ensimmäiset vieraat kylään.

Meitä kävi lähimmät sukulaiset ja ystävät jo synnärillä katsomassa. Molempien lapsien kanssa myös heti seuraavana päivänä, kun olimme kotiutuneet. Eipä tuo minua haitannut. Imettänyt en juuri silloin, kun vieraita oli ja jokainen tajusi itse käydä pesemässä kätensä. Jos ei ole sen verran fiksu, että viitsii kätensä käskemättä pestä, niin itse olisin kyllä reilusti kehoittanut menemään pesulle, heti kun meille tulee. Reippasti vaan komennat, jos eivät itse tajua mennä. Ei siinä mtn töykeää ole. Teidän koti, teidän säännöt.

Minusta oli ihanaa, varsinkin kun äitini ja siskoni olivat meillä melko paljon synnytyksen jälkeen. Heidän läsnäolonsa toi jotenkin varmuuttaa vauvanhoitoon, ja itsekään sitä ei ihan priimakunnossa ollut, joten oli kiva, että seuraa oli. Mukavaa oli myös, kun vieraat toivat pullat ja muut tarjoamiset mukanaan, ja laittoivat vielä kahvinkin itse valumaan.

Itse kans kuvittelin, etten taatusti imetä kenenkään nähden, mutta onnistui se äitini ja siskoni läsnäollessa, muuteenkin kun läheisiä ovat.

Vaikka nautin äitini ja siskoni seurasta, en olisi halunnutkaan taloa täyteen vieraita, vaan järjestin niin, että halukkaat saivat tulla eri aikoihin, ja eri päivinä, ettei kokopäivää olisi ollut tupa täynnä.

Minun kokemukseni mukaan ei todellakaan ole tunkua vierailijoista vauvan syntymän jälkeen. Juuri muutama ihan läheisin saattaa uskaltautua ja loput ilmoittavat kuukauden päästä, että olisi ollut niin kiva käydä, mutta ei haluttu häiritä. Siinä sitten makoillaan oman perheen kesken sängyllä keskenään niin kauan, että ollaan siinä kunnossa, että pystyy itse lähtemään jonnekin taas. Tai siis mies ja isommat lapset (jos heitä on) eivät makoile, vaan he kyllä menevät ja tulevat. Elämäni tylsimmät ja yksinäisimmät ajat ovat olleet ensimmäiset viikot uuden vauvan syntymästä.

Kaikki ovat hoksanneet pestä kätensä ihan itse, enkä pitäisi mitenkään töykeänä sitä pyytää. Nykyisin vielä on julkisuudessa painotettu niin paljon käsien pesua jo ihan aikuistenkin kanssaihmisten takia, että tuskin se ongelma on.

Oman jaksamisen mukaan. Meille tuli kyllä vieraita käymään heti samana päivänä kun sairaalasta kotiuduttiin ja sairaalassa kävi perhe jo katsomassa. Voit hyvin mennä toiseen huoneeseen imettämään tarvittaessa jos imetys ei vielä kunnolla suju tai et halua vieraiden läsnäollessa imettää. Itse olen kyllä surutta imettänyt olohuoneessa vaikka olisi vieraitakin ollut, oma on kotini enkä lähde siellä muita pakoon imettämään. Aika vähän ensimmäisinä viikkoina vieraita kävi loppujen lopuksi, olisin toivonut enemmänkin porukkaa käymään kun ei talvivauvan kanssa voinut mihinkään vielä lähteä ja vauva vain nukkui enimmäkseen. Ja lisäksi olin lähes koko raskausajan niin väsynyt ja voimaton, että synnytyksen jälkeen oli piiiitkästä aikaa virtaa.

Vieraat voi surutta käskeä käsienpesulle. Itse en mokomaa asiaa edes osannut ajatella, mutta kylään tulevat (etenkin perheelliset) menivät kyllä ihan oma-aloitteisesti ensimmäisenä käsienpesulle kun tulivat.

Sairaalaan en aio vieraita huolia, mutta koska sektioreissulla varmaan se lähemmäs viikko menee niin voi olla, että kotiutumista seuraavana päivänä pitää ainakin tuoreet isovanhemmat huolia lyhyelle visiitille. Paitsi jos tuntuu että en jaksa, niin osaan sit pidän kyllä puoleni. Ja todellakin komennan käsienpesun kautta, jos eivät sitä itse tajua!

Veli kun sai esikoisensa, niin siellä oli mummuja ja kummeja jo kotiutumispäivän iltana kylässä, ja jälkikäteen veljen vaimo on maininnut että se oli kyllä liikaa...

Meillä ei edes synnärillä käyneet kuin mummut (ja nekin huolin vasta kaksi päivää synnytyksen jälkeen vierailulle, olin itse niin pahassa kunnossa). Sitten kun kotiuduttiin niin meniköhän viikko kun otimme ensimmäiset vieraat kotiin vastaan. On se sellasta härdelliä se ensimmäisen vauvan kanssa oleminen kun ei tiennyt miten olla ja mitä tehdä :)

Tässä vaiheessa ei vielä osaa oikein kuvitella niitä tuntemuksia mitä oma lapsi tuo tullessaan tai sitä kuinka nopeasti vauvan hoitoon ja käsittelyyn tottuu. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että ensimmäiset päivät haluaa harjoitella ja tutustua vauvaan ihan rauhassa. Enkä koe, että kaipaisin isovanhempia heti neuvomaan (tarkoitan lähinnä anoppia). Lisäksi minulla on jo nyt aika vahva leijonaemo olo, etten varmaan kestäisi jos joku tulisi heti kotiimme ja "riistäisi" vauvan minulta.

Meidän poikaa tuli jo päivällä mies ihailemaan kaverinsa kanssa, kun poika syntyi yöllä...Vähän oli silleen, että ei ehkä sitä kaveria olis tarvinnut sinne roudata.....Muuten mun puolestani saa käydä niin paljon kun haluavat. Vieraat tulivatkin sitten kun poika oli viikon ikäinen. Ei haitannut minua, päinvastoin, piristää kun olo on muutenkin hieman "apea". Imetän kyllä esim. siskon ja äidin nähden mutta en missään nimessä vieraiden nähden, en paljastele rintojani myöskään vieraissa paikoissa tai yleisillä paikoilla, tai isäni, veljeni nähden. imettää nyt voi mennä vaikka toiseen huoneeseen tai yleisellä paikalla laittaa harsoa tms. Imettäminen on ihanaa kuitenkin!

Ei kannata etukäteen stressata vieraista. Katsot, mikä on vointi ja paljonko on jo sairaalasta univelkaa kertynyt ja miten muuten toipuminen etenee (esim. pystytkö istumaan muutamaan viikkoon). Tutuille voi sanoa, että tuovat pullat mukanaan (tai vielä mieluummin vaikka ihan ruoan) ja vieraammat ihmiset voivat odottaa vähän myöhempään.

Onneksi imettämisestä tulee muutamassa päivässä jo niin jokapäiväistä ja väliin kokoaikaistakin touhua, että pian et välttämättä mieti, kuka on kylässä, sen kun imetät vaan...

Miehellä on sitten myös roolina ohjata vieraita ja varsinkin omia vanhempiaan hyvään käytökseen heti alusta alkaen! Kannatta puhua näistä jo kahden kesken etukäteen, jos on epäilystä, että ei toivottuja kommentteja alkaa sinulle sadella.

sitten myös hieman harmittaa ja ihmetyttää läheisten sukulaisten "liiallinen" into vauvan hoitamiseen. Muistuttavat vähän väliä, että voivat kyllä tulla meille hoitamaan vauvaa milloin vaan tai ottaa heille hoitoon jos tunnen itseni väsyneeksi. Eivät ymmärrä sitä, että jaksan kyllä vauvan hoidon, mutta en niitä vieraita! Ja toiseksi eivät ymmärrä sitä, että äiti (ja isä) ovat vastasyntyneelle paras turva ja hoivan antaja. Olen joskus kuullut, että vauva pärjää ilman äitiä niin monta tuntia kuin on ikää, eli esim 2 kk vanha vauva pärjää 2 tuntia ilman äitiä.

Meillä kutsuttiin kaikki lähisukulaiset kerralla kylään heti sairaalasta kotiutumisen jälkeen (kotiuduttiin perjantaina ja kahvikutsut sunnuntaina). Järjetön hulina 3 tunnin ajan ja kahviakin sai keittää useamman pannullisen (tarjottavat leivoin pakkaseen jo ennen vauvan syntymää). Vauvaa ei vieraat häirinnyt vaan nukkui vuorotellen itse kunkin sylissä ja heräsi kerran syömään välissä. Itse oli ihan rätti tämän jälkeen ja ei mieskään ihan parhaalla tuulella ollut. Mutta hyvänä puolena tässä oli, että seuraavat viikot saatiin olla rauhassa (yksi ystävä kävi) ja sitten sai lähteä omaan tahtiin vastavierailuille sukulaisiin.

Itse asiassa tuo kuullostaa melko hyvältä, että kaikki sukulaiset kerralla kylään. Eipähän sitten tarvitse koko ajan jonkun olla tulossa. Hyvä puoli tässä on myös se, että ainakin omat vanhempani tajuavat kyllä poistua "ajoissa". Ja lähtiessään voivat vihjaista, että "olisi varmaan parempi lähteä". Näin ehkä anoppinikin tajuaa poistua ennen kuin hermot menee :)

Meille tuli anoppi sun muut kylään vasta reilun viikon päästä kun oltiin kotiuduttu, kävimme tässä välissä mutkan valohoidossa osastolla, mutta voin sanoa etten olisi ollut valmis vastaanottamaan yhtään vierasta ennen tuota sillä jotenki sitä halusi olla vaavin kanssa rauhassa ja opetella hänen hoitoa ja imetystä yms. Ja kun esikoinen oli kyseessä niin sitä oli niin epävarma kaikesta ja herkällä mielellä ja tiesin että anoppi sitten kun tulee vauvaa katsomaan niin tulee neuvolaan miten asiat pitää hoitaa.
Vuodeosastolla sai käydä vain isä vierailuaikana mikä oli helpotus myös. Ei tarvinnut jaksaa hymyillä kipeänä yhtään kellekkään "ulkopuoliselle":)
Ja kotiin hankittiin pari pulloa käsidesiä jota melkeen ovella jo sitten tuputimme vieraille:)

Meillä kävivät isovanhemmat jo sairaalassa. Ei haitannut. Kotiuduttuamme mun vanhemmat kävivät samana päivänä katsomassa, ja miehen äiti seuraavana päivänä. Eivät olleet kauan, vaan ihan piipahtivat ihailemassa vauvaa. Omat sisarukseni kävivät n. 2 viikkoa vauvan syntymästä (asuvat eri paikkakunnalla, pitempi matka siis kuin isovanhemmilla jotka asuvat lähellä). Kavereita poikkesi sitten silloin tällöin. Ei otettu mitään stressiä tarjoiluista ym. Joillekin keitettiin kahvit, ostettiin valmiita kahvipullia jne. ja mies hoiti kaupassakäynnin. Mutta ei me isovanhemmille edes taidettu mitään tarjota, ollaan sen verran läheisiä etteivät he odota mitään kahvitusta joka kerta käydessään... En itsekään tykännyt imettää muiden nähden, joten menin sitten vaan makuuhuoneeseen imettämään rauhassa kun vieraat olivat olohuoneessa. Ei siinä sen kummempaa.

Sanoisin, että katso tilanteen mukaan jaksatko vieraita vastaan ottaa. Meillä vieraita tuli jo synnärillä käymään. Pitivät itsestään selvyytenä että sinne voi tulla vierailulle. Itse olin todella huonossa hapessa rankan synnytyksen johdosta. Makasin sängyllä väsyneenä ja sain verta menettämäni tilalle. Teki mieli sanoa vieraille, että painukaa hiiteen. Mutta tosiaan olin sen verran vielä pihalla etten viitsinyt. Nyt jälkeenpäin olen ajatellut kakkosen kohdalla sanoa vieraille kutsuvani heidät sitten kun olemme valmiita heitä vastaanottamaan. Ja imetyksestä vielä, minäkin sitten kotona menin vieraiden ajaksi makkariin imettämään mutta vauva saattoi rinnalla olla helposti sen tunninkin. Siellä vieraat istuivat olohuoneessa ilman vauvaa ja minua. Lähtivät sitten kotiin nähden ehkä vilaukselta meidät.