Kirjoittanut: VIHTORI, 17.3.2004 klo 22.57
Muistan lapsuudesta soitetun "Viipurin Vihtori"
ikivihreän kappaleen. Odotan, että paapat paiskaavat takkinsa naulaan ja pelit soimaan.
Lattia on liukas ja pelimannit valmiina soittamaan.
Kellohame laittoi tuolla Mummon Mökin kuntoon.
Mummot toivotetaan myös tänne tervetulleiksi hyppelemään ja pakisemaan paappojen kanssa.
Siis jalalla koreasti: Sekahaku!
- - -
Siirtoon ei tarvinnut pyytää apua Paavo Väyryseltä. Vihtori ei muistanut kysyä, josko hän olisi lainanut edes vaalikiireittensä päätyttyä "jalasmökkiään" käyttöömme.
Muistan lapsuudesta soitetun "Viipurin Vihtori"
ikivihreän kappaleen. Odotan, että paapat paiskaavat takkinsa naulaan ja pelit soimaan.
Lattia on liukas ja pelimannit valmiina soittamaan.
Kellohame laittoi tuolla Mummon Mökin kuntoon.
Mummot toivotetaan myös tänne tervetulleiksi hyppelemään ja pakisemaan paappojen kanssa.
Siis jalalla koreasti: Sekahaku!
- - -
Siirtoon ei tarvinnut pyytää apua Paavo Väyryseltä. Vihtori ei muistanut kysyä, josko hän olisi lainanut edes vaalikiireittensä päätyttyä "jalasmökkiään" käyttöömme.
Vastaukset 45
Vanhimmat
on pistänyt haisevan karsinansa pystyyn. Kerää nyt sinne vaan paappojasi.
Vihtori on vähän kuin erään tunnetun valtiomiehen ja pakinoitsijan "Iisakki Vähäpuheinen". Muistan itse nuoruudestani, että paapan ja mummon tupaan keräännyttiin hissukseen.
Paappa sytytti tulen takkaan ja siihen sitten kokoonnuttiin. Pitkän aikaa vain katseltiin syttyvää tulta. Joku rykäisi. Meni usein pitkä aika aivan vaiti ollen.
Vaitiolo oli aivan jumalallista kuten ihmisten kesken nuotiotulillakin on ollut. Se on eräänlaista hartauden harjoitusta. Mummo ja naisväki oli usein toisella puolen tupaa askareissaan. Siellä saattoi ensin alkaa puheensopina...
Minua kiinnostaa erityisesti, mikä mummoja "hotsittaa". Näyttää varsinkin näitä palstakeskusteluja ja erikoisesti chattailua seuratessa, että melkoisen tyhjiä tynnöreitä kolistellen pyöritellään. Kun tällaisia keskustelupalstoja on viserretty käyttöömme niin toivoisi teillä olevan muutkin kuin yhden nikin parjaaminen, joka osoittaa suurta sivistymättömyyttä.
Ihmettelen "Ei hotsita" nikin apaattinen asenne.
Olisi mielenkiintoista tietää mikä sinua "hotsittaa."
tanssaat, kun ei ole ristinsielua. Pokkaan nyt sitten vaikka itteleni, jos vaikka sais luvan;)))))
kadonnut monelta, kun ei ne tajua, että paikkoja sohlataan, siis järjestellään uuteen uskoon. Tännekin pääsee vain reittiä: etusivu, chat- sivu alas, josta löytyy keskustelupalstat ikäryhmittäin. Kukahan on seuraava, joka löytää tiensä tänne? Sitten on jo syytä panna jalalla koreasti, kauankohan saa odottaa...
Täällähän sitä taas ollaan,ei niin kovin vaikea tie ollut löytää.
Nyt olen kotiutunut matkoiltani,mitkä ei kylläkään olleet mitään huvimatkoja.
Miksikähän täällä on näin siirrelty näitä
keskustelu muitakin palstoja?
Toivottavasti osaavat kaikki perille tänne,
voihan sitä eksyä matkalla,mutta uudelleen
vain etsimään.
Oikein hyvää jatkoa kaikille.
Viime aikojen meininki ei ole ollut missään niin vilkasta kuin aikanaan näin maanantai-iltaisin Härmän "kuntsarilla" kun siellä alkoi "mantamyrsky" klo 19.30 niin piti olla ajoissa paikalla, jotta pääsi sisään. Kun orkesteri soitti ensi tahtejaan niin mummot edellä ja usein nuoremmat perässä paappoja hakemaan kuten naistentansseissa on tapana.
Saisipa täällä sellaisen menon päälle.
Muistan monet tanssit, joissa Paappa ei ennättänyt edes juomalasistaa siemaustakaan ottaa kun ei pöytään ennättänyt istahtamaan koko iltana.
Tanssin päättyessä saattoi jo pari mummoa olla vetämässä hihasta lattialle takaisin.
"Tuukko sä mun kaa kuurankukille" tuli parhaillaan niin monesta suusta, että vähemmästäkin siinä sekosi....
Lapin koskissa lohta pyytävät sanovat:
- Suurta kalaa kannattaa pyytää vaikkei saiskaan !
Soittakapas pojat vaikka lauksi Helismaan; Rakovalkealla !
Anu,
- Saanko luvan tanssiin kanssasi?
http://www.helsinki.fi/~jnuotio/mids/rakovalk.html
Laitan tähän sanat esiin niin voitte yhtyä vaikka laulamaan kun paapat on vielä tulossa jossain.
http://www.lyricsfind.com/r/rautavaara-tapio/non-album-tracks/rakovalkealla.php
Missähän se Vihtori Klaaransa kanssa mahtaa kuuhaalla. Kylähän käskee ja vierahia jo tulossa...
Anu,
kertoisitko tarinan Lapista meille lantalaisille ?
Päivätansseissako olette kaikki Tulipunaruusujen pyörteissä. Voisi täälläkin pyörähdellä.
http://www.esakallio.net/paivatanssit.htm
Kertokaa toki meillekin millaista hurmaa päivätansseissa koette. Tuleeko päiväkahvitarjouksia?
Olen aika huono tarinan kertoja,mutta varmaankin on jo kuultu,miten syntyi Kilpisjärvi.
Saanan ja haltin kyyneleistä,jonka myös Jukka Fransi kertoi paikkansa pitävän.
Pikkun-Niilan tarinoita ja nätti-Jussin tarinoita
on vaikka millä mitalla,samoin myös kolmen j;n
Kajjjaanin Fransin.
Mutta jos kerron tosiasian,niin kauniimpaa näkyä
saa hakea kuin mitä katselin meijä ikkunasta
keväisinä kuutamo-öinä,kun ketunpoikaset hangella leikki.
Ja paljon olisi Enontekiöltä tarinoita kerrottavana,samaten kuin Inarista,siellä oltiin
rippikoululeirilläkin.
Revontulista monta juttua,mitä vanhemmat siihen aikaan haastoivat.
Mutta nyt en oikein jaksa,mieli on liiaksi maassa vielä,mutta tulee aika kun kerron miten tämä nuorin poika lähti minua viemään lappiin
kun suruni oli suurimmillaan.
Kiitos kertomuksestasi !
Uskon, että tuvassa saatetaan kertoa paljonkin juuri Lapin tarinoita. Ajattelin ottaa tässä esiin tuon perusasian eli Lappi on saamelaisten maa ja siellä liikkuessamme toivon tähän suhtauduttavan pietetillä. Saamelainen tarkoittaa mielestäni lähinnä ylämaan ihmistä ja lantalainen taas alamaan eli alangon, laakson tai lakeuden ihmistä.
Lappiin vierailukutsuja on tullut aivan näinä päivinä useita - Lappi, sen luonto ja Lapin
ihmiset kiehtovat kovin.
Tässä linkki, josta voi tutustua Saamelaisiin, Lappiin ja sen historiaan:
http://www.ulapland.fi/home/sakk/saamkar.html
Tilaisuus hakee tanssiin vain sen,
joka on jo valmiina tanssilattialla.
Joka vuosi lohta Lapista pyytäneittein kummppanina olevana sanon ,että kannattaa pyytää vaikka ei saiskaan. Näihin Lapin lohi pyyntimatkoihin liityy monia rinnakkaistapahtumia ja elämyksiä,että me vaimot emme suinkaan rannalla ruikuta. Torniojoen lohen pyytäminen on vielä eritoista johon joka kesä pitää päästä.
Nuorena kotipuolessa oli joitakin puroja, joista sai tammukoita. Lohta ei ollut nähnyt kuin kuvissa. Taitaa olla tismalleen neljä vuosikymmentä kun nuorena tein ensimmäisen Lapin reissun omalla autolla. Pysähdyin ensin Kajaanissa, jossa kävimme ravunpyynnissä ja sitten nautimme rapuillallisen. Saariselällä' saakka kävimme ja jossain lohestusretkellämme eksyimme kartattomina ja kas tuttua alkoi olla kun saavuimme Aavasaksalle, jossa yöttömässä yössä yövyimme. Se oli todella mukavaa kun saimme nuotiotulella paistaa itse saalistettua lohta...
Muinoin aviosiippani oli työmatkalla Misissä. Soitteli illalla miten kotona voidaan, kertoi olevansa "tammukoita" pyydystämässä kavereitten kanssa. Musiikki soi taustalla kaihoisana, kysyin
pitävätkö tammukat musiikista, jolloin vastaus tuli kiireisesti, voikaa hyvin, tuli hälytys.
Niin että tällaisia työ-,ja pyydystysmatkoja. Toi sentään lakkoja ampärillisen kotiin, kait niinkui lepytyslahjaksi. Niin mitä ne "tammukat" ovat kaloja vai käveleviä?
Pääasiallisesti poikasena ja nuorena kalastin tammukkaa kotipuolen luomista (puroista)
ja tammukka = purolohi. Kertomani oli ainoa nuoruuden Lappiin suuntautunut kalastusmatka, jolla silloinen tyttöystäväni oli myös mukana.
Eipä meillä ollut silloin edes autossa radiota kuunnellaksemme musiikkia.
Kertomasi kaltaiset sattumukset ovat kovin tuttuja. Taisi naapuripalstalla olla pitkä ketju Levin lomista..
Voisittehan kertoa omista kokemuksistanne tällaisilla reissuilla.
Muistan äskettäin junassa parin miehen kertovan, että tuhansia kilometrejä auton mittariin oli reissulla tullut eik'ä ole oikein "tammukan makuun päässyt". Tuollakin matkalla auto oli junassa, joten ....
Muistelivat sitäkin reissua mukavana, vaikka oli jääneet "pallit pataan" kuten kotipuoessa sanotaan kun ei kalan kalaa ole onkireissull saanut.
Tammukkaa saa muuten myös ihan täällä Helsingin ympäristössäkin ettei sen takia tarvitse varta vasten lähteä kairaa kiertämään ja bensaa polttamaan. Elämyksenä Lapin kairoilla liikkuminen on jo kokemus vaikkei kalaa saisikaan.
"Ei pidä lähteä merta edemmäs kalaan."
http://koti.welho.com/hkettune/kehittamisohjelma.html
Asuin silloin Hetassa,kun Palojoensuussa
alettiin kaivamaan sodan-aikaisia hautoja.
Kaatuneet kun haluttiin viedä kotimaahan,
elettiin silloin 60 lukua.
Kaiketi kaikki tietää mitä maata tarkoitan
en mielelläni nimeä tällä palstalla.
Mutta hajupoika kun muutenkin on kiinnostunut
lapin asioista niin ainakin tietää.
Eräänä syksyisenä päivänä lähdin lasten kanssa
mustikoita keräämään ja vaelsin pitkin
vaaroja.
Meillä oli kahvitarvikkeet mukana,laitoin kahvi-
tulen juoksuhautaan.
Sit kun menin lasten kanssa iltasella kotiin
mummo kysyi missä sinulla oli kahvituli.
Kerroin että juoksuhaudan pohjalla,silloin mummo säikähti,ja sanoi et koskaan ennää tehe niin.
Mie ihmetteleen että miksi en ei sieltä
pääse tuli leviämään.
Mummo sanoi että siellä on vielä räjähteitä
joita vieläkin löytyy.
Kyllähän mie pelästyi sitä sitten.enkä enää tehnyt tulta juoksuhautaan enkä korsuunkaan.
Siellä on vain niin ihanat kangasmaat,on hyvä
kulkea ja nauttia vaaroilla luonnosta.
Olen aina ollut luonto ihminen,ja sitä olen vieläkin.
Yhessä vaarassa oli sellainen kuin Juhannuskieva
sieltä on vielä valokuviakin kun oli tyttöni
kanssa siellä.
Ennen piti myös olla sellainen passi kun Norjassa käytiin ostoksilla.
Siihen siellä merkittiin mitä on ostanut,
ja yleensähän ne ostokset käsittivät Norjalaista
markariinia ja kessutupakkaa ja lohta.
Tässä nyt vähän sitä silloista lapin elämää,
nythän se on muuttunut,mutta kyllä niitä aikoja
ain joskus muistelee.
Hauskahan siellä on kalaa pyytää,virveliä kun heittelee,tulee harria oikein olan takaa.
Vaikka kyllä sitä kairoilla kiertää ihan
huvikseen mitään tekemättäkin.
Koski paikat ovat hyvät pyyntipaikat jos
virvelöimaan menee.
Hillassa on hauska olla,saa mehukkaita
hilloja aina kotiin tuomisiksikin.
En nyt enempää kirjoittele lapin elämästä
tällä erää lulee vain se lapinikävä sinne.
Mutta taas lähen kun tulee vähän syksympi aika,
silloin marja ja ruska-aikaan siellä on tosi
kaunista.
Sinne lappiin nuorempi poika vei minut joka kerta kun suru murti sydäntä.
Sai vähän aina muuta ajateltavaa,kun oli siellä
tutuissa paikoissa.
Tunturi rauhoittaa,siellä tuntee ihminen pienuutensa.
Rakotulia pohjoisessa viritellään usein laavujen eteen, jossa on mukava lämmitellä, kuvatella kostuneita ja hikisiä vaatteita.
Ruoan valmistus ja kahvin keittäminen on mukavaa.
Mikäpä on istuessa ja katsellessa räiskätelevää nuotiota. Tarinoida ja vaikkapa lauleskellakin.
Laitan kuvalinkin, jotta tiedämme miten kaunista tunnelmaa ja lämpöä rakovalkea voi sen ääressä oleville luoda.
http://www.storymakers.fi/pdf/rakotuli.pdf
Kune sinä haluat,
että minä pitäisin sinusta
niin se voisi alkka siten,
että sinä pitäisit minusta
niin minä alkaisin pitää sinusta.
Kun sinä haluat,
että minä pitäisin sinusta
niin se voisi alkka siten,
että sinä pitäisit minusta
niin minä alkaisin pitää sinusta.
Näinhän se ihmisten kesken sopisi olla, että kun pitää toisesta niin toinenkin alkaa pitaa minusta.
Tansseissakin on usein sen miellyttävyyttää suuresti lisäämässä se, että on kiinnostunut tanssikaveristaan.
Muistan erään vanhemman paapan sanoneen lähellä tanssiessaan, että:
- Katso ruokaas päin !
En heti oivaltanut asiaa, mutta vähitellen huomasin, että tanssiessa kuten täällä keskusteluissakin on hyvä kun on kiinnostunut siitä asiasta ja mahdollisesti asian esittäjästä ja hänen ajatuksistaan positiivisesti.
Jos mummot tansseissa käyttäytyisivät kuten täällä niin tuskinpa edes lähtisin heitä hakemaan tanssimaan.
Puhumattomina tanssisimme kumpikin omaan tahtiin.
Mummo motkottaisi mennen tullen happamalla naamalla, puhuisi miesvainajastaa ja hänen erinomaisuudestaa tanssittajana sitten kehuisi toisia miehiä ja miten he osaavat sentään tanssia... gentlemanneja ovat !
Mietin, että mikähän on kun he eivät sitten tanssi juuri milloinkaan - nurkkakukkasena ollut tämänkin illan ja kuvittelin, että voisin edes hieman piristää hänen iltaansa -
Huomasin tv-uutisissa kerrottavan juuri mainitsemastasi vanhojen ammusten vaarallisuudesta. Tunnen erään nuoren upseerin, joka on näitten ammusten purkamisen asiantuntija - itse en suurin surmin menisi moiseen.
Sodan jälkeen niitä ammuksia oli ullakoilla tykinammuksista lähtien. Joitakin poikasen räjäyttelimme aavistamaat millaiseen vaaraan antauduimme. Sotaleikit "tussareineen" , hernepyssyineen ja ritsoineen olivat pojille mieluista puuhaa. "Put-sotaa" leikittiin usein kartanoilla ja metsiköissä.
Lapin kansankuvauksia hyllyssäni on aina M.A. Castrénin pari vuosisataa vanhoihin. Lapissa vanhojen ukkojen kanssa tarinointi on kuitenkin mieluisinta, mutta niin harvoin koettua.
Eräs ystäväni lähti Sevettijärvelle. Joskus hän käy luennoimassa saamen kielistä ja kulttuurista Helsingissä ja muuallakin. Yhteydenpito vain on jäänyt vähäiseksi. Jotkut ulkolaisetkin jäävät Lapin lumoihin. Eräs unkarilainen on toiminut pitkään Kittilän maatalouskoulun (?) rehtorina.
Eräs mielenkiintoisia asioita on Lapin ihmisten suhtautuminen luontoon. Se on osa Lapin ihmistä.
Tuula Magga-Hetta kertoo minusta mielenkiintoisesti siitä, että Lapin asukas ei koskaan eksy selkosilla. Hän on kotonaan niin tunturin laella kuin kuruissakin.
Hetan musiikkijuhlille mieleni palaa.
Juutalaisilla on kaipuu Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, hindut kylpevät pyhässä virrassa, muslimit vaeltavat Mekkaan....
Lapissa vaelluksesta kertoo porotokkien liikkuminen vuodenaikojen mukaan, sopulilaumat ovat kovin tuttuja vertauskuvana meidän tavallisten ihmisten vaeltelusta - olikohan aikoinaan presidentti Mauno Koivisto, joka sen toi yleisempään tietoisuuteen.
http://www.ulapland.fi/home/vies/ajankohtaista/kide/2001/5/alumni.htm
Lueskelen tuossa noita vanhoja kirjoja.
Kun Lappiin jälleen keskustelumme kääntyi niin siellä on ollut monenlaisia tietäjiä, samaaneja
ja verenseisauttajiakin.
Paulaharju kertoo erään Näytämöjokivarren kylän
talossa Markreeta- muorin seisauttaneen veren:
"Et sie silloin suuri ollut,
kun sie maitoa makasit
nuoren neitosen nisissä."
Saisipa muorin voimat niin valkean vihanpidon palstaltakin poistaisin:
"Musta mies merestä nousi,
jäinen hattu hartioilla,
jäinen kauha kainalossa,
jotta tulta turmelisi,
valkiasta varjelisi."
Leikkiäkin tulien ääressä harrastettiin kautta maan. Tavat ovat hiukan erilaisia, mutta yhteisiä piirteitäkin löytyy.
Lipeäkala on kuulunut kotipuolessa joulupöytään.
Selkäruotonikamilla leikittiin ja eräs suosituimpia oli arvuuttelu:
- Pari vai vaaru.
Tässä kysyjä laittoi kämmenpohjiinsa, joko yhden tai kaksi nikamaa ja toisen piti vuorollaan arvata. Vaaru on yksi ja pari on kaksi nikamaa.
Arvatessa sai ja väärin arvatessa joutui antamaan nikaman.
Mustanpekan korteilla pelattiin huiskutusta, jolloin oli arvattava kuiskuttajan kädessä olevien korttien määrä. Oikein arvannut sai kortit ja väärin vastatessaan oli annettava niin montta korttia kuin oli osunut vääriin.
"On maamme köyhä ja siksi jää, jos kultaa kaivannet..." sanotaan laulussa.
Lapin kult on arvossaan. 20 euroa grammasta ja sitä löytyy vuosittain kolmisenkymmentä kiloa.
Lapiopelissä tästä kuutisen kiloa. Vesa Luhta sai viime kesänä peräti 58,6 g "isomuksen. Hippuja nimitetään niiden koon mukaan; hengetön
Ajatusten aamiainen vaikkapa lounaalla nautittavaksi.
"Kehitys ei ole mahdollista ilman muutosta ja he,
jotka eivät kykene tai halua muuttaa itseään,
eivät kykene kehittämään mitään."
Tämä positiivareitten palstalta poimittu
antaa paljon ajattelemisen aihetta. Kuinka me haluammekaan muutoksen tapahtuvan toisissa - emme itse halua muuttua, muuttaa pinttyneitä tapojamme,
ajatteluamme tai edes kokeilla miltä tuntuisi kotona istua vaikkapa edes toiseen tuoliin istumaan.
Voisimmeko kenties tehdä kauppareissumme toiseen myymälään ja kenties aivan toista tietä kulkien.
Voisimme jäädä juttelemaan jonkun naapurin kanssa, jota emme ole vuosiin edes tervehtineet.
Mitähän, jos soittaisin ystävälleni, josta en ole kuullut pitkään aikaan.
Miksi me odotamme aina, että joku toinen tekee aloitteen ?
hajupojalle, joka istuu pyyheliinan päällä ilkimullikkana, eli "rako on valkealla".
Tuskin minä nyt pyyheliinaa rakovalkealla tarvitsen allani. Vai luuletko pöllin sotkeutuvan?
Minähän saatan olla rakovalkealla vaikkapa karhuntaljaan kääriytyneenä ja sopiihan siihen toinenkin, sillä meilläpäin sanotaan, että
- lähekkäin on lämmin.
Jäin miettimään - keskustelussa tuli loppuvaiheessa kaksi lähes identtistä viestiä palstalle. Ilmoitin heti ylläpidolle pyytäen poistamaan toisen. Huomaan, että asia alkaa vasta kehittyä kuten ravintolassa kun valomerkki tulee:
"Tarjoilija, yksi vielä !"
Huomaan noitten virastojen kanssa "leikkiessä" että hitaita ovat herrain kiireet. Mikään ei liikahda eteenpäin ja tämä vain selvässä asiassa kun paperia siirretään pöydältä toiselle.
Pompottelu,johon tässä EU-touhussa on saatu lisää
monenlaista "hauskuutta" ladonlaskijain tarkastajain tarkastajain takastajaa.
Isohkon kunnan(nykyisin kaupunki) kunnantoimistossa toimiessani sain hyvän kuvan.
Jopa kunnanjohtajan työhuoneen ovi ooli useimmiten raollaan ja sinne voi mennä asioineen saaden päätöksen välittömästi. Isot asiat puitiin kh- ja kunnanvaltuustossa, sosiaaliasiat hoituivat sos.tarkkaajan tai -sihteerin kanssa jutellessa.
Tällä palstalla tein mokan, jonka halusin korjata välittömästi kun viesti ei lähtenyt niin tein korjauksen ja lähetin uuden - huomasin niitä sitten kaksin kappalein. Ilmoitin välittömästi, että toinen poistettaisiin - mitään ei ole tapahtunut.
Nykyisin vierailuistakin sovitaan tarkkaan ennakkoon. Tänäänkin aamusella joku oli soittanut enkä kuullut pirinää. Olikello soi ollessani "täysistunnossa" ja viera oli ennättänyt jo kadota kun olin avaamassa ovea.
Harvoin kukaan enää kulkee ja poikkeaa ohimennen ja muuten vaan kaupungeissa - ei kaikkialla maaseudullakaan.
Mainitsemani vieras on pian 80-vuotias ja hän kertoi tavoittaessani, että on niin kiireitä, että sopiiko, että ensi viikolla poikkean....
Mistä meille ikääntyville ihmisillekin on tullut tuo "aikatauluttaminen" ja muut ajan virtaukset.
Aikaa ei aina ole, että kahvikuppi juotaisiin kun kaikki tykötarpeet ovat käden ulottuvilla.
Ennen työelämässä olevatkin piipahtaessaan joutivat istua siksi aikaa kun hellaan sytytettiin tuli. haettiin vettä ja tuoretta pullaa aitan viljalaarista tai paistettiin "mokkoosia" eli nopeasti valmistuvia munkkeja kahvin kera nautittavaksi.
Kahvipavut paahdettiin, jauhettiin ja sitten kohta päästiin pöytään....
Seurasin tuossa erästä tv-ohjelmaa, jossa oli
eräs tuttu "naama" vuosikymmenten takaa. Muistan hänet "pikku-oskarina" kiipemässä palotikkaita koulun katolle. Hyvin eläväinen, vilkas rasavilli.
Tuossa kisailuohjlmassa kän kertoi elämästään
ja availin sivustoja hämmentyneenä. Ei sitä todella tiedä mikä pojasta isona tulee.
Tuosta pikku-oskarista google kertoo, että hän on aikamme merkittävimpiä lyyrikkoja, säveltäjä, pakinoitsija, näytelmien kirjoittelija nyt on valmistumassa "Suruttomat"- musikaali.
Kerron tämän siksi, että minä ja te voisimme suhtautua hieman avoimemmin näihin vekkuleihin, emmekä aina ole hätistelemäässä pois kun ovat
mielestämme vain pahanteossa.
Siellä pienessä päässä saatta olla vaikka "Miljoonasateen" lailla meitä sanoin ja sävelin viihdyttävä ihmelapsi...
http://www.mielenterveys-taimi.fi/kipunoita/2004_2/02.htm
Olemme miettineet viime aikoina erityisesti kansanperinteeseen kuuluvien tarinain elämisen mahdollisuuksia nykyisenä aikana.
Juuri Lapin yliopistossa tarkastettu väitöskirja antta uskoa, että tarinankerronnalla on vielä paikkansa.
"Filosofian lisensiaatti Eija Timosen väitöskirja Perinne käsikirjoittajan työkaluna on ensimmäinen taiteellinen väitöskirja kirjailijan tai laajemmin käsikirjoittajan työstä. Väitöskirja sijoittuu mediatutkimuksen, perinteentutkimuksen ja taiteentutkimuksen välimaastoon."/Verkkolehti
M.A. Castrénin "Tutkimusmatkoilla pohjolassa" on mieluista luettavaa v. 1838 Lappiin suuntautuneella matkallaan hän kertoo hyvin elävästi kuinka kotaan kokoonnutaan tulen ääreen, miehet lähelle tulta ja naiset etäämmäksi.
Nuori tyttö ihan jossain urkassa ihastelee sulholtaan saamiaan lahjoja.
Inarissa kirkkoon jumalanpalvelukseen keräännytään useaksi päiväksi majoittuen läheisiin pikku tupiin omiin oloihinsa.
Miehet hoitelevat lihapataa ja joku tarjoilee norjalaista paloviinaa, jolloin kielen kannattimet alkavat irrota leikinlaskuun ja juttuja kerrotaan.
Castrén kuvaa hyvin "kun runsas ateria on nautittu syvän, hartaan hiljaisuuden vallitessa, yksi toisensa perästä vaipuu mieli tyytyväisenä koivunoksavuoteelleen. Pian kaikki ovat syvän unen helmassa. Tulikin sammuu, vain tähdet valvovat ulkona."
Matoviirus iskee mummojen ja pappojenkin posteihin kovin mielellään.
Ikääntyvien ihmisten vastustuskyky on tunnetusti heikko.http://www.mbnet.fi/jutut/uutiset/?from=etusivu#U1461
Tarina on tosi.
Picasso tunnetaan hyvin tuotteliaana mestarina. Ajatusten aamiaiseksi onkin hyvä nauttia muutama hänen meille valmiiksi pureksima ajatus.
AAMUN AJATUS
Inspiraation saapuminen ei ole minusta kiinni.
Ainoa, mitä voin tehdä sen hyväksi, on se,
että se yllättää minut työn touhussa.
- Pablo Picasso
Mietin tässä sateisena aamuna, että olisi se somaa kun inspiraatio tavoittaisi minutkin vaikkapa edes joskus kuten Palplon työn touhussa, muuten jään loppuiäkseni harmittelemaan, kuten eräs
suuri taiteilija, Rooman keisari Nero, joka loihe lausumaan:
- Minkä taiteilijan maailma minussa menettääkään.
Kaikkinainen taiteellinenkin työ on vain viisi prosenttia inspiraatiota ja 95 % työtä ja tuskaa.
- Ei ne heinää tee, jotka pilviä katselee !
Katarinalle kiitokset "mato" informaatiosta.
Niitä matoja kun on minunkin postissani. Informoi edelleenkin tärkeistä asioista.
Kaikkea sitä ihminen keksiikin.
Maailman toiseksi rikkain mies Biil Gates ja Mikrosoft ovat älynneet patentoida sellaisenkin nerokkaan oivalluksen kuin hiiren kaksoisnäpäyksen.
En tiedä paljonko hän saanee jokaisesta näpäytykstämme, jolla laajennamme tietoverkkoamme.
Madame, pistäisinköhän vetämään patenttihakemuksen, että kun palstalla mainitsee Hajupojan nikin niin aina kilahtaisi muutama killinki muuten tyhjälle tililleni.
Mistä sinulle riittää noita mahtavia ideoita joka lähtöön. Laita vain patenttihakemus, ilmoittele kuinka on äijän käynyt. Voisitko neuvoa miten niitä hienoja ideoita voisi loihtia itsekukin jo hiukan kaalinpäätä muistuttavasta päästään.
Menen keräämään kukkia tyynyn alle Saarenmaalle,joten taikoja yritän ainakin tehdä. Siellä on juhannus vanhalla paikalla 23.06, taitaapi taiatkin tehota, mutta en aio nähdä unia sinun mahtavasta hiiri killinki kukkarostasi.
Voi hyvät hyssykät, vai ihan Kuresaaressa lienet.
Saarenmaa on yksi kauneimpia saaria jolla olen hyörinyt. Rantojen tuntumassa on melko varmaa, että kuuseen kurkottaessaan katajaan kapsahtaa.
Mainioita hiekkarantoja, joita ei ole huviloilla pilattu. Ystävällisiä ihmisiä. Kukkaisketoja ja luonnonkauneutta, jossa sielu lepää.
Parhaat ideat ovat yksinkertaisia kuten tuokin, että keksii hakea patentin hiiren kaksoinnäpäytykselle. Suomen Kuvalehdessä juttu oli ja siinä mainittiin patentin numerokin.
Eräät ruotsalaisveljekset keksivät maitopurkin onneksemme ja elelevät ukkorikkaina antaen vain Valiollekin oikeuden pakata maito tietynlaiseen purkkiin ja Valio maksaa pojille siitä oikeudesta varmaan miljoonia kuten muutkin.
Fazer keksi laittaa suklaan siniseen kääreeseen
eikä muut saa näin tehdä.
Pitäisiköhän minun alkaa pistää tuoksuani vaikkapa "Hajupoika"-postimerkkeihin ja alkaa
myydä niitä vaikkapa kymmenen euron hintaan innokkaille ihailijoilleni. Kysypäs siellä Saarenmaalla josko joku alkaisi vaikka tehdä suihkeena nimikkodödöäni ?
Nyt paljastin - ensin olisi pitänyt ainakin jättää se patenttihakemus.
Ennen isännillä oli heiniaikana tieto, että
- Kaakko ei kauan turhia tuhise.
Miten lienee nykyisin kun tuuli kääntyy kaakkoon niin tuleeko vielä nykyisinkin sade muutaman tunnin kuluessa. Itse ihmettelin poikasena kun kuulin tuon sanonnan ja hieman naureskelinkin kun taivaalla ei näkynyt pilvenhattaraa.
Parin tunnin päästä olimme ladossa kuunnellen sateen ropinaa katolla. Kyllä kansa tiesi...