Olen harkinnut että otan kissanpennun itselleni ja olen ajatellut sitä että pitäisin sen sisäkissana,en haluaisi päästää sitä ulos,koska asun taajama alueella. Tällä alueella on kova liikenne ja autoja kulkee paljon ja naapurit eivät tykkää irrallaan kulkevista kissoista,ja en haluaisi että naapurisopu kärsii sen takia että kissat käy naapurien pihoilla.
Onko kenelläkään kokemusta sisäkissoista?
Onko teidän kissanne tyytyväinen jos on aina sisällä ja onko siitä mitään haittaa jos kissa on aina sisällä?
Onko kenelläkään kokemusta sisäkissoista?
Onko teidän kissanne tyytyväinen jos on aina sisällä ja onko siitä mitään haittaa jos kissa on aina sisällä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
olet toiminut täysin oikein, kissa ei kuulu suomen luontoon, saatika kaupunki alueelle. meidän kissat ovat koko ikänsä olleet sisäkissoina, niillä on iso ulkoaitaus takapihalla, minne ne voivat kulkea milloin tahtovat, ja ne pääsevät valjailemaan. en usko, että kissa alkaa stressata sisällä oloa, jos se totutetaan pennuista pitäen. voit viedä kissaa valjailla pihalle, ja rakentaa parvekkeelle/pihalle ulkohäkin.
Tuossa jo äsken saitkin kiitosta hyvästä ratkaisusta,ja oikeista periaatteistasi,mutta vielä kerran:HYVÄ!
Sitä vaan vielä ajattelin lisätä,että minun ensimmäinen kissani alkoi tehdä tuhoja ympäri kämppää,koska olin päivät töissä ja oli tylsää,eivätkä lelutkaan paikanneet seuraani.Enkä ollut poissa mitenkään tavattoman kauan,vaan ihan normaali työpäivän.Niinpä otin kissalleni kaverin,ja siitä lähtien on viihdytty hyvin,vaikka keskenään,eikä minullakaan ole niin kova kiire kotiin.Ja enää ei odota mikään kamala kaaos,jota peläten kotiin matkaan...!
Eikä mielestäni ole sen enempää vaivaa,kun yhdestä kissastakaan,siinä se menee toinen kun yksikin.Ainoa on tietty pieni kulujen kasvu,mut mielummin maksan kissojeni ruokia,leluja,ja rokotuksia sun muita,kun uusia tapetteja,mattoja ja kukkia!!Siis jos kisusi on sit pitkästyvää sorttia,niin etsi kamu!
Minulla on kokemusta sisäkissoista, jotkakin saavat ulkoilua, vaan eivät vapaasti. Asun myös taajama-alueella ja minulle oli selvää, että tällä alueella eivät omat kissani koettele henkeään - autoja menee paljon ja jatkuvasti, on ihmisiä (kissoista pitäviä ja niitä inhoavia), on muita kissoja ja koiria...paljon sellaista mikä jollakin tapaa uhkaa kissojeni turvallisuutta. Asun omakotitalossa ja rakensimme kissoille tarhan, jossa ne voivat aina halutessaan ulkoilla. Jos joku sattui katsomaan Etelä-Suomen Sanomia tänään, siinä oli kirjoitus koskien juuri kissojen vapaata ulkoilua ja joku muukin oli keksinyt tehdä kissoille turvallisen aitauksen. Ei se ole enää ihan harvinaista, niin kuin ei sekään että kissoja pidetään sisäkissoina vaikka hyvin voisi ok-talon ovesta ulos laitattaa. Eli viisaasti sinäkin olet sitten ajatellut. =)
Minun kissani ovat ainakin tyytyväisiä.. Olen kyllä havainnut että toinen uroksistani käyttäytyy välillä hieman levottomasti kun alueella liikkuu kuitenkin muita vapaana olevia kissoja ja myös meidän pihallamme. Siitä jo näen, että jos kissani vapaaksi päästäisin, se menisi ja tappelisi kulmakunnan urosten kanssa, se on sellainen luonne =/ Kissani nauttivat kovasti kun otan ne ulos valjaisiin ja etenkin nuorimmainen on aivan onnessaan saamastaan huomiosta. Nämä ovat tähän elämäntyyliin tottuneet ja jos sinäkin otat pennun - se varmasti tottuu sisäelämään eikä osaa ulos kaivatakaan ellet sitten sitä säännöllisesti sinne valjaissa vie. =)
Tuossahan tuo makaa tyytyväisenä, 13 vuotias, eikä ole nenäänsä ulos pistänyt, kuin eläinlääkärireissuilla häkissä. Alunperin oli 2 samasta pentueesta, mutta toinen sairastui syöpään, ja pääsikin sitten taivaallisille hiirimetsille 11 vuotiaana. Uskomatonta kyllä, kissa ei näyttänyt kaveriaan kaipaavan ja sain sen perään yksin itkeskellä. No niin, asiaan; viihtyy erittäin hyvin sisäkissana, varsinkin, kun muusta elämästä ei kaunottarella ole kokemusta.
Onko totta ettei kaivannut kaveriaan ? Meillä on sama tilanne,kun toinen 14vuotiaista kissoista on sairastunut ja pitäisi lopettaa. Mietitään luovutaanko molemmista samalla, ettei toinen jää yksin itkemään. Voisiko se vielä sopeutua yksi lemiseen??
On surullista että kissasi on sairas ja joudut siitä luopumaan.Kyllä toinen kissasi sopeutuu yksin olemiseen,vaikka se varmaan aluksi ikävöi kaveria mutta kyllä se ajanoloon sopeutuu yksin olemiseen.Tiedän sen siitä kun yhdellä mun tutulla oli kaksi kissaa ja toinen sairastui ja se kuoli,niin toinen kissoista elää vielä ja on hyvin sopeutunut olemaan yksin.
Ihan yksilökohtaistahan tuo on. Toiset viihtyy mutta toiset taas kaipaavat kovastikin, jopa niin paljon että "kuolevat suruun" ilman mitään muuta kliinistä diagnoosia. Jos vanhuksen suru näyttää ylitsepääsemättömältä niin kannattaa vakavasti harkita pennun/nuoren kissan ottamista kaveriksi. Tämä on osoittautunut varsinaiseksi elämän lähteeksi monelle vanhalle kaveriaan kaipaavalle kisulle ja elinvuosia, pirteyttä ja elämänhalua on tullut roppakaupalla lisää.
Mutta tämän toisen vanhuksen surun pelossa ei saa tietenkään siirtää tai jättää tekemättä sitä raskasta mutta tarpeellista päätöstä sairaan ystävän päästämisestä taivaallisille metsästysmaille.