Nyt on päässyt käymään niin, että ihastuin mieheni hyvään ystävään. Harmittaa, poden huonoa omatuntoa ja toivoisin, että saisin tunteen jotenkin poikki.
En tiedä, missä vaiheessa ja miksi ihastus syttyi, mutta nyt sitä on kestänyt jo varmaankin vuoden, jos ei kauemminkin. Huomasin vain, että kyseisen miehen kuulumiset alkoivat kiinnostaa minua enemmän ja peilin edessä tuli vietettyä ylimääräinen viisiminuuttinen, jos tiesin, että nähdään jossain. Kahdestaan ei siis koskaan tavata missään vaan ihan ystäväporukassa tai silloin, jos hän tulee meille miestäni tapaamaan.
Ihastuminen on takuuvarmasti täysin yksipuolista. En tiedä, mitä kyseinen ihminen minusta ajattelee, mutta todennäköisesti ei mitään, pitää minua vain kaverinsa vaimona. Hyvä niin. En myöskään missään nimessä halua, että hän (tai kukaan muukaan) huomaa minun ihastumiseni. Olemme mieheni kanssa olleet kauan yhdessä, teini-ikäisestä asti. Meillä on lapsi ja parisuhde on ihan toimiva, seksi on hyvää... En tiedä miten ihastumiselle on edes löytynyt tilaa, enkä todellakaan vaihtaisi miestäni keneenkään muuhun. Miksi en sitten yksinkertaisesti voi lakata "ihastelemasta" tätä toista?
Ajattelin, että ihastus unohtuu, jos en vain näe sen kohdetta hetkeen ja jättäydyin mahdollisuuksien mukaan pois sellaisista tilanteista, joissa on riski törmätä. Kotoa en tosin voi aina karata, kun hän tulee käymään meillä, mutta lapsen kanssa touhuamiseen ja kotitöihin voi uppoutua silloin. Tähän mennessä tämä konsti ei kuitenkaan vielä ole tepsinyt. Yritän myös keskittyä vain omaan perheeseeni ja keksiä mukavia yhteisiä juttuja meille mieheni kanssa, mutta aina se toinen kuitenkin palaa mieleen ja omatunto kolkuttaa.
Miten ihmeessä tällaisen typerän ihastumisen saa loppumaan!?
Ihastuin mieheni ystävään
112
3689
Vastaukset
- -------------
mä oon varattu myös ja mun mielestä pienesti ihastuminen on tervettä kunhan ei ajatustasoa pidemmälle mene ja ne ajatuksetkin pysyy suht viattomina.
mä vertaisin asiaa siihen kun moni fanittaa jotain mies/nais kaunotarta;)
tuosta, miten sen saa loppumaan niin ehkä sun tapauksessa (kun on kestänyt jo pitkään) olisi aika miettiä VIELÄKIN tarkemmin mikä siitä omasta suhteesta puuttuu...jännitys kenties?- Hetipoikki
Jännitys saattaa hyvinkin puuttua... Mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Ollaanhan oltu jo kauan yhdessä ja toisen tuntee hyvin. Arki on tasaista; tehdään töitä, hoidetaan lasta ja kotia, iltaisin lapsen nukahdettua vietetään kahdenkeskistä aikaa sen verran kuin jaksetaan ja ehditään. Joskus käydään kahdestaan vaikkapa syömässä ja leffassa. En tiedä, millaista jännitystä tässä elämäntilanteessa ja parisuhteen vaiheessa edes pitäisi olla.
Ei meidän parisuhde tietenkään yhtä tasaista auvoa ole. Välillä ollaan väsyneitä, tiuskitaan, riidellään, mökötetään, toisen tavat ärsyttää, kotitöiden jakautumisesta tulee sanomista. Enemmän nyt kuin ennen lasta. Ei kuitenkaan mitään isoa, perustavanlaatuista erimielisyyttä ole asioista. Se kuitenkin vaivaa minua, että monesti ne pienet riidat ja mökötykset jää vähän kuin leijumaan ilmaan. Niitä ei siis käsitellä loppuun ja sovita vaan jätetään vain sikseen. Ja vähän ajan päästä samoista jutuista napistaan taas. Tai minä napisen... Joskus tuntuu, ettei mies välttämättä kovinkaan tarkasti kuuntele ja ajattele sitä mitä minä sanon. Muutoin kyllä, mutta ei silloin, kun sanon, että jokin on huonosti. Ehkä sanon sen väärällä tavalla.
Että mikäköhän meiltä sitten puuttuu? Hyvä kommunikaatio? - 27
Hetipoikki kirjoitti:
Jännitys saattaa hyvinkin puuttua... Mitä sillä sitten tarkoitetaankaan. Ollaanhan oltu jo kauan yhdessä ja toisen tuntee hyvin. Arki on tasaista; tehdään töitä, hoidetaan lasta ja kotia, iltaisin lapsen nukahdettua vietetään kahdenkeskistä aikaa sen verran kuin jaksetaan ja ehditään. Joskus käydään kahdestaan vaikkapa syömässä ja leffassa. En tiedä, millaista jännitystä tässä elämäntilanteessa ja parisuhteen vaiheessa edes pitäisi olla.
Ei meidän parisuhde tietenkään yhtä tasaista auvoa ole. Välillä ollaan väsyneitä, tiuskitaan, riidellään, mökötetään, toisen tavat ärsyttää, kotitöiden jakautumisesta tulee sanomista. Enemmän nyt kuin ennen lasta. Ei kuitenkaan mitään isoa, perustavanlaatuista erimielisyyttä ole asioista. Se kuitenkin vaivaa minua, että monesti ne pienet riidat ja mökötykset jää vähän kuin leijumaan ilmaan. Niitä ei siis käsitellä loppuun ja sovita vaan jätetään vain sikseen. Ja vähän ajan päästä samoista jutuista napistaan taas. Tai minä napisen... Joskus tuntuu, ettei mies välttämättä kovinkaan tarkasti kuuntele ja ajattele sitä mitä minä sanon. Muutoin kyllä, mutta ei silloin, kun sanon, että jokin on huonosti. Ehkä sanon sen väärällä tavalla.
Että mikäköhän meiltä sitten puuttuu? Hyvä kommunikaatio?Luulen kans, että yks vaihtoehto voi olla juuri se, että oma suhde oli alkanu olla "samaa kauraa" joka päivä. Voi tietenkin olla, että tää miehen kaveri ja ap "on kuin toisilleen luodut" ja luvassa on vielä vuosisadan rakkaustarina ;).
Mutta itse laittasin eurot likoon sen puolesta, että ap:n oma elämä ja suhde oli se, joka sai ihastumaan. Ihastuksen kohde ois siis voinu olla kuka tahansa, joka oli siinä lähipiirissä. Työpaikoilla ajaudutaan ihastuksiin ja romansseihin, silloin kun tarvitaan pakoa siitä arkisesta puurtamisesta. Silti niiden syy ei ole vastustamattomissa työkavereissa, vaan itse arkisessa työssä ja sen aikaansaamissa tunteissa.
Ap kysyi miten ihmeessä tuollaisen ihastuksen saa loppumaan. Miettisin sitä omaa elämääni, mitkä omat tarpeet on jääny sivuun, mitä kaipaan, mihin olen elämässäni tyytymätön jne.
Jos itsetutkiskelu johtaa siihen, että perimmäinen halu on saattaa ihastus seuraavalle toiminnan tasolle, kannattanee siitä infota omaa miestäänkin ja päättää suhde, jos se ei ole sitä missä haluaa elää. - parittelijatar
27 kirjoitti:
Luulen kans, että yks vaihtoehto voi olla juuri se, että oma suhde oli alkanu olla "samaa kauraa" joka päivä. Voi tietenkin olla, että tää miehen kaveri ja ap "on kuin toisilleen luodut" ja luvassa on vielä vuosisadan rakkaustarina ;).
Mutta itse laittasin eurot likoon sen puolesta, että ap:n oma elämä ja suhde oli se, joka sai ihastumaan. Ihastuksen kohde ois siis voinu olla kuka tahansa, joka oli siinä lähipiirissä. Työpaikoilla ajaudutaan ihastuksiin ja romansseihin, silloin kun tarvitaan pakoa siitä arkisesta puurtamisesta. Silti niiden syy ei ole vastustamattomissa työkavereissa, vaan itse arkisessa työssä ja sen aikaansaamissa tunteissa.
Ap kysyi miten ihmeessä tuollaisen ihastuksen saa loppumaan. Miettisin sitä omaa elämääni, mitkä omat tarpeet on jääny sivuun, mitä kaipaan, mihin olen elämässäni tyytymätön jne.
Jos itsetutkiskelu johtaa siihen, että perimmäinen halu on saattaa ihastus seuraavalle toiminnan tasolle, kannattanee siitä infota omaa miestäänkin ja päättää suhde, jos se ei ole sitä missä haluaa elää.Kysy neuvoa Pyllykirjan parittelusuhdeneuvojalta. Aina Ilona kertoo sinulle kuinka toimia jos tekee mieli vierasta. http://www.pyllykirja.fi/2011/
- se sama-------------
ps: mäkin olen just ihastunu mieheni ystävään, mut vain sen ulkonäön vuoksi (vaikka ei ole omassa miehessäkään mitään vikaa) tää vaan on niin normaalia ja tiiän että menee ohi ;)
- Hetipoikki
Olen minäkin joskus aiemminkin tämän suhteen aikana ihastunut (ulkonäön vuoksi lähinnä), kerran opiskelukaveriin ja kerran työkaveriin. Mutta silloin se lähinnä huvitti ja tosiaan tiesi, että ohi menee, niin kuin menikin. Niitä ihmisiä ei juuri edes tuntenut. Olipahan jotain piristystä tylsään työpäivään/luennolla silmänruokaa. Samoin ajattelin tästä alkuun, että ohi menee tämäkin aikanaan, mutta jotenkin tuntuu vain vahvistuvan.
- hhhmmm......
Hetipoikki kirjoitti:
Olen minäkin joskus aiemminkin tämän suhteen aikana ihastunut (ulkonäön vuoksi lähinnä), kerran opiskelukaveriin ja kerran työkaveriin. Mutta silloin se lähinnä huvitti ja tosiaan tiesi, että ohi menee, niin kuin menikin. Niitä ihmisiä ei juuri edes tuntenut. Olipahan jotain piristystä tylsään työpäivään/luennolla silmänruokaa. Samoin ajattelin tästä alkuun, että ohi menee tämäkin aikanaan, mutta jotenkin tuntuu vain vahvistuvan.
Varmaan vahvistuu siksi kun koko ajan vai ajattelet tätä asiaa (ja miestä). Mietit mikä elämässäsi on huonosti kun ihastut toiseen. Ja sitten alat nähdä elämässäsi kaikenlaista 'pielessä olevaa'. Tämä toinen muuttuu mielessäsi joksikin ihmeelliseksi jonka kanssa 'jännitys' olisi todella jännittävää.
Mitä ihmettä tämä jännitys sitten muka on? Entä erään aikaisemman vastaajaan esille ottamat termit 'luodut toisilleen' ja 'vuosisadan rakkaustarina'? Eivät ne todellakaan muuta ole kuin (amerikkalaisen) elokuvan luomaa höpölöpöpuhetta. Ja tämän kaiken löpötyksen monet vielä ottavat tosissaan, eroavat lopultakin ihan hyvästä suhteesta ja lähtevät etsimään jotakin 'suurta'.
Tunteethan on vain tunteita, ei sen enempää. Ne tulevat ja menevät. Tunteittensa mukaan ei ole mikään velvoite lähteä toimimaan, vaikka täysin itsekeskeinen ja itsehallintakyvytön nykypropaganda sanoisi mitä.
Ehkä sinun kannattaisi keskittyä omaan käsillä olevaan elämään, elämään tässä ja nyt. Keskittyä jokapäiväiseen elämääsi, mieheesi, lapseesi. Kotiisi, työhösi. Siihen, minkä keskellä olet ja elät.
Sillä se, mihin keskittyy ja mille ajatuksensa antaa ja mihin ne suuntaa, lisääntyy ja kasvaa. Nyt se ihastuksen kohteena oleva mies saa ajatuksesi ja ympärillä oleva elämäsi jää toiseksi.
Itse voit vaikuttaa siihen, mikä on ajatuksissasi ykkönen!
- vain elämää
hei, ittellä sama elämäntilanne kuin sinulle ja olen ollut miehen kaveriin ihastunut enemmän tai vähemmän jo 6-7 vuotta. Välillä ittellä on mennyt vuosikin, ettei tuo ole juurikaan ajatuksissa, mutta sitten taas putkahtaa välillä ajatuksiin. Siis mitään meidän välillä ei ole ikinä tapahtunut. Nuorempana silloin kuin tuon ihastumisen huomasin, niin oltiin paljonkin tekemisissä ja silloin epäilin hänen huomanneen ihastukseni ja joskus olen kuvitellut sen olleen molemmin puolistakin. Hän on kuitenkin mieheni hyvä ystävä ja tosi rehti ja rehellinen, ettei ikinä meidän välillä tule mitään tapahtumaan enkä niin haluakkkaan. On vaan kiva ajatella häntä välillä ja nauttia ihastumisen tunteesta. Muitakin ihastumisia on vuosien varrella tapahtunut ja ne on menneet nopeesti aina ohi. Tämän ihastuksen en usko ikinä menevän kokonaan ohi ja uskon, että olen oppinut elämään sen kanssa. Nykyisin nähdään 1-2 krt vuodessa, kiva nähdä, mutta toisaalta olen tyytyväinen, ettei useammin enää nähdä, niin ei ajatukset mene solmuun. Ja toisaalta tiedän, että hän on hyvä ystävä minulle, jolle voisin soittaa ongelmista tms. Uskon, itte ettei noille ihastumisille mitään voi, tunteitaan ei voi hallita. Menee ohi jo on mennäkseen. Mielestäni olet toiminut ihan oikein, eli keskity perheeseesi ja koita vältellä ihastusta.
- Rohkeesti vaan kiinn
Käy kiinni vaan. Ei kukaan sinunkaan tunteita ajattele. JOs tunne on molimminpuolinen, niin sehän on rakkautta.
Itse en ikinä aattele sitä onko mies varattu vai ei, kunhan on semmonen joka miellyttää mun silmää ja muutenkin mukava.
Olen monta liittoa rikkonut, eikä se tunnu miltään.
Sitä se elämä on. Toisen onni on toisen suru.- Hetipoikki
"Käy kiinni vaan. Ei kukaan sinunkaan tunteita ajattele."
Minä ajattelen. Enkä pystyisi elämään itseni kanssa, jos rikkoisin lapseltani perheen ihan vaan itsekkyyttäni, koska joku sattuu miellyttämään silmää ja olemaan muutenkin mukava. Ei ole mitään mielenkiintoa ryhtyä moiseen, vaikka ihastunut olenkin. - !!!!!!!!!!!!
Voi herranjestas sentään. Tämä on varmaan vitsi? Jos ei, sääliksi käy. Siis tätä ihmistä :-((
- Hetipoikki
Suomi24:n paskääöiö homoStadilaiset ylläpitäjät.
MIKSI VARASTITTEN KETJUNI, TEITTE SIIHEN PASKAN ETUSIVUN, JA ILMAN LUPAANI.
JOS VIESTI EI KATOA ETUSIVULTA, NIIN RAASTUASSA TAVATAAN (kun ei lukea osata) :D
Varkaat ja Stadilaiset paskahousut! - Rakastaa voi näinkin
Minulla on ollut 2 vuotta suhde varattuun mieheen. Molemmat tiedämme, mikä on homman nimi. Katunut en ole päivääkään ja huonoa omaatuntoa en ole potenut milloinkaan. Silloin tälläin olen itsekseni naureskellut ja todennut, että pitäkäähän ämmät ukoistanne parempaa huolta, ettei tarvitse vieraissa juosta.
- Milja-Maaria
Minulla tulee 10v oltua suhteessa ukkomieheen,enkä minäkään kadu päivääkään.Olemme jo vanhempia,mutta toisen läheisyys vetää vain puoleensa ja tunne on molemmin puolinen.Näemme usein,kun asumme lähekkäin ja samalla paikkakunnalla.
Toivommekin,että saisimme olla yhdessä loppuun asti ja mikä meitä estääkään.jännitystä tämä tuo elämäämme.Hieno homma kuitenkin ja se toimii. - Rakastaa voi näinkin
En ole huora enkä jaa itseäni kuin Aamulehteä. Rakastelu on ihanaa! Koittaisit säkin joskus.
- Sikoja ovat!
Rakastaa voi näinkin kirjoitti:
En ole huora enkä jaa itseäni kuin Aamulehteä. Rakastelu on ihanaa! Koittaisit säkin joskus.
""Katunut en ole päivääkään ja huonoa omaatuntoa en ole potenut milloinkaan.""
Paatunut PAS.KA ei kadu. - Rakastaa voi näinkin
Sikoja ovat! kirjoitti:
""Katunut en ole päivääkään ja huonoa omaatuntoa en ole potenut milloinkaan.""
Paatunut PAS.KA ei kadu.Tämä paatunut PAS.KA toteaa nyt näin, että kyllähän miehiä voi joskus hyväksensä käyttää, mutta niitä ei pidä päästää kiinteistöihinsä pesiytymään,elätettäväksi, sohville makailemaan ja piereskelemään.
- Hyi olkoon!
Rakastaa voi näinkin kirjoitti:
Tämä paatunut PAS.KA toteaa nyt näin, että kyllähän miehiä voi joskus hyväksensä käyttää, mutta niitä ei pidä päästää kiinteistöihinsä pesiytymään,elätettäväksi, sohville makailemaan ja piereskelemään.
Sinun bravuuri taitaa olla tosi pahalle haisevat PILLUPIERUT. :((
- Näinkin voi rakastaa
Hyi olkoon! kirjoitti:
Sinun bravuuri taitaa olla tosi pahalle haisevat PILLUPIERUT. :((
Bravuurini on Diorin Hypnotiq Poison, eau de parfum, deudoranttina Nina Riccin L'Air du Temps, vartalovoiteena Oscar de la Rentan Body Lotion, suihkugeelinä Clarinsin Body Cream.
- annemarianne
Itselläni on ollut suhde kolme ja puoli vuotta "varatuun mieheen". Hän toki aloitti suhteemme pommittamalla, tekstiviestteillä ja käytti kaikki valloittajan taitonsa. Ajatteli, jotta olkoon. Sittemmin kun aioin kertoa hänen, rumemalle puolikkaalleen totuuden, sain poliisilta puhelun - hänen vaimonsa katsoi yksityisyyttää oli loukattu.
Poliisit pitävätä vaimoa hieman tyhmänä sen tähden ja totisesti minäkin.
Suhde jatkuu yhä iloisesti, kaiken kommellusten jälkeen. Olempa kasvanut henkisesti aikuiseksi ja tuumanut. Liekö enää olemassakaan onnellista avioliittoa, vaan onni tulee vastaa, kun pitää silmansä ja sydämensä avoimena. - Herrasmies.
Milja-Maaria kirjoitti:
Minulla tulee 10v oltua suhteessa ukkomieheen,enkä minäkään kadu päivääkään.Olemme jo vanhempia,mutta toisen läheisyys vetää vain puoleensa ja tunne on molemmin puolinen.Näemme usein,kun asumme lähekkäin ja samalla paikkakunnalla.
Toivommekin,että saisimme olla yhdessä loppuun asti ja mikä meitä estääkään.jännitystä tämä tuo elämäämme.Hieno homma kuitenkin ja se toimii."Rakastaa voi näinkin" ja "Milja-Maaria"
ovat SAASTAISIA VITUNJAKAJIA!
SIKOJA! - Rakastaa voi näinki
Herrasmies. kirjoitti:
"Rakastaa voi näinkin" ja "Milja-Maaria"
ovat SAASTAISIA VITUNJAKAJIA!
SIKOJA!Olen todennut ennenkin näillä palstoilla,että kun ei miehillä ole arvostelukykyä eikä enää mitään vastattavaa, otetaan käyttöön sivistymättömät tavat ja sanat, merkkinä, että äo on 0%
- Totuus kestää
Rakastaa voi näinki kirjoitti:
Olen todennut ennenkin näillä palstoilla,että kun ei miehillä ole arvostelukykyä eikä enää mitään vastattavaa, otetaan käyttöön sivistymättömät tavat ja sanat, merkkinä, että äo on 0%
Sinähän olet naisen irvikuva = suoranainen sika.
- Rakastaa voi näinkin
Totuus kestää kirjoitti:
Sinähän olet naisen irvikuva = suoranainen sika.
Kiitos samoin, mutta sika on eläin, ei ihminen. Olet tod.näk. unohtanut ottaa päivittäisen lääkityksesi, kun et erota enää ihmistä eläimestä.
- Kuittaan sivusta
Rakastaa voi näinkin kirjoitti:
Kiitos samoin, mutta sika on eläin, ei ihminen. Olet tod.näk. unohtanut ottaa päivittäisen lääkityksesi, kun et erota enää ihmistä eläimestä.
Vaikea erottaa, koska olet ELUKKA!
- Leima otsassa
Rakastaa voi näinkin kirjoitti:
Kiitos samoin, mutta sika on eläin, ei ihminen. Olet tod.näk. unohtanut ottaa päivittäisen lääkityksesi, kun et erota enää ihmistä eläimestä.
Kerran HUO.RA - aina HUO.RA.
Myös "Rakastaa voi näinkin". - Näinkin voi rakastaa
Kuittaan sivusta kirjoitti:
Vaikea erottaa, koska olet ELUKKA!
Edellenkin kehottaisin ottamaan unohtuneen lääkkeesi, koska näet tästä toosasta jo sikoja, elukoita jne. Tai jos ei ole lääkitystä, menisitkö päivystykseen valittamaan harhojasi. Siellä ne osaavat auttaa sinua.
- Rakastaa voi näinkin
Leima otsassa kirjoitti:
Kerran HUO.RA - aina HUO.RA.
Myös "Rakastaa voi näinkin".Tietääkseni yllä olevat naistyypit ottavat rahaa seksistä. Sellaiseen en alentuisi ikinä. Saan rahaa kyllä ansiotyöstäni. Minkaanlaista leimaa en ole otsassani havainnut, vaikka äsken kahvitunnilla sitä suurennuslasin kanssa hain.
- Leima otsassa
Rakastaa voi näinkin kirjoitti:
Tietääkseni yllä olevat naistyypit ottavat rahaa seksistä. Sellaiseen en alentuisi ikinä. Saan rahaa kyllä ansiotyöstäni. Minkaanlaista leimaa en ole otsassani havainnut, vaikka äsken kahvitunnilla sitä suurennuslasin kanssa hain.
Olet saastainen huo.ra.
Ei siitä mihinkään pääse. - Rakastaa voi näinkin
Leima otsassa kirjoitti:
Olet saastainen huo.ra.
Ei siitä mihinkään pääse.Sitä minusta ei saa tekemälläkään. Huo. rat eivät käy rehellisissä ansiotöissä. Enkä ole saastainen. Taitaa tuo oma seksielämäsi olla pahemman kerran pielessä. Siitä puhe, mistä puute.
- Leima otsassa
Rakastaa voi näinkin kirjoitti:
Sitä minusta ei saa tekemälläkään. Huo. rat eivät käy rehellisissä ansiotöissä. Enkä ole saastainen. Taitaa tuo oma seksielämäsi olla pahemman kerran pielessä. Siitä puhe, mistä puute.
"Minulla on ollut 2 vuotta suhde varattuun mieheen. Molemmat tiedämme, mikä on homman nimi. Katunut en ole päivääkään ja huonoa omaatuntoa en ole potenut milloinkaan."
Edellä olevan todistaa, että olet pelkkä kapinen huora! Olet häpeäksi naissukupuolelle.
Totta kai yrität selittää itsellesi kaikkea muuta.
Ole huoleti. Minun seksielämä on kunnossa. Olemme vaimon kanssa molemmat akateemisen tutkinnon omistavia ja avioliitto kukoistaa.
Sinun kaltaiseen LUNTTUUN en uhraa puolta katsetta. - Leima otsassa
Leima otsassa kirjoitti:
"Minulla on ollut 2 vuotta suhde varattuun mieheen. Molemmat tiedämme, mikä on homman nimi. Katunut en ole päivääkään ja huonoa omaatuntoa en ole potenut milloinkaan."
Edellä olevan todistaa, että olet pelkkä kapinen huora! Olet häpeäksi naissukupuolelle.
Totta kai yrität selittää itsellesi kaikkea muuta.
Ole huoleti. Minun seksielämä on kunnossa. Olemme vaimon kanssa molemmat akateemisen tutkinnon omistavia ja avioliitto kukoistaa.
Sinun kaltaiseen LUNTTUUN en uhraa puolta katsetta.Siis kapinen huo.ra.
- Rakastaa voi näinkin
Leima otsassa kirjoitti:
"Minulla on ollut 2 vuotta suhde varattuun mieheen. Molemmat tiedämme, mikä on homman nimi. Katunut en ole päivääkään ja huonoa omaatuntoa en ole potenut milloinkaan."
Edellä olevan todistaa, että olet pelkkä kapinen huora! Olet häpeäksi naissukupuolelle.
Totta kai yrität selittää itsellesi kaikkea muuta.
Ole huoleti. Minun seksielämä on kunnossa. Olemme vaimon kanssa molemmat akateemisen tutkinnon omistavia ja avioliitto kukoistaa.
Sinun kaltaiseen LUNTTUUN en uhraa puolta katsetta.Itselleni en selitä mitään ja vaikka sä nyt maailman tappiin saakka sanot minua hu.oraksi luntuksi jne. näillä sivustoilla, niin aion edelleenkin jatkaa suhdetta ja pitää niin maan perusteellisen hauskaa! No tuota, jos et uhraa puolta katsetta, niin älä uhraa puolta sanaakaan. Parempaa onnea pystyyn kuolleessa liitossanne!
- Oot tyhmä
Hyi olkoon! kirjoitti:
Sinun bravuuri taitaa olla tosi pahalle haisevat PILLUPIERUT. :((
Pillupierut ei haise vitun idari. Ne ei ole kaasua kuten persepierut.
- Rakastaa voi näinkin
Oot tyhmä kirjoitti:
Pillupierut ei haise vitun idari. Ne ei ole kaasua kuten persepierut.
Jospas jatkaisit siellä sohvan pohjalla kyseisten päästöjen molekyylibiologian miettimistä.
- epatzu
Ei miusta pienessä ihastumisessa oo mkitään pahaa vaikka se on varmasti tosi kiusalista( ei kivaa kummallekaan osapuolelle) Ihastuminen vaikka oiski parisuhteessa nii ei se on normaalii kuhan just pysyy vaan sillä tietyllä linjalla.
- minä vaan..
"Olen monta liittoa rikkonut, eikä se tunnu miltään.
Sitä se elämä on. Toisen onni on toisen suru." Sinuna menisin hoitoon..tuon lauseen perusteella nautit oikein kun pääset rikkomaan toisen liiton..
Hetipoikki,annat vaan ajan kulua..ehkäpä aikanaan se ihastus tosissaan menee ohi..Tsemppiä :) Jatka vaan tohon tyyliin tulee taas lapsia jolta puuttuu toinen vanhempi ja tyttö lapsen isäpuolet auttaa tyttöä?Simmosii rauhanturvaajiakin on?Kuulema
- Vaaratonta
Äh!Ei tuossa tilanteessasi mitään vakavaa ole.Ihastuksia tulee ja menee elämän aikana huolimatta onko omaa kumppania vai ei.Pääasiahan on,että itse tunnistat tilanteen,etkä lähde tunteiden vietäväksi käytännön tasolla.
Joku tuossa sanoi,että ei haittaa jos ajatukset pysyvät viattomina,mutta ei sekään ole pointti.Ajatuksissaan saa tehdä mitä tahansa jos se ei häiritse kuitenkaan omaa parisuhdetta.Itse asiassa "luvattomien asioiden"ajattelusta voi saada omaankin suhteeseen vähän vipinää.Niin,eikä tunteista tai ajatuksista tarvitse tuntea huonoa omatuntoa niin kauan kuin ne ovat oman pään sisällä.Unelmoi rauhassa,se ei maksa mitään eikä ole keneltäkään pois :).- hE!d!
Juurikin näin! Luulen, että tuollaiset ihastumiset on yleisiä, mutta eihän niistä vaan monasti puhuta. Faktahan on, että vaikka elää kuinka hyvässä parisuhteessa tahansa, niin kyllähän se takuuvarmasti jossakin vaiheessa ns. arkipäiväistyy eikä saa omasta kumppanista enää niitä perhosia vatsanpohjaan. Ihmisiä sitä kuitenkin ollaan ja sellaista jännitystä ja kipinää on kiva kokea, vaikka parisuhteessa elääkin. Pointti on varmaan siinä, että jättää asian juuri siksi eikä lähde loikkimaan jokaisen sydämen tykytyksen perässä. Itsekin olen mieheni kanssa ollut yhdessä jo 11 vuotta ja näihin vuosiin mahtuu niin monen monta ihastumista ja varmasti tulee mahtumaankin. Ja edelleen ollaan silti onnellisesti yhdessä.:)
niin.tosi mukavaa nää ukkomiehet työpaikoilla.ollaan pokailemassa ja luvataan kunnon keimit mut muna ei ota eteen.hyi hlvtt.
- teinirakkausmyös
olisiko vain nyt kyse siitä, että koska olette miehenne kanssa alkaneet seurustelemaan hyvin nuorena. On jäänyt muut ns. kokematta ja asia mietityttää tms. siksi tämä toinen ehkä kiinnostaa sinua?
- Jooop...
Tietääkseni jokainen ihastuu parisuhteen ulkopuoliseen henkilöön jossain vaiheessa. Tämä on siis suht' normaalia, eikä siitä tarvitse kantaa huonoa omatuntoa, mikäli ei mitään väärää tapahdu.
Ihastus loppuu aikanaan, jos sitä ei ruoki millään tavalla.
Tässä kuitenkin joitain konsteja, joilla ainakin itse olen päässyt nopeasti eroon ihastumisesta. Lakkaa pitämästä mitään yhteyttä ihastuksen kohteeseen, välttele normaaleja tapaamisiakin ja systemaattisesti torppaa kaikki häneen liittyvät ajatuksesi ja haaveesi. Se on tahdonvoimaa vaativaa, mutta tuloksellista. Pikkuhiljaa ihastumiseni alkaa irrottaa otettaan...
Lisäksi monet ovat sanoneet, että omalle puolisolle kertominen lopetti ihastuksen. Siitä katosi silloin se jokin mystisyys ja jännitys... Itse en tosin ole tätä uskaltanut kokeilla. ;)- ccccccc
"Lisäksi monet ovat sanoneet, että omalle puolisolle kertominen lopetti ihastuksen. Siitä katosi silloin se jokin mystisyys ja jännitys... Itse en tosin ole tätä uskaltanut kokeilla. ;)"
Voihan sen tehdä silleen huumorilla, sekin jo auttaa... Parempi naureskelen, ku itkien dramaattisesti ihastustaan ;)
- elämää ei sen enempä
Hei.
Veikkailisin, että olet hieman alle kolmekymppinen..
Oon huomannut, että tuon tyyppiset tapahtumat kuuluvat kolmenkympinkriisiin. Elämä testailee arvoja ja näyttää, että ihminen ei niin täysin hallitsekaan itseään, tunteitaan.
Toisaalta..ehkä on hyvä oppia myös se, että saa ja pitää rakastaa ihmisiä. Oppia erilaisia rakkaudenmuotoja ja ilmaisukeinoja. Sitten on vain tehtävä valinta..kenen kanssa arkensa haluaa jakaa eli millaisen perhe-elämän valitsee.
Toivotan sinulle vähemmän kivuliasta 30-kriisiä kuin itselläni oli :) - kovan koulun käynyt
Ihastuksilta ei voi välttyä. Ihan varmasti myös miehesi on kohdannut ihastumisen tunteita. Asioita voi kuitenkin ajatella järjellä eikä sinun tarvitse heittäytyä tunteiden vietäväksi. Suhteessa on aina ala- ja ylämäkiä. Kun on alhaalla, niin voi tuntua vaikealta, että suhteessa olis sitä hyvääkin vielä edessä.
Silloin kun lapset on pieniä ja aikaa parisuhteen hoitamiseen on vähän, sitä helposti käy niin, että kaikki muut velvollisuudet uuvuttaa. Jos rakkautta ja intohimoa on ollut omaa rakasta kohtaan, niin se on sieltä kaivettavissa esiin. Mitä vähemmän on parisuhdetta hoitanut vuosien varrella, sitä enemmän se vaatii työtä.
Jostakin syystä yllätyksellisyyttä ja himoa arvostetaan enemmän kuin sitä, että on oma rakas luotettava kumppani. Näistä asioista täytyisi vaan pystyä puhumaan. Vois vaik kysäistä rakkaalta, että onko hän tyytyväinen elämään ja tuntuuko hänestä kaihoisalta, että ikääntyy ja suhde on arkipäiväistynyt. Se, että saa vipinää vällyihin ja oppii taas rakastamaan, ei tarkoita sitä, että pitää mennä siitä, mistä aita on matalin (pettämistä, avioeroa).
Jos ihastus tarkoittaa sitä, että kiinnität enemmän huomiota ulkonäköösi, kuntoilet ja pudotat pari kiloa, niin sehän on hyväksi sinulle, miehellesi ja perheelle!!! Siinä mielessä ihastus voi olla hyväkin asia. Muista kuitenkin, että jos olet kyllästynyt elämääsi, niin se ei ole aviomiehen vika. Lisähaastetta elämään saa esim. opiskelusta ja näin syksyllä on mahtavat valikoimat työväenopistoa, aikuislukiota ja avointa korkeakoulua. impotentit.menkää sinne kottiinne häppeemmään.hyi.
- -------------
perkeleen naiset ette osaa olla mihinkään tyytyväisiä, sinulla on jo mies, häpeä, saatanan ahnehtija paskat. itselläni ei ole koskaan ollut naista ja tuskin tulee olemaan.
lässyti.osta sonera tai viagra.yöks.
- syyllisyyspainaa
Mun tilanne on vielä pahempi, olen ihastunut..tai no sanotaan että melkeimpä jo rakastunut miehen veljeen..
olemme olleet mieheni kanssa yhdessä jo 9 vuotta, lapsiakin löytyy. ihastus on alkanut jo joskus 7 vuotta sitten.
tunne on molemmin puolinen mutta en halua satuttaa miestäni eikä toinen tietenkää omaa veljeään.
alussa kuvittelin että tämä on nimenomaan ohimenevä ihastus,mutta vaikka olen kaikkeni yrittänyt niin ei mene ohi.
ja kolme vuotta sitten jotenkin vain ajauduimme miehen veljen kanssa samojen vällyjen väliin. kumpikin tavallaan katuu,mutta vain sitä että teimme väärin..toistamiseen emme ole tehneet mitään,mutta siltikin molempien tunteet ovat pysyneet samana.
eläissäni olen touhunnut ja seurustellut monenkin miehen kanssa ja ikinä ei ole tuntunut samalta kuin miehen veljen kanssa..kuullostaa melko ykspuolleiselle hommalle.mitäpä jos jättäisit ukkos veljen rauhaan ja mieti omaa käyttäytymistäs.oletko hullu.hae apua pöljä.
- syyllisyyspainaa
virasanen kirjoitti:
kuullostaa melko ykspuolleiselle hommalle.mitäpä jos jättäisit ukkos veljen rauhaan ja mieti omaa käyttäytymistäs.oletko hullu.hae apua pöljä.
Ei se ihan ykspuolista kuule ole..miehen veli ei seurustele koska haluaisi olla minun kanssani,mutta kumpikin tietää ettei sellainen tulisi toimimaan,ihan jo pelkästään miehen ja heidän suvun takia....ei voi kun koittaa yrittää unohtaa ja pysyy "kaukana".
syyllisyyspainaa kirjoitti:
Ei se ihan ykspuolista kuule ole..miehen veli ei seurustele koska haluaisi olla minun kanssani,mutta kumpikin tietää ettei sellainen tulisi toimimaan,ihan jo pelkästään miehen ja heidän suvun takia....ei voi kun koittaa yrittää unohtaa ja pysyy "kaukana".
höhöö..oisko nyt vaan niin että on kiva kun on kiva.miettippä kun vanhenet.jäät tyhjän päälle tyhjäs pääs/tavaras kanssa.voitsää oikkeesti olla noin idiot.
- syyllisyyspainaa
virasanen kirjoitti:
höhöö..oisko nyt vaan niin että on kiva kun on kiva.miettippä kun vanhenet.jäät tyhjän päälle tyhjäs pääs/tavaras kanssa.voitsää oikkeesti olla noin idiot.
minähän sanoin etten halua lähteä ja jättää perhettä,koska edelleen kuitenkin koitan ajatella asiaa niin päin että on vain joku ihastus..miestäni kuitenkin rakastan yli kaiken ja tiedän tehneeni väärin,mikä ei siis tule ikinä toistumaan.
Oisikin todella helppoa jos voisi vain katkaista tunteensa toiseen ihmiseen mutta kun näin ei ole. ..
mutta mitäpä tässä mitään puolustelemaan kun väärin olen tehnyt,mutta vielä toistaen näin ei ikinä enää tule tapahtumaan.
- Alkuhurmosta elävä
Viisasta puhetta Kovan koulun käyneeltä!
- poly-3-
Mikseipä pitäisi useampia suhteita samaan aikaan. Jos se kaikille osapuolille käy niin antoisaa on elämä. Toki hetkittäin voi tuntua vaativalta :-D
- &%(&/¤"(¤"¤%#/!&#%!(
Mitä tuosta. Jos miehen "kunto" kestää, tunnusta tälle reilusti olevasi ihan vähän lääpälläsi sen kaveriin. Vois näjetsen avittaaasiassa, kun toinen sen tietää.
Taikka sitten vaan rohkesti härjän sarvesta kiinni ja katso mitä tapahtuu. :0D - Plääh...
Miten ihmeessä tällaiset typerät parisuhde/rakkaus ongelmat päätyvät aina Suomi24:n etusivulle?
- Uni-jukka
-Hmm,minä taas olen ehtinyt seurustella unissani monen ihmisen kanssa.Hmm,tehdä monta matkaa ja myöhästyä junastakin ainakin yhden kerran.Hmm,minne menekään taas ensiyönä?Hmm,sen vain yksin aamu tietää.
- Komea mies
Naisenhupakon hömppää.
mitäs aikuistuit liian nopeasti ja teit lapsia?
- pakollinen
Joo ei passaa ihastua! Jos ihastuu niin pian voi sanoa "homma toimii ja peitto heiluu". Jos ymmärrät mitä tarkoitan....
- JK
V AI N IIN
- Elämää, ei sen enemp
Fantasioitko toisesta miehestä sängyssä? Jos vastaat kyllä, suosittelisin, että avaat sakset sille toiselle miehelle tai puhallat hänen pillinsä tyhjäksi. Se voi olla alku jonkun suuremman.
- jos miehesi
ystävä on kyllin älykäs, hän huomaa kyllä ja tietää myös oletko sen sortin tollo, joka on valmis ylittämään rajan. Jos hän on aidosti miehesi ystävä, ei koskisi sinuun tikullakaan. Se on niin, että kaikkea jaetaan mutta ei toisten pillua eikä kullia. Tai jakorasiat jakakoon keskenään ja kärsiköön seuraukset: visvavitut, kuppakullit jne. jne.
Ei kannata sitoutua sellaiseen nuorena, jonka kanssa ei vaan synkkaa!!!!!! Eikä olla liian naiivi hetkellisten tunteiden suhteen. - ihastuminen on kivaa
Kannattaa rakastua ja mennä naimisiin.
Sillä se lähtee millä on tullutkin.
Ei kai tuosta mitään haittaa ole, tämä yksiavioisuus on vain luterilaista ja katolista uskonhöpinää.,
elämä on ihan jotain muuta - kokenut saman
>Neuvon sinua aloittaja vain kerran. Mielestäni sinulla on sillä asteella
ihastuminen ,että voit huolettaa antaa ihastukselle PESÄÄ ,uskon,että
sitten asiat joko paranevat tai huononevat. Minulla paranivat.
Nouvata ohjeitani.- omena limonadi
eli tästä päätellen.antaakaa kaikki toisillenne 30 min rakkaus päivässä.eli panolle ja mars parisuhteet sikseen kun tää on tätä shabaa.ihastuu joo.jos meet antaa pilluas muulle jätkälle niin vituiks meni homma ja sitten ihmetellään miks naisten hakkaajia on?kukkuu hei oisko jotain itua että matkan jonnekkin mökille miehen kanssa ja silleen jotain extemporee reissu miettimättä.
toi on hono idea antaa jollekkin muulle.
ne ihmiset oikeesti voi miettiä että oisko psykiatri jotenki kohdallaan tässä vaihees.
- Kokenut ja nähnyt
ihastus menee muutamassa viikossa ohi jos se on vain ihastumista. Ihmiset näkee ruohon vihreämpänä aidan toisella puolen siksi etteivät ole kokeneet arkea yhdessä ihastuksen kohteen kanssa.
Ihastus ei röhnötä sohvalla ja piereskele vaan on aina edukseen silloin kun kyläillään tai nähdään.
Arki voisi olla jotakin aivan muuta. Huonompaa kuin kumppanisi kanssa. Ero on aina isompi juttu kuin kukaan uskookaan ja tuommoisessa vehtaamisessa tuhottaisiin koko lähipiiri itsesi mukaan lukien joten heitä romukoppaan moiset ajatukset ja tee oman miehesi kanssa asioita joita haluat ja keskustelkaa paljon! Siitä ne solmut aukeaa ja huomaat että hän on ykkönen!- bmnbmnnbmn
Et sinä ole mitään kokenut etkä nähnyt.
Ensimmäiseksi sinulta meni ohi se mitä aloittaja kertoi. Menikö siksi että kuvittelevat olevasi niin kaikkitietävä?
Aloittaja kertoi että ihastus on jo kestänyt jo vuoden. Vuosi on paljon pidempi aika kuin sinun muutama viikko.
Aloittajalle vaan sympatiat minultakin. Minun ihastukseni on kestänyt nyt pari vuotta ja ei helpota vaikka mitä tekisi ja vaikka kuinka keskustelisi ja tekisi yhdessä asioita. Tilanteen tekee pahaksi vielä se että hän on aviossa, minä avoliitossa ja oma suhde, vaikka toimiikin, on huonolla tolalla koska omalta puoleltani puuttuu rakkautta. Eli täysin mahdoton yhtälö kun minä en ainakaan ala rikkomaan kenenkään liittoja, en omia, en hänen, enkä minun ja ihastukseni välistä ystävyyttä. - kokenut ja nähnyt
bmnbmnnbmn kirjoitti:
Et sinä ole mitään kokenut etkä nähnyt.
Ensimmäiseksi sinulta meni ohi se mitä aloittaja kertoi. Menikö siksi että kuvittelevat olevasi niin kaikkitietävä?
Aloittaja kertoi että ihastus on jo kestänyt jo vuoden. Vuosi on paljon pidempi aika kuin sinun muutama viikko.
Aloittajalle vaan sympatiat minultakin. Minun ihastukseni on kestänyt nyt pari vuotta ja ei helpota vaikka mitä tekisi ja vaikka kuinka keskustelisi ja tekisi yhdessä asioita. Tilanteen tekee pahaksi vielä se että hän on aviossa, minä avoliitossa ja oma suhde, vaikka toimiikin, on huonolla tolalla koska omalta puoleltani puuttuu rakkautta. Eli täysin mahdoton yhtälö kun minä en ainakaan ala rikkomaan kenenkään liittoja, en omia, en hänen, enkä minun ja ihastukseni välistä ystävyyttä....siksi kun olet hapan pikku narttu joka luulee olevansa ihastuttava prinsessa jonka aina kuuluisi saada "parempaa".
Et ole koskaan tyytyväinen koska et uskalla antaa itsestäsi mitään kun luulet että se on sinulta pois. Lakkaa haaveksimasta ja elä tässä ja nyt!
Kaltaisiasi ahdistuneita pikku femakko-prinsessoita on maa jo pullollaan.
Parasta kaikille olisi kun jäisit yksin ja hoonaisit itseäsi jollakin fucking meisselillä perseeseen jonkun leffatähden kuva kädessä.
Muuta et ansaitse.
- jalat ei pysy kiinni
nim.merkki "rohkeesti kiinni vaan" 3.8.Oletko kenties ikivilli äiti.Sehän tiedetään,että jätit monta avioeroa jälkeesi.Kyllä tää tämänhetkinen sen selville joskus saa.Ei se ole kuin yksi puhelinsoitto.
- niin siinä käy
Anna horo piirakkaa sille äijäs kaverille.
- Touhutippatyttö
Harrasta VILLIÄ SEKSIÄ sen miehen kanssa.. viettele se salaa sänkyysi.. viettäkää KUUMA LEMMENYÖ.. GRRRR....
- asdefrgthy
Itse olen aina ollut hyvin herkästi ihastuvaa tyyppiä, joka ärsyttää ja ahdistaa. Jos joku miellyttävä mies on sattunut jonka kanssa joutunut tekemisiin, niin saatan mennä hämilleni hieman ja voi putkahtaa vielä hyvin monienkin vuosien jälkeen mieleen kaiholla aina joissakin tilanteissa kyseinen henkilö ja mietin millaista olisi ollut, millainen ihminen olisi ollut, mitähän hänelle kuuluu nykyään...
vaikka olen onnellisessa suhteessa ja umpirakastunut, niin se kiihkein vaihe ja "jännitys" on jo lähes kokonaan mennyt ja joskus tulee nykyään taas ihastuttua tahtomattaan. Pitää vaan ymmärtää pitää ne ajatukset pään sisällä ja jos pystyy niin nautiskelemaan niistä hurjista kuvitelmista joita ihastuksen kohteesta tulee. Jos joutuu näkemään tätä ihastuksen kohdetta usein ja siitä jotenkin tulee aina hämmentynyt ja vähän epämielyttävä olo, niin onhan se vaikeaa, mutta mielensä on pidettävä kurissa. Siinä särkyisi ja paljon, jos ihastuksen veisi asteella eteenpäin. Kaikille jäisi paha olo. Ehkä ikuinen morkkis ja ikuista jossittelua. - rakastunutko?
Mulla kävi tällä tavalla, et mulla ja miehellä meni jo huonosti pitkän aikaa..ja töissä oli yks mies.. huomattiin toisemme ja moikattiin aina kun nähtiin.. en voinut olla enää myöhemmin ajattelematta häntä joka päivä,kunnes lähetin hänelle viestin.. no ei me heti tavattu.. sitten kun olin päättänyt et ero tulee niin lähdin miehen kanssa viettämään iltaa ja nyt tapaillaan aina silloin tällöin.. mut mä luulen et se on ainakin mun puolelta enemmän nykyään kun ihastumista.. ja kun mä en vaan voi sitä hänelle kertoa.. olen rakastumassa häneen.
luulempa et sulla ja miehelläsi ei vaan enää suhde jollain tasolla toimi.. kannatan parisuhde neuvontaa.. - Ihastunut varattuun
Olen myös varattu, ja ihastunut varattuun naiseen, käymme joskus kahvilla, ja juttelemme.
tiedämme molemmat, että homma menee joskus pidemmälle, no se on sitten sen ajan murhe. - nääääääääinon
Ajattele, miten se olisi toisinpäin. Jos miehesi olisi ihastunut sinun hyvään ystävään. Tuskin kovin monta hyvää ajatusta asialle olisi. Jos teillä jostain syystä olisikin mahdollisuus tavata tämän miestutun kanssa toisianne ja miehesi kanssa tulisi ero, voitko olla varma, että juttu jatkuisi? Minä voin sanoa, että tuskin. Jossain vaiheessa laput putoaisi jommankumman silmistä ja tulisi ero. Siinäpä olisitkin yksin lapsesi kanssa.
- tell me about
moi hetipoikki ja pinoon
ajattele asiaa lapsesi kannalta. mikä on paras vaihtoehto?- Pettynyt & vettynyt
Itse eronneena totean heti, että lapsille paras vaihtoehto on aina se, mikä on vanhemmillekin paras vaihtoehto. Jos vanhemmat eivät ole tyytyväisiä, eivät lapsetkaan sitä ole. Toisistaan etääntyneiden vanhempien asenne toisiaan kohtaan periytyy vain sitten lapsille, kun nämä hakevat sitä parisuhdemallia ensisijaisesti omista vanhemmistaan. Mikäli suhteessa on riitoja tai jotain muuta pahaa, ei se varmasti ole lapsille hyväksi.
Nythän tällaisesta ei kai ollut aloittajan postissa mainintaa, oli vain nootti "arjen tylsyydestä", joka on ihan oma tilanteensa, johon voi vaikuttaa ensisijaisesti itse yhteistyössä sen kumppaninsa kanssa. Kissa pitää nostaa pöydälle. Suhde ei voi myöskään ajautua tilanteeseen, jossa vain toinen osapuoli ikään kuin tiedostaen yrittää taistella suhteen eteen toisen siitä mitään tietämättä. Se kuluttaa äkkiä sen puurtajan loppuun.
Suosittelisin siis ihan peruskeskustelua suhteen nykytilasta ja tulevaisuudesta, ja erilaisia yhteisiä uusia harrasteita ja tavoitteita. Täällä oli hyvä kommentti jossain joltakulta, kun yksi kolmekymppinen sanoi että elämä on tylsää ja ilotonta miehen kanssa, vaikka on talot, autot ja muut keskiluokkaiset asiat saavutettu. Kyse oli juurikin siitä, että yksi etappi oli tullut mittarissa täyteen, ja olisi aika etsiä jotakin uutta tavoitetta elämään.
En sano, etteikö se toinen henkilö voisi olla oikea vastaus sekin, mutta tällaisiin asioihin pitäisi aina ryhtyä vasta perhananmoisen harkinnan jälkeen. Itse uskon, että aika harvoin se oma nykyinen kumppani on se ihannekumppani, hyvin usein jossain vaiheessa elämää vastaan kävelee ihminen, joka sopisi itselle vielä paljon paremmin kuin se, joka napattiin nuorena rinnalle. Onhan se surullista, ja valinnan joutuu meistä tekemään jokainen ihan itse.
Rakkaus on usein ajoituskysymys, ja onhan se tavallaan haikeaa tiedostaa asia.
- Hetipoikki
Johan on tullut julkisuutta... Ja kiva tuo etusivulle Harlekiini-tyyliin muotoiltu "tiivistelmä" ongelmastani.
Alkuperäinen kysymyksenihän oli, miten pääsisin ihastumisen tunteesta eroon, ei pitäisikö minun pettää miestäni. Sitä minulla nimittäin ei ole aikomustakan tehdä. Saatan olla romantikko ja haaveilija, mutta kuitenkin sen verran jalat maassa elävä ihminen, ettei tulisi mieleenikään loukata miestäni ja rikkoa perhettäni pelkän ihastumisen vuoksi. Haaveilen mitä haaveilen, mutta kyllä järki torppaa tunteet loppupeleissä hyvinkin helposti. Tekojani ja toimintaani minun siis on hyvinkin helppo hallita vaikka tunteet eivät näköjään ruodussa pysykään.
Ongelma onkin se, että periaatteessa minulla on kaikki hyvin: Hyvä, kiltti mies, jota rakastan ja haluan. Yhteinen lapsi, joka sitoo meitä entisestään yhteen. Sitten on tämä typerä ihastus, joka ei vain helpota vaikka en edes halua viedä asiaa mitenkään eteenpäin. Pitääkö minun siis elää vuosikausia haluten jotain, jota en oikeasti halua saada? Ahdistaa ja harmittaa, sillä kyllähän se tavallaan syö "hohtoa" tästä todellisesta elämästäni ja parisuhteestani, josta nauttimiseen keskittyisin ihan mielelläni täysillä ja ilman sivuhenkilöitä. Olen niin parhaani mukaan tehnytkin.Eikä siltikään helpota.
Ja tosiaan, vauvavuosi oli parisuhteelle hankalampaa aikaa, mutta nyt menee jo paremmin. Jos jotain saisin toivoa, toivoisin että meillä olisi enemmän sekä kahdenkeskistä aikaa että aikaa olla yhdessä perheenä. Sitä toivetta ei täyttäisi sutinoiminen vieraan miehen kanssa. Enkä todellakaan usko, että miehen ystävä olisi hiukkaakaan kiinnostunut minusta ja vaikka olisikin, en haluaisi asiasta tietää. En myöskään missään nimessä halua, että hän saisi tietää minun ihastumisestani.- ilkka11
koittakaa ryhmä seksiä 21v kokemuksella puhun ,olen siis harastanu21v ,jos luotettava kumppani ni paras vaihto ehto
- hE!d!
Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että jatkuvasti mietit, miten pääsisit eroon ihastumisen tunteesta. Tällä jatkuvalla vatvomisella tavallaan vain ruokit ihastumisen tunnetta. Mikset ottaisi tätä ihastumisen tunnetta vain kivana piristysruiskeena päivään? Loppujen lopuksihan siitä ei ole harmia kenellekään.;)
näytät olevan tällanen jakopillu joka ei ymmärrä mistään mitään.kaikki on valmiiks eteen tehty ja kannettu.no menetä kaikki ja tuu sit uudestaan valittaan.enpä usko että miehes enää jaksaa pitkään kattoo tollasta mähöö..
- Hetipoikki
hE!d! kirjoitti:
Ehkä ongelma onkin juuri siinä, että jatkuvasti mietit, miten pääsisit eroon ihastumisen tunteesta. Tällä jatkuvalla vatvomisella tavallaan vain ruokit ihastumisen tunnetta. Mikset ottaisi tätä ihastumisen tunnetta vain kivana piristysruiskeena päivään? Loppujen lopuksihan siitä ei ole harmia kenellekään.;)
"Tällä jatkuvalla vatvomisella tavallaan vain ruokit ihastumisen tunnetta."
Tuossa on varmasti perää. Aikaisemmin ihastuminen ei näin paljon häirinnytkään minua tai pyörinyt ajatuksissa, vaan tosiaan ajattelin sen menevän nopeasti ohi. Silloin myös näin tätä mieheni ystävää vain harvakseltaan. Kesän mittaan hän muutti lähemmäs meitä asumaan ja he aloittivat mieheni kanssa yhteisen projektin, jonka seurauksena hän nykyään istuskelee keittiössämme melko usein. Tämän muutoksen myötä alkoi iskeä jonkinmoinen paniikki, koska on jokseenkin raskasta yrittää olla niin kuin ei olisikaan eikä varsinkaan ihastunut, kun totuus on toinen. Pelkään, että ihastuminen näkyy minusta päällepäin ja mieheni tai joku ulkopuolinen huomaa asian.
Mutta ehkä on parasta tavallaan vain antaa periksi ja olla ihastunut. Kun en tosiaan aio mitään asialle tehdä, ei siitä sitten kai haittaakaan ole. Miehelle en aio asiasta kertoa, koska se antaisi ihastumiselle suuremman merkityksen kuin sillä oikeasti on. Keskustella meidän varmaankin pitää, mutta ihan vain meidän kahden välisistä asioista. - Hetipoikki
virasanen kirjoitti:
näytät olevan tällanen jakopillu joka ei ymmärrä mistään mitään.kaikki on valmiiks eteen tehty ja kannettu.no menetä kaikki ja tuu sit uudestaan valittaan.enpä usko että miehes enää jaksaa pitkään kattoo tollasta mähöö..
Varsinainen jakopillu olenkin, kun aviomieheni on ainoa mies jota olen koskaan edes suudellut. Työtä olen tehnyt nykyisen elämäntilanteeni ja elintasoni eteen taatusti ihan siinä kuin sinäkin omasi ja sen vuoksi osaan kyllä antaa arvoa sille mitä on. En kai kysyisi täällä neuvoa, jos aikomukseni olisi vain pistää kaikki paskaksi ja palamaan. Yritä nyt vain opetella lukemaan kirjoitusta niin kuin siinä lukee eikä noiden "huorrajakopilluhuorra" lasiesi lävitse. Johan minä sanoin, etten aio miestäni pettää.
Hetipoikki kirjoitti:
Varsinainen jakopillu olenkin, kun aviomieheni on ainoa mies jota olen koskaan edes suudellut. Työtä olen tehnyt nykyisen elämäntilanteeni ja elintasoni eteen taatusti ihan siinä kuin sinäkin omasi ja sen vuoksi osaan kyllä antaa arvoa sille mitä on. En kai kysyisi täällä neuvoa, jos aikomukseni olisi vain pistää kaikki paskaksi ja palamaan. Yritä nyt vain opetella lukemaan kirjoitusta niin kuin siinä lukee eikä noiden "huorrajakopilluhuorra" lasiesi lävitse. Johan minä sanoin, etten aio miestäni pettää.
JOHAN tuo on ajatuksen tasolla.rasia.
- takkaapäin..
Ei muutako käy salaa naimassa muutaman kerran. Huomaat pian, että siihen kyllästyy ja niin olet päässyt eroon ihastumisesta.
- sivistynyt
No ei saa. Kyllä jotain on suhdessa ... kun ihastu. Se on tunne...Usemitten se johtaa....ja siitä seuraa pettäminen. . Mielestäni sellaiset ihmiset ketkä tekee sellaista. Kannatais keskustella kumppanin kanssa, tai heti välit poikki. Jokaisella on oikeus olla onnellinen.Piste..
- marmattaja kolmonen
Ihastuminen on ensiaskel rakastumiseen. Sitoutuminen ja varattu on ylikorostettuja, kiinnipitämisen muotoja. Voihan se olla että tämä johon olet nyt ihastunut on se oikea mitä olet hakenut koko elämäsi. Sanaa petää ei kannata edes nykyaikana käyttää, ainoastaa silloin kun pettää itseään väärässä suhteessa. Rakastaa saa silloin kun on rakastamisen aika.
- tkkkkkkkkk
Minäkin olen ihastunut ihmiseen, jota silloin tällöin näen, vaikka olenkin varattu. Näen kuitenkin, että perheeni on edellä minun ihastustani ja tunteitani. Tiedän, että yhtälaisia tunteita voisi olla ihastuksenikin kanssa, mutta lojaalius saa minut pitämään perheestäni kiinni. Sinun tapauksesi on hankalampi, kun näette useammin. Entäpä, jos tietoisesti ryhtyisit etsimään vaikka uutta ihastuksen kohdetta.. :)
- katsokaa !!!
kattokaa ihmeessä rauhassa loppuun kun aikaa.
http://www.vimeo.com/23729721 - moi hei bai
Kannattaa muistaa, että aina se pelkkä rakkaus ei riitä, vaikka olisi kuinka ollut ihastuneena vuosikausia. Tiedän paljon "elämäni suurin rakkaus" -tarinoita, jotka eivät kestäneetkään "sun ja mun" lapsien välisiä riitoja, ex-puolisoita, arjen tylsyyttä jne. Varsinkin jos kaikki muut ovat teidän suhdetta vastaan, niin vuosi tai kaksi menee kivasti, mutta arki koittaa joka suhteessa. Toki voihan sitä sitten alkaa taas katsella uutta ihastusta, josko saisi uutta kivaa... (TÄÄ OLI SARKASMIA!)
Nykyihmisiltä puuttuu tahto olla aikuinen. Mieti, voitko elää valintojesi kanssa. Mieti, onko viattomat lapset tärkeämpää kuin oma viettisi? Ehkä voisit kasvattaa lapsesi aikuiseksi ja jos sen jälkeenkin tuntuu pahalta olla avioliitossa, niin lähteä sen jälkeen omillesi. Silloin ei enää tartte kysyä lapsiensa hyväksyntää. - ASIAN KOKENUT
ei kai se ihastuminen niin vaarallista ole..maailmassa on paljon ihastuttavaa...silmät auki kun kävelee...sitä voi toisessa ihastua joihinkin piirteisiin,..antaa itsensä tuntea niitä...se voi avata ,vaikka uuden asioiden pariin,...ainahan ystävä voi olla ihastuksenkin kohteena...kannattaa ehkä vähän jarrutella,ettei sitoudu liikaa ....ajatusten pitää saada kulkea kuitenkin..
KAIKKI EI TAPAHDU HETI http://pics.kuvaton.com/kuvei/skills21.gif niiiiiiiin....se ei itte aviomiäs sit tiedä asiasta mittäää.kiva nusasta vähän niinku salaa.mikäs se on miehes nro kun on kohta vissiin yh.
- 181818
Se vaan on tämä maailma ja ihmisen tunteen niin hassuja että aina tulee näitä ihastumisia olemaan, joko lievempiä, äkkiä ohimeneviä, tai vakavampia rakastumiseen johtuvia. Eikä nämä todellakaan katso sitä oletko vapaa vai varattu.
Jotka muuta väittävät ja ovat näitä ihastumisia tuomitsemassa ovat itse joko tunnevammaisia jääpaloja tai muuten vaan kateellisia onnettomia.
Se on sitten vaan jokaisesta ihmisesta itse kiinni mitä näitten tunteitten kanssa haluaa tapahtuvan....
Ihastuminen on terveen ihmisen merkki! =)- 181818
virasanen kirjoitti:
NO JOS OOT NYMFOMAANI ÄLÄ ANNA MUITTEN KÄRSIÄ.PÖLJÄ.
Heti löytyi yks jääpala... Eikä mun tietääkseni ihastuminen vielä tee nymfomaaniksi!?
- vanha neuvoo
Minkäs sitä ihastumisille mahtaa, aina voi vastaan tulla joku johon ihastuu, tämän luonteenpiirteiden, kauneuden tai muuten vaan takia. Ei siinä mitään, kunhan se ei mene sen pidemmälle. Eli rajat on kuitenkin vedettävä itselleen, että minkä yli ei kannata lähteä sekoilemaan. Kaikki näyttää viattomalta vielä tuossa vaiheessa, että "mitä jos meniskin vähän pidemmälle." Mutta sitten onkin jo raja ylitetty ja sieltä ei välttämättä ole enää paluuta, eikä välttämättä kumpaankaan suuntaan. Myöskin miehesi ja hänen kaverinsa suhteeseen juttu vaikuttaisi, eikä välttämättä positiivisesti. Siinä sitä sitten ollaan palaneiden raunioiden äärellä. Malttia malttia nyt vaan. Vaikka monesti ihminen on niin "tyhmä" ettei usko neuvoja vaan lähtee törmäilemään oman "sydämensä" mukaan, mutta sydänkin tarvitsee rajat. Usko minua.
- Hetipoikki
Kuten sanottua, en ole menossa tästä yhtään pidemmälle. Ihastus on pääni sisällä eikä siitä toivon mukaan kukaan saa koskaan edes tietää. Rajat olen jo vetänyt itselleni eikä minulla ole vaikeuksia toimia niiden sisällä. Tunnepuolella ne ongelmat ovat ja siihen kysyin täällä neuvoa.
no huorra on aennaan huorra.sääliks käy miestä.
- niinsekäy
Ohhoi. Kunnioitan tietysti korkeaa moraaliasi joka saa sinut tuskailemaan tilannetta, mutta : miehenä ihastun lähes joka päivä, milloin kipeämmin milloin vain ihaillen. Haluaisin myös seksiä ihastuksen kohteitteni kanssa ja ajatukset laukkaavat. En kuitenkaan osoita sitä mitenkään. Harvoin koetan kömpelösti flirttailla. Mikäli kuitenkin kävisi niin, että ihastukseni "ottaisi ohjat", olisin valmista kauraa välittömästi. Katuisin tai sitten en? Olen ollut naimisissa pian 25 vuotta, aikuiset lapset; pettämistä ja draamaa puolin ja toisin ja taas kaavittu elämä kasaan. Olen varma, että ajatuksissaan valta-osa miehistä nai näkemiään naisia; se on biologiaa. Olen myös varma, että parisuhteen tulisi kestää ihastukset, flirtit, palvonnat ja myös satunnaiset pettämiset ... ellei niin käy, eletään haaveiden ruusutarhassa. (Ja ellei ikinä ajatellakaan muita; ollaan "harvinainen jalokivi" parisuhteeksi. Jos tiedostaa, ettei toista ihmistä voi omistaa, ettei parisuhdekaan ole koskaan muuttumaton ja itsestäänselvä ja nimenomaan, että seksuaalinen halu ei ole rakkautta... pärjää.
Ja ihastukset, ne tulevat ja menevät ... ne kestävätkin. Sitäpaitsi miksei puhua suoraan tälle miehen ystävälle ja omalle miehellekin? Mitäs pahaa puhumisessa? Jos tulee fyysisesti tai henkisesti turpaan ... ovat miekkoset osoittaneet "kypsyytensä".- Hetipoikki
Uskon kyllä, että parisuhteeni kestää ihastukseni, koska en aio sitä sen pidemmälle päästää. Eikä kai ihastus näin suuri tuskailun aihe olisikaan, ellei kyse olisi miehen hyvästä ystävästä, jota joudun näkemään melko usein. Se siis tavallaan seuraa minua kotiin. Pettäminen, satunnainenkaan, ei minun maailmankuvassani sovi avioliittoon enkä kaipaa sellaista draamaa elämääni. Haluaisin vain tälle tunteelle off-nappulan, ettei tarvitsisi olla tönkkönä miehen ystävän seurassa ja potea huonoa omatuntoa.
En kyllä näe mitään mieltä tunnustaa ihastustani kummallekaan miehelle. En osaa yhtään sanoa, kuinka aviopuolisoni reagoisi, paitsi että varmasti se loukkaisi häntä aika pahasti. Turpaan nyt tuskin kuitenkaan tulisi.
noh,yhä edelleen.sääliks käy tollasen kumppania.
- Hetipoikki
Siinähän säälit sitten.
niiiiiiiiiiin.onko teill maljoja.yai maljapenssaitaa.ottakkönäää teakvondoooooo.sinapiiiii ketsupiiiiiiiiiii
- tell me about
moi taas hetipoikki.
olet hyvässä suhteessa tällä hetkellä ja pysy siinä. ruoho näyttää usein vihiriämmältä aidan toisselta puolen, mutta vaihtamalla toi sun juttus ei parane.
se, että koklaisit miehesi kaverin sladdia vetäs homman ihan läskiks.
voit olla reilusti ihastunut kohteeseen ja olla kaveri mut ei muuta.
vieläkö muuta? - taq
Mulla ittelläni on sellanen tilanne että olen tuntenut mies ystäväni ja miehen veljen 15 vuotta olen kolmikymppinen meillä yhteiset lapset ym.
Hänen veljensä oli teini iässä ihan rakastunut minuun ja mua ei silloin kiinnostanut.
Mutta olen viimiset 3 vuotta käynyt ihan kuumana mieheni veljeen:(..
Mitään en oo antanut tapahtua paitsi mielikuvituksissa mutta mitä etäänpänä hän on sen kuumempana minä käyn.
Enkä todellakaan haluis tuntee näin.
Hän joskus kännipäissään mulle selitti että on facebookissa tumputtanut mun kuvia ja yritti suudella.
En antanut suudella enkä oikein usko tohon tumputus juttuunkaan, hän on loppupeleissä kova naistenmies myös.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh741943Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971673- 1481240
- 59688
- 201675
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6646- 55571
Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako192556- 46498
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462