Kertokaapa omia mielipiteitänne, että kumpi on hankalampi koira loppujen lopuksi: ylivilkas adhd, joka ei ole kuitenkaan agressiivinen, mutta hyppii kyllä pienimmästäkin syystä tai ilman syytä esim. vieraitten ihmisten päälle... Vai joku ns. vahvaan rotuun kuuluva rauhallinen, ei niin tottelevainen ehkä agressiivinenkin koira esim. akita?
Itsellä on kokemusta näistä adhd -koirista, sekarotuisista, joissa on labradorinnoutajaa... Kilttejä koiria, joiden ei voi edes kuvitella raatelevan tai purevan ketään, mutta hankalia siinä mielessä, kun innostuvat kaikesta aina vähän liikaa. Hyppivät vieraitten päälle, jotka yrittävät tulla esim. jututtamaan tai tulevat vaikka liikennevaloissa vähän liian lähelle.
Olen itse pikemmin rauhallinen ihminen, joten tällaisen ylikierroksilla käyvän koiran kanssa on siksi välillä vähän vaikeaa. Nyt olen innostunut noista amerikanakitoista, mutta mietityttää onko se niin vaarallinen ja vaikea, kuin annetaan ymmärtää? Pärjäisikö joku adhd -koiriin tottunut tällaisen kanssa?
Kummat ovat loppujen lopuksi hankalampia -akitan tapaiset rauhalliset mutta itsepäiset koirat, vai kaikesta jonkun hetkukohtauksen saavat adhd -koirat?
Vaativa/hankala koira
28
1000
Vastaukset
- ei äkäistä
No se ensimmäinen ehdottomasti on parempi :-) Minun tuntemani posavinajokoira on juuri tuollainen ensimmäiseksi mainitsemasi. Aikuisten päälle se hyppii juuri ADHL:laismaisesen riemukkaasti, mutta sinänsä se on turvallinen koira, että se rakastaa lapsia ja muuttuu heti rauhalliseksi ja kärsivälliseksi kun lapsi tulee sen seuraan.
En kumminkaan pidä vähääkään aggressiivisista koirista.
Minulle käy niin riehakas kuin rauhallinenkin koira, kunhan se ei murise tai pure ja kunhan se on kiltti lapsille. Olen valmis elämään koiran tahtiin, on se sitten energinen tai laiska. Mutta äkäistä koiraa en ikinä toivoisi.
Toistaiseksi itselläni ei ole koiraa, koska rahaa on vasta säästössä kalliiseen rotukoiraan, eikä talostilanteeni ole toistaiseksi kauhean suotuisa. Iältäni olen 21 v, ja koiran tulen hommaamaan todennäköisesti ensi vuoden puolella, kun olen saanut rahaa kasaan kärsivällisellä säästämisellä.- Koirallinen.
Eihän ne akitatkaan kai ole agressiivisia, jos on koulutettu kunnolla -tai ei ainakaan pitäisi olla...
Oman kokemuksen mukaan nämä ylivilkkaat koirat on vain sillain hankalia, ettei niiltä tahdo saada tuota riehumista sosiaalistamalla ja kouluttamallakaan pois. Oman koirani kanssa käyn joka päivä kaupungin keskustassa kävelemässä, ja sen siis pitäisi olla tottunut ihmisvilinään, mutta herkästi se vain hyppii ihmisten päälle edelleen... Saa olla koko ajan "varpaillaan", että ehtii estää sitä, ja aina ei aivan ehdi.
Olen tässä miettinyt toista koiraa tuolle ylivilkkaalle mutta vaarattomalle koiralleni seuraksi, mutta toista samanlaista riehujaa en jaksaisi. Tahtoisin rauhallisen koiran tällä kertaa, mutta se ei saisi olla vaarallinen myöskään tuolle jo olemassa olevalle koiralleni. Olen vain jostain syystä nyt ihastunut noihin akitoihin, mutta en kyllä sellaista ota ihan vähällä kummalla, vaan mietin ja harkitsen kyllä tarkkaan... Välillä vain tuntuu, että onko ne niiiiiiiiiiin haastavia ja vaikeita kuin annetaan ymmärtää?
Omalla asuntoalueella on aika paljon pitbullejakin, ja ihan rauhallisilta ja täyspäisiltä nekin vaikuttavat, vaikka maine on mitä on -ja valitettavasti ansaitustikin. Mietin vain, että voiko ns. tavallinen koiranomistaja tekemällä tehdä akitan tai pitbullin tapaisesta koirasta raivopään, joka tappaa kaikki vastaantulijat, vai tarviiko siihen olla omistajankin sekopää, joka provosoi agressiivista käytöstä?
Entä miten nämä vaativampien rotujen edustajat sopeutuvat toisten koirien kanssa yhteen? Olisiko sellainen vaaraksi tuollaiselle ylivilkkaalle, mutta toisten koirien kanssa hyvin toimeentulevalle ja pehmytluonteiselle koiralle?
Olisi kiva, jos tähän vastaisi joku, jolla kokemusta tällaisista koirista on...
- kamala88
Riippuu ihan minkälaiseen ympäristöön ja elämäntilanteeseen koira on tulossa. Jos ajatellaan aggressiivista koiraa maalle niin on se helpompi kuin sama koira kaupungissa. Ja yleensä koulutuksesta se on aika paljon kiinni. Ja onhan niitä muitakin rotutyyppejä kuin nämä kaksi.
Amerikanakitat on kuitenkin tosi vaativia ja itsepäisiä koiria toisilla voi olla kova metsästysvietti samoten kuin vahtivietti. Kaupunkiin en semmoista ottais. Mietihän vielä jotain helpompaa koiraa:)- fstko
Yleensä kaupungeissa koirista kasvaa sosiaalisempia kuin maalla, johon vaikuttaa se, että ne tottuvat kaupungeissa vieraisiin ihmisiin, toisiin koiriin, meluun ja vilskeeseen helpommin kuin rauhaisassa, hiljaisessa maalaisympäristössä. Mutta molemmissa koira tarvitsee tietysti peruskoulutusta, jotta oppivat tottelemaan ja kunnioittamaan ihmisiä. Ja kyllä se koiran luonne riippuu monesta muustakin tekijästä kuin rodusta, kuten vanhempien luonteista (suvun geeneistä), sukupuolesta, yksilöstä, tottumuksista, koulutuksesta ym.
- kamala88
Joo mutta alottaja kysyikin kumman koiran kanssa on helpompi elää ylivilkkaan vai mahdollisesti aggressiivisen. Akitat ei kuitenkaan ole siitä sosiaalisemmasta päästä, joten pitää myös varautua siihen.
- makunsa kullakin
Se on makuasia, kumpi on helpompi/vaativampi. Ylivilkas koira soveltuu esimerkiksi koirapuistoon toisten vilkkaiden koirien seuraan sekä koirajuoksuun ja valjakkohiihtoon. Mutta kumpaakaan kumminkaan tuskin tarkoituksella kannattaa tavoitella, vaan toivottavasti löytyy sopiva koira, joka on koulutettavissa lempeäksi ja sosiaaliseksi. Aina on varauduttava siihen, ettei voi tietää varmaksi, minkä luonteinen koirasta kasvaa.
Sitä paitsi, kysymyksen ei kuuluisi mennä, että kumpi on helpompi, vaan että kumpi on vaativampi.
- 15+2
Ehdottomasti adhd. Mieluusti sitä vaikka muutaman pesulalaskun maksaa kuin että kustantaa jonkun lapsen hautajaiset. Ja kun ajatellaan sitä koiran elämää, niin en kyllä itse ottaisi koiraa jota ei voisi vihaisuuden vuoksi pitää irti muualla kuin lukitussa kellarissa. Koiran pitää saada kirmata välistä vapaana ja vihaista (kauniisti sanotttuna vaativaa) koiraa kun kukaan vastuuntuntoinen ei yleensä irti laske. Sekä koira että sen pitäjä kärsivät siitä jatkuvasta kiinnipidosta. Lisäksi se jatkuva huoli siitä, että vaikka minä tätä kovasti kiinni pidänkin niin entä sitten jos piru karkaa....
- 14+16
Olipa adhd tai muu koira, koira pitää yrittää ainakin opettaa sellaiseksi että kenenkään päälle ei hypitä, sotkeentuhan siinä helevatu vaatteetkin. Vaikka kuinka koira ei ole vihainen, niin pitää se adhd koiralle samoin kuin kaikenmaailman akitoille olla se kuri sellainen, että se uskoo kerralla.
Ei tarte ottaa mitään koiraa jos et yksinkertaista asiaa osaa opettaa EI HYPITÄ.
Onhan nuita telkkarit pullollaan kaiken maailman koirakouluttajia ja koirankoulutuskirjojakin on niin paljon vapaasti saatavilla, että lue ensin sitä ja sitten mieti koiran laittamista.
Rauhallinen pitää olla, mutta pitää sitä osata koiralle suuttuakin tarpeen vaatiessa jotta älyää rajat mitä saa tehdä ja mitä ei.- Koirallinen.
No luuletko etten ole yrittänyt opettaa koiraani olemaan hyppimättä? Kyllä olen, ja ihan koirankouluttajan kanssa. Ei se nyt koko aikaa hypi kaikkien päälle, vaan nykyisin osaa kulkea kaupungilla rauhallisesti ja sievästi, mutta välillä edelleen tulee niin sanotusti pahoja paikkoja sen kanssa.
Yleensä nämä tilanteet aiheutuu siitä, kun joku tuppautuu jututtamaan sitä, vaikka kiellän. Koira sitten innostuu ja alkaa riehua ja hyppiä tämän höpöttävän tädin/sedän päälle. Tai liikennevaloissa, joskus saatta käydä niin, että joku tulee liian lähelle koiraa, niin se hyppää päälle. Myös riehuvat lapset tai liian tiiviisti koiraani tuijottavat aikuisetkin ihmiset saattavat saada aikaan jonkun sätkyn.
Te nyt ymmärsitte vähän väärin mitä kysyin. En minä tarkoita että nuo akitat olisivat agressiivisia, tai että haluaisin agressiivisen koiran, sillä en halua.
Akita kuitenkin on rotuna sellainen, ettei se ole miellyttämishaluinen samalla tavalla, kuin joku palveluskoira. Niillä myös on taipumusta muuttua agressiivisiksi ja vaarallisiksi koiriksi väärissä käsissä.
TÄTÄ minä lähinnä pohdin, että kuinka "helposti" tämä muutos agressiiviseksi käy? Eli pitääkö akitan tai pitbullin tai jonkun tällaisen vaativampaan rotuun kuuluvan koiran omistajan olla itsekin jotenkin hirmu vahvaluonteinen ja luontaista auktoriteettia omaava henkilö, jotta koirasta ei tule vaarallista?
Voiko ns. normaali jamppa, joka ei nyt mikään kovin suurta auktoriteettia omaava ole, hallita tällaista koiraa myös, jos ei omilla teoillaan kannusta koiraa agressiiviseen käytökseen -ja vaivautuu sosiaalistamaan sen ja käyttämään koulutuksessa?
Siksihän minä kyselen, että kuinka helposti voi mennä vikaan tällaisen koiran kanssa, kun en tahdo joutua tilanteeseen, jossa minulla on suuri ja vihainen koira jota en hallitse.
Haluan tietää, kumpaan tyyppiin kuuluva koira on loppujen lopuksi hankalampi koulutettettava, jos koiran tahdotaan olevan varma ja turvallinen seuralainen kaikissa tilanteissa -ylivilkas riehuja, vai rauhallinen mutta ei niin miellyttämishaluinen...
Oman kokemuksen mukaan ylivilkkautta on tosi vaikea kitkeä pois, ei se oikeastaan onnistu edes, sillä sehän on sen perusluonne ja mitenpä sitä muuttaa? Myöskään liikunnapuutteesta tuo ei johdu, sillä kävelen kyllä pitkiä lenkkejä koirani kanssa.
Olen sitten katsellut kaikenlaisia vaarallisina pidettyjä rotuja, joita täällä vastaan tulee -on pitbullia, akitaa, kaukasianpaimenkoiraa, rottweileria, dogo argentinoa ja kaikenlaisia mastiffeja...
Ei nämä ihmiset joilla näitä koiria on, vaikuta olevan sen kummempia koiranomistajia kuin minäkään -eli eivät mitään "koirakuiskaajia" -vaan ihan tavallisia matteja ja maijoja. Kuitenkin yhteispeli näyttää erittäin helpolta noiden koirien ja omistajien välillä, kun koirat ovat perusluonteeltaan rauhallisia.
Sitten taas on ihmisiä, joilla on labbista ja kultaistanoutajaa ja jack russeleita yms. pieniä ärhäköitä terrierejä -ja näillä pikemmin on vaikeuksia koiriensa kanssa, kun koirat joko ovat ylivilkkaita ja ystävällisiä (noutajat), tai ylivilkkaita ja äkäisiä (terrierit) -ja varmasti näitäkin kaikkia koiria on yritetty kouluttaa...
Olen sitten vain alkanut ajatella, että josko se rauhallisuus onkin se, mikä koirasta tekee helpon -pikemmin kuin pehmytluonteisuus? Tästä haluaisin mielipiteitä muiltakin. - tuplu
Koirallinen. kirjoitti:
No luuletko etten ole yrittänyt opettaa koiraani olemaan hyppimättä? Kyllä olen, ja ihan koirankouluttajan kanssa. Ei se nyt koko aikaa hypi kaikkien päälle, vaan nykyisin osaa kulkea kaupungilla rauhallisesti ja sievästi, mutta välillä edelleen tulee niin sanotusti pahoja paikkoja sen kanssa.
Yleensä nämä tilanteet aiheutuu siitä, kun joku tuppautuu jututtamaan sitä, vaikka kiellän. Koira sitten innostuu ja alkaa riehua ja hyppiä tämän höpöttävän tädin/sedän päälle. Tai liikennevaloissa, joskus saatta käydä niin, että joku tulee liian lähelle koiraa, niin se hyppää päälle. Myös riehuvat lapset tai liian tiiviisti koiraani tuijottavat aikuisetkin ihmiset saattavat saada aikaan jonkun sätkyn.
Te nyt ymmärsitte vähän väärin mitä kysyin. En minä tarkoita että nuo akitat olisivat agressiivisia, tai että haluaisin agressiivisen koiran, sillä en halua.
Akita kuitenkin on rotuna sellainen, ettei se ole miellyttämishaluinen samalla tavalla, kuin joku palveluskoira. Niillä myös on taipumusta muuttua agressiivisiksi ja vaarallisiksi koiriksi väärissä käsissä.
TÄTÄ minä lähinnä pohdin, että kuinka "helposti" tämä muutos agressiiviseksi käy? Eli pitääkö akitan tai pitbullin tai jonkun tällaisen vaativampaan rotuun kuuluvan koiran omistajan olla itsekin jotenkin hirmu vahvaluonteinen ja luontaista auktoriteettia omaava henkilö, jotta koirasta ei tule vaarallista?
Voiko ns. normaali jamppa, joka ei nyt mikään kovin suurta auktoriteettia omaava ole, hallita tällaista koiraa myös, jos ei omilla teoillaan kannusta koiraa agressiiviseen käytökseen -ja vaivautuu sosiaalistamaan sen ja käyttämään koulutuksessa?
Siksihän minä kyselen, että kuinka helposti voi mennä vikaan tällaisen koiran kanssa, kun en tahdo joutua tilanteeseen, jossa minulla on suuri ja vihainen koira jota en hallitse.
Haluan tietää, kumpaan tyyppiin kuuluva koira on loppujen lopuksi hankalampi koulutettettava, jos koiran tahdotaan olevan varma ja turvallinen seuralainen kaikissa tilanteissa -ylivilkas riehuja, vai rauhallinen mutta ei niin miellyttämishaluinen...
Oman kokemuksen mukaan ylivilkkautta on tosi vaikea kitkeä pois, ei se oikeastaan onnistu edes, sillä sehän on sen perusluonne ja mitenpä sitä muuttaa? Myöskään liikunnapuutteesta tuo ei johdu, sillä kävelen kyllä pitkiä lenkkejä koirani kanssa.
Olen sitten katsellut kaikenlaisia vaarallisina pidettyjä rotuja, joita täällä vastaan tulee -on pitbullia, akitaa, kaukasianpaimenkoiraa, rottweileria, dogo argentinoa ja kaikenlaisia mastiffeja...
Ei nämä ihmiset joilla näitä koiria on, vaikuta olevan sen kummempia koiranomistajia kuin minäkään -eli eivät mitään "koirakuiskaajia" -vaan ihan tavallisia matteja ja maijoja. Kuitenkin yhteispeli näyttää erittäin helpolta noiden koirien ja omistajien välillä, kun koirat ovat perusluonteeltaan rauhallisia.
Sitten taas on ihmisiä, joilla on labbista ja kultaistanoutajaa ja jack russeleita yms. pieniä ärhäköitä terrierejä -ja näillä pikemmin on vaikeuksia koiriensa kanssa, kun koirat joko ovat ylivilkkaita ja ystävällisiä (noutajat), tai ylivilkkaita ja äkäisiä (terrierit) -ja varmasti näitäkin kaikkia koiria on yritetty kouluttaa...
Olen sitten vain alkanut ajatella, että josko se rauhallisuus onkin se, mikä koirasta tekee helpon -pikemmin kuin pehmytluonteisuus? Tästä haluaisin mielipiteitä muiltakin.Helppo vastaus: Mikäli Akitan ottaminen vähänkään arvelluttaa, valitse jokin toinen rotu. Ns. vahvojen rotujen omistajalla täytyy olla tietynlaista itsevarmuutta, jotta tietää pystyvänsä hallitsemaan koiransa tilanteessa kuin tilanteessa.
Koira nimittäin kyllä huomaa ohjaajansa epävarmuuden ja kova koira ottaa siinä vaiheessa ohjat käsiinsä. Ja sitähän ei kukaan halua. - miltsufani
Koirallinen. kirjoitti:
No luuletko etten ole yrittänyt opettaa koiraani olemaan hyppimättä? Kyllä olen, ja ihan koirankouluttajan kanssa. Ei se nyt koko aikaa hypi kaikkien päälle, vaan nykyisin osaa kulkea kaupungilla rauhallisesti ja sievästi, mutta välillä edelleen tulee niin sanotusti pahoja paikkoja sen kanssa.
Yleensä nämä tilanteet aiheutuu siitä, kun joku tuppautuu jututtamaan sitä, vaikka kiellän. Koira sitten innostuu ja alkaa riehua ja hyppiä tämän höpöttävän tädin/sedän päälle. Tai liikennevaloissa, joskus saatta käydä niin, että joku tulee liian lähelle koiraa, niin se hyppää päälle. Myös riehuvat lapset tai liian tiiviisti koiraani tuijottavat aikuisetkin ihmiset saattavat saada aikaan jonkun sätkyn.
Te nyt ymmärsitte vähän väärin mitä kysyin. En minä tarkoita että nuo akitat olisivat agressiivisia, tai että haluaisin agressiivisen koiran, sillä en halua.
Akita kuitenkin on rotuna sellainen, ettei se ole miellyttämishaluinen samalla tavalla, kuin joku palveluskoira. Niillä myös on taipumusta muuttua agressiivisiksi ja vaarallisiksi koiriksi väärissä käsissä.
TÄTÄ minä lähinnä pohdin, että kuinka "helposti" tämä muutos agressiiviseksi käy? Eli pitääkö akitan tai pitbullin tai jonkun tällaisen vaativampaan rotuun kuuluvan koiran omistajan olla itsekin jotenkin hirmu vahvaluonteinen ja luontaista auktoriteettia omaava henkilö, jotta koirasta ei tule vaarallista?
Voiko ns. normaali jamppa, joka ei nyt mikään kovin suurta auktoriteettia omaava ole, hallita tällaista koiraa myös, jos ei omilla teoillaan kannusta koiraa agressiiviseen käytökseen -ja vaivautuu sosiaalistamaan sen ja käyttämään koulutuksessa?
Siksihän minä kyselen, että kuinka helposti voi mennä vikaan tällaisen koiran kanssa, kun en tahdo joutua tilanteeseen, jossa minulla on suuri ja vihainen koira jota en hallitse.
Haluan tietää, kumpaan tyyppiin kuuluva koira on loppujen lopuksi hankalampi koulutettettava, jos koiran tahdotaan olevan varma ja turvallinen seuralainen kaikissa tilanteissa -ylivilkas riehuja, vai rauhallinen mutta ei niin miellyttämishaluinen...
Oman kokemuksen mukaan ylivilkkautta on tosi vaikea kitkeä pois, ei se oikeastaan onnistu edes, sillä sehän on sen perusluonne ja mitenpä sitä muuttaa? Myöskään liikunnapuutteesta tuo ei johdu, sillä kävelen kyllä pitkiä lenkkejä koirani kanssa.
Olen sitten katsellut kaikenlaisia vaarallisina pidettyjä rotuja, joita täällä vastaan tulee -on pitbullia, akitaa, kaukasianpaimenkoiraa, rottweileria, dogo argentinoa ja kaikenlaisia mastiffeja...
Ei nämä ihmiset joilla näitä koiria on, vaikuta olevan sen kummempia koiranomistajia kuin minäkään -eli eivät mitään "koirakuiskaajia" -vaan ihan tavallisia matteja ja maijoja. Kuitenkin yhteispeli näyttää erittäin helpolta noiden koirien ja omistajien välillä, kun koirat ovat perusluonteeltaan rauhallisia.
Sitten taas on ihmisiä, joilla on labbista ja kultaistanoutajaa ja jack russeleita yms. pieniä ärhäköitä terrierejä -ja näillä pikemmin on vaikeuksia koiriensa kanssa, kun koirat joko ovat ylivilkkaita ja ystävällisiä (noutajat), tai ylivilkkaita ja äkäisiä (terrierit) -ja varmasti näitäkin kaikkia koiria on yritetty kouluttaa...
Olen sitten vain alkanut ajatella, että josko se rauhallisuus onkin se, mikä koirasta tekee helpon -pikemmin kuin pehmytluonteisuus? Tästä haluaisin mielipiteitä muiltakin.Kato millania telkusta nii opiti jotain. Siis Cesar Millan on ongelmakoirakouluttaja usasta ja sen ohjelma tulee liviltä. Lue pari koirakirjaa niin opit kouluttaa.
- Koirallinen.
miltsufani kirjoitti:
Kato millania telkusta nii opiti jotain. Siis Cesar Millan on ongelmakoirakouluttaja usasta ja sen ohjelma tulee liviltä. Lue pari koirakirjaa niin opit kouluttaa.
Olen kouluttanut tuota koiraani ammattilaisen kanssa... Myös Millania katson telkkarista, ja pidän hänestä kovasti ja olen soveltanut hänen oppejaan (esim. rauhallista ja itsevarmaa käytöstä), ja ne toimivatkin ihan hyvin koirani kanssa -oikeastaan niistä on suurin apu ollut tämän koiran kohdalla.
Kyllä tuo mun sekarotuinen koirani ihan kohtalaisesti käyttäytyy, ja ehkä vanhetessaan vielä tuosta rauhoittuu, mutta melko "raskasta" sen kanssa on välillä ollut -juuri siksi kun on niin vilkas.
En minä akitaa ole ottamassa ihan vähällä kummalla -vaan kyllä minun pitää olla silloin varma, että sellaisen pystyn hallitsemaan, ja ettei se tälle jo olemassa olevalle koirallenikaan ole vaaraksi. Siksihän minä tässä kyselen, että onko ne niin vaikeita ja onko niiden kanssa niin helppo mennä vikaan, kuin annetaan ymmärtää? Haluaisin vain mielipiteitä sellaisilta, joilla kokemusta näistä koirista on -tai monenlaisista koirista, niin rauhallisista kuin vilkkaista, ja vaativista kuin pehmeistä.
Esim. kaukasianpaimenkoirista sanotaan, ettei niitä saisi edes kaupungissa pitää, eivätkä sovellu kerrostalo-asumiseen. Hyvin nuo jotkut vain näyttävät niidenkin kanssa kaupungissa pärjäävän... Ja nämähän ovat itsenäisiä ja vaarallisina pidettyjä koiria. Suojelevat ihan yksikseen jossain vuoristossa lammaslaumoja susilta ja karhuilta, eli aika kovia koiria täytyy olla.
Sitten ne jotka näyttävät olevan koirinensa vaikeuksissa, ovat yleensä niitä, joilla on se vilkas koira, joka tahtoo joko hyökätä nujakoimaan toisen kanssa (ärhäkkä pikku terrieri), tai tahtoo tulla pussailemaan kaikkia vastaantulijoita (noutaja). Minusta nämäkin -ainakin kookkaammat koirat ovat kuitenkin sen oloisia yleensä, että on niitä koulutettukin... Minusta vilkkaiden koirien suurin ongelma on se, että niillä jo opitut taidotkin painuvat välillä unholaan, jos pääsevät innostumaan liikaa.
Tietysti jos on huonosti käyttäytyvä koira, on aina parempi, että se on jotain säyseää rotua kuten labbis, mutta kyllähän sekin on iso ja voimakas koira, ja voi esim. kaataa ihmisen. Itse kyllä tykkään labbiksista ja ne ovat yksi suosikkiroduistani, mutta puhdasrotuista en haluaisi juuri sen vilkkauden takia... Rauhallinen labradorihan taas olisi lähinnä täydellinen... :)
Minulla on siis kokemusta tällaisista adhd -koirista. Aiempi oli myös labbissekoitus, mutta rohkea ja vilkas. Tämä nykyinen taas on vilkas ja aika herkkä eli säikkyy ja pelkää helposti... Tiedän siis millaista tämän kaltaisten koirien kanssa eläminen on, ja välillä se on melko rasittavaa... Pakko myöntää. :D
Olen vain alkanut miettiä, että olisiko rauhallinen koira kuitenkin helpompi, vaikka sitten olisikin sellainen, joka ei halua hirveänä miellyttää -kuin pehmytluonteinen ja miellyttämishaluinen, mutta kaikesta liikaa innostuva koira?
Enkä sitten ole haluamassa mitään ns. kovaa koiraa pönkittääkseni egoani tai muuta vastaavaa, sillä kyllä minä tiedän olevani juuri sama tallaaja -olipa minulla millainen koira hyvänsä, enkä muutu paremmaksi tai huonommaksi koiran myötä... Minä vain satuin näkemään kerran juttua akitoista, ja ihastuin ensin siihen ulkonäköön. Sitten aloin ottaa selvää, että millainen koira onkaan kyseessä, ja ne ovat mielestäni kiehtovia koiria, mutta juuri tuo mietityttää, että pärjäisinkö sellaisen kanssa... En halua asettaa ketään vaaraan. Akitoissa myös kiehtoo se rauhallisuus, sillä tahtoisin toiseksi koiraksi rauhallisen koiran.
- Se labbiksesta
Ketkä eivät ole perehtyneet esim labradoriin tarkemmin
odottavat sen olevan rauhallinen ja itsestään oppinut jo 1 v.Labbis osoittaa vasta parhaat ominaisuutensa 5 v jälkeen jos se on oikein koulutettu. - 324sfsfsdfssdfdsf
Naapurissa on Amerikan Akita ja joutuvat lenkkeilemään aina siihen aikaan kun muita koiria on mahdollisimman vähän liikkeellä. Siis varhain aamulla tai myöhää illalla / yöllä. Joskus kun vastaan ovat tulleet ovat he aina siirtyneet mahdollisimman kauas muista koirista.
Kyseisellä rodulla on uskomattoman paljon voimaa ja jos se lähtee niin väkevä mieskin saa pidellä kaksin käsin jos edes pystyy pitelemään. Tietysti kaikkihan on loppujenlopuksi koulutuksesta kiinni mutta Akita on siltikin erittäin haastava rotu.
Kyseinen naapurin koira on kuitenkin pihalla istuessaan erittäin tyyni eikä koskaan hauku ohi käveleville ihmisille tai koirille. Ilmeisesti ei vain tule muiden urosten kanssa yhtään toimeen. - yksi mielipide
Minusta se on kaikista tärkeintä, ettei koira ole aggressiivinen.
- opioipiqpoiu
Nimim. yksi mielipide kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen tärkeimmän. Jos lähdettäisiin jalostuksesssa ja kasvatuksessa periaatteesta, että kaikki muut koiran ominaisuudet ovat toisarvoisia kiltteyden rinnalla ei olisi ongelmarotuja. Ainostaan yksittäisiä kasvatuksella pilattuja yksilöitä.
Mutta kun ei lähdetä. Lähdetään yleensä perse edellä puuhun ja jo ensimmäistä koiraa ottavat laittavat etusijalle ulkonäön, nk. haastavuuden, harvinaisuuden, koon, värin, karvan pituuden, tms. asiat ja se koiran kiltteys tulee vasta siellä sijalla 10 jos sielläkään. Osa kokee sen kiltteyden jopa negatiivisena asiana. Esimerkkinä kaukasianpaimenkoira, jonka rotumääritelmässäkin sanotaan, että "hyväntahtoisuus" vieraita ihmisiä kohtaan on selvä virhe.
Vaikka se kuinka epämuodikasta onkin lähden itse siitä, että mitä tavallisempi rotu/ sekarotuinen ja mitä pienempi vartiointi-, paimentamis- ja puremisvietti koiralla on niin sen parempi. Hölmöys, adhd, rumuus, jne. voivat häiritä muita kanssaeläjiä, mutta niiden ominaisuuksien vuoksi ei kenenkään tarvitse kuitenkaan pelätä terveytensä/ henkensä puolesta. - Koirallinen.
opioipiqpoiu kirjoitti:
Nimim. yksi mielipide kertoo lyhyesti ja ytimekkäästi sen tärkeimmän. Jos lähdettäisiin jalostuksesssa ja kasvatuksessa periaatteesta, että kaikki muut koiran ominaisuudet ovat toisarvoisia kiltteyden rinnalla ei olisi ongelmarotuja. Ainostaan yksittäisiä kasvatuksella pilattuja yksilöitä.
Mutta kun ei lähdetä. Lähdetään yleensä perse edellä puuhun ja jo ensimmäistä koiraa ottavat laittavat etusijalle ulkonäön, nk. haastavuuden, harvinaisuuden, koon, värin, karvan pituuden, tms. asiat ja se koiran kiltteys tulee vasta siellä sijalla 10 jos sielläkään. Osa kokee sen kiltteyden jopa negatiivisena asiana. Esimerkkinä kaukasianpaimenkoira, jonka rotumääritelmässäkin sanotaan, että "hyväntahtoisuus" vieraita ihmisiä kohtaan on selvä virhe.
Vaikka se kuinka epämuodikasta onkin lähden itse siitä, että mitä tavallisempi rotu/ sekarotuinen ja mitä pienempi vartiointi-, paimentamis- ja puremisvietti koiralla on niin sen parempi. Hölmöys, adhd, rumuus, jne. voivat häiritä muita kanssaeläjiä, mutta niiden ominaisuuksien vuoksi ei kenenkään tarvitse kuitenkaan pelätä terveytensä/ henkensä puolesta.No minulle kiltteys on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista... Ei kai ne akitatkaan saa olla vihaisia, mutta niillä on taipumusta siihenkin, jos on vääränlaisella ihmisellä. Nyt vain mietin sitä, että onko ne automaattisesti ongelmakoiria, jos omistaja ei ole mikään koirankouluttaja -guru, vaan ihan tavallinen tallaaja, jolla on kokemusta jonkin verran koirista.
Ne vain kiinnostavat minua rotuna, enkä itsekään tiedä mikä niissä niin viehättää -tietääkö kukaan yleensä syytä, miksi kiinnostuu/ihastuu juuri jostain tietystä rodusta? Yksi syy kuitenkin siihen miksi ne minua kiinnostavat on, että se on rauhallinen rotu.
Tämä nykyinen sekarotuinen koirani, joka on kyllä suloinen, kaunis ja kaikin puolin ihana koira -on niin vilkas, että sitä piti kouluttaa ongelmakoirankouluttajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että siitä ei ikinä tule ns. tavallista koiraa -vaan se pysyy aina vähän liian riehakkaana.
Tällaiset koirat ovat melko raskaita kavereita, ja jos jollain on sellainen ollut, niin tietää että puhun totta. Eihän minun tarvi pelätä, että se tappaisi ketään, mikä on suuri helpotus, mutta saa sen kanssa kuitenkin olla koko ajan jossain määrin varuillaan, ettei se kaada jotain mummoa tai lasta tai revi ja sotke jonkun kalliita vaatteita.
Tästä "pakkauksesta" en voinut tietää millainen siitä tulee -sekarotuisista kun ei tiedä. Rotukoirissa on se hyvä puoli, että niistä voi paremmin päätellä millaisia niistä tulee (luonne, koko jne...). Sillä ei tosin ole minulle hirveästi merkitystä muuten, onko koira rotukoira vai sekarotuinen, enkä arvota niitä sen perusteella huonompiin tai parempiin -minulle ne ovat yhtä arvokkaita. Itselläni ei edes ole koskaan ollut puhdasrotuista koiraa.
- 20+13
KOIRASTA KUN KOIRASTA SAA VIHAISEN JA EPÄSOSIAALISEN JOS EI OMISTAJALLA OLE RIITTÄVÄÄ TUKIVERKOSTOA JOHON KUULUU KAIKENIKÄISET IHMISET ERILAISET LIIKUNTAKYVYN OMAAVAT IHMISET, KOIRAT KAIKEN KOKOISET.
JA EI VIELÄ TÄMÄKÄÄN RIITÄ PERUSTOTTELEVAISUUS ON OPETETTAVA KAIKILLE KOIRILLE, EIKÄ SELOSTETTAVA NÄITÄ ASIOITA MILLÄÄN ADHD:LLA, MINUSTA ADHD ON RIKKAIDEN VANHEMPIEN PENTUJEN MIELENSAIRAUS, KUN EI ILETÄ SANOA ETTÄ LAPSENI ON HULLU.
KOIRAMAAILMASSA EI MITÄÄN ADHD:TÄ TUNNETTA. ON VAIN "HÖLMÖ KOIRA JOKA EI OPI MITÄÄN" TAI SITTEN "VIISAS KOIRA JOKA OPPII KAIKEN" TAI SITTEN SEKOITUS OPPII SEN MITÄ HALUAA JA HALLITSEE ISÄNTÄÄ JA EMÄNTÄÄ MITEN HALUAA.
JOS EI PERUSASIAT OLE KUNNOSSA NIIN KOIRA ON OTETTAVA SEN MUKAAN, MINKÄ KOKOISEN KOIRAN PYSTYT HIHNASSA HALLITSEMAAN ILMAN ETTÄ MENET "LIITTANA" KOIRAN PERÄSSÄ AINA KUN KOIRA HALUAA JONNEKIN SINNE MINNE SINÄ ET.
ULKONÄKÖSEIKAT OVAT LIIAN HEPPOISET PERUSTEET KOIRAN HANKINNALLE, KASVATTAJAN VALINTA ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ, VOIHAN KAIKKI KASVATTAJAT SANOA ETTÄ MINUN KASVATTAMAT JA JALOSTAMAT PENNUT OVAT TERVEITÄ, NO ONHAN TÄMÄ OSOITETTU, JA HUOMAA, ETTÄ PAPERIT SAA VAIKKA SAKSASTA KOIRALLE KUIN KOIRALLE, VAIKKA EI OLISI MISTÄÄN HYVISTÄ GEENEISTÄ JALOSTETTUKAAN. ETTÄ KANNATTEE KATSOA TARKKAAN KAIKKI KASVATTAJAT LÄPI.
JA MITÄ TULEE KASVATTAJAN VASTUUSEEN, NIIN PITÄÄ SITÄ KASVATTAJAN OLLA YHTEYDESSÄ PENNUN UUTEEN KOTIIN TIHEÄSTI JA SAMATEN JÄRJESTÄÄ PENTUTAPAAMINEN PENTUEEN MUIDEN PENTUJEN KANSSA. TÄMÄ KERTOO SIITÄ VASTUULLISUUDESTA JOS MIKÄ.
NYKYÄÄN LIIAN MONI KUTSUU ITSEÄÄN KASVATTAJAKSI, ANTAA PENTUEEN PENNUT POIS KÄSISTÄÄN RAHANHIMO SILMISSÄ, KUNHAN JOLLEKIN ANNETAAN ILMAN ETTÄ ON IHMISTUNTEMUSTA JA TARKKANÄKÖISYYTTÄ ONKO UUDESTA OMISTAJASTA KOIRAN PITÄJÄKSI.
TÄSTÄ NE JOHTUU KAIKKI ONGELMAT VIELÄ LISÄKSI SIITÄ ETTEI OMISTAJA OLE KOIRALLEEN RIITTÄVÄSTI "JOHTAJA" JOTA KOIRA KUNNIOITTAA. - a-kita
No mielipide se tuokin, mutta perustuu tietämättömyyteen. ADHD-diagnoosi ihmisellä on ihan oikea poikkeavuus, ja suuri haitta jokapäiväiselle elämälle. Koirista en tiedä, käytetäänkö termiä vain pikaluonnehdintana, mutta on selvää, että vilkkaita, hermostuvia, keskittymättömiä koiriakin on. Taitava kasvattaja saa muutamassa vuodessa tuloksia, taitamattomalle osuessaan koiran kohtalo on surullinen. Samaa mieltä siitä, että ulkonäkösyistä ei koiraa pidä valita. Miksi sitten rotujalostuksessa keskitytään ulkonäköön?
- 14+9
No siinähän se raha liikkuu, ulkonäköominaisuuksissa. Mutta huomaa, että joidenkin koirien jalostuksessa keskitytään myös hyviin ominaisuuksiin periyttäjänä, kuten jäljestys ja etsintä, suojelu, jne. Nämä nyt lähinnä tuli mieleeni vastuullisen saksanpaimenkoiran kasvattajan/kennelin "luonnetyypityksestä".
Se adhd juttu tuli vähän kärjistettyä sori siitä. Kyllä taitava koiran kouluttaja tai niinkuin sanoit kasvattaja saa ihmeitä aikaan. Mutta käyttäessäsi sanaa kasvattaja, se mielestäni tarkoittaa sitä henkilöä jolta koira otetaan. Ohjaajat/omistajat ovat niitä varsinaisia henkilöitä jotka joutuvat koiran kouluttamaan.
Kuka kasvattaja rupeaa kenellekään valmista kauraa tekemään. En usko, antavat vaan kaikki pennut liian pieninä, etteivät kerkiä emän opissa olla ollenkaan.- Koirallinen.
Eihän se mikään virallinen tautiluokitus ole koiralla tuo adhd, mutta sitä nyt useat käyttävät vähän leikkimielisenäkin luonnehdintana ylivilkkaasta koirastaan... Kyllä niitä ylivilkkaita koiriakin on olemassa, eikä se aina ole omistajan puutteista kiinni, että koira on hankala hallittava. Joissain tietyissä roduissahan on paljon tällaista liiallista innokkuutta, joka tekee koirasta vaikeasti hallittavan.
En minä ulkonäkösyistä ottaisi koiraa, mutta johonkinhan sitä ensimmäisenä ihastuu jossain tietyssä rodussa, ja sen ulkonäönhän sitä ihan ensimmäisenä huomaa... Akitat on hienon näköisiä koiria, ja jos vain ulkonäön perusteella koiran ottaisin -niin olisin jo akitan hommannut. :) Kuitenkin kun en näin toimi, niin aloin ottaa selvää rodusta ja harmikseni se vaikuttaa hieman liian haastavalta... Näin ollen en varmaankaan sellaista koskaan ota, mutta saa kai sitä kysellä ihmisten mielipiteitä siitä millaisia ne ovat.
Aivan alunperinhän kysyinkin sitä, että mikä se loppujen lopuksi on se, mikä koirasta tekee ns. haastavan... Onko se haastava koira tuollainen akitan tapainen, joka ei ole mikään maailman miellyttämisenhaluisin, mutta kuitenkin rauhallinen -vai onko se joku vähän turhan vilkas koira, joka kyllä oppii asiat, tahtoo miellyttääkin ihmistä, mutta liikaa innostuessaan saattaa heittää aivot narikkaan. Minusta tämä kiltti mutta liian vilkas koirani on ollut ja on edelleen melko haastava omalla tavallaan... On kai sitä haastavuuttakin useamman laatuista.
- 11+20
No totta puhut, en minä sillä, että olisin tuominnut sinun koirasi, varmasti se on juuri sinulle sopiva, jos ei olisi olisit siitä jo luopunut aikaa sitten. Mutta kaikki koiran pennut luovutetaan liian aikaisin, rotuun katsomatta. Saisivat olla vielä emänsä kanssa muutaman viikon opissa.
Tähän ei kovin moni ole ottanut kantaa, yksi kommentoisi olevansa samaa samaa mieltä jollakin palstalla, mutta yllättävän vähän kannatusta tälle ajatukselle.- Koirallinen.
Oma koirani oli sen kahdeksan viikon ikäinen, kun sen kävin hakemassa... Ehkä ne saisivat olla pitempäänkin emojensa hoivissa. Mikä sinusta olisi sopiva ikä luovutukselle? Ehkä vastaisuudessa otankin sitten vähän vanhemmaksi emonsa hoivissa olleen pennun, jos tuo kahdeksan viikkoa ei ole riittävä aika olla emon hoidossa.
Tiedän omasta koirastani, että samassa pentueessa olleista pennuista osa on todella rauhallisia, mutta sitten on muutama riehakaskin, ja omani sattui olemaan yksi näistä ylivilkkaista pennuista.
- 9080+9+0809089
En ole keltä kysyit, mutta itsekin komppaisin sitä, että koirat luovutettaisiin pääsääntöisesti vasta 9-10 viikkoisina. Sitä suuremmalla syyllä jos koirilla olisi mahdollisuus olla muidenkin koirien kuin emonsa kanssa. Unohtamatta tietenkään niitä jatkuvia ihmiskontakteja.
- 8+11
Nimen omaan, koko pentue emän kanssa yhdessä, ja ne ihmiskontaktit voisi olla mahdollisia pentujen uusia omistajia. Kyllä rehellisesti sanottuna on vaikea arvioida kuinka monta viikkoa. Mutta jos kuvitteleisin näin, että hyvässä kennelissä on tarha-alue, missä koko perhe saa olla ja pennut viettää ensimmäisiä koiruusviikkojaan niin ehkä sitten riittäisi tuo 9-10 viikkoa.
- minttukoirakuiskaaja
se vois olla pittbulli. mä oon kuullu et ne on haastavii
- kultsulabbis
Ota mieluummin kiltti adhd kuin vaativa ja "vaarallinen" rotu joka ei välttämättä tule toimeen toisten koirien saatikka ihmisten kanssa aikuistuttuaan. Labradori on kuitenkin parhaimmillaan hieman vanhempana rauhoituttuaan. Ehdottaisin seuraavaksi roduksi kultaistanoutajaa joka on kuin labbis mutta sen rauhallisempi serkku. Ota kuitenkin pentueen rauhallisemmasta päästä oleva pentu. Itse otin pentueen vilkkaimman ja vähän petyin kun tyyppi rauhoittui jo puoli vuotiaana. Ei siinä mitään tottakai rakastan kultaistani enkä luopuisi siitä mistään hinnasta, mutta itselle sopii paremmin labbiksen korkea energiataso kuin kultaisen rauhallisuus ja seuraava koira tulee olemaan taas labbis.
- panostatko
up
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti27717834Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist245701- 1242651
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar172178Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361800Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111051- 59976
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32950Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?45948