Kuinka kauan petetyllä menee toipumiseen .

Ei kauheesti oo kerinny muistelemaan kun panettaa ja pantavaa on enemmän kun jaksaa hoitaa ja on sulla murheet!
;D

Vastaan sinulle ,että riikinkukko syö, koska riikinkukkokin tarvitsee ravintoa , jota se saa syömällä . Syönnin mukana elimistöön tulee myös paljon materiaalia josta ei ole mitään hyötyä, tämän materiaalin riikinkukko voi ulostaa peräaukon kautta. Siksi riikinkukolla on perse ja sinä olet myös.

Opettele käyttäytymään .

Sinä et ole pannut sen jälkeen kun naapurisi sika tapettiin.

ei pettymyksestä voi selvitä koskaan ,pettymyksen kanssa on vain elettävä

Ensin oikein ihmeelliset kermakakkuhäät, paljon vieraita...

Sitten: 'suhde ei toimi' ja ero.

Naurettavaa, koomista!

sitä sattuu paremmissa perheissäki ---
------ silti eletään kunnes kuolema teidät erottaa -----
---- ihmisen on vain tehtävä päätöksiä ja pitää niistä kiinni ------

Tv:n hääohjelmat. Näytettiin miten on pareille käynyt. Osalle aika huonosti.

Kukaan meistä ei omista toista ihmistä. Vaikka kuinka 'kirjan' mukaan niin ymmärretään olevankin.

Ryhdistäydy ja elä omaa elämääsi.

kolmannelle korvapuusti "

ookko aivan viisas s-taka ??????? heh epäilen !?

Onhan meillä näitä "Tuksuja" esimerkkina, että ei muuta kun uutta matoa koukkuun ja menoks ja elämä hymyilee.

kaikki ei oo tuksuja

lenkkeily.
uusi ystävä.

oliko suhteesi pitkä?

elinikäinen prosessi...

täytyy vain hyväksyä se tosiasia että elon taistossa saadut vammat ja haavat ei ikinä parane.

Onni toisilla, kesä kaikilla. Hyvä niin.

Jos toipumiseksi katsotaan että on taas yhtä herkkäuskoinen kuin ennen pettämistä, ei kai toivu koskaan jos vain järki pelaa.

Muistan...jotain ei unohda koskaan! Nuorena on helpomappa mennä muiden mukana, siinä se kipuilu helpottaa aikanaan. Kuolemalle toisen taholta johtuvaa tapahtumaa ei kykene unohtamaan, ei vaan anteeksi antamaankaan. Mukana kulkee ajatuksissa.

Yhden kerran luulen kokeneeni ns. sielun kumppanin löytämisen, luovvui
n hänestä järjellisen päätelmäni kautta, ....että olenko katunut, voi miten useasti!?

Joskus vaan elämä keikauttelee, ja laittaa valintoja, en tiedä jos minulla olisi useampia lapsia...olisinko valinnut toisin? Vaikka olen todella pitkässä avoliitossani ihan tytyväinen, sellaista ´sielun kumppanuutta´ ei ikinä ole ollut jonka kerran olen kokenut.

Harvemmin näin tulee pohdittua, elämä on!

Ei ole mitään toipumisia, uusia on miljoonia. Tietenkin asiallinen katsomus jokaisessa.

Muilta kuultua (naisilta), mie itkin kolme vuotta, ei koskaan "uutta" jne. Kaikilla on oma tarina ja tarinat. Uuden kohtaaminen on johdatusta tai tuuria, itse en usko tuuriin vain se on jotain muuta. Tuurilla tapaamiset ovat lyhyitä.

Voi vitsi, seitsemäs taivas ei ole koskaan ollut minun, jonkun muun ilmeisesti on. Nyt voin keskittyä siis kadehtimaan loppuelämäni aitoon suomalaisen tapaan,että ei ole ollut kuin tämä maanpäälinen elämä. On se ihan kamalaa. Jospa aloittaja poistaisi tuskaa kertomalla, miltä ensimmäinen taivas esimerkiksi näyttää?

En pysty vastaamaan,mitkä ovat selviytymiskonstit, kun mätkähdetään seitsemännestä taivaasta maan kamaralle. Täällä olen oleksinut senkin ajan, kun te muut olette kupanneet siellä jossakin. Se on niin VÄÄRIN, että jotkut ovat saaneet enemmän kuin minä!

Ajatella, olen aina ajatellut, että taivaat ja niissä asumiset kuuluvat vasta tuonpuoleiseen elämään, mutta niin sitä viisastuu, kun tätä kulduuripalstaa lukee. Ihan noin yleisenä selviytymiskeinona lähes kaikkeen ja eritoten maan pinnalla pysyttelemiseen on,että jatkaa elävää elämäänsä ja jättää satujen lukemiset vähemmälle.