Olen komppikitaristi ja ostamassa sähkökitaraa. Stratocastereistasta olen kuullut, että niitä joutuu koko ajan säätämään, kun eivät pysy vireessä ja kaula on jatkuvasti väärässä asennossa. Etenkin, jos vibra on käytössä. Telecastereista en ole kuullut vastaavaa ongelmaa.
Kumpi kannattaa ostaa? Tarkoitus on ostaa aito made in USA soitin.
Strato vai Tele?
haddiex
12
1299
Vastaukset
- NoJust...
Kaula väärässä asennossa? Mitähän mahdat tarkoittaa...tarkennatko?
Jos vibratallan osaa säätää, niin kyllä se ihan hyvin vireensä pitää. Jos ei halua käyttää tallaa olleskaan tai pelkään sen johtavan epävireeseen, niin ainahan sitä voi kiristää jousen tiukalle...tai jopa kiilata tallan kiinteäksi jollain puupalikalla?!
Telecaster ja stratocaster on kyllä hyvin erisoundisia kitaroita, joten eikai sitä kukaan osaa sanoa, kumpiko sinun mielestä olis parempi...siis kukaan muu, kun sinä itse.
Minä pidän straton soundista ja pidän sitä muutenkin monipuolisempana kitarana.Itsellä on jenkkistrato ja korean tele. Olen tyytyväinen molempiin, vaikka baja-tele on alkanut kiinnostaa. Mun teleni on kopio siitä lyhyestä telesarjasta, jossa kielet eivät menneet rungon läpi, vaan kiinnittyvät suoraan tallaan.
Jotkut pitävät telen kaulan soitettavuudesta, joillekin straton rikas saundimaailma on arvo sinänsä. Edesmennyt Mr. Järvinen yhdisti asioiden parhaat puolet ja soitti suomessa kasattua stratoa, jossa oli telen kaula. Tsuguway!
- mika2
Samaa mieltä "NoJust"in kanssa olen eli näennäisestä yhtäläisyydestä huolimatta ovat soundeiltaan hyvin omanlaisiaan sekä telet että stratot (siis puhun nyt niistä "oikeista" perusmalleista sinkkumikit ja silleen). Itselläni on iän kaiken ollut vanhahko strato ja nyt olen hakemassa teleä joten on tullut vähän perehdyttyä noihin sen vuoksi, mutta koska itselläni ei teleä ole niin ei ihan kamalan vankkaa näkemystä niistä ole.
Ensinnäkin unohda kaikki lööperi straton hankaluuksista, koska se ei ole totta. Strato on erinomainen ja monipuolinen kitara joka pitää vireen vähintään yhtä hyvin kuin mikä tahansa muukin. Strato ei myöskään ole mikään vaikea säädettävä, vaan vuosikymmenten saatossa hyväksi havaittu soitin ja luotettava keikkakaveri.
Telekastereista sanoisin (oletan, että olet aikeissa ostaa juurikin Fenderin), että suomessa musafasulla testaamani soittimet olivat yllättävän erilaisia ja riippuu paljon mieltymyksistäsi mikä sun kannattaa ostaa. Itse arvostan vintagehenkisyyttä eli fenderissä pitää olla pesismailan puolikas kaulana ja paksut lakat. Ylltättäen USA mallit olivat hyvin modernin oloisia eli kaulaprofiilit kaikissa oli aika littana ja iso radius sekä joku satiinilakkaus (en tykännyt alkuunkaan). Kaulaa lukuuntottamatta USA mallit olivat ihan jees. Kokeilin USA:n tele deluxea joka oli hyvän näköinen (kiiltävä sunburst) siinä oli reunalistat podyssa ja stratotyyppinen viiste. Kuusipalainen talla, lukkovirittimet ja kolmiasentoinen mikkikytkin niin että volanupin päästä sai painikkeella valita mikkien kytkennän rinnan tai sarjaan. Saundit oli ihan jees (ei häikäisevät), kaula oli lituskainen satiinilakattu josta en tykkää en sitten yhtään ja hintaa puolisentoista tonnia.
Kokeilin myös mexikolaista baja teleä ja tykkäsin todella paljon. Yllättäen tämä reilu kuusisataa maksava tele oli ilman pinintäkään epäilystä kaupan paras telekasteri ja pesi nuo USA mallit ihan mennen tullen niin soundeissa kuin tuntumassa, vaikka ihan yhtä korean näköinen se ei olekaan. Olenkin nyt aikeissa ostaa nimenomaan bajan jahka löydän senkäytettynä halvalla tai raapaisen jostain tarvittavat fyrkat.
Sanoisin, että jos haluat kitaran moderniin makuun niin USA tele ja jos haluat vintagemeinikiä moderneilla herkuilla niin mexikon teleistä juuri tuo baja. USA malleihin tulee useinmiten kova keisi mukaan minkä voi laskea vajaan parin saturaisen eduksi.
Käy ihmeessä kokeilemassa niitä ja älä turhaa liiaksi palvo sitä made in USA:ta koska ne käytännössä ovat samoja kitaroita ja vain eripuolella rajaa asuvien mexikolaisten tekemiä. Rauta on kuulemma eri mutta puut ja pintakäsittely on sama ja tapahtuu samoilla tehtailla. - T.K.Kondis
Kaveri osti sikahintasen Clapton-mallisen Straton, jota ei saanut vireeseen millään. Kolme kertaa piti käyttää kaupassa säädettävänä, että saivat sen kuntoon. Oli USAn malli. En tiedä, mikä on nyt tilanne.
- mika2
Juu noi signaturemallit on kyllä sikahintaisia, mutta on ne monesti myös hyviä kitaroita (esim. SRV sigu fasulla tuhatseitsemänsataa, mutta toisaalta speksit ihan kohdallaan).
Jos saivat kaupassa säätämällä kitaran kuntoon, niin silloin siinä ei ole ollut vikaa vaan kaverisi ei vain ole osannut itse säätää sitä. Jos sitä on ihan jouduttu korjaamaan, niin toivottavasti on nyt toimiva keppi. - mika2
No kävin nyt sitten ostamassa sen mexikolaisen telecaster bajan. Se mikä kenenkin mielestä on hyvä on henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuva asia. Itse rakastuin kuolettavasti tuohon bajaan siksi, että siinä on sopivassa suhteessa nykyaikaista monipuolisuutta soundimaailmassa ja silti se on hyvin perinnehenkinen ja kuulostaa siltä "oikealta" telecasterilta. Muotoilultaan ja suunnittelultaan se on myös hyvin perinteinen ja erityisesti pidän sen kaulast ja otelaudasta kuten tuolla aikeisemmin totesinkin. Tämä on todella varsin monipuolinen soitin, koska tässä mallissa on neliasentoinen mikkivalitsin lisättynä yhdellä painokytkimellä ja kävin juuri ohjekirjan läpi niin tässä on mahdollisuus valita sarjaan tai rannakkain kytkentä sekä sillä painonapilla voi valita vaiheenkäännö oli tällä saa paksut humpparisäröt ja ne blueshonottavat vastavaihesoundit. Tämä on paaljon kevyempi kuin tuo vanha stratoni, mutta muuten tämä on tuntumaltaan hyvin samanlainen. Omasta mielestäni tämä pesi ihan kirkkaasti nuo perus ja deluxe USA mallit, mutta customshopin sekboja en ole koklannut niin niistä en tiedä, mutta otaksun että parilla tonnilla pitäisi jo saada varsin hyvä tele (ja olisihan se aika absurdia jos hintahaitarin halvimmanpään tele edustaisi malliston parhaimistoa;-)).
Ei ne USA mallit todellakaan olleet mitään huonoja, mutta niiden suunnittelun lähtökohta oli selvästi modernimpi ja sanoisin että tuntuma oli enemmän sellainen heavykeihäsmäinen, kuin perinteinen tele. Tämän hetken tarjontaan tutstuttuani näyttää siltä että perinnehenkisen kitaran haluava joutuu ostamaan tämän mexikobajan tai sitten customshopista, mutta mexikon ja usan perusmalleissa ei tällaista löytynyt.- mika2
Voi hemmetti, nyt huomaan olevani niin tohkeissani tuosta uudesta telestä, että meni vähän överiksi tuo mun suitsutus. Pitää nyt lisätä tähän vähän kriittisempääkin ainesta. Eli tuo telen vintage tyyppinen talla jossa on nuo kolme messinkistä tallapalaa, ei ole mikään käytännöllisyyden kukkanen koska niissä ei ole kieliuria, mikä kylläkin varmistaa että kieli soi puhtaasti ja kauniisti, mutta siinä on omat ongelmansa. Ensinnäkin kieli pääsee helposti liukumaan sitä korkeuden säätöruuvia vasten jolloin kieli voi siristä tai demppaantua. Intonaation säätö vaatii myös hiukan kompromissia. Jos noiden messinkipalojen kanssa tulee vaikeuksia, niin toki (muistaakseni ainakin Wilkinsson) tekee teleen messinkiset kompensoidut tallapalat joissa on myös kieliurat. Toinen vaihtoehto on ostaa siihen kuusi tallapalaa sisätlävä tallasysteemi. Tuo kaulan tyvessä sijaitseva kaularassin säätö on monien mielestä parempi sikäli, että rassi puree paremmin kaulan podynpuoleiseen päähän myös, mutta käytännöllinen se ei ole. Bajassa on podyyn tehty säätöruuvin kohdalle loveus, jonka kautta kaularassia pääsee säätämään kun ottaa pleksin irti, mutta tavallismpi tapa lienee irrottaa kaula säätöä varten (onnistuu kapon avulla jos ei halua kieliä irrottaa).
Soundit on kyllä hunajaiset ja soittotatsi jumalainen (anteeksi en vaan voi tälle nyt mitään olen niin euforiassa:-D) mika2 kirjoitti:
Voi hemmetti, nyt huomaan olevani niin tohkeissani tuosta uudesta telestä, että meni vähän överiksi tuo mun suitsutus. Pitää nyt lisätä tähän vähän kriittisempääkin ainesta. Eli tuo telen vintage tyyppinen talla jossa on nuo kolme messinkistä tallapalaa, ei ole mikään käytännöllisyyden kukkanen koska niissä ei ole kieliuria, mikä kylläkin varmistaa että kieli soi puhtaasti ja kauniisti, mutta siinä on omat ongelmansa. Ensinnäkin kieli pääsee helposti liukumaan sitä korkeuden säätöruuvia vasten jolloin kieli voi siristä tai demppaantua. Intonaation säätö vaatii myös hiukan kompromissia. Jos noiden messinkipalojen kanssa tulee vaikeuksia, niin toki (muistaakseni ainakin Wilkinsson) tekee teleen messinkiset kompensoidut tallapalat joissa on myös kieliurat. Toinen vaihtoehto on ostaa siihen kuusi tallapalaa sisätlävä tallasysteemi. Tuo kaulan tyvessä sijaitseva kaularassin säätö on monien mielestä parempi sikäli, että rassi puree paremmin kaulan podynpuoleiseen päähän myös, mutta käytännöllinen se ei ole. Bajassa on podyyn tehty säätöruuvin kohdalle loveus, jonka kautta kaularassia pääsee säätämään kun ottaa pleksin irti, mutta tavallismpi tapa lienee irrottaa kaula säätöä varten (onnistuu kapon avulla jos ei halua kieliä irrottaa).
Soundit on kyllä hunajaiset ja soittotatsi jumalainen (anteeksi en vaan voi tälle nyt mitään olen niin euforiassa:-D)Tuon hypetyksen jälkeen oma sguier - teleni on kuin kuihtunut Korean kukkanen ja kuolaan entistä tyrkymmin bajan suuntaan. Onnittelut hyvästä kitarakaunottaresta. Tosi juttu on kuitenkin se, että säätäminen kannattaa jättää vähemmälle, ja panostaa soittopuoleen. Kireitä kieliä ja kilometrejä!!!
- mika2
Parta-Arska kirjoitti:
Tuon hypetyksen jälkeen oma sguier - teleni on kuin kuihtunut Korean kukkanen ja kuolaan entistä tyrkymmin bajan suuntaan. Onnittelut hyvästä kitarakaunottaresta. Tosi juttu on kuitenkin se, että säätäminen kannattaa jättää vähemmälle, ja panostaa soittopuoleen. Kireitä kieliä ja kilometrejä!!!
Kiitos, alkaa tänään tuo tunnemyrsky jo rauhoittumaan pelkäksi lämpöiseksi mainingiksi ja se eilinen hybris helpottaa:-)
Tuli soiteltua koko eilinen ilta ja iso osa yöstäkin rinnakkain teleä ja stratoa ja käytyä aika yksityiskohtaisesti läpi niitä eroja ja yhtäläisyyksiä. On niille molemmille selvästi paikkansa tässä maailmassa ja tässä työhuoneessakin. Nehän ovat niitä alkuperäisiä sähkökitaran arkkityyppejä. Telecaster 1950, LesPaul 1952, Stratocaster 1954, SG 1960. SG multa puuttuu ja saa puuttuakin, mulla on semmoinen ajatus etten halua nurkkiin kitaroita joita en soita ja viiden kitaran kielissä ja vireessä pitämisessä ja aktiivisessa soittamisessa alkaa jo olla sen verran hommaa ettei pysty enää kokoelmaa laajentamaan.
Tuli mieleen tuosta Squierista, että onhan niitä ClassicVibejä paljon suitsutettu. Itse en niitä kaupassa nähnyt kuin pari ja hyviltä tuntuivat, mutta ne olivat sillä littanalla kaulaprofiililla, jolla myös ne mexikon perustelet ja usa telet. Espoon musafasulla näin käytettynä sellaisen japanin telen, jossa kielet eivät tulleet podyn läpi vaan olivat suoraan siinä kannessa ja kokeilin sitä rinnan sellaisen telen kanssa jossa kielet tulee podyn läpi ja akustisesti niissä kyllä tuntui pieni ero olevan, mutta en pitänyt sitä merkittävänä.
Tuo Bajahan on muotoilultaan ja väritykseltään hyvin uskollinen sille alkuperäiselle viiskytluvun telelle. Yksikerroksinen viisteetön pleksi viidellä ruuvilla kiinnitettynä antaa vähän karekatekoisen vaikutelman, mutta se ei häiritse itseäni koska se on juuri se alkuperäinen meiniki telessä (karkea työkalumaisuus). Mikkikytkenöistä löytyy kaikki mahdolliset tossa bajassa, mikä on aika makea ominaisuus.
En minä nyt niin kamalasti kitaraa säädä, mutta pitäähän se laittaa perustämminkiin.
Ajokausi jatkuu täällä helsingissä vielä täyttä päätä, mutta kyllä nua pari aikaisempaa syksyä on opettaneet nöyryyttä. Se lumi vaan voi yksi kaunis aamu olla maassa ja ajokausi loppuu sitten siihen. Niin mulle kävi viime ja toissa syksynä. Vielä kuitenkin unelmoin mahdollisuudesta, että jamista voisi jatkaa vielä marraskuulle. mika2 kirjoitti:
Kiitos, alkaa tänään tuo tunnemyrsky jo rauhoittumaan pelkäksi lämpöiseksi mainingiksi ja se eilinen hybris helpottaa:-)
Tuli soiteltua koko eilinen ilta ja iso osa yöstäkin rinnakkain teleä ja stratoa ja käytyä aika yksityiskohtaisesti läpi niitä eroja ja yhtäläisyyksiä. On niille molemmille selvästi paikkansa tässä maailmassa ja tässä työhuoneessakin. Nehän ovat niitä alkuperäisiä sähkökitaran arkkityyppejä. Telecaster 1950, LesPaul 1952, Stratocaster 1954, SG 1960. SG multa puuttuu ja saa puuttuakin, mulla on semmoinen ajatus etten halua nurkkiin kitaroita joita en soita ja viiden kitaran kielissä ja vireessä pitämisessä ja aktiivisessa soittamisessa alkaa jo olla sen verran hommaa ettei pysty enää kokoelmaa laajentamaan.
Tuli mieleen tuosta Squierista, että onhan niitä ClassicVibejä paljon suitsutettu. Itse en niitä kaupassa nähnyt kuin pari ja hyviltä tuntuivat, mutta ne olivat sillä littanalla kaulaprofiililla, jolla myös ne mexikon perustelet ja usa telet. Espoon musafasulla näin käytettynä sellaisen japanin telen, jossa kielet eivät tulleet podyn läpi vaan olivat suoraan siinä kannessa ja kokeilin sitä rinnan sellaisen telen kanssa jossa kielet tulee podyn läpi ja akustisesti niissä kyllä tuntui pieni ero olevan, mutta en pitänyt sitä merkittävänä.
Tuo Bajahan on muotoilultaan ja väritykseltään hyvin uskollinen sille alkuperäiselle viiskytluvun telelle. Yksikerroksinen viisteetön pleksi viidellä ruuvilla kiinnitettynä antaa vähän karekatekoisen vaikutelman, mutta se ei häiritse itseäni koska se on juuri se alkuperäinen meiniki telessä (karkea työkalumaisuus). Mikkikytkenöistä löytyy kaikki mahdolliset tossa bajassa, mikä on aika makea ominaisuus.
En minä nyt niin kamalasti kitaraa säädä, mutta pitäähän se laittaa perustämminkiin.
Ajokausi jatkuu täällä helsingissä vielä täyttä päätä, mutta kyllä nua pari aikaisempaa syksyä on opettaneet nöyryyttä. Se lumi vaan voi yksi kaunis aamu olla maassa ja ajokausi loppuu sitten siihen. Niin mulle kävi viime ja toissa syksynä. Vielä kuitenkin unelmoin mahdollisuudesta, että jamista voisi jatkaa vielä marraskuulle.Joskus näillä lakeuksilla keskitytään epäolennaisuuksiin, mutta tämä viestiketju on opettanut mulle omista kitaroistani uusia juttuja. Aiemmin olen katsonut, mutten nähnyt ja tajunnut! Esmes mun teleni talla on kuusipalainen ja ruodon säätö on konehuoneen puolella. Olen nähnyt kaupoissa muitakin versioita, mutta en ole tajunnut kaikkia eroja, saati niiden vaikutuksia.
Asiat voivat myös muuttua vuosien varrella. Nuorempana trimmasin soittimeni niin, että kielet olivat mahdollisimman lähellä kaulaa. Tätänykyä paksumpia kieliä käyttäessäni säädän kielet korkeammalle, jotta saan liutettua venytettävän kielen toisten alle. Toki asiaan on vaikuttanut iän tuoma nakkien ja aatosten hidastuminen ja sen myötä tarve skaalojen päristelyyn on alentunut.
Toivon että ketjun aloittajalle tästä viestien vaihdosta on ollut hyötyä oman instrumentin valinnassa. Itse olen saanut ilahduttavasti uutta tietoa.
- Osta Tokai
Tokai tekee hyviä "kopioita" molemmista.
Musamaaillman nettisivuilta tsiigaamaan... - telemasteri
Olen ihka aito rämpyttäjä, te olette ilmeisesti vähintään semi-ammattilaisia. Mikä on tämä mystinen baja-tele? Minä mistään tuommoisista tiedä. Sen verran kyllä sanoisin, että tele taitaa olla paree valinta, jos olet kerran komppikitaristi. Eikä siinä silloin mitään kampia tarvi - eipä niissä juuri olekaan. Jos kourat ei oo lapion kokoiset, vaan enempi pitsinnyplääjän, niin telen kaula istuu takuuvarmemmin hanskaan. Kysykää vaikka Rick Parfittilta - maailman parhaalta komppikitaristilta. Vaikka en minä sen vaaksamittaa tiedäkään - Piste
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh731910Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr971653- 1471197
- 59688
- 198652
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol6636Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako190551- 54537
- 46488
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </337462