pitkäkarvaisen olen kuullut säilyneen vielä lyhyt- ja karkeakarvaistakin alkuperäisempänä, eli monipuolisena metsästysrotuna, samalla kun lyhyt- ja karkeakarvainen saksanseisoja kasvattavat suosiotaan myös harrastuskoirina. Lisäksi pitkäkarvainen on kuulemieni mukaan kaikista saksanseisojaroduista sään- ja vedenkestävimpänä.
Mutta saksanseisojat saattavat saksalaisille koiraroduille tyypillisesti olla aika kovia luonteiltaan, eivätkä välttämättä ole kauhean sosiaalisia toisia koiria kohtaan, vaikkakin tätä piirrettä ollaan ilmeisesti saatu parannettua jalostuksella jonkin verran.
Mutta tosiaan, olen samaa mieltä siitä, että luonne riippuu suuresti yksilöstä, mutta tietysti myös kasvatuksesta/jalostuksesta, eli vanhemmista, kuten minkä luonteisia/viettisiä koiria suvussa esiintyy.
Tässä ovat saksanseisojakerhon määrittelemät rodut: http://www.saksanseisojakerho.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=43&Itemid=18
Kasvattajilta ja rotujärjestöiltä kannattaa myös kysellä mahdollisimman henkilökohtaisia kokemuksia eri roduista.
Toivottavasti nyt viked löytää tarkoitukseensa sopivan koiran, aivan yksilöä myöten :-)
Hei taas
Saksanseisoa voisi olla hyvä vaihtoehto tosiaan, jääräpäisiksi on kyllä ystävätkin sanoneet myös.
Jotenkin olen nyt tykästynyt unkarinvizslaan, kertokaa hieman mielipiteitänne?
Hankkimisen helppous, noin hinnat, sairaudet, yhteistyöhalukkuus, ns. sitkeys metsästäessä yms?
-Viked
Vizsla on ainakin luonteeltaan ihana
Eli tunnet YHDEN lyhytkarvaisen vizslan ja suosittelet karkeakarvaista - asiantuntemuksella siis... ;-D
Vizslat on ihan OK, mutta kiinnitä huomiota emän ja uroksen luonteeseen. Niissä on jonkin verran arkoja / huonoa luonnetta joukossa. (Siis enemmän kuin esim. saksanseisojissa)
Komppaan Joopa joota. Vizloissahan on jonkin verran vartijan vikaa ja varsinkin urokset voivat olla hieman haasteellisempia tapauksia kuin seisojat keskimäärin. Itselläni on omakohtaista kokemusta saksanseisojista ja bretoneista. Edellisiä pidän varmempina riistakoirina, mutta jälkimmäiset ovat ehkä muussa elämässä näppärämpiä.
Kun elämä on sellaista kokeilemista vähän joka suhteessa on seuraava koira tarkoitus ottaa englantilaisista kanakoirista. Omien havaintojeni mukaan pelittävät siinä missä mannermaisetkin. Voi olla, etteivät ole riistakoirina yhtä varmoja tapauksia kuin esim. saksanseisojat, mutta kyllä siltäkin osastolta löytyy hienoja koiria kun ei sotkeennu niihin näyttelylinjaisiin (tosin voihan niistäkin löytää hyvällä säkällä helmiä). Pointteri tai englanninsetteri olisi tarkoitus löytää. Tarjonta on vain niin pientä, että sopivan yksilön löytymiseen voi mennä aikaa 1-2 vuotta. Koirallisena tilanne on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että tulenpalavaa kiirettä ei ole.
Tarjonta on pientä, kun "sopivia" ottajia on niin vähän....
Spinone on paitsi erittäin monipuolinen metsästysrotu, myös perusluonteeltaan ensimmäiseksi koiraksi sopiva, samoin kuin bracco italianokin.
Suosittelisin braccoa ta spinonea :-)
Laikat on hyviä lintukoiria.
"Laikat on hyviä lintukoiria."
Näin on. Sopivat hyvin ensimmäiseksi seisojaksi.
Suosittelen bretonia. Loistava seisova ja samalla noutaja. Ainoana huonona puolena on aktiivisuus nuoressa iässä, jolloin saattaa tehdä "omaa lenkkiä" mettällä. Keskii kokoinen, mutta sitäkin energisempi ja oppii kaiken nopeasti.
Kouluttamalla saa melkein kanakoirasta kuin kanakoirasta myös loistavan noutavan koiran (onhan nouto yksi isosti vaikuttava tekijä myös kaer-kokeissa!), jonka lisäksi jos jänismetsällekin mielii, ovat ainakin saksanseisojat myös ajavia koiria ja kohtuullisella vaivalla opetettavissa myös osoittamaan jäniksen lymypaikka. Toki lumitilanne vaikeuttaa koiran kuin koiran työskentelyä, mutta kyllä seisoja paksussakin lumessa kahlaa tiensä haluamaansa paikkaan.
Näin karkeakarvaisten saksalaisten kanssa kasvaneena olen tietysti menettänyt sydämeni kyseiselle rodulle ja ehdottomasti sitä mieltä, että monipuolisestikin harrastavalle ne ovat oiva vaihtoehto - oli kyse sitten metsästystapojen monipuolisuudesta tai siitä, että metsästyksen lisäksi tahtoo harrastaa myös muita lajeja. Kotikoirina ovat pentuhössötyksestä päästessään rauhallisia, hermot ovat hyvät ja kestävät lastenkin leikeissä korvaansa lopsauttamatta. Toki nämä(kin) vaativat määrätietoisen koulutuksen ja varsinkin ensimmäisen koiran kanssa kannattaa ehdottomasti ottaa osaa paikallisen kanakoirayhdistyksen koulutuksiin, niin saa koirastaan paljon enemmän irti kuin mitä itse tekemällä voisi kuvitella.
Toki terveystilanne rodussa kuin rodussa oikeastaan menee huonompaan suuntaan, mutta asiantunteva kasvattaja ei käytä sairasta eläintä jalostustyössään - kasvattajan rooli onkin tärkeä ja kannattaa perehtyä hieman sekä koirien linjoihin että kasvattajien työn tulosten terveyteen. Pääsääntöisesti kuitenkin seisoja kuin seisoja on yhä varsin terve rotu.