Itsellä kaksi pientä lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja olemme hoitaneet lapset miehen kanssa kotona ilman suurempia apuja muilta, vaikka molemmat lapset valvotti 6kk samaan aikaan. Totta kai on ollu raskasta, mutta sisulla siitä olemme selvinneet :-). Ihmetyttää kun tuttavaperheissä, naapureissa yms. näkee hirveästi perheitä, joissa vanhemmat eivät jaksa yhtään hoitaa omia lapsiaan, vaan vievät ne lähes joka vloppu mummolaan yöhoitoon, eivät leiki/ulkoile ikinä lastensa kanssa ja ovat niin loppuja, vaikka kysyttäessä sanovat, että heidän lapsensa nukkuvat hyvin ja saavat sitä lastenhoitoapua yms. jatkuvasti. Monet parit haluavat myös elää samanlaista elämää kun ennen lapsia (on kaikenlaista harrastusta) ja lapset aina hoidossa. En ymmärrä, miten monet on niin itsekkäitä ja muka väsyneitä, vaikka on keksitty pesukoneet, valmisruoatkin ja ostetaan jopa siivous -ja MLL-palveluja, mutta silti ei jakseta??Ihan raivostuttaa, kun ajattelee, minkälaisista olosuhteista vaikka sodan aikana naiset joutu selviytymään ja nykyäiti valittaa jos ei pääse joka vloppu bilettää tai joka päivä salille!
Miksi nykyvanhemmat ei millään jaksa?
46
2252
Vastaukset
- jaksaa, jaksaa
taidat olla vaan katkera kun et saa apua tai osaa/halua sitä pyytää. jokainen tallaa omalla tyylillään.
jos mulla olisi paljon rahaa tai ylimääräistä niin varmasti maksaisin jollekkin siivousfirmalle joka voisi käydä siivoamassa meillä vaikka joka viikko.
tuleehan jollekin raskauden jälkeen masennusta. toisilla se kestää vuosia ja toisilla vähemmän.
toisille tulee hormooneista johtuvia univaikeuksia ja vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisin nukkua niin unta vaan ei saa.
minä en ainakaan lopettanut harrastuksiani lasten tulon jälkeen. vähensin kyllä mutta kyllä vanhempien pitää myös harrastaa jotta pysyy kunnossa. nekin voi sopia vanhempien kesken niin ettei molemmilla ole harrastustasia samana iltana/päivänä. myös kuntokeskuksissa on "lapsiparkkeja" joihin voi lapset jättää hoitoon oman harrastuksen ajaksi.
mikä tulee kenellekin sopivissa määrin lapsien yökyläilyyn niin on varmaan jokaisen perheen oma asia. jos joku vie lapsensa vaikka kerran viikossa mummolaan yökälään, niin mitä sitten!
annetaan jokaisen elää omanlaista elämää!
voihan joku yhtä paljon ihmetellä sitä että lasta/lapsia ei viedä "ikinä" hoitoon. vanhemmat eivät harrasta tai käy koskaan missään? kaikki täytyy "pystyä" tekemään itse ja apua ei saa pyytää.
asioilla on aina kaksi puolta!- Martta-Marttyyrit
Juuri näin. Ja silloin, kun vuosia viettää lasten kanssa kotona 24/7 ilman omia menoja ja harrastuksia, alkaa kummasti kiinnostamaan naapureiden ja tuttavaperheiden asiat, joihin moni muu ei edes kiinnittäisi mitään huomiota.
- sivusta seurannut
Et taida ymmärtää pointtiani. Kyllä ne lapset tuovat useimmille hetkittäisiä rankkoja aikoja, esim. niin olen minä ja mieskin kärsinyt unettomuudesta ja itsellänikin oli esikoisesta Baby Blues (olin ahdistunut vauva-ajan rankkuudesta esikoisen kanssa ekat kuukaudet), mutta kasvoin äitiyteen ja selvisimme vaikeuksista huolimatta yhdessä. Itse saan lastenhoitoapua isovanhemmilta, jos haluaisin, joten en ole katkera kenellekään - et tunnu ymmärtävän, että jotkut haluavat itse hoitaa lapsensa! Ja toki voi välillä ottaa sitä lastenhoitoapua (mutta ei joka toinen päivä) ja jos on varaa siivouspalveluihin, niin hienoa, mutta kun ne vanhemmat valittavat siitä huolimatta, että saavat kaikenlaista mahd. apua ja SILTI VALITTAVAT kuinka rankkaa on, ei jakseta jne.
"mikä tulee kenellekin sopivissa määrin lapsien yökyläilyyn niin on varmaan jokaisen perheen oma asia. jos joku vie lapsensa vaikka kerran viikossa mummolaan yökälään, niin mitä sitten! "
No joo, mutta kyllä se on mielestäni todella outoa jos joka vloppu pitää viedä lapsi yöhoitoon ja se ei todellakaan ole lapsen kannalta hyvä asia - jos lapsi on viikot hoidossa ja vielä vloput yöhoidossa mummolassa, niin milloin vietetään sitä perheen yhteistä aikaa? Mutta kun ne vanhemman oikeudet ovat aina lapsen oikeuksia tärkeämpiä!
"annetaan jokaisen elää omanlaista elämää!" Kuka ajattelee sitten enää lasten parasta jos vanhemmat eivät enää vietä aikaa ollenkaan lastensa kanssa, hyvä jos tuntevat heitä? Vaikea sulkea silmänsä asialta, joka koskee lapsia ja niitä lasten oikeuksia! Kyllähän lapsillakin on oikeus rauhalliseen varhaislapsuuteen, eikä siihen, että sitä kuljetetaan paikasta A paikkaan B hoitoon koko ajan. - Kokemus-K
sivusta seurannut kirjoitti:
Et taida ymmärtää pointtiani. Kyllä ne lapset tuovat useimmille hetkittäisiä rankkoja aikoja, esim. niin olen minä ja mieskin kärsinyt unettomuudesta ja itsellänikin oli esikoisesta Baby Blues (olin ahdistunut vauva-ajan rankkuudesta esikoisen kanssa ekat kuukaudet), mutta kasvoin äitiyteen ja selvisimme vaikeuksista huolimatta yhdessä. Itse saan lastenhoitoapua isovanhemmilta, jos haluaisin, joten en ole katkera kenellekään - et tunnu ymmärtävän, että jotkut haluavat itse hoitaa lapsensa! Ja toki voi välillä ottaa sitä lastenhoitoapua (mutta ei joka toinen päivä) ja jos on varaa siivouspalveluihin, niin hienoa, mutta kun ne vanhemmat valittavat siitä huolimatta, että saavat kaikenlaista mahd. apua ja SILTI VALITTAVAT kuinka rankkaa on, ei jakseta jne.
"mikä tulee kenellekin sopivissa määrin lapsien yökyläilyyn niin on varmaan jokaisen perheen oma asia. jos joku vie lapsensa vaikka kerran viikossa mummolaan yökälään, niin mitä sitten! "
No joo, mutta kyllä se on mielestäni todella outoa jos joka vloppu pitää viedä lapsi yöhoitoon ja se ei todellakaan ole lapsen kannalta hyvä asia - jos lapsi on viikot hoidossa ja vielä vloput yöhoidossa mummolassa, niin milloin vietetään sitä perheen yhteistä aikaa? Mutta kun ne vanhemman oikeudet ovat aina lapsen oikeuksia tärkeämpiä!
"annetaan jokaisen elää omanlaista elämää!" Kuka ajattelee sitten enää lasten parasta jos vanhemmat eivät enää vietä aikaa ollenkaan lastensa kanssa, hyvä jos tuntevat heitä? Vaikea sulkea silmänsä asialta, joka koskee lapsia ja niitä lasten oikeuksia! Kyllähän lapsillakin on oikeus rauhalliseen varhaislapsuuteen, eikä siihen, että sitä kuljetetaan paikasta A paikkaan B hoitoon koko ajan."SILTI VALITTAVAT kuinka rankkaa on, ei jakseta jne. "
Eri ihmiset jaksavat eri verran eri asioita. Joku jaksaa juosta maratonin pienellä treenillä mutta ei jaksa kuunnella kitiseviä lapsia kovin kauaa, toinen taas ei jaksa juosta kilometriäkään mutta jaksaa hoitaa lapsia ja valvoa vaikka kuinka pitkään.
Se että ei jaksa olla 24/7 vanhempana vuosia, ei tee ihmisestä sen huonompaa ihmistä tai edes huonompaa vanhempaa. He ovat ehkä vain tajunneet ajoissa että he tarvitsevat riittävästi omaa aikaa jaksaakseen sitten olla sen loppuajan mahdollisimman hyviä vanhampia.
Kaikkein vaarallisimpia tapauksia ovatkin ne jotka luulevat että ihan jokainen jakssa olla loputtomiin lapsien kanssa vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Sitten kuitenkin lopulta romahdetaan ja koko perhe on kriisissä. Ja syynä on juuri se kuvan jonka mukaan kunnon vanhempi jaksaa aina ja joitaa aina kaiken vaikka olisi miten rankaa tahansa.
Jokaisen pitää tuntea omat rajansa ja tietää mitä tarvitsee jaksaakseen. Jos sinä jaksat hoitaa lapsia ilman apua niin hyvä niin. Mutta ne muut hoitavat lapsensa jokainen omalla tavallaan joka on toivottavasti juuri se tapa joka heille ja heidän perheelleen parhaiten sopii. - sivusta seurannut
Kokemus-K kirjoitti:
"SILTI VALITTAVAT kuinka rankkaa on, ei jakseta jne. "
Eri ihmiset jaksavat eri verran eri asioita. Joku jaksaa juosta maratonin pienellä treenillä mutta ei jaksa kuunnella kitiseviä lapsia kovin kauaa, toinen taas ei jaksa juosta kilometriäkään mutta jaksaa hoitaa lapsia ja valvoa vaikka kuinka pitkään.
Se että ei jaksa olla 24/7 vanhempana vuosia, ei tee ihmisestä sen huonompaa ihmistä tai edes huonompaa vanhempaa. He ovat ehkä vain tajunneet ajoissa että he tarvitsevat riittävästi omaa aikaa jaksaakseen sitten olla sen loppuajan mahdollisimman hyviä vanhampia.
Kaikkein vaarallisimpia tapauksia ovatkin ne jotka luulevat että ihan jokainen jakssa olla loputtomiin lapsien kanssa vaikka olisi kuinka väsynyt tahansa. Sitten kuitenkin lopulta romahdetaan ja koko perhe on kriisissä. Ja syynä on juuri se kuvan jonka mukaan kunnon vanhempi jaksaa aina ja joitaa aina kaiken vaikka olisi miten rankaa tahansa.
Jokaisen pitää tuntea omat rajansa ja tietää mitä tarvitsee jaksaakseen. Jos sinä jaksat hoitaa lapsia ilman apua niin hyvä niin. Mutta ne muut hoitavat lapsensa jokainen omalla tavallaan joka on toivottavasti juuri se tapa joka heille ja heidän perheelleen parhaiten sopii."Eri ihmiset jaksavat eri verran eri asioita. Joku jaksaa juosta maratonin pienellä treenillä mutta ei jaksa kuunnella kitiseviä lapsia kovin kauaa, toinen taas ei jaksa juosta kilometriäkään mutta jaksaa hoitaa lapsia ja valvoa vaikka kuinka pitkään. "
Kaikkien ei ole pakko olla hyviä juoksijoita, mutta jos tekee lapsia ja on vanhempi, niin silloin on vaan yksinkertaisesti kasvettava siihen, oltava epäitsekäs (ne lasten tarpeet on laitettava etusijalle varsinkin vauva-aikana) ja olla hyvä vanhempi, koska on itse siihen ryhtynyt, eihän vanhemmuutta voi jättää kesken! Vanhemmuus kun on ainoa asia, jota ei voi jättää kesken - jos esim. työ tai harrastus osoittautuu liian rankaksi, sen voi vaihtaa toiseen tai lopettaa, mutta vanhemmuutta ei voi ulkoistaa muille jos itse ei jaksa! Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö koskaan voisi pyytää apua, on hyvä välillä vuorotella miehen kanssa lastenhoidossa ja välillä myös jopa mennä kahden kesken jonnekin, mutta ei niin, että muut hoitavat pääsääntöisesti lapsen ja lapsi on vähän väliä jollakin muulla hoidossa kuin omilla vanhemmillaan!
Miksi ehdoin tahdoin kärjistät asiani? Nykyään tuntuu olevan jopa suuntauksena, että niitä ihmisiä, jotka itse haluavat hoitaa lapsensa tai ovat vaikka kotiäitejä (tai isiä) syyllistetään, ihan kuin ne vastuullisimmat vanhemmat olisivat jotain "kaikkein vaarallisimpia tapauksia". Silloin kun on äiti tai isä, niin tietty määrä rankkuutta on vain jaksettava, nykyään se on vaan sitä, kun ei jakseta yhtään mitään lasten hoidon rankkuudessa, vaan sysätään vastuu koko ajan muille (hyvänä esimerkkinä vaikka nämä päiväkotien 2-vuotiaat virikelapset) - Kokemus-K
sivusta seurannut kirjoitti:
"Eri ihmiset jaksavat eri verran eri asioita. Joku jaksaa juosta maratonin pienellä treenillä mutta ei jaksa kuunnella kitiseviä lapsia kovin kauaa, toinen taas ei jaksa juosta kilometriäkään mutta jaksaa hoitaa lapsia ja valvoa vaikka kuinka pitkään. "
Kaikkien ei ole pakko olla hyviä juoksijoita, mutta jos tekee lapsia ja on vanhempi, niin silloin on vaan yksinkertaisesti kasvettava siihen, oltava epäitsekäs (ne lasten tarpeet on laitettava etusijalle varsinkin vauva-aikana) ja olla hyvä vanhempi, koska on itse siihen ryhtynyt, eihän vanhemmuutta voi jättää kesken! Vanhemmuus kun on ainoa asia, jota ei voi jättää kesken - jos esim. työ tai harrastus osoittautuu liian rankaksi, sen voi vaihtaa toiseen tai lopettaa, mutta vanhemmuutta ei voi ulkoistaa muille jos itse ei jaksa! Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö koskaan voisi pyytää apua, on hyvä välillä vuorotella miehen kanssa lastenhoidossa ja välillä myös jopa mennä kahden kesken jonnekin, mutta ei niin, että muut hoitavat pääsääntöisesti lapsen ja lapsi on vähän väliä jollakin muulla hoidossa kuin omilla vanhemmillaan!
Miksi ehdoin tahdoin kärjistät asiani? Nykyään tuntuu olevan jopa suuntauksena, että niitä ihmisiä, jotka itse haluavat hoitaa lapsensa tai ovat vaikka kotiäitejä (tai isiä) syyllistetään, ihan kuin ne vastuullisimmat vanhemmat olisivat jotain "kaikkein vaarallisimpia tapauksia". Silloin kun on äiti tai isä, niin tietty määrä rankkuutta on vain jaksettava, nykyään se on vaan sitä, kun ei jakseta yhtään mitään lasten hoidon rankkuudessa, vaan sysätään vastuu koko ajan muille (hyvänä esimerkkinä vaikka nämä päiväkotien 2-vuotiaat virikelapset)"Kaikkien ei ole pakko olla hyviä juoksijoita, mutta jos tekee lapsia ja on vanhempi, niin silloin on vaan yksinkertaisesti kasvettava siihen, oltava epäitsekäs"
Tottakai mutta silti jokaisen pitää olla vanhempi omien voimavarojensa ja oman luonteensa mukaisesti. Eli löydettävä se tapa jolla voi olla mahdollisimman hyvä vanhempi. Vanhemmuus ei ole vain uhrautumista ja suorittamista vaan elämää jota on elettävä niin että kaikilla on mahdolllisimman hyvä olla, ei jonkun tietyn kaavan mukaan.
"Miksi ehdoin tahdoin kärjistät asiani? "
Minusta nimenomaan sinun aloituksesi oli kärjistys. Ikäänkuin kukaan ei enää jaksaisi olla lapsien kanssa ja suurin osa vanhemmista lykkäisi lapsensa joka viikonloppu hoitoon saadakseen bailata. Minusta todellisuus on aika harvoin sellainen. Suurin osa vanhemmista jaksaa arkea ihan hyvin mutta saattaa silti kokea sen raskaaksi ja jopa valittaa siitä. Ja jopa silloin tällöin ottaa vastaan hoito tai siivousapua. Mutta ovat he silti sitoutuneita vanhemmuuteen ja ovat tieneet mitä tekevät kun lapsia hankkivat. He kuitenkin tietävät omat voimavaransa ja hoitavat vanhemmuuden niiden puitteissa.
Aina on itsekeskeisiä ja piittaamattomia ihmisiä, mutta ei heidän todellinen ongelma ole se että lykkäävät 2-vuotiaan huvitettavaksi päiväkotiin vaan se että he ovat ihmisinä sellaisia että eivät osaa olla aidosti toisen kanssa. Tuskin he olisivat sen parempia vanhempia lapsilleen vaikka heidät pakotettaisiin ottamaan lapsi kotihoitoon.
"Nykyään tuntuu olevan jopa suuntauksena, että niitä ihmisiä, jotka itse haluavat hoitaa lapsensa tai ovat vaikka kotiäitejä (tai isiä) syyllistetään, ihan kuin ne vastuullisimmat vanhemmat olisivat jotain "kaikkein vaarallisimpia tapauksia". "
Minusta on ehdottomasti hienoa jos voi ja haluaa hoitaa itse lapsensa kotona. Se ei ole helppoa eikä edes arvostettua mutta taatusti hyvä ratkaisu ja palkitsevaa. Mutta sieltä katsoen voi myös olla vaikea eläytyä siihen elämään ja vanhemmuuteen jota joutuvat viettämään ne vanhemmat joiden on ihan pakko elää niin perheen kuin työelämänkin paineden välissä ja yrittää myös edes joskus löytää aikaa itselle ja parisuhteelle. Jokaisessa ratkaisussa on omat vaikeutensa ja haasteensa, niin kotiäitiydessä kuin työvanhemmuudessakin. Ja lähes aina se toinen näyttää ulkopuolelta helpommalta. Työvanehmman mielestä kotiäiti vaan lepäilee kotona, kotiäidin mielestä työ-äiti menee töihin lepäämään kotihommista. - sivusta seurannut
Kokemus-K kirjoitti:
"Kaikkien ei ole pakko olla hyviä juoksijoita, mutta jos tekee lapsia ja on vanhempi, niin silloin on vaan yksinkertaisesti kasvettava siihen, oltava epäitsekäs"
Tottakai mutta silti jokaisen pitää olla vanhempi omien voimavarojensa ja oman luonteensa mukaisesti. Eli löydettävä se tapa jolla voi olla mahdollisimman hyvä vanhempi. Vanhemmuus ei ole vain uhrautumista ja suorittamista vaan elämää jota on elettävä niin että kaikilla on mahdolllisimman hyvä olla, ei jonkun tietyn kaavan mukaan.
"Miksi ehdoin tahdoin kärjistät asiani? "
Minusta nimenomaan sinun aloituksesi oli kärjistys. Ikäänkuin kukaan ei enää jaksaisi olla lapsien kanssa ja suurin osa vanhemmista lykkäisi lapsensa joka viikonloppu hoitoon saadakseen bailata. Minusta todellisuus on aika harvoin sellainen. Suurin osa vanhemmista jaksaa arkea ihan hyvin mutta saattaa silti kokea sen raskaaksi ja jopa valittaa siitä. Ja jopa silloin tällöin ottaa vastaan hoito tai siivousapua. Mutta ovat he silti sitoutuneita vanhemmuuteen ja ovat tieneet mitä tekevät kun lapsia hankkivat. He kuitenkin tietävät omat voimavaransa ja hoitavat vanhemmuuden niiden puitteissa.
Aina on itsekeskeisiä ja piittaamattomia ihmisiä, mutta ei heidän todellinen ongelma ole se että lykkäävät 2-vuotiaan huvitettavaksi päiväkotiin vaan se että he ovat ihmisinä sellaisia että eivät osaa olla aidosti toisen kanssa. Tuskin he olisivat sen parempia vanhempia lapsilleen vaikka heidät pakotettaisiin ottamaan lapsi kotihoitoon.
"Nykyään tuntuu olevan jopa suuntauksena, että niitä ihmisiä, jotka itse haluavat hoitaa lapsensa tai ovat vaikka kotiäitejä (tai isiä) syyllistetään, ihan kuin ne vastuullisimmat vanhemmat olisivat jotain "kaikkein vaarallisimpia tapauksia". "
Minusta on ehdottomasti hienoa jos voi ja haluaa hoitaa itse lapsensa kotona. Se ei ole helppoa eikä edes arvostettua mutta taatusti hyvä ratkaisu ja palkitsevaa. Mutta sieltä katsoen voi myös olla vaikea eläytyä siihen elämään ja vanhemmuuteen jota joutuvat viettämään ne vanhemmat joiden on ihan pakko elää niin perheen kuin työelämänkin paineden välissä ja yrittää myös edes joskus löytää aikaa itselle ja parisuhteelle. Jokaisessa ratkaisussa on omat vaikeutensa ja haasteensa, niin kotiäitiydessä kuin työvanhemmuudessakin. Ja lähes aina se toinen näyttää ulkopuolelta helpommalta. Työvanehmman mielestä kotiäiti vaan lepäilee kotona, kotiäidin mielestä työ-äiti menee töihin lepäämään kotihommista.Ymmärrän, että kaikilla ei ole voimavaroja ja kärsivällisyyttä lapsien kanssa, mutta mielestäni ihmisten pitäisikin enemmän miettiä sitä omaa luonnettaan (ja voimavarojaan) ennen kuin ryhtyy vanhemmaksi, jotta lapset eivät kärsisi sen vuoksi. Siitä olen samaa mieltä, että vanhemmuus ei ole vain uhrautumista, itse näen sen päinvastoin (voimavarana ja että enemmän uhrautuisin jos olisin kokopäivätöissä ja en näkisi lapsia kuin pari tuntia illassa). Suurin osa esim. tuntemistani kotiäideistä ei pidä sitä uhrautumisena (toisin kuin työssäkäyvät äidit sen usein näkevät). Mielestäni kertoo vain ihmisen ajattelutavasta jos ajattelee lasten kanssa vietettyä aikaa "uhrautumisena"! Ymmärrän myös, että työssäkäyvien vanhempien arki on rankkaa (ja siksi varmaan niitä voimavaroja ei kaikilla olekaan niin paljon enää kotona), mutta kun ongelma on se, että ei ymmärretä laittaa sitä vanhemmuutta prioriteetiksi (eli tehtäisiin osa-aikatyötä tai toinen olisi kotona), vaan halutaan saada kaikki heti. Tommy Hellsten on muuten kirjottanut juuri tästä hyvän kirjan (Vanhemmuus), jossa peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta.
- Kokemus-K
sivusta seurannut kirjoitti:
Ymmärrän, että kaikilla ei ole voimavaroja ja kärsivällisyyttä lapsien kanssa, mutta mielestäni ihmisten pitäisikin enemmän miettiä sitä omaa luonnettaan (ja voimavarojaan) ennen kuin ryhtyy vanhemmaksi, jotta lapset eivät kärsisi sen vuoksi. Siitä olen samaa mieltä, että vanhemmuus ei ole vain uhrautumista, itse näen sen päinvastoin (voimavarana ja että enemmän uhrautuisin jos olisin kokopäivätöissä ja en näkisi lapsia kuin pari tuntia illassa). Suurin osa esim. tuntemistani kotiäideistä ei pidä sitä uhrautumisena (toisin kuin työssäkäyvät äidit sen usein näkevät). Mielestäni kertoo vain ihmisen ajattelutavasta jos ajattelee lasten kanssa vietettyä aikaa "uhrautumisena"! Ymmärrän myös, että työssäkäyvien vanhempien arki on rankkaa (ja siksi varmaan niitä voimavaroja ei kaikilla olekaan niin paljon enää kotona), mutta kun ongelma on se, että ei ymmärretä laittaa sitä vanhemmuutta prioriteetiksi (eli tehtäisiin osa-aikatyötä tai toinen olisi kotona), vaan halutaan saada kaikki heti. Tommy Hellsten on muuten kirjottanut juuri tästä hyvän kirjan (Vanhemmuus), jossa peräänkuuluttaa vanhempien vastuuta.
"Ymmärrän, että kaikilla ei ole voimavaroja ja kärsivällisyyttä lapsien kanssa, mutta mielestäni ihmisten pitäisikin enemmän miettiä sitä omaa luonnettaan (ja voimavarojaan) ennen kuin ryhtyy vanhemmaksi, jotta lapset eivät kärsisi sen vuoksi."
Olisi tosiaan hyvä pohtia vanhemmuutta paljon nykyistä tarkemmin ennenkuin niitä lapsia alkaa tekemään. Mutta on myös ihan selvää että sitä vanhemmuuden arkea niin hyvässä kuin pahassakin ei ihan todella käsitä ennenkuin sen on itse konkreettisesti kokenut. Lisäksi elämäntilanteet ja sen myötä jaksaminen voi muuttua myös vanhemmaksi tulon jälkeen jolloin kaikki voi olla äkkiä päälaellaan. Esim. parisuhdeongelmat, työttömyys, muutto, sairaudet yms. voivat muuttaa tilanteita niin että voimat eivät enää riitäkkään vaikka ensin siltä näytti.
En siis ole ihan varma kuinka moni meistä ihan todella osasi aavistaa omat voimavaransa jo ennen vanhemmaksi tuloa saati oli hyvä ennustamaan elämää vaikka 10-vuotta eteenpäin.
"mutta kun ongelma on se, että ei ymmärretä laittaa sitä vanhemmuutta prioriteetiksi (eli tehtäisiin osa-aikatyötä tai toinen olisi kotona), vaan halutaan saada kaikki heti"
Osittain kyllä allekirjoitan tuon. Mutta toisaalta monille se ei ole "kaiken haluamista heti" että yrittää esim. hankkia säällisen kokoisen asunnon perheelle lapsille turvalliselta alueelta pääkaupunkiseudulta. Ja hyvin monille se ei vain onnistu yhden ihmisen tuloilla tai osa-aikatyöllä. Se kun ei tahdo onnistua edes kahden ihmisen täysipäiväisen raatamisen antamilla tuloilla. Esim. itse olen kotoisin Helsingistä ja koko tuttavapiirini ja perheeni asuu täällä. En minä eikä kukaan muukaan perheestämme haluaisi muuttaa maalle vaikka siellä olisikin halvempaa ja toinen voisi (ehkä) jäädä kotiin.
"ei ymmärretä laittaa sitä vanhemmuutta prioriteetiksi"
Prioriteetti on myös henkinen valinta. Kotona oleva vanhempi voi olla henkisesti poissa jos ei koe olevansa "oikeassa paikassa". Toisaalta itse koen hyvin voimakkaasti laittavani perheen prioriteeteissäni ykköseksi kun tulen aina suoraan töistä kotiin, vietän illat perheen kanssa lapsien kanssa leikkien ja harrastaen tai yhdessä kotitöitä tehden. Luen iltasadut, halaan ja peittelen yms. Viikonloppuisin ollaan myös kotona tai retkeillään yhdessä. Lomat yhdessä mökillä. Avainsana on minusta se että antaa itsensä kokonaan lapsille silloin kun on paikalla (enkä nyt tarkoita mitään täyteen ladattua "laatuaikaa"), kuuntelee ja juttelee. Toki jos olisin koko ajan kotona, voisi tunneissa mitattu aika lasten kanssa olla paljon pidempi. Mutta en usko että välttämättä ehtisin antaa heille henkisesti paljoakaan enempää kuin nytkään. - sivusta seurannut
Kokemus-K kirjoitti:
"Ymmärrän, että kaikilla ei ole voimavaroja ja kärsivällisyyttä lapsien kanssa, mutta mielestäni ihmisten pitäisikin enemmän miettiä sitä omaa luonnettaan (ja voimavarojaan) ennen kuin ryhtyy vanhemmaksi, jotta lapset eivät kärsisi sen vuoksi."
Olisi tosiaan hyvä pohtia vanhemmuutta paljon nykyistä tarkemmin ennenkuin niitä lapsia alkaa tekemään. Mutta on myös ihan selvää että sitä vanhemmuuden arkea niin hyvässä kuin pahassakin ei ihan todella käsitä ennenkuin sen on itse konkreettisesti kokenut. Lisäksi elämäntilanteet ja sen myötä jaksaminen voi muuttua myös vanhemmaksi tulon jälkeen jolloin kaikki voi olla äkkiä päälaellaan. Esim. parisuhdeongelmat, työttömyys, muutto, sairaudet yms. voivat muuttaa tilanteita niin että voimat eivät enää riitäkkään vaikka ensin siltä näytti.
En siis ole ihan varma kuinka moni meistä ihan todella osasi aavistaa omat voimavaransa jo ennen vanhemmaksi tuloa saati oli hyvä ennustamaan elämää vaikka 10-vuotta eteenpäin.
"mutta kun ongelma on se, että ei ymmärretä laittaa sitä vanhemmuutta prioriteetiksi (eli tehtäisiin osa-aikatyötä tai toinen olisi kotona), vaan halutaan saada kaikki heti"
Osittain kyllä allekirjoitan tuon. Mutta toisaalta monille se ei ole "kaiken haluamista heti" että yrittää esim. hankkia säällisen kokoisen asunnon perheelle lapsille turvalliselta alueelta pääkaupunkiseudulta. Ja hyvin monille se ei vain onnistu yhden ihmisen tuloilla tai osa-aikatyöllä. Se kun ei tahdo onnistua edes kahden ihmisen täysipäiväisen raatamisen antamilla tuloilla. Esim. itse olen kotoisin Helsingistä ja koko tuttavapiirini ja perheeni asuu täällä. En minä eikä kukaan muukaan perheestämme haluaisi muuttaa maalle vaikka siellä olisikin halvempaa ja toinen voisi (ehkä) jäädä kotiin.
"ei ymmärretä laittaa sitä vanhemmuutta prioriteetiksi"
Prioriteetti on myös henkinen valinta. Kotona oleva vanhempi voi olla henkisesti poissa jos ei koe olevansa "oikeassa paikassa". Toisaalta itse koen hyvin voimakkaasti laittavani perheen prioriteeteissäni ykköseksi kun tulen aina suoraan töistä kotiin, vietän illat perheen kanssa lapsien kanssa leikkien ja harrastaen tai yhdessä kotitöitä tehden. Luen iltasadut, halaan ja peittelen yms. Viikonloppuisin ollaan myös kotona tai retkeillään yhdessä. Lomat yhdessä mökillä. Avainsana on minusta se että antaa itsensä kokonaan lapsille silloin kun on paikalla (enkä nyt tarkoita mitään täyteen ladattua "laatuaikaa"), kuuntelee ja juttelee. Toki jos olisin koko ajan kotona, voisi tunneissa mitattu aika lasten kanssa olla paljon pidempi. Mutta en usko että välttämättä ehtisin antaa heille henkisesti paljoakaan enempää kuin nytkään.Kyllä se vanhemmuuden rankkuus tulee suurimmalle osalle yllätyksenä, mutta itse ainakin kasvoin siihen (eihän kukaan ole heti valmis siihen, vaan äidiksikin kasvetaan raskauden ja lapsen myötä), ei silloin voi vain todeta, että en jaksa, annan lapset muille hoidettaviksi! Eri asia on tietysti jos on aivan pakko taloudellisista syistä olla kokopäivätöissä molempien. Hienoa jos sinä jaksat olla 100% läsnä vielä rankan työpäivän jälkeenkin, mutta aika monessa perheessä (mitä on kavereilta kuullut), se ilta menee niiden kotitöiden ja ruokien tekemiseen ja aikaa leikille yms. jää todella vähän jos molemmat on töissä 8-10h/vrk. Kyllä jokainen kotiäiti tai isäkin on välillä väsynyt tai ei niin "läsnä", mutta ei ne lapset tarvitse koko ajan jotain laatu-aikaa, vaan välillä riittää kun on vain läsnä vaikka ei niin aktiivisesti leikkisikään.
- Kokemus-K
sivusta seurannut kirjoitti:
Kyllä se vanhemmuuden rankkuus tulee suurimmalle osalle yllätyksenä, mutta itse ainakin kasvoin siihen (eihän kukaan ole heti valmis siihen, vaan äidiksikin kasvetaan raskauden ja lapsen myötä), ei silloin voi vain todeta, että en jaksa, annan lapset muille hoidettaviksi! Eri asia on tietysti jos on aivan pakko taloudellisista syistä olla kokopäivätöissä molempien. Hienoa jos sinä jaksat olla 100% läsnä vielä rankan työpäivän jälkeenkin, mutta aika monessa perheessä (mitä on kavereilta kuullut), se ilta menee niiden kotitöiden ja ruokien tekemiseen ja aikaa leikille yms. jää todella vähän jos molemmat on töissä 8-10h/vrk. Kyllä jokainen kotiäiti tai isäkin on välillä väsynyt tai ei niin "läsnä", mutta ei ne lapset tarvitse koko ajan jotain laatu-aikaa, vaan välillä riittää kun on vain läsnä vaikka ei niin aktiivisesti leikkisikään.
"Eri asia on tietysti jos on aivan pakko taloudellisista syistä olla kokopäivätöissä molempien"
Valitettavan monen on. Ei se ole mitään herkkua raahata umpiväsyneitä lapsia pimeänä talviaamuna hoitoon eikä siinä aina tunne olevansa kovin hyvä vanhempi. Luulen että aika harva tuntee.
"Hienoa jos sinä jaksat olla 100% läsnä vielä rankan työpäivän jälkeenkin, mutta aika monessa perheessä (mitä on kavereilta kuullut), se ilta menee niiden kotitöiden ja ruokien tekemiseen ja aikaa leikille yms. jää todella vähän jos molemmat on töissä 8-10h/vrk"
Minusta se on aika lailla kiinni siitä tyylistä millä kotityöt tehdään ja miten ollaan. Meillä ainakin lapset tulevat siihen keittiöön "norkoilemaan" kun minä laitan ruokaa. Jutellaan siinä samalla päivän asioista ja välillä he haluavat auttaa ruoan laitossa. SItten syödään yhdessä. Ruoan jälkeen isompi tekee läksyjä samalla kun minä laitan tiskejä ja siivotaan keittiö. Kaupassa käydään usein samalla kun mennään jonnekin ulkoilemaan tms. Eli siinä se yhdessäolo menee ihan tavallisten kotitöiden mukana ja on minustakin paljon mukavampi niitä tehdä kun ei vain yksin paiski hommia. Illalla taas vielä rauhoitutaan yhteisellä jutteluhetkellä jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä, kerron lapsuudestani tms.Toki ei se aina mene noin idylisesti mutta usein kuitenkin.
Mutta ehkä koko tämän keskustelun pointti minun osaltani on se että itse olen aina vierastanut toisten valintojen ja elämän arvostelua ulkopuolelta. Aika harvan toisen ihmisen elämää ja hänen ajatuksiaan ja tunteitaan tuntee aivan oikeasti niin hyvin että voisi varmasti sanoa mikä olisi paras ratkaisu toisen elämään tai mikä olisi parasta perheen kannalta. Eikä se tarkoita että kaikki olisivat aina hyviä vanhempia ja toimisivat oikein mutta omaa elämäänsä pitää niin helposti sinä mittatikkuna "hyvälle elämälle" että kaikki muu näyttäytyy helposti huonompana kuin oikeasti onkaan. Mutta on hienoa jos olet itse löytänyt sellaisen tyylin elää joka sopii sinulle ja perheellesi. Hyvää kesän jatkoa sinulle! - minä ja minä
"jos joku vie lapsensa vaikka kerran viikossa mummolaan yökälään, niin mitä sitten! "
Ja siitä mummon jaksamisesta ei välitetä p.n vertaa kun se oma jaksaminen on niin tärkeää!
Jopa olet itsekäs!!! Kysy edes joskus siltä mummulta haluaisiko se viettää jonkun pyhäseudun ihan vaan itsekseen lepäillen ja voimiaan keräten!
- Familyfirst
Minua säälittää ennen kaikkea ne lapset. Millainen kuva heille syntyy perheestä, kun vanhemmat ovat joka käänteessä työntämässä heitä jonnekin muualle, pois omasta kodista?
Miksi tällaiset ihmiset hankkivat lapsia? Ei voi ymmärtää.
Ja ei, en ole sotien jälkeen syntynyt mummo, vaan ihan tavallinen tämän päivän perheenäiti, joka aina ja kaikessa asettaa lasten parhaan etusijalle ja samoin tekee mieheni. Se on meille kunnia-asia ja itsestäänselvyys, emme ole uhrautuvia marttyyreja.- ...
"Minua säälittää ennen kaikkea ne lapset. Millainen kuva heille syntyy perheestä, kun vanhemmat ovat joka käänteessä työntämässä heitä jonnekin muualle, pois omasta kodista?"
Varmastikin sellainen kuva,e ttä yksilöys on arvokasta. Eli he oppivat arvostamaan omia yksilöllisiä tarpeitaan ja olemaan uhraamatta niitä muiden takia.
Mietit ehkä onko se hyvä vai huono? Pidät melko varmasti myös huonona. Minä en missään nimessä, vaan minusta lähes tärkeintä mitä lapsellemme voin opettaaa elämäänsä varten oman esimerkkini avulla on se, että hän on arvokas yksilö ja hänen ei tarvitse uhrata hyvinvointiaan koskaan (eli lue: edes silloin kun hänellä itsellään on perhe) kenenkään takia.
Jokaisella on yksilölliset tarpeet. jos sinun tarpeesi olisi päästä joka viikonloppu vaikka elokuviin, niin jos siitä luopuisit lastesi takia, niin silloin olisit uhrautuva marttyyri. Sinulla ei ole sellaisia tarpeita, joten ole vain onnellinen, kun saat nyt elää elämääsi omien tarpeidesi mukaan ja jätä muiden elämien tarpeista huolehtimiset niiden muiden päätettäviksi. - trutyutyu
... kirjoitti:
"Minua säälittää ennen kaikkea ne lapset. Millainen kuva heille syntyy perheestä, kun vanhemmat ovat joka käänteessä työntämässä heitä jonnekin muualle, pois omasta kodista?"
Varmastikin sellainen kuva,e ttä yksilöys on arvokasta. Eli he oppivat arvostamaan omia yksilöllisiä tarpeitaan ja olemaan uhraamatta niitä muiden takia.
Mietit ehkä onko se hyvä vai huono? Pidät melko varmasti myös huonona. Minä en missään nimessä, vaan minusta lähes tärkeintä mitä lapsellemme voin opettaaa elämäänsä varten oman esimerkkini avulla on se, että hän on arvokas yksilö ja hänen ei tarvitse uhrata hyvinvointiaan koskaan (eli lue: edes silloin kun hänellä itsellään on perhe) kenenkään takia.
Jokaisella on yksilölliset tarpeet. jos sinun tarpeesi olisi päästä joka viikonloppu vaikka elokuviin, niin jos siitä luopuisit lastesi takia, niin silloin olisit uhrautuva marttyyri. Sinulla ei ole sellaisia tarpeita, joten ole vain onnellinen, kun saat nyt elää elämääsi omien tarpeidesi mukaan ja jätä muiden elämien tarpeista huolehtimiset niiden muiden päätettäviksi.No haloo! Jos ne omat tarpeet ovat sitä, että suurimmaksi osaksi halutaan vaikka bilettää ja viettää aikaa erossa ilman lapsia (esim. uraputki, monet harrastukset), niin silloin niitä lapsia ei tehdä! Lapset tarvitsevat vain rakkautta, aikaa ja yksilöllistä huomiota, eikä sitä että sitä kuljetetaan koko ajan eri paikkoihin hoitoon. Tässä syy, miksi en nuorena hankkinut lapsia, vaan vasta lähemmäs 30 vuotta (kun ei tarvinnut toteuttaa enää niitä muita "tarpeita"). Ja kyllä voi toteuttaa myös joitain juttuja, harrastuksia vaikka olisi lapsiakin, mutta ei niin, että koko ajan lapset ovat jossain muualla hoidossa kuin omilla vanhemmillaan. Lapsi ei ole mikään projekti muiden projektien joukossa!
- jo olet itsekäs!
... kirjoitti:
"Minua säälittää ennen kaikkea ne lapset. Millainen kuva heille syntyy perheestä, kun vanhemmat ovat joka käänteessä työntämässä heitä jonnekin muualle, pois omasta kodista?"
Varmastikin sellainen kuva,e ttä yksilöys on arvokasta. Eli he oppivat arvostamaan omia yksilöllisiä tarpeitaan ja olemaan uhraamatta niitä muiden takia.
Mietit ehkä onko se hyvä vai huono? Pidät melko varmasti myös huonona. Minä en missään nimessä, vaan minusta lähes tärkeintä mitä lapsellemme voin opettaaa elämäänsä varten oman esimerkkini avulla on se, että hän on arvokas yksilö ja hänen ei tarvitse uhrata hyvinvointiaan koskaan (eli lue: edes silloin kun hänellä itsellään on perhe) kenenkään takia.
Jokaisella on yksilölliset tarpeet. jos sinun tarpeesi olisi päästä joka viikonloppu vaikka elokuviin, niin jos siitä luopuisit lastesi takia, niin silloin olisit uhrautuva marttyyri. Sinulla ei ole sellaisia tarpeita, joten ole vain onnellinen, kun saat nyt elää elämääsi omien tarpeidesi mukaan ja jätä muiden elämien tarpeista huolehtimiset niiden muiden päätettäviksi."vaan minusta lähes tärkeintä mitä lapsellemme voin opettaaa elämäänsä varten oman esimerkkini avulla on se, että hän on arvokas yksilö ja hänen ei tarvitse uhrata hyvinvointiaan koskaan (eli lue: edes silloin kun hänellä itsellään on perhe) kenenkään takia."
"Jokaisella on yksilölliset tarpeet. jos sinun tarpeesi olisi päästä joka viikonloppu vaikka elokuviin, niin jos siitä luopuisit lastesi takia, niin silloin olisit uhrautuva marttyyri. "
Jopa on itsekkään ihmisen ajattelun tuotosta tuo teksti.
Ja kenen sitten kuuluu uhrautua sinun perheesi ja lastesi hyvinvoinnin eteen kun se uhrautuminen ei kuulu sinulle vaikka ihan itse olet ne lapsesi tätän maailmaan pusannut???
Entäs jos se mies ja isovanhemmat heittäytyvät ihan yhtä itsekkäiksi kuin sinä ja ilmoittavat etteivät enää halua uhrautua yhtään kenenkään muiden tarpeiden eteen kuin omien, ja niihin tarpeisiin ei lasten hoito kuulu?
Sinä sitten jätät lapset kylmästi heitteille??? jaa mutta niihän nykyään tekee moni muukin sinunlaisesi äiti... kapakkaan vaan ja pennut menkööt vaikka lumihankeen.
- fjmtj
kyllä se nykyään on niin, että lapsia tehdään vain kulissiksi, koska "naapureilla/tuttavilla/sukulaisilla on lapsia niin meilläkin täytyy olla".
sen näkee kasvatuksen tasostakin, lasten käytöstapoihin ei nykyään kiinnitetä huomiota, vaan saavat tehdä mitä tykkäävät, kunhan äiti pääsee viihteelle viikonloppuisin ja saa harrastaa joka päivä jotakin.
vanhempia ei nykyään omat lapset kiinnosta edes sen vertaa että heidän hyvinvoinnistaan huolehdittaisiin, sillä aika usein näkee itkeviä lapsia ja vanhempia jotka vain huutavat lapsilleen jos lapsi ei ole mieliksi.
on aika surullista katsottavaa.
itselläkin on sellainen mentaliteetti(varmaan isältä perittyä) että jos perheen perustaa, niin lapsista huolehditaan ihan itse.
ärsyttää myöskin katsella näitä vanhempia jotka eivät pärjää edes yhden lapsen kanssa!?kun oma äitini pärjäsi neljän lapsen kanssa vallan mainiosti, sillä hän oli saanut iskostettua oman auktoriteettinsa meihin lapsiin, eli silloin kun äiti jotain sanoi niin silloin myös toteltiin. huomautettakoon myös että äidistäni tuli leski varhaisessa vaiheessa, joten hän joutui miettimään ihan oikeasti miten saisi elämän jälleen rullaamaan.
ei taitaisi nykyäideiltä onnistua neljän lapsen yksinhuoltajuus(ilman mitään hoitoapuja).
nykyäidit ovat laiskoja!
ölettavat että kyllä "koulu kasvattaa, tarha kasvattaa, koulussa oppii,tarhassa oppii, hoitotädit auttaa ja kasvattaa, äiti vain on". - jadfsökl*Ö
Ja kaikki tässä ketjussa syyllistävät vain äitejä! Hieno homma! Isienhän ei toki kuulukaan jaksaa ja heillä tulee olla oikeus bilettää kaikki viikonloput. Mahtavaa!
- sivusta seurannut
Jos luet, niin kyllähän suurin osa viesteistä koskaa molempia (ks. vaikka aloittajan otsikko). Musta taas nykyisät osallistuvat paljon enemmän lasten hoitoon ja kotitöihin kuin vaikka 30 vuotta sitten - mutta siitä huolimatta usein ne äidit eivät jaksa, vaikka saavat paljon apua. Mutta kyllä niitä hulttioisiäkin näkee aina välillä! Omilla vanhemmillani ainakin äiti hoiti lapset ja kodin (iskä ei paljon osallistunu), mutta meillä oma mies osallistuu tosi paljon!
- valivalivali
Minusta on vasta tullut äiti enkä todellakaan ymmärrä miksi kaikki vailttavat että on rankkaa hoitaa vauvaa jne. Mikä siinä on niin rankkaa? Minusta se on enemmänkin kivaa ja nautinnollista. Eikä ole helppo vauva vaan on koliikki ja muita terveysongelmia. Valvon joka yö klo.22-07 (siis ilman mitään unta koska vauva huutaa kipujaan ellei pidä sylissä. Sitten nukun päivällä päikkärit, Taitavat äidit valittaa ihan suotta.
- Hyvien lasten äiti
Ihan samaa mieltä! Jotkut eivät tunnu ymmärtävän tai hyväksyvän sitä itsestäänselvää asiaa, että vanhempien päätyö on olla vanhempia! Muuta harrastetaan, jos aika ja energia riittää.
- sivusta seurannut
Hyvien lasten äiti kirjoitti:
Ihan samaa mieltä! Jotkut eivät tunnu ymmärtävän tai hyväksyvän sitä itsestäänselvää asiaa, että vanhempien päätyö on olla vanhempia! Muuta harrastetaan, jos aika ja energia riittää.
Niinpä, vanhemmiksi aikovat eivät välttämättä ymmärrä, että vanhemmuus on niin iso homma, että ei siihen hirveästi muuta mahdu pikkulapsi-aikana (jos meinaa hyvin hoitaa ja kasvattaa lapset) ja sitten kun ei millään ymmärretä tätä, niin uuvutaan, koska vauva-aikanakin pitää luoda uraa, harrastaa paljon yms. ja sitten ihmetellään kun uuvutaan! Miksi ei voisi keskittyä niihin lapsiin ekat vuodet ja sitten jos jaksaa, niin tehdä muutakin? Ympäröivä media ja koko yhteiskunta vaan toitottaa, miten pitäisi tehdä sitä ja tätä vauva-aikanakin, vaikka oikeasti se vanhemmuus on välillä aika uuvuttavaa, että on aivan ymmärretävä, että pelkkä lasten ja kodin hoitaminen voi työllistää 24h/vrk.
- mie vaa
sivusta seurannut kirjoitti:
Niinpä, vanhemmiksi aikovat eivät välttämättä ymmärrä, että vanhemmuus on niin iso homma, että ei siihen hirveästi muuta mahdu pikkulapsi-aikana (jos meinaa hyvin hoitaa ja kasvattaa lapset) ja sitten kun ei millään ymmärretä tätä, niin uuvutaan, koska vauva-aikanakin pitää luoda uraa, harrastaa paljon yms. ja sitten ihmetellään kun uuvutaan! Miksi ei voisi keskittyä niihin lapsiin ekat vuodet ja sitten jos jaksaa, niin tehdä muutakin? Ympäröivä media ja koko yhteiskunta vaan toitottaa, miten pitäisi tehdä sitä ja tätä vauva-aikanakin, vaikka oikeasti se vanhemmuus on välillä aika uuvuttavaa, että on aivan ymmärretävä, että pelkkä lasten ja kodin hoitaminen voi työllistää 24h/vrk.
Kaikilla ei budjetti anna myöten jäädä kotiin pitkäks aikaa vaikka kuinka haluais. Hoitovapaan etuuksilla ku ei oikein vuokria ym. saa maksettua
- ..............
mie vaa kirjoitti:
Kaikilla ei budjetti anna myöten jäädä kotiin pitkäks aikaa vaikka kuinka haluais. Hoitovapaan etuuksilla ku ei oikein vuokria ym. saa maksettua
se vissiin kannattas jo raskautta suunniteltaessa ottaa tuokin huomioon että miten taloudellisesti pärjää. jos noilla kelan lisillä pääsis herroiksi elään ni tuskin kukaan enää töitä tekis vaan mammalomailis jatkuvaan.
- Kokemus-K
.............. kirjoitti:
se vissiin kannattas jo raskautta suunniteltaessa ottaa tuokin huomioon että miten taloudellisesti pärjää. jos noilla kelan lisillä pääsis herroiksi elään ni tuskin kukaan enää töitä tekis vaan mammalomailis jatkuvaan.
"se vissiin kannattas jo raskautta suunniteltaessa ottaa tuokin huomioon että miten taloudellisesti pärjää"
Kyllä sen suurin osa laskee ja tulee siihen lopputulokseen että on pakko mennä töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Se nyt vain on fakta. Kovasti kuulutetaan miten tulee vähemmälläkin toimeen ja kotiin jääminen on vain "arvovalinta". Mutta ei se sitä kyllä läheskään aina ole. Aika harva on valmis olemaan vuosia kotona vaikka kolmen lapsen kanssa jos se tarkoittaa elämää pienessä vuokrakolmiossa ilman autoa ja kaurapuuroa syöden. - --------------------
Kokemus-K kirjoitti:
"se vissiin kannattas jo raskautta suunniteltaessa ottaa tuokin huomioon että miten taloudellisesti pärjää"
Kyllä sen suurin osa laskee ja tulee siihen lopputulokseen että on pakko mennä töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Se nyt vain on fakta. Kovasti kuulutetaan miten tulee vähemmälläkin toimeen ja kotiin jääminen on vain "arvovalinta". Mutta ei se sitä kyllä läheskään aina ole. Aika harva on valmis olemaan vuosia kotona vaikka kolmen lapsen kanssa jos se tarkoittaa elämää pienessä vuokrakolmiossa ilman autoa ja kaurapuuroa syöden.Hahaa. mutta meneppä töihin ja laita noi 3 mukulaa hoitoon....
ja maksat sit palkastas hoitomaksut....sulle jää about käteen se kun hoitasit lapset kotona ja saisit kelan tuet....eli ei tuokaan ole selitys TATTADAA!!!!
mut toki jos oon sellaisessa ammatissa missä palkka on jotain huippuluokkaa niin toki....mut eikö silloinkin pitäis olla jo jotain pesämunaa takataskussa säästettynä juur tämmöstä tilannetta varten. - Kokemus-K
-------------------- kirjoitti:
Hahaa. mutta meneppä töihin ja laita noi 3 mukulaa hoitoon....
ja maksat sit palkastas hoitomaksut....sulle jää about käteen se kun hoitasit lapset kotona ja saisit kelan tuet....eli ei tuokaan ole selitys TATTADAA!!!!
mut toki jos oon sellaisessa ammatissa missä palkka on jotain huippuluokkaa niin toki....mut eikö silloinkin pitäis olla jo jotain pesämunaa takataskussa säästettynä juur tämmöstä tilannetta varten."Hahaa. mutta meneppä töihin ja laita noi 3 mukulaa hoitoon....
ja maksat sit palkastas hoitomaksut....sulle jää about käteen se kun hoitasit lapset kotona ja saisit kelan tuet....eli ei tuokaan ole selitys TATTADAA!!!!"
Minä kyllä saa ihan keskipalkkaisen ihmisen tuloista käteen paljon enemmän kuin mitä menee hoitomaksuihin (kun ottaa samalla huomioon että lapset saavat siellä aamupalan, lounaan ja välipalan) tai mitä saisi kotona kotihoidontukea. Ehkä jos on joku pienipalkkainen siivooja tms. niin se ei ehkä kannata mutta kullä jo 2500-3000e palkasta jää käteen paljon enemmän. Ja jos toinenkin puoliso on keskipalkkainen niin ei niitä Kelan tukiakaan sen kummemmin tipu. Puhumattakaan siitä että pankkikaan ei ehkä myönnä mitenkään kiljuen asuntolainaa isompaan asuntoon jos on vain yhden ihmisen tulot... - t.1200e käteen
Kokemus-K kirjoitti:
"Hahaa. mutta meneppä töihin ja laita noi 3 mukulaa hoitoon....
ja maksat sit palkastas hoitomaksut....sulle jää about käteen se kun hoitasit lapset kotona ja saisit kelan tuet....eli ei tuokaan ole selitys TATTADAA!!!!"
Minä kyllä saa ihan keskipalkkaisen ihmisen tuloista käteen paljon enemmän kuin mitä menee hoitomaksuihin (kun ottaa samalla huomioon että lapset saavat siellä aamupalan, lounaan ja välipalan) tai mitä saisi kotona kotihoidontukea. Ehkä jos on joku pienipalkkainen siivooja tms. niin se ei ehkä kannata mutta kullä jo 2500-3000e palkasta jää käteen paljon enemmän. Ja jos toinenkin puoliso on keskipalkkainen niin ei niitä Kelan tukiakaan sen kummemmin tipu. Puhumattakaan siitä että pankkikaan ei ehkä myönnä mitenkään kiljuen asuntolainaa isompaan asuntoon jos on vain yhden ihmisen tulot...No tuohan on jo monelle duunarille huippupalkka.
- mie vaa
t.1200e käteen kirjoitti:
No tuohan on jo monelle duunarille huippupalkka.
Eli mihin päädytään? Vain rikkailla on oikeus tehdä lapsia:(
- Kokemus-K
t.1200e käteen kirjoitti:
No tuohan on jo monelle duunarille huippupalkka.
"No tuohan on jo monelle duunarille huippupalkka. "
Palkansaajien keskipalkka on nykyään jotain 2800e/kk luokkaa brutto ja kyllä siitä jää käteen melkein pari tonnia kuussa. Eivätkä ns. duunarit ole ollenkaan niitä huonopalkkaisimpia. Sähkömiehet, putkimiehet yms. ansaitsevat taatusti vähintään keskipalkaa ja muutenkin monella duunarilla iltalisät yms. nostavat todellisen ansiotason ihan ok tasolle.
- äiti isolla ÄÄÄÄllä
samaa mieltä ap:n kanssa.
mä oon huomannut saman että vaikka lapsi on terve ja muutenkin kaikki ok....ollaan kuitenkin väsyneitä...niin mihin? arkeen? lapseen?- äiti isolla ÄÄÄÄllä
ai niin, unohdin mainita....mun lapsi ei ole edes terve (adhd) ja mies tekee reissuhommia joten pyöritän tätä puljua pääsääntösesti yksin niin ei mulla ole tarvetta...lastenkin kanssa voi hengata ja niistä saa voimaa♥
(mulla siis 3 lasta, nuorin 2kk)
- hoh hoijaa
On jotenkin säälittävää vetää sodan aikaisia juttuja tähän päivään. Heillä oli varmasti raskasta siihen aikaan, mutta yhteiskunta ja elämän vaateetkin olivat täysin erilaiset. Vertailu on siksi silkkaa typeryyttä.
- fjmtj
minun jutussani ei kyllä ollut mitään mistään sota-ajasta jos minua tarkoitit, vaan kyse oli vuodesta 1994 ja eteenpäin.
silti äitini pärjäsi.
että revi siitä. - hoh hoijaa
fjmtj kirjoitti:
minun jutussani ei kyllä ollut mitään mistään sota-ajasta jos minua tarkoitit, vaan kyse oli vuodesta 1994 ja eteenpäin.
silti äitini pärjäsi.
että revi siitä.Minä vastasin kyllä ihan aloittajalle, jonka huomaisi, jos ketjua ajatuksella seuraisi, että revi siitä.
- sivusta seurannut
Miten niin säälittävää? Minusta meidän suomalaisten on turha unohtaa sitä, minkälaisista olosuhteista meidän isovanhempamme ovat ponnistaneet ja kun vertaa nykypäivään, niin voi todeta, että monet nykyajan vanhemmat ovat yksinkertaisesti itsekkäitä, laiskoja ja selkärangattomia, koska mitään ei jakseta, vaikka elämä on aivan satavarmasti helpompaa kuin joskus 1940-luvulla! Loppujen lopuksi kyse on arvoista ja siitä sisusta, mutta kun nyky-yhteiskunta on tehnyt niin helpoksi kaiken, niin ei jakseta enää yhtään mitään tehdä itse. Epäitsekkyys ja lähimmäisen rakkaus, niistä siinä on lopulta kyse - ne ovat kadonnet pitkälti!
- Kokemus-K
sivusta seurannut kirjoitti:
Miten niin säälittävää? Minusta meidän suomalaisten on turha unohtaa sitä, minkälaisista olosuhteista meidän isovanhempamme ovat ponnistaneet ja kun vertaa nykypäivään, niin voi todeta, että monet nykyajan vanhemmat ovat yksinkertaisesti itsekkäitä, laiskoja ja selkärangattomia, koska mitään ei jakseta, vaikka elämä on aivan satavarmasti helpompaa kuin joskus 1940-luvulla! Loppujen lopuksi kyse on arvoista ja siitä sisusta, mutta kun nyky-yhteiskunta on tehnyt niin helpoksi kaiken, niin ei jakseta enää yhtään mitään tehdä itse. Epäitsekkyys ja lähimmäisen rakkaus, niistä siinä on lopulta kyse - ne ovat kadonnet pitkälti!
Kyllä myös aika kultaa muistot. Nyt katsoen tuntuu että joku 40- tai 50-luku olisi ollut jotain kulta-aikaa jolloin lapset olivat aina kotona äidin leipoessa pullaa ja isän lukiessa kiikkustuolissa lehteä. Paljon työtä mutta samalla kaunista yhteisöllisyyttä ja ihanaa perhe-elämää. Mutta kyllä hyvin monissa suurien ikäluokkien ihmisten muistelmissa tulee eteen myös ihan toisenlainen vanhemmuus.
Ei paljon hellitelty, varsinkaan isät, ei ehditty pitää sylissä kun vanhemmilla oli koko ajan kädet täynnä työtä talon töissä. Tai sitten lapset olivat jonkun vanhan mummon hoivissa päivät kun vanhemmat pakersivat tehtaassa.
Isät olivat usein etäisiä ja sodan muuttamia ja viinakin maistui. Äidit usien katkeria ja työn sekä monen synnytyksen ennenaikaisesti uuvuttamia. Vitsaa sai syystä ja usein syyttäkin. Ruoasta oli välillä pulaa ja se oli yksipuolista, asunnot ahtaita ja se kiristi hermoja.
Varmaan arvot olivat usein "terveemmät" kuin nyt mutta osittain se oli myös kulissia. Vaikeuksista ei puhuttu ja avioliitosta ei erottu vaikka mies löi ja joi, kestettiin vain hammasta purren kun ero olisi ollut häpeä ja naiselle myös taloudellisesti mahdoton. Ehkäisy oli vaikeampaa ja lapsia tuli usein enemmän kuin olisi haluttu tai jaksettu. Eikä niille sitten jäänyt kovin paljon aikaa tai huomioita.
- ei kade ainakaan
Totta. Saman hoksannut itsekin.Jja joillekin mamma ja pappa tekee kaikki, polttopuista alkaen ja kustantavat. Kaikessa ovat tukemassa.
Mulla ei ole niin, mutta se on vaan hyvä asia, vaikka helpottaisihan se tietty. -Noh, onhan tämä opettavainen kokemus tämä elämä ja toimeentuleminen omillaan. - viime metrit
Toiset eivät kasva tietynlaisiksi vanhemmiksi koskaan. Sille ei vain voi mitään ja valitettavasti lapset siitä kärsivät.
Nykyaikana on paljon asioita jotka helpottavat arkea konkreettisesti,mutta taas psyykkisellä tasolla vaateet ym ovat naista kohtaan kasvaneet.
Kuinka moni on oikeasti valmis elättämään perheensä tai edes kykenee siihen? Kuinka moni mies "antaa" jäädä naisen kotiin hoitamaan lapsia. Tilanne voi olla vakaa kun lasta aletaan suunnittelemaan mutta asiat voivat hetkessä heittää kuperkeikkaa.
Itse voin sanoa että on rankkaa,tosin en elä parisuhteessa vaan hoitanut lasta yksin viimeiset 9 vuotta ja olen vakavasti sairas. Joten tilannettani ei voine verrata moneen muuhun.
Ja kuten joku kirjoitti,toiset kokevat toiset asiat raskaammaksi. Minä selviän kyllä arjesta,vaikka olenkin väsynyt,mutta äärimmäisen rankaksi elämäni tekee se etten voi sitä jakaa kenenkään toisen kanssa. Ei ole ketään joka joskus tukisi minuakin. - Vastuuta enemmän
Olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa siitä, että parien tulisi keskustella lapsen hankkimisesta monin verroin ernemmän ja ottaa selvää mitä muutoksia se aiheuttaa. Kaikista ei todellakaan ole äideiksi tai isiksi, juostaan pakoon vastuuta sitten kun lapsi on jo olemassa. Tämän lapsen elämä tuhotaan jo heti alussa.
Mieti jaksatko todella hoitaa lapsesi ja mietttikää yhdessä minkä verran kumpikin tekee lapsen kanssa arjen asioita.
Lapsen etten joutuu tekemään paljon ja eri ikävaiheet tuovat paineita vanhemmille, toisille enemmän toisille vähemmän.
Omaa aikaa kyllä jää aika paljon jo lapsen tullessa yli kymmenvuotiaaksi, mutta vastuu kyllä lisääntyy liikkuvasta lapsesta ja kaveripiiristä johtuen.
Sitten on koulutua asiat, kuinka saat hänelle omat jalat alle, kantamaan niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Aikuistuminen, lapsen perheen perustaminen, sitten lapsenlapset ja lapsen perheen tilanteet, heidän hirvittävät eronsa, joisssa saatat saada vihaa niskoille, se on vain ainoa kanava minnen purkaa pahaa oloaan, mutta on karkeaa.
Eli lapsen hankkimen ei saa olla status, vaan hyvin pitkälle ajateltu asia, ja vastuu täytyy kantaa aina alaikäisestä.
Jos tunnet pientäkin epäröintiä, älä hanki lasta kärsimään. - sairastelija
Entäpä sitten jos jompi kumpi vanhemmista sairastaa, kai silloin on hyväksyttävää ottaa enemmän apua vastaan, vai olisiko parempi jättää lapset tekemättä? Tämäkin on asia joka jakaa mielipiteitä. Eräällä ystävällä on paha neurologinen sairaus (ei periydy), 2 lasta, mies hoitaa paljon lapsia iltaisin ja vkl:na mutta saavat myös apua isovanhemmilta. Erityisesti toisen puolen isovanhemmat ovat todella auliisti tarjoamassa apuaan ja ottamassa lapsia hoitoon, yökyläänkin, ihan viikottain. Eikä ystävänikään työkyvytön olo, tai pyörätuolissa, sairaus vaan vie kaikki voimat välillä, ja sairauden takia olisi vielä tärkeämpää huolehtia omasta kunnostaan. Osa heistä jotka tietävät sairaudesta, päivittelevät että kuinka se lapsia hankki tuollaisen sairauden kanssa.
Itsekään en ole ihan täysin terve vaan kärsin pahasta migreenistä kun migreeni oli käytännössä joka päivä päällä. Olen ollut työkyvytön vuoden migreenin takia, tällä hetkellä migreeni vie 1/2 - 1/3 ajastani. Sekin on oikeasti aika paljon. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta asia alkaa olla nyt niin ajankohtainen että olen pohdiskellut asiaa paljon. Onko minusta perheenäidiksi, kun välillä tuntuu että hyvä kun jaksaa hoitaa omat asiansa? Olenko itsekäs jos en halua lapsia? Jos taas haluan olenko silloinkin itsekäs? Miten migreeni muuttuu raskauden aikana ja lasten kanssa ollessa, paheneeko se taas? Miten silloin jaksan? Entäpä mies joka lapsia kuitenkin haluaisi, pitäisikö hänet laskea vapaaksi jos en lasta halua... - ei aika palaa
Täytyy kyllä olla ihan superhyvä vanhempi, jos ei koskaan tarvitse/halua muiden apua. Kyllä niitä yllättäviä asioita voi tulla esim. uhkaava ennenaikainen synnytys. Silloin ei välttämättä voi nostella lastaan ja joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun.
Kyllä se sitovuus tuli kuitenkin yllätyksenä, vaikka sen etukäteen tiesikin.Mutta ei sitä ihan konkreettisesti osannut kuvitella miten sitovaa vanhemmuus on.
Minä olen vielä jaksanut hoitaa lapseni. Mutta kyllä mun on joskus saatava edes parin tunnin hengähdystauko, muuten sekoan. On hyvä, että jokainen tiedostaa ne omat voimavaransa. Eikä ole mikään häpeä ottaa apua vastaan! Jos olisin rikas niin tilaisin varmasti väillä lastenhoitajankin kotiin.Kun vanhempi voi hyvin, niin lapsellakin on parempi olla.
Kyllä välillä kaipaa sitä huoletonta elämääkin. Mutta lapsuus menee niin nopeasti ohi ja tulee vielä joskus enemmän omaa aikaakin. Mutta nyt lapset tarvitsevat läsnäolevat vanhemmat. Kannattaa vähän nähdä vaivaakin. Muttei sitä aina jaksa 100 prosenttisesti olla läsnä, mutta kuitenkin saatavissa niin kuin joku yllä kirjoitti. Tämä aika ei tule enää milloinkaan takaisin... - tuleva sairaanhoitaj
Itselläni on 5 lasta ja kun heitä oli "vasta" se kaksi niin elämä tuntui tosi rankalta. Kplmannen lapsen kohdalla opin jättämään ne turhan tärkeät kissanristiäiset väliin ja elämään oikeesti lasten ehdoilla. Nyt kun lapsia on jo se 5 niin osaan ottaa elämän ja kasvatuksenkin paljon rennommin. Miehen kanssa pyrimme ottamaan omaa aikaa 4-5 kertaa vuodessa mutta eipä sekään aina onnistu mut elämä vaan on nyt tätä. Olen työelämässä ja jatko-opiskelen samalla ja joskus olen kyllä aika poikki mutta eipä sekään ole lasteni "vika". Itse siivoamme ja pyykkäämme jne....
Minulla on ystävä jolla 3 lasta (koululaisia) ja hällä käy mm. siivooja eikä sinne saa juuri koskaan mennä leikkimäänkään ettei tule sotkua ;) ja silti ystäväni valittaa kuinka on raskasta olla äiti ja käydä (osa-aika) töissä samalla.
Että kukin tyylillään..... ;))) - Nakuttaja Nakke
Minusta on hienoa, että jotkut pariskunnat ottavat aikaa pitääkseen suhteensa kunnossa. Sitten, kun imetysvaihe on ohi, miksei sitä voisi lähteä välillä johonkin ihan kahdestaan? Joka viikonloppu on kyllä aika usein... Ei kai kukaan kuitenkaan tee päätöksiä siltä pohjalta, että "tämä nyt ei ole lapselleni ollenkaan hyvä juttu, mutta...", vaan jokainen tuntee itse omat tapansa ja tarpeensa.
Sellaisetkin äidit ovat ahdistavia, jotka eivät näe elämässään mitään muuta kuin lapset ja kasaavat sitten heille kamalia odotuksia tulevaisuuden suhteen, kun oma elämä jäi elämättä. No, ei kai sellaista enää nykyään ole... - 1+14
On niin helppoa olla asian tuntija toisen elämästä.
On vielä helpompaa vaatia itselleen kuuluvana apua ja taloudellista tukea. Tämä on helppoa siksi, että antaa se yhteiskuntakin, miksi ei omat vanhemmat.
Ainoa joka on hyvä on asumistuki ja ensiasunnon ostoon koron vähennys oikeus.
Kaikki muu saisi olla maksullista päivähoito koulutus kaikki ja lapsilisät pois kokonaan kaikilta. - mummu Tikkurilasta
Rakas, pieni, 3v lapsenlapsemme on meillä yötä kerran viikossa. Äiti on vuorotyössä ja viikonloppuisin on lähes poikkeuksetta iltavuoro joko pe tai la. Meistä on ihanaa, että Nuppu voi olla säännöllisesti kanssamme ja se vähentää tarhaöitä mikä myös lienee hyvä asia. Toivon, ettei kukaan tyttärestämme ajattelisi, että siinäpä on huono äiti, kun joka viikko lapsensa vaarin ja mummun luokse vie. Olemme iloisia ja kiitollisia, että asumme niin lähekkäin, että tämä järjestely on mahdollinen. Vanhaan 'hyvään' aikaan, kun sukupolvet saattoivat asua samassa pihapiirissä, lapset saivat nauttia mummusta ja vaarista (tai isovanhemmat nauttia lastenlapsistaan) päivittäin ja se sopisi meillekin. Emme tosin halua viljellä maata, emmekä asua samassa talossa tyttäremme kanssa mutta Nupun kanssa olisi mukava tavata ja touhuta päivittäin =) En ole tullut edes ajatelleeksi, että meidän kanssa vietetty aika olisi jotain pois Nuppuselta vaan olen ajatellut niin, että kodin lisäksi Nupulla on toinenkin paikka, missä hän on yhtä rakastettu kuin kotonaan.
- Kipu pois vaikka näi
Jospa nyt vastaisivatkin äidit, mikä väsyttää, mikä tylsistyttää elämän, mikä lapsissasi on vikana, miksi et jaksa heidän kanssa.
Mikä miehessäsi ärsyttää.
Miten oma tilasi on, onko kipuja , sairautta, unettomuutta.
Voidaanko näitä asoita käsitellä ja miten mielestäsi. Keskustellaan tällä palstalla vaikka yleisesti, ehkä löytyy jotain, joka helpottaa tialnnettasi.
Nyt kyllä pyytäisin ihan asiallista kerrottavaa, en kirosanoja, en hyökkäyksi, vaan ihan sitä omaa tuntemusta. Täällähän ei kukaan voi tiettä kenen kirjoittama asia on. Monilla ihmisillä on samanlaisia asioita kohdallaan.
Kirjoitelkaa ihan rauhallisin mielin, ainakin saatte purkakanavan pahalle ololle. Ja toivottavasti kanavia, joista on teille apua ratkoa asioita järjen kanssa, eikä tunteella, sillä tunteet voivat olla liian kipuisia ja aiheuttavat pahaa vielä enemmän.
Ne eivät teitä auta, jotka antavat valmiita vastauksia, yksinkertaisesti sellaisia ei ole, vain itse tiedät, mutta on mahdollista apuakin saatavissa, että jaksaa des tehdä itselleen ja lpsilleen oikeita päätöksiä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kela tukee virallisesti Pride-liikettä
Iso kiitos Kansaneläkelaitokselle tuen osoittamisesta myös vähemmistöille. Näin toimii vastuullinen valtiollinen koko k1544826On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole192119Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi351996Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä161859- 1101832
- 931668
Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma451333- 661188
- 1141133
Omasp hakenut Fincapia ja Gapconia konkurssiin perjantaina 5.6
Ilkka ei ole vielä ehtinyt uutisoida, mutta Omasp on jättänyt 5.6 konkurssihakemuksen Fincapia ja Gapconia koskien. Ilka271083