Terveisiä osastolta T3

Hipsan heijaa palstalaiset pitkästä aikkoo. Aattelimpa kertoa menneen kesän hassun ja hieman oudonkin tapahtuman tiältä tunturin kuppeelta. Joku palstalainen aattelee nyt että tietennii se aloittaa tarinan olipa kerra...,tai kauan,kauan sitten....vaan ei kuunnelkaapa. Se oli kuulkaa tunturin kuppeelle harvinaisen kuuma kesäpäivä, just sellanen päivä jollaisena kuulemma paikallisten poromiesten mielestä täitkään ei jaksa naija napsutellä kanervikosssa,kun pikku pirtupäissään kylän raitilla praaataavat jonnin joutavia.

Klops kraah,klops kraah....sanoi hiekkatie raahatessani vasenta jalkaani perässäni hiekkatiellä,just sitä jalkaa mikä ottovanhempien mukaan oli vioittunut samaan aikaan kuin päänikin paikallisen kätilön imukuppisynnytyksen sijaan olikin käyttänyt tukkipihtejä meikäläisen ulosvetämiseen minun pirusti pistäessä vastaan synnytysvaiheessa,ja kun tuo vasen jalka vielä oli lonkasta irti nyppäytyneenä oli synnyttimiin poikittain takertunut, oli kätilöllä jossain vaiheessa palanut hermot ja kahvitauolta takasin synnytys-saliin sokerimunrin rippeet suupielissä palatessaan oli tukkipihtejä olallaan kantanut ja tuumannut, etttei hänen uransa aikan kukaan ollut jäänyt syntymätttä tavalla tai toisella,eikä kuulemma jäisi nytkään......

Niin siinä tallustaessani tiellä auringon porottaessa ja vasenta jalkaani perässäni laahaten,kuulin kuinka jostain takaa kuului vaimeana kaamae pörinä ja pauke. Taakse päin nopeasti katsoessani heilajhtivat berhandilaisen koiran tapaa huuleni hervottomasti hytkyen puolelta toiseelle kuolaa pärskyttäen,näin kuinka tunturilta laskeutui kaamea pölypilvi ja seasta pilkotti kirkkaan keltaista väriä. Vilkkaan mielikuvitukseni ja sen hetkisen heikon lääkitykseni joshdosta tietennii kuvittelin,että itte piruhan se sieltä tulee nyt hakemaan omiaan ja sukelsinkin lähimpää kanervikkoon kuin kani ja takapuoli pitkälllä hoin paniikissa ettei se mua nääe, ei se mua nää,ei se mua nää.

Nipin napin olin kanervikkoon kerinnyt sukeltamaan kun tuo keltainen pölytollo oli jo kohdalla ja toisella silmällä uskalsinkin varovasti kuristaa että mikä sieltä oikein on tulossa,sillä minulla heräsi vahva epäilys ettei piru ainakaan huuda tullessaan:poes alta, jarrut kattoo,poes alta! Naapurin hiltahan sieltä tulla jytkytti mies-vainaansa vanha pappatunturilla kirkkaaseen sadeasuun pukeutuneena,metsurin suojalasit päässä ja ukkovainaansa karvareuhka,lippa takaraivolle käännettynä ja kiljui niin pirusti, tekohampaansakin oli hukannut jonnekin tunturiin ja suu oli jo puolillaan hirvikärpäsiä,ja uskoohan tuon kun viiden kilometrin matkan huutanut taukoamatta,nielasematta kertaakaan välillä. Sen viisi kilometriä kun tuolta tunturin laelta on tähän kylän laitamille.

Ei kulunut aikaakaan kun ensin kuului valtava jysähdys edestä ja sitten pelkästä säikähdyksestä miun takapäästä,Hiltan jysäyttäessä naapurin ukon kanalan seinään.Pölypilven laskeuduttua vasta noin puolentunnin ja minun uskallettua katsoa,paistoi seinän ulkopuolella Hiltan maailmallakin tunnettu valtava takapuoli vain keikkui ulkopuolella ja tietämätön olisi saattanaut luulla että se oli semmoinen kolmiuloitteinen iso jenkkisängyn mainos ladon seinässä. Mainio turvatyyny etten sanoisi.!

Yksi asia minnuu vain jäi askerruttamaan,katsokaas kun naapurin isäntä oli tyypilliseen tapaan kukkoa hoitamassa,kuten itse sanoi kun kerran kysyin miksi viihtyy aina kanalassa niin kauan useita kertoja päivässä.Olin juuri kauhuktani kankeana ryntäämässä kanalan ovelle kattoman kuinka Hiltan oikein kävi, kuului kanalasta möreä isännän ääni ja karjaisi ettei saa tulla,Hiltan kanssa sovitaan korvauksista ja heti perään kuului vetoketjun ääni ja Hiltan epäselvää muminaa. Pitänee tuotakin viisaalta appiukolta kysäistä, että mikä se semmoinen korvaus oikein on.

T:Nicotinell osastolta T3