Oletko matkapyöräilijä ?

Minusta samanlainen kevyt sadetakki, mitä maantiepyöräilijät käyttävät, on paras retkiajoonkin. Itse ainakin hikoilen niin paljon, että olen joka tapauksessa läpimärkä. :D Suosin keltaista väriä, mikä näkyy pidemmälle kuin valkoinen.

Siis tarkoitat tavallista sadetakkia, muovia joka ei hengitä?
Niitä on paksuja pukuja, mutta kevyt.

Tuo Haglöfsin mikä oli on puku, mutta sen vedenpitävyys toimi yhden kesän.
Se toimisi kun sen kyllästäisi, mutta ei voisi olla varma vedenpitävyydestä.
Se ei hengitä jos se on märkä vesisateeesta ja hikoilemalla se on märkä silloin sisältä.
Eli yksi lysti onko muovia vai tuollaista kangasta silloin kun liikutaan niin että hikoillaan.
Semmonen puku on retkikäytössä jalkaisin hyvä, mutta sadeviitta kannattaa aina mukana, ja pyöräilyssäkin ainakin leiriolosuhteita varten olla mukana, on kätevä pukea.

Sadeviitan ongelma on ollut että se nousee polvien päälle, mutta Lidlistä löysin sellaisen joka suojaa polvetkin.

Kuitenkin kai minä olen ajatellut että sateella voi pyöräillä sen verran mitä on ehdoton pakko, sateensuojaan odottamaan aina sateen päättymistä.

Nyt kävi niin somasti että poljin 9 päivää ilman rengasongelmia ja olin iloinen.
Sellainen asfaltin reuna mikä sai ennen renkaat paukkumaan kesti nyt, ja olin onnellinen.

Mutta voi kun tulin kotiin viimeisenä päivänä sateessa 100 km, jouduin 4 kertaa rengashommiin. Renkaat eivät toimineet sateella.
Märkä aiheutti niihin jotakin liukkautta ja kun käänsin aivan normaalilla tavalla, ne nuljahtivat, ja ilmat pihalle.

Opettelin nyt rengashommat pakkaukset päällä, eli pyörä kyljellään.
Maantiellä ei ole usein puita mihin pyörän saisi nojaamaan pakkaamista varten, eikä pyörää pidä kukaan pystyssä yksin ja pakkaa samalla.
Pitää osata rengashommat kun pyörä on lappeellaan.
Olen kerran epäonnistunut, mutta päättelin että rataspakka alaspäin pitää olla niin sujuu.

Minun pitää etsiä sopivia sadevarusteita vielä, tai sitten kyllästää spraylla olemassa oleva puku, ja sadeviitta lisäksi. Niitä on useita minulla, mutta vain yksi suojaa polvet pyöräillessä.

Onko kellään mitään valistavaa sanomista tähän?

http://jarinhotelli.blogspot.com/search/label/pyoraily

yst. jari

Pesin sen ensimmäistä kertaa vasta matkan jälkeen.

Mutta saattaa olla että olen hionnut kaiken. Ei se vuotamalla vuotanut vettä, eli voi olla että olen erehtynyt.

Polvessa on nyt kuitenkin reikä, ja se pitää paikata, ja 100% vedenpitävyys menetetty kuitenkin.

Ajoin lätäkköön ja lätäkössä yllätys.

Olisin muuten lyönyt pääni pahasti jos ei olisi kypärää ollut.

Kun pyörässä on painoa, on vaara myös ojaan ajossa, ja jos lasketaan suuriä mäkiä voi vauhti olla kova, 50-60 km h/ ei tarvitse kuin jarruvaijeri mennä poikki, ja pöpelikköön.

Kun pyörä painaa kuin moottoripyörä pitää olla tarkkana. Vahinkoja voi sattua.

Isoja mäkiä kai usein pitää tulla usein pikkusen jarrutellen. Pohjanmaalla on tasaista, näkee senkin sitten.

jari

kyllä olen matkapyörilijä jos sata kilometri'ä polkee

Itselleni paras(ilmavin) sadeasu on lyhyehkö sadeviitta ja sellaiset irtolahkeet jotka vaan vedetään jalkoihin.
Sadeviitan pituus on sellainen että ylettää kädet ojennettuina reilusti yli ohjaustangon,muttei eturenkaaseen asti.
Viitassa on peukalolenkit jotka kiristävät viitan suoraksi edestä,eli ei jää pitenkään pussille,johon vesi kertyisi.
Takaa ylettää satulan yli,muttei läjäänny tarakalle.

Vaikea selittää...

Kypärän päälle ompelin itse sadesuojan. Kun ei valmista ollut varaa/mahdollisuutta ostaa. Kun oli lämmintä,ajoin jäykkäpohjaisilla sandaaleilla,sillä niihin vesi ei jää muhimaan. En ole koskaan käyttänyt klosseja,koen ne hankaliksi ja klossikengillä on hankala kävellä kun ovat kovat.

Itse ajan alle sadan kilsan päivä,koska aikaa pitää jäädä paikkojen tutkimiseen ja vaikka taidenäyttelyssä käymiseen maalaispaikoissa.

Pisin ajopäivä on ollut 82 kilometriä,mutta vaati suht aikaisen herätyksen...
En tykkää yleensä nousta kukonlaulun aikaan.
Retkipyöräilyssä tärkeintä eivät ole kilometrit,vaan maisemien ja paikkojen nautinto.

Varsuteissa minulla oli teltta,makuupussi ja kunnon makuualusta,sekä liuta vaatteita ja retkimuonia ja keitin ja lukuisa määrä muuta tavaraa.
En ole mikään grammanviilaaja,vaan matkailun pitää olla mukavaa.