Toki monia, myrryä hypättiin, narua kanssa, "balettia" tanssittiin, ilman kokemusta.
Lapsellinen aloitus, mutta sellaisena toivon säilyväni, konsa hautaan asti.
.
Mitä leikkejä leikit lapsuudessa?
lejanna
51
515
Vastaukset
Meidän kadulla oli kakaroita, olihan talot rakennettu sodan jälkeen. Joka talossa oli vähintään neljä kersaa.
Leikittiin kotipeliä, meillä oli sievä leikkimökki joka oli välillä koti ja välillä kioski.
Pelattiin kymmentätikkua ja isompana roilasta, jossa piti vanki ottaa ns. ympäriottolla, niin alettiin olla siinä iässä, ympäriotossa päästiin lähempään kontaktiin naapurien poikien kanssa ja tietty he tyttöjen ; )- lejanna
Mie en ole koskaan tiennyt tuosta kymmenestä tikusta, anteeksi.
Meidän talossa asui lukemattomia lapsia.
Me, minä ja naapurin Jaska leikittiin omia viltinalla-leikkejä.
Kamalaa. :((
Se kai oli sitä esi-puberteettista seksuaalisuutta. :))
Kauppasilla oltiin, voikukanlehdet olivat silakoita.
.
- "joka vanhoja muiste
lee sitä tikulla silmään."
Joko me olaan niin vanhoja että alamme muistella vanhoja asioita, kohta emme muista muuta kuin sen mitä oli lapsena.
JOS koitettas pysyä vielä tässä ajassa ja toiminnassa mukana.
Mä ulkoilin otin aurinkoa, kävin uimassa, soppailin kaupungilla monta tuntia, kävin ravintolassa syömässä tänään, en jaksa muistella vanhoja aikoja, se aika tulee sitten kun on tullakseen, nyt suunnittelen jo huomista, siivoan ja pesen pyykkiä, siitä se lähtee huominenki päivä.- lejanna
"Tehdään niin kuin rosvot määräilee, huhheijaa "♫♪
Dementiahan pyyhkii viimeiset muistot ensimmäisenä.
Haitanneeko tuo mittään, että vanhoja muistellaan?
Kivalta kuulostaa elämäsi virta, toivon kauan sen sellaisena pysyvänkin.
Onnesi on olla pystyvä.
.
- meeriamanda
Mitä on myrry? Viittätikkuako? Pelattiin pesäpalloa, heitettiin tikkaa, sulkapalloa, tytöt kumipalloilla tasaista seinäävasten kisasivat yleensä kahdella pallolla 20 erilaista kuviota, joita piti tehdä kun pallot ovat seinässä....nopea piti olla :))
Konkattiin ruutua ja lentokonetta, naru- , ja hulavanne oli suosiossa jne...Luettiin hieman isosempana Anceliga rompssuja...salaa, säästyi ´hiusten ohennus´ luonnolliselta tavalta :D- lejanna
Konkattiin ruutua, taitaa olla sama, kuin myrryn hyppely.
Maahan tehtiin kuusi neliötä, ja kiveä yritettiin potkia ruudusta toiseen, ilman, että se pysähtyi viivojen kohdalle.
Minäkin muistan, kuin eilisen päivän, kun ostin hulahula-vanteen.
Laineen papan tupakkakauppa oli vannekauppaa vastapäätä.
Sieltä sai ihanan hajuisia laatikoita.
. - meeriamanda
lejanna kirjoitti:
Konkattiin ruutua, taitaa olla sama, kuin myrryn hyppely.
Maahan tehtiin kuusi neliötä, ja kiveä yritettiin potkia ruudusta toiseen, ilman, että se pysähtyi viivojen kohdalle.
Minäkin muistan, kuin eilisen päivän, kun ostin hulahula-vanteen.
Laineen papan tupakkakauppa oli vannekauppaa vastapäätä.
Sieltä sai ihanan hajuisia laatikoita.
.No ihan samaa se sitten oli, lentokone hieman muunneltumpi ´konkkaus´:))
Talvella tieten hiihdettiin ja luisteltiin rosoisella lammen jäällä. Ja impukalla ammuttiin tauluihin tarkkuuta kun jo yli 10v iän veljeni kanssa ylitimme, ....meillä oli kuiten päivittäiset työt jotka oli tehtävä...juurikin se harvennus juurikasvimaalla, marjapuskien sun muidenkin kastelut ym....yhtäikävää :) juostenhan niitä tehtiin et saatiin taas ´omaa´ aikaa. Syssymmällä oli sitten marjatinki metästä, jota inhosin hyttyjen takia ihan sydämeni pohjasta. Kyllä maaseudulla lapsuus oli monipuolista, ...muistellaan pois, ei se minua ainakaan vanhenna! - lejanna
meeriamanda kirjoitti:
No ihan samaa se sitten oli, lentokone hieman muunneltumpi ´konkkaus´:))
Talvella tieten hiihdettiin ja luisteltiin rosoisella lammen jäällä. Ja impukalla ammuttiin tauluihin tarkkuuta kun jo yli 10v iän veljeni kanssa ylitimme, ....meillä oli kuiten päivittäiset työt jotka oli tehtävä...juurikin se harvennus juurikasvimaalla, marjapuskien sun muidenkin kastelut ym....yhtäikävää :) juostenhan niitä tehtiin et saatiin taas ´omaa´ aikaa. Syssymmällä oli sitten marjatinki metästä, jota inhosin hyttyjen takia ihan sydämeni pohjasta. Kyllä maaseudulla lapsuus oli monipuolista, ...muistellaan pois, ei se minua ainakaan vanhenna!Niin kai se on.
Minä rukkapoloinen, kaupungin kasvatti, ainokainen.
Ei ollut perheessä kavereita, mutta onneksi piha oli heitä täynnään.
Oli mukavaa, kun sai käydä kaverien kotonakin.
Pihalla leikitittiin ja kodeissakin, vaikkapa teatteria.
Silloin kai oli ihmisten helpompi elää?
.
Meidän kauppias keräsi mainospaketteja minulle kioskiini, Hän tykkäsi, että minusta tulee hyvä sekatavarakauppias, Suklaa-ja kahvipaketteja sellaisia joita käytettiin näyteikkunoissa.
Luonnollisesti erilaiset lehdet ja kukat sekä erikarkeusasteen hiekka oli tuoretavaroita ja jauhotuotteita. Iaä toi tehtaalta paperikäärön jämiä paketointia varten.
Minulla on tuossa profiilikuvassa taustalla valokuva kotitalostani. Olen siinä kuvassa ruusupuskan tapana piilossa leikimme juuri kymmentätikkua kun joku talonkuvaaja, joita siihen aikaan liikkui oli ottanut kuvan.
Olihan niitä leikkejä kun muistaisi nimet, mutta se illalla sinuun iskenyt dementia iskee aina väliin minuunkin ; )- lejanna
Dementia on tässä aina vähemmän, tai jopa enemmän käsillä, ja käsissä.
Ihania olivat vanhat pakkaukset. Niissä oli ihana tuoksu, niitä nuuski ihan iloissaan.
Lapsen ilo ja kekseliäisyys on rajatonta.
Kunpa sen voisimme säilyttää.
Laittaa sen rasiaan, jossa se säilyisi iät, ajat. Sinne aina tarvittaessa kurkistaa, ja saada annoksen elämäniloa.
.
- kastekukka
Kymmenen tikkua laudalla, rosvoa ja poliisia, kuka uskalsi hypätä keinusta kovimmilla vauhdeilla, barbit AAH!! , kuka uskalsi eniten kiusata saunojia (pohjakerroksessa ja ikkunat, hihihii, koputeltiin niihin ikkunoihin ja joskus jotain nähtiinkin), omena ja porkkanavarkaudet.. iikk hauleja meilkein persuuksissa, pesis, mopot ja eka kerta kyydissä, ja kuka kiipesi korkeammalle ja ....... !!
Hienoa kun on saanut elää ja saa elää edelleen! :))- lejanna
Jeps, mutta tuntuu, että juuri me saimme oikeasti olla lapsia. Vielä silloin ei ollut tiedossa kaikki maallinen pahuus, ja kavereita oli joka sormelle monta.
Oli vielä yhteisöllinen tunnetila, ihmiset eivät olleet kangistuneet napansa ympärille.
. Barbeja ei vielä minun lapsuudessa ollut, mutta sain pitkäjalkaisen plastiikkanuken joka toimi esibarbina. Sisareni oli kangaskaupassa ja toi kangaspaloja joista ommeltiin vaatteita. Nukkellani oli jopa turkki jonka sisareni sille teki.
Pikkuveli puri suutuspäissään nukelta jalat polvesta poikki ja se oli kova pala ja ikun paikka. No sain uuden ja runsasmuotoisemman se sai olla rauhassa ja se istuu vieläkin tuossa piirongin lasikaapissa itse kutomani kansallispuku päällä sen nimi on Anneli.korpikirjailija kirjoitti:
Barbeja ei vielä minun lapsuudessa ollut, mutta sain pitkäjalkaisen plastiikkanuken joka toimi esibarbina. Sisareni oli kangaskaupassa ja toi kangaspaloja joista ommeltiin vaatteita. Nukkellani oli jopa turkki jonka sisareni sille teki.
Pikkuveli puri suutuspäissään nukelta jalat polvesta poikki ja se oli kova pala ja ikun paikka. No sain uuden ja runsasmuotoisemman se sai olla rauhassa ja se istuu vieläkin tuossa piirongin lasikaapissa itse kutomani kansallispuku päällä sen nimi on Anneli.Guttaperkka taisi olla senaikaisen muovin nimi joista nukkeja tehtiin eikä plastiikka ; ))
- lejanna
korpikirjailija kirjoitti:
Barbeja ei vielä minun lapsuudessa ollut, mutta sain pitkäjalkaisen plastiikkanuken joka toimi esibarbina. Sisareni oli kangaskaupassa ja toi kangaspaloja joista ommeltiin vaatteita. Nukkellani oli jopa turkki jonka sisareni sille teki.
Pikkuveli puri suutuspäissään nukelta jalat polvesta poikki ja se oli kova pala ja ikun paikka. No sain uuden ja runsasmuotoisemman se sai olla rauhassa ja se istuu vieläkin tuossa piirongin lasikaapissa itse kutomani kansallispuku päällä sen nimi on Anneli.Woihan Örkylä veljeäsi.
Minun mummuni, jonka lellilapsi olin, teetti papalta joululahjaksi saamani kehdon, ja nuken siellä olevan, mukuutarpeiksi kaiken tarvittavan.
Patjan, täkin, tyynyn, pitsilakanan.
Tallella on nekin.
Kostitko pahan teon veliveikollesi? Olisit ainakin purrut pottuvarpaaseen.
Nukella turkki, jopas jotain ihanaa.
. lejanna kirjoitti:
Woihan Örkylä veljeäsi.
Minun mummuni, jonka lellilapsi olin, teetti papalta joululahjaksi saamani kehdon, ja nuken siellä olevan, mukuutarpeiksi kaiken tarvittavan.
Patjan, täkin, tyynyn, pitsilakanan.
Tallella on nekin.
Kostitko pahan teon veliveikollesi? Olisit ainakin purrut pottuvarpaaseen.
Nukella turkki, jopas jotain ihanaa.
.Manipuloin karpalon kokoisilla kyynelillä äitini veljeäni vastaan ja kai veljeni sai jonkin sortin kopistelun ja minä uuden nuken.
Olin kai jo tottunut kipeä tekeviin kohtauksiin. serkkutyttöni heitti seinään kauniin nukkeni kateudesta. Nukke sulki silmänsä ja sillä oli kaksi hammasta ja kun juotin sille vettä se pissasi. Se oli isäni toi Ruotsin tuliainen kun hän haki sieltä meidän eka kuorma-auton.
Seinään heitossa silmät vauruoituivat eivätkä enää sulkeutuneet unimaan.
Minä löysin myös pienen pitsilakanan joka kuului puiseen punaiseen nukenvaunuuni. Ihania aarteita.
Mutta nyt tämä pula-ajan barbie taitaa mennä unimaan ; )- kastekukka
lejanna kirjoitti:
Jeps, mutta tuntuu, että juuri me saimme oikeasti olla lapsia. Vielä silloin ei ollut tiedossa kaikki maallinen pahuus, ja kavereita oli joka sormelle monta.
Oli vielä yhteisöllinen tunnetila, ihmiset eivät olleet kangistuneet napansa ympärille.
.Me vielä saimme vaan ,mitähän miettivät meidän lapsemme meidän iässämme. Tai heidän lapsensa? Hmm..
Jos kehitys jatkuu samaa tahtia kuin meidän aikakaudellamme niin hieman liioitellen (tai sitten ei!) haikeasti muistelevat meitä lapsemme jostain kaukaa ihaillen sinistä planeettaa (joka toivottavasti vielä komistaa osaa kaikkeutta). - lejanna
korpikirjailija kirjoitti:
Manipuloin karpalon kokoisilla kyynelillä äitini veljeäni vastaan ja kai veljeni sai jonkin sortin kopistelun ja minä uuden nuken.
Olin kai jo tottunut kipeä tekeviin kohtauksiin. serkkutyttöni heitti seinään kauniin nukkeni kateudesta. Nukke sulki silmänsä ja sillä oli kaksi hammasta ja kun juotin sille vettä se pissasi. Se oli isäni toi Ruotsin tuliainen kun hän haki sieltä meidän eka kuorma-auton.
Seinään heitossa silmät vauruoituivat eivätkä enää sulkeutuneet unimaan.
Minä löysin myös pienen pitsilakanan joka kuului puiseen punaiseen nukenvaunuuni. Ihania aarteita.
Mutta nyt tämä pula-ajan barbie taitaa mennä unimaan ; )Hyvää Yötä.! :))
Minullakin oli nukke, jolle vettä antaessaan, toisesta päästä vuo toi samaa.
Ensimmäisen Ruotsin leluni sain, kun setäni oli sieltä ostanut metallisen auton. :))
Olipas minullakin puiset nuken rattaat. Niillä kun kerran kuljetin kissanpoikaani, joka oli vielä puettu nukenpukuun, ja se lähti lätkimään, herätti aikamoista huomiota ulospurkautuvassa katsojakunnassa.
. - lejanna
lejanna kirjoitti:
Hyvää Yötä.! :))
Minullakin oli nukke, jolle vettä antaessaan, toisesta päästä vuo toi samaa.
Ensimmäisen Ruotsin leluni sain, kun setäni oli sieltä ostanut metallisen auton. :))
Olipas minullakin puiset nuken rattaat. Niillä kun kerran kuljetin kissanpoikaani, joka oli vielä puettu nukenpukuun, ja se lähti lätkimään, herätti aikamoista huomiota ulospurkautuvassa katsojakunnassa.
.Niin, siis jalkapallo-ottelun jälkeen.
Tollo, mikä tollo, minä.
. - Korppis*
kastekukka kirjoitti:
Me vielä saimme vaan ,mitähän miettivät meidän lapsemme meidän iässämme. Tai heidän lapsensa? Hmm..
Jos kehitys jatkuu samaa tahtia kuin meidän aikakaudellamme niin hieman liioitellen (tai sitten ei!) haikeasti muistelevat meitä lapsemme jostain kaukaa ihaillen sinistä planeettaa (joka toivottavasti vielä komistaa osaa kaikkeutta).Vielä ennen ylisille kömpimistä tuli tuosta miettinnästäsi mitä lapsemme muistelevat. Minulla on täällä mökillä leluvarasto, jonka esikoiseni siivosi viime syksynä. Varasto täynnä muistoja, jotka hän ilmeisesti on aikonut jakaa jälkipolvelleen ilmeisesti samalla leikkien itsekin..
Siellä on muistoja, laatikoittain leluja.
Nyt on tehty elokuvia esim.Fransformers lelusarjan roboteista joita poikani keräsivät.
Huomasin, että esikoiseni tuuletti facebookissa onneaan kun oli menossa ensi-iltaan, liekö ollut ... Kuun pimeä puoli 3D
Uskon ainakin omillani olleen runsas mielikuvitusrikas lapsuus.
- meeriamanda
Minäkin sain jotain 9 v ensimmäiseltä Ruotsinmatkaltani, Haaparandasta nuken joka oli juurikin tuollainen kuttaperkkanukke ja kun nuken käänti nurittepäin se itki. Remonttireiskaa kun jo silloin minusta löytyi olihan se tutkittava ...no iskä kyllä sai vielä pelaamaan, mut äiti ohensi taas ohuita hiuksiani :))
Silloin samalla reisulla näin elämäni ekan Mäyräkoiran, sanoin iskälle et kun tulen isoksi minulla on tuollainen koira, ja oli kans...kaksikin, suurella rakkaudella niitä muistan - liikkuva lapsi
Kaupungin kasvatti olin, kuitenkin omakotitalon suuri piha, jossa könkättiin, pelattiin kymmentä tikkua , nurkka Jussia, polttopalloa, piilosta, naruhyppyä, hypättiin lautaa, nelimaalia, pelattiin palloa useammalla pallolla yhtäaikaa, sulkapalloa, valokuvausta, kauppaleikkiä, leikittiin paperinukeilla, luisteltiin, hiihdettiin, lennätettiin leijaa...Paljon oli leikkejä. Omassa perheessä oli kaksi lasta, mutta naapureissa useampia, joten kavereita oli riittävästi.
Myöhemmin tuli kuvioihin yleisurheilu ja pesäpallo, joissa olin hyvä. Parinkymmenen kilometrin hiihtolenkki koulupäivän jälkeen oli usein tapana tehdä, eikä se tuntunut missään.
Liikuntaharrastus on säilynyt näihin päiviin saakka, tosin nykyään sauvakävelyn muodossa.- lejanna
Nykylapsilta puuttuu tuo liikkuvuus, siksipä saa olla huolestinut painostaan.
Omassa lapsuudessani oltiin ulkona koko aika, juostiin, liikuttiin, uitiin, lauisteltiin, suksittiin.
Ei istuttu tietokoneen äärellä hartiat kyssässä.
Surullista.
.
Maalla oli ensijaisesti leikeissä käpylehmät ja lampaat. Tietenkin myös nukke kehtoineen, jonka isä oli tehnyt. Ja sitten "konkottiin", nykyisinhän se on ruutua nimeltään. Hypättiin narua...ym. Mitä nyt maatalon töiltä ehti, niitä oli lastenkin tehtäväksi.
- Maamies!
Olen Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin. Meillä
leikittiin aina lehmää ja sonnia. Se oli tyypil-
linen maalaislasten leikki. Tyttöjä oli usein
enemmän, mutta hekin saivat olla sonneja.
Ne olivat ihania aikoja!
- RosaLiiin
Kaupungissa hypättiin ruutua ja narua ja sitten tuli jo tvistikin mukaan.
Rosvoa ja poliisia oli suosittu leikki ja kaikki talon kersat, useinkin toista kymmentä kersaa, olivat mukana, Yleensä oli kivaa ja kova meteli.
Vähän isommat pojat houkuttelivat meidät pikkulikat pelaamaan ryysypokkaa, ei siinäkään kovin pitkälle päästy kun jo piti mennä kotio syömään.
Kesät vietettiin aina mummolassa ja siellä ei ollut kaverina kun omat veljet ja he olivat aina niin haluttomia leikkimään kotista. Määräsin tietysti, että sinä olet isä ja sinä lapsi jne. Se leikki loppui yleensä lyhyeen.
Maalla paljon urheiltiin, hypättiin alamäkikorkeushyppyä sahajauhokasaan ja juostiin kilpoja, matkan pituus vaihteli.
Yksin sain kotista leikkiä ja olin innokas sisustamaan , laudanpätkät toimivat milloin minäkin huonekaluna. Se oli hauskaa ja mielikuvitusta riitti.
Aku-ankkoja luettiin vintin sahajauhojen seassa.
Koulukaverini kanssa leikittiin kotista, minun mieheni oli elvis presley ja Mirjan mies oli paul anka, mukavia miehiä molemmat ja suuria juhlia järjesteltiin ja " lapsia" hoidettiin. muistan vielkin repliikkejä "Paul menee tänään pariisiin laulamaan..."- Esko pesko.
Samoilta seuduilta olen kuin -maamies-.
Vaikka olis porukoissa leikittykin. Noita tavallisia lasten leikkejä
ei saannut leikkiä, syntisiä mukamas. Mutta kyllä lehmää ja sonnia
sai. Isäukkokln olis joskus halunnut tulla mukaan. Silmät viirussa
katteli. Sillon kyllä pidettiin pöksyt jalassa. Silloin piti olla luovuutta, nyt saa kaikki valmiina. Mutta hauskaa oli.
Minunkin piti mennä Elviksen kanssa naimisiin, tosin sain kotimaisen Elviksen...- RosaLiiin
maarina1 kirjoitti:
Silloin piti olla luovuutta, nyt saa kaikki valmiina. Mutta hauskaa oli.
Minunkin piti mennä Elviksen kanssa naimisiin, tosin sain kotimaisen Elviksen...Hyvin on sinulle käynyt kun ihan ikioman Elviksen sait, me vain leikittiin ja oltiin olevinamme kauhean tärkeitä kun semmoiset suurmiehet oli aviopuolisoina.
Perinteiset poikien mustelmaleikit tuli käytyä läpi.
Inkkari, Länkkäri, Junakuski, Futari...
Jääkiakko, Hiihto, Talvisodan sankari
Mutta parhaiten jäi mieleeni ensirakkauteni leikki.
Se oli: "Heittele pikkukiviä ylärinteestä, vedessä kelluvan ongenkohon viereen".
Oli se hurja tunne, ensin vedät ilmaa keuhkot täyteen, käännyt ja....lysähdät kasaan kun puhjennut ilmapallo.
Sinitaivasta vasten kuvastuneelta olennolta puuttuivat vain siivet.
Olin onkinut Enkelin.
Kolme viikkoa paistattelin särkeä kanssaan, kunnes hän palasi äitinsä keralla takaisin Ruotsiin, loma oli loppunut.
Huuliani ja Sydäntäni särki kauan, ja joskus vieläkin vihlaisee oudosti.
Ei se vaan unohdu!.
H.Asuttiin aika syrjässä, mutta leikkikaverit oli omasta takaa, melkein - joskus pääsimme naapurin tyttöjen kanssa leikkimään, heidän ihanilla leluillaan..
Taisimme pelata heidän kansaan ja keskenämmekin esim. kymmenen tikkua laudalla, ja nurkkajussia.., yleensä hiihdettiin talvisin ja tai laskettiin mäkeä, kesäisin kiivettiin puissa, - minä melk luin kun milloin vapauduin sisaruksien vahti vuorosta.- lejanna*
Minusta oli aivan ihanaa, kun pikkuisena kävin äidin kanssa erään mummelin luona.
Hänellä oli röykkiö kauniita postikortteja. Niitä katsellen aika kului.
Toinen mielihomma oli oman mummun piironginlaatikoitten rovehtiminen.
Samat tavarathan siellä aina oli, mutta silti oli jotenkin taianomaista nuuskia niitä.
. - meeriamanda
lejanna* kirjoitti:
Minusta oli aivan ihanaa, kun pikkuisena kävin äidin kanssa erään mummelin luona.
Hänellä oli röykkiö kauniita postikortteja. Niitä katsellen aika kului.
Toinen mielihomma oli oman mummun piironginlaatikoitten rovehtiminen.
Samat tavarathan siellä aina oli, mutta silti oli jotenkin taianomaista nuuskia niitä.
.Kylämme kerhoilloissa teimme noista vanhoista korteista pumpulilangan ja reijityksen kautta upeita korttitaloja, , sit oli sellaisia pisteytettyjä piirroksia joita ompelimme pistoin ja erivärisin langoin kauniiksi tauluiksi.
Mummun kirkkopastelleita ei tieten voittanut mikään :)) Kulhossa oli sellaiset tassupihdit, joilla sai namin ottaa, sormin ei ollut menemistä :) - lejanna
meeriamanda kirjoitti:
Kylämme kerhoilloissa teimme noista vanhoista korteista pumpulilangan ja reijityksen kautta upeita korttitaloja, , sit oli sellaisia pisteytettyjä piirroksia joita ompelimme pistoin ja erivärisin langoin kauniiksi tauluiksi.
Mummun kirkkopastelleita ei tieten voittanut mikään :)) Kulhossa oli sellaiset tassupihdit, joilla sai namin ottaa, sormin ei ollut menemistä :)Meillä koulussakin ommeltiin noita mainitsemiasi piirroksia.
Minulle on jääneet perinteiksi piironkimummulta saadut sokeripihdit, joissa on kuin kotkan käpälät.
Muisteja, eli kiiltokuvia vaihdateltiin. Ruutuvihko oli taiteltu, siellä muisteja, ja vaihtaja laittoi oman kuvansa johonkin väliin. Kuvat sitten vaihdettiin.
Muistikirjaan saadut runot ovat vieläkin aarteitani.
Vanhempi kirjani on vuodelta 1958. Pappani mun kirjoitti siihen alkusanat, kauniilla vanhanajan kirjoitustyylillä.
http://www.google.fi/search?q=kiiltokuva&hl=fi&sa=G&biw=1067&bih=531&prmd=ivns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&ei=hMMlTtvyEMiUswahnv2lCQ&ved=0CCwQsAQ
. - demeter
lejanna* kirjoitti:
Minusta oli aivan ihanaa, kun pikkuisena kävin äidin kanssa erään mummelin luona.
Hänellä oli röykkiö kauniita postikortteja. Niitä katsellen aika kului.
Toinen mielihomma oli oman mummun piironginlaatikoitten rovehtiminen.
Samat tavarathan siellä aina oli, mutta silti oli jotenkin taianomaista nuuskia niitä.
.Nyr kun sanoit, lejanna, mummon piironginlaatikon aarteista, niin mä muistin, että mä leikin pienenä napeilla. Mahdoin olla viiden vanha kun äiti teki hetken jotakin osapäivätyötä. Hän istutti minun vuoteelle ja antoi mulle nappilaatikon. Sen kanssa vietin sen parituntisen kun äiti oli poissa. Ei ollut päivähoito-ongelmia...
- Pirre*
lejanna* kirjoitti:
Minusta oli aivan ihanaa, kun pikkuisena kävin äidin kanssa erään mummelin luona.
Hänellä oli röykkiö kauniita postikortteja. Niitä katsellen aika kului.
Toinen mielihomma oli oman mummun piironginlaatikoitten rovehtiminen.
Samat tavarathan siellä aina oli, mutta silti oli jotenkin taianomaista nuuskia niitä.
.Miulla ei ollut mummia koskaan, ja se oli suuri puute miun elämässä, mie uskon niin.
Kirjat oli miun pelastus, sitten kun opin lukemaan..sieltä avautui ihana maailma.
Ja, tuollaisia rovehtijoita ne meijjänkin lapsenlapset jossain iässä, ja miun, tosin hyvin tyhjä ja vaatimaton korurasiakin on hyvin tyttöjen mieleen.., sekä kaikki lipaston laatikot ja mitä nyt onkin miun "miljoonalaatikoitani"..:) Toivottavasti niistä hetkistä jää muisto, kun siullekin on jäänyt mummin laatikoista :)
Teenpä pienet vedätykset, vaikka tapanani ei olekaan.
Mutkun lejanna ei vastannu....
"Saastanan hunksi sun tarinoidesi kanssa.
Vartin olen nyt itkenyt nuoruudenrakkauttasi, tai omaani, vaikka en tiedä miksi.
Vihlaisee sieluani miten vain, niin itkua tulee, välillä naurun seastakin.
Pyrskien kaivoin salaisesta kätköstäni kauniin, valkoisen kiven.
Siitä levisi sieluuni sama lämpö kuin aikoinaan antajan kädestä.
Ja vollotus sen kun yltyi.
Luulin jo kasvaneeni ulos, mutta tarinasi kaivoi sydämestäni auki lokeron.
Prinsessahäät on nyt pakko katsoa, kaikki.
Olet Hunksi oikeassa, parhaat leikit lapsuuden, ne eivät koskaan unohdu.
Olet sinä ihmeellinen mies.
Nimim: "Suloisen suolaisen Onneton-Onnellinen"."
H. :) :)- lejanna
Oi sie rakkaista rakkain, pakastepakkain.
Olen onnellinen, onni on ihmisen mielentila, ei sitä saa rahalla, eikä mielellä pahalla.
Olet sinä kumma puksu, puhut ja kirjoitat, mitä mieleesi tuo.
Olet aikamoinen sanaseppo, mutta tunteita sinulta puuttuu.
Siitä täti tällainen suuttuu.
Itku parantaa sisävammoja, itke vieläkin.
Suolaisen kyyneleen poskeltasi nuolaisen.
.
Ai ei vai, ainahan sä vedätät.
- demeter
Samoja leikkejä meilläkin. Tuossa vain huomasin, että ilmeisesti nimet eroavat toisistaan ihan paikkakunnasta riippuen. Meillä vain pelattiin ruutia, ei konkanttu, kuten keski-Pohjanmaalta muuttaneet tutut tekivät. Olisko tuo nurkkajussi sitten ollu "vinkki" meillä ?
Entäs sadut ? Minun ikätovereista vain harva kertoo, että heille olisi luettu/kerrottu satuja. Minulle luettiin. Neljä vuotta vanhempi veljeni oppi lukemaan viisivuotiaana ja lukuhuki oli yleensä hänellä. Äiti ei ehtinyt lukea, mutta hän kertoi niitä minulle.
Ja sitten oli tietysti ne iki-ihanat Markus-sedän lastentunnit ! Naapurissa käytiin alkuun kuuntelemassa ennenkuin meille tuli oma radio.
Meitä oli kuusi lasta omasta takaa ja naapureissa oli aina kavereita...Ei kyllä satuja luettu / kerrottu, en ainakaan muista.
Markus-setöähän oli kuunneltava,toivossa, että mainitsis omankin nimen, ei kyllä koskaan..- demeter
maarina1 kirjoitti:
Ei kyllä satuja luettu / kerrottu, en ainakaan muista.
Markus-setöähän oli kuunneltava,toivossa, että mainitsis omankin nimen, ei kyllä koskaan..Älä välitä maarina1, ei muakaan koskaan mainittu - on sen verran harvinainen tää mun etunimi, ja sukunimikin kyllä, siis eikä puolison sukunimi...
- meeriamanda
maarina1 kirjoitti:
Ei kyllä satuja luettu / kerrottu, en ainakaan muista.
Markus-setöähän oli kuunneltava,toivossa, että mainitsis omankin nimen, ei kyllä koskaan..Minäpä sain kunnon tukkapöllyn kun kerroin äidilleni Marcus-sedän sanoneen menevän pashalle...! Aina sinä sen mielikuvitelmiesi kanssa ....kun sitten selvisi että olin kuullut oikein ja isi sanoi äidille et olet anteeksi pyynnön tyttäremmelle velkaa, äiti puhisi et hulluko oot, hänkö kakaralta anteeksi pyytelisi? ootte te karjalaiset joutavaa sakkia...ja niin ...ehtoisan perheemme lapset saivat taas kuulla kuinka kersoja oikeesti kuuluisi kasvattaa, juoksimme mummulaan peltojen poikki :/ Olin todella pieni tuolloin, vaan niinhän sitä istuttiin melkein korva radiossa kiini :))
- lejanna*
maarina1 kirjoitti:
Ei kyllä satuja luettu / kerrottu, en ainakaan muista.
Markus-setöähän oli kuunneltava,toivossa, että mainitsis omankin nimen, ei kyllä koskaan..Markus-setää minäkin kuuntelin istumalla radion vieressä, nojatuolin selkänojan päällä.
Siinä muistan pelänneeni myös maailmanloppua, jota taas kerran oli eräs uskonlahko ennustanut.
Minä, ainokainen, vanhemmat töissä, vapisin ja odotin, milloin se tulee.
Talvella sitten luisteltiin niin maan pahimmillakin pakkasilla.
Kesät melkein asuin uimarannalla.
. - demeter
meeriamanda kirjoitti:
Minäpä sain kunnon tukkapöllyn kun kerroin äidilleni Marcus-sedän sanoneen menevän pashalle...! Aina sinä sen mielikuvitelmiesi kanssa ....kun sitten selvisi että olin kuullut oikein ja isi sanoi äidille et olet anteeksi pyynnön tyttäremmelle velkaa, äiti puhisi et hulluko oot, hänkö kakaralta anteeksi pyytelisi? ootte te karjalaiset joutavaa sakkia...ja niin ...ehtoisan perheemme lapset saivat taas kuulla kuinka kersoja oikeesti kuuluisi kasvattaa, juoksimme mummulaan peltojen poikki :/ Olin todella pieni tuolloin, vaan niinhän sitä istuttiin melkein korva radiossa kiini :))
Se on siis ihan tosi juttu se Markus-sedän paskalle meno ? On kuullut siitä ennenkin, mutten ole uskonut. (Vaan nyt jos meeri sanoo, uskon kyllä).
Teillä oli sitten lempeä isä, jos äiti oli noin äksy. Niin päin se taisi kyllä meilläkin olla, mutta ei äiti kyllä lannistanut mitenkään, vaikka olikin äkkipikainen. - lejanna*
demeter kirjoitti:
Se on siis ihan tosi juttu se Markus-sedän paskalle meno ? On kuullut siitä ennenkin, mutten ole uskonut. (Vaan nyt jos meeri sanoo, uskon kyllä).
Teillä oli sitten lempeä isä, jos äiti oli noin äksy. Niin päin se taisi kyllä meilläkin olla, mutta ei äiti kyllä lannistanut mitenkään, vaikka olikin äkkipikainen.Netin mukaan kylläkin paskalle meni pääkuuluttaja Alexis af Enehjelm.
Hyvä juttu, olipa kuka tahansa.
. - meeriamanda
demeter kirjoitti:
Se on siis ihan tosi juttu se Markus-sedän paskalle meno ? On kuullut siitä ennenkin, mutten ole uskonut. (Vaan nyt jos meeri sanoo, uskon kyllä).
Teillä oli sitten lempeä isä, jos äiti oli noin äksy. Niin päin se taisi kyllä meilläkin olla, mutta ei äiti kyllä lannistanut mitenkään, vaikka olikin äkkipikainen.Kyllä, tosi se on. Oli jäänyt yhteys päälle ja sanoma oli jotenkin et, no niin kullanmurut nyt lähtee markus - setä pashalle...! Siitä oli lehdessäkin juttua.
Rakkaudella muistan isääni läpi elämäni . - demeter
lejanna* kirjoitti:
Netin mukaan kylläkin paskalle meni pääkuuluttaja Alexis af Enehjelm.
Hyvä juttu, olipa kuka tahansa.
.Ai että aatelinen oikein! Ei kai ne paski..)).
Tuolla hunksin ketjussa (viime keväältä)
joku tokaisi illan päätteeksi : "nyt on sitten lapset laulatettu ja Markus-setä voi lähteä paskalle"... Että mua nauratti, tuli niin hyvään saumaan.
- Anonyymi
Varsilla leikimme paljon siskoni kanssa. Äitimme ompeli niille paljon vaatteita kangastilkuista. Myös muilla nukeilla leikimme ja nukkekodilla jonka teimme äitimme kanssa isosta pahvilaatikosta. Roolileikkejä leikimme vanhoilla vaatteilla, serkkutytön kanssa Hyppäsimme narua ja leikimme kirkonrottaa. Oli niitä joitakin muitakin pihaleikkejä, mm. Muna jota siskoni tytär on opettanut pojilleen.
- Anonyymi
Siis me leikimme barbeilla, tuli kirjoitusvirhe äsken.
- Anonyymi
Eipä juuri leikkimään kerennyt. Talon töihin joutui heti kun kynnelle kykeni, eikä kyllä ollut leikkikaveriakaan kun sisarukset nuorempia ja minä vanhempana jouduin aina heitä paimentamaan jos en muita töitä joutunut tekemään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1538989Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde492689Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja292481- 562469
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1971865- 971837
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai231743Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä461285Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1091197Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61146