Hyppäsin suhteeseen avoliittoon naisen kanssa jolla kaksi pientä lasta. Nuorimmainen on reilu vuoden vanha. Poika on vanhin ja menee kouluun ensivuonna. Oma rooli on hieman hakusessa. Ei sitten millään kiinnostais ottaa vastuuta joka kuuluisi lasten vanhemmille kuten isälle. En meinaa jäädä töistä hoitamaan kipeitä lapsia, enkä meinaa olla lastenvahtina kaikki vapaa-ajat. Ehkä tässä käy niin että kaikkea aikansa ja suhde loppuu siihen.
Sopeutuminen haasteellista
Katsotaan kuin käy
24
521
Vastaukset
- alternative
Minkä ikäinen oletkin? Mene takaisin teinidiskoon bilettämään ja palaa takaisin naistenhakuun jos aikuistut. Siis JOS...
- en suosittele
Sitä vain, että jos tuonikäisten lasten äidin kanssa heilastelet yhdessä asuen, olet jo antanut myöntymyksesi painavampaan vastuun ottoon, kuin silloin tällöin tapailevan poikaystävän vastuu lapsista olisi.
Sinun tulee osoittaa hyväksyntää ja välittämistä samassa asunnossa asuvia lapsia kohtaan, jos rakastat lasten äitiä, hän odottaa että jaat hänen "taakkaansa" lapsista, muuten hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä sinua kohtaan, koska silloin hänen olisi helpompaa asua yksin lasten kanssa, koska sinua ei mitenkään tarvitsisi ottaa huomioon.
Ålä muuta yhteen ellet ole valmis olemaan osa perhettä.- Höps
Höpö höpö, moni usean pienen lapsen yh on epätoivoinen ja ottaa miehen asumaan vaikka millä ehdoilla, kunhan saa miehen sinne sänkyynsä ;). Ei ne odota edes mitään taakan jakamista, aivot on narikassa siinä vaiheessa. Tällaisille äideille tosiaan toivoisi, että ymmärtäisivät pitää lastensa isän tyytyväisenä ja paikalla eivätkä ajaisi pois.
- lirissä ollaan
paras pysyä sinkkuna, seukkaat ja pidät hauskaa vaan sen äiti-ihmisen kaa, tuskin tuo teitin suhde edes kestää pitkään, kun jo löydät sinkkunaisen jolla ei vielä lapsia.
Älä hyvä ihminen pistä ittees kuseen. - Koeta kestää
Josko nyt yritettäis saada edes yksi asiallinen vastaus, näiden älä rupee, ja pysy sinkkuna, TOOOSI "rakentavien" kannanottojen lisäksi.
Ensinnäkin sinä et edes voi jäädä töistä pois hoitamaan puoliso lasta, tai voi, mutta et saa siitä palkallista poissaoloa.
Kyllä se on, kuten mainitsit lapsen biologisten vanhempien tehtävä kasvattaa lasta ja hoitaa häntä.
Toisaalta, on se niinkin että kun yhdessä asutaan, tulee sitä lasta vähän kuin väkisinkin ohjailtua, ja kyllähän sekin on kasvatusta, eikö vain.
Anna itsellesi aikaa ja koko perheellenne. Kyllä sinä paikkasi löydät, jos sitä vain haluat. Voin sanoa, että siitäkin huolimatta että meillä oli molemmilla lapsia, vei vuoden ennen kuin pääsimme kasvukivuilta, uskon että lapsettomalle se on vieläkin haastavampaa. Toisaalta jos rakastat, ehkä kannattaisi edes yrittää.
Tsempii ! - Abdullah Pks
Tottahan toi on. Kovin moni eronnut pariskunta joilla on lapsia kuvittelee hyppäävänsä tuosta noin uuteen suhteeseen ja asiat etenee kuin tanssi. Odotusarvot ovat suuret ja suhteet epäonnistuvat. Pahinta on jos vielä tappelevat lapsistaan. Siinä on lapsettomalla puolisolla kestämistä. Erosta häiriintyneet lapset rähisevät ja yritä siinä uutta suhdetta rakentaa. Välttäisin sinkkuna lapsettomana sekaantumasta naiseen tai mieheen jolla on lapsia. Ei siitä oikeasti pidemmän päälle mitään tule.
- Dooris 33
Samassa veneessä olen.
- Ota miehen vastuu
Ompa sullakin asenne elämäntilannettasi kohtaan.
"Ehkä tässä käy niin että kaikkea aikansa ja suhde loppuu siihen. "
Suosittelen avioliittoa niin myötä kuin vastoinkäymisessä, toi avoliitto kuulostaa todella avoimelle etenkin avoimella asenteella.
Lapset tarvitsevat turvaa ja rakkautta lapsena, jotta kasvavat tasapainoisiksi yksilöiksi yhteiskuntaa, ja jos haluat seistä heidän rinnallaan niin ota isän rooli, muuten kuulostaa siltä, että olet vaan paremman puutteessa suhteessa. - Avoliitto perseestä
Olet ottanut "sekunda" naisen eli käytetyn ja perheellisen äidin. Voit vielä perääntyä ennen kuin teillä on (kohta) uusia lapsia... toki sen jälkeenkin voi perääntyä, mutta se on monimutkaisempaa/kalliimpaa. Etkö pysty saamaan lapsetonta ja nuorta "priima"-naista?
- yhteiset pelisäännöt
No minä en ole odottanut miesystävältäni joka asuu kanssani, että hän ottaisi vastuuta lapsista. Minulla oli toimiva perhepaletti ennen miehen tuloa perheeseen ja niin se menee edelleenkin. Hoidan lapset, järjestän tarvittaessa hoitopaikat ja hoidan kipeät lapset. Mies elää meidän mukana,mutta ei hänen tarvitse siitä vastuuta ottaa, koska lapset ovat minun. Samoin, kun hänen lapsensa tulee meille, niin hän "hoitaa" omansa. Tietty esim. ruokailut tehdään yhdessä, mutta hän vastaa lapsensa vaatetuksesta, harrastuksista, ym. Jos hän kiukuttelee, myös mieheni hoitaa sen asian. Minä taas omien lasten jutut. Eikä ole ollut hankalaa.
- Iso lasku tulossa
Missä ovat nykyään ydinperheet? Miksi ei pystytä sitoutumaan yhteen kumppaniin elämän ajaksi?
Yhteiskunta maksaa vielä ison laskun ihmisten sähläyksistä, lapset tarvitsevat turvaa ja rakkautta ja turvalliset roolimallit elämään (äiti ja isä). Lapset peilaavat vanhempien elämää, kuunnelkaa vanhuksina sitten lapsien katkeraa tilitystä, kun ei osata olla yhdessä saman kumppanin kanssa ja elämä on muutenkin solmussa.
Oireilu on jo alkanut (esim. opetushenkilökunnalla pinna kireällä, kun vanhemmat ulkoistavat kasvattajanroolin yhteiskunnalle, perhesurmat, nuoret syrjäytyvät), mutta kaikkea tekoselityksiä keksitään, kun halutaan sysätä omien valintojen ja tekojen vastuu muille. No rahat loppuvat yhteiskunnalta ennen pitkään ja sitten alkaa kaaos enemmän tai vähemmän koko yhteiskunnassa, siinä onkin sitten teidän uusperheiden viritykset koetuksella. Katsokaa peiliin silloin viimeistään! - Susirajalle kauas
Tiedän mysö yhden ukon, joka pääsi varmaan oikein vahingossa luisumaan rikkomaan erään perheen, lapsia hän ei ajatellut tipaakaan eikä muuten heidän äitiäänkin, kuin että pääsee saamaan seksiä ja saa naiselta katon päänsä päälle ja moottoripyörällensä ilmaisen tallin.
Myönsi riehuneensa lapsille, miten sais tuon äidin pään näkemään, että pirun on ottanut lapsilleen ja itselleen riesaksi.
Lapset eivät omassa kodissaan saa olla kuin ukon määräämissä paikoissa, ei saa kavereita tulla kotiin ei myöskään tuolle avopuolisolle, eroittaa heidät kaikista pois.
Kun jokin lain koura ylettäisi tuon äijän sieltä pois hakemaan, yksi olisikin, panna se rangaistus voimaan, mikä hänelle työpaikallaan kuuluisi, vaan siellä jonkin salaisuuden vuoksi vain silitelty, mutta nyt olisi hetki näissä talouden olosuhteissa antaa potku takamuksiin tai lähettää susirajalle, jonne kaikki tuollaiset pervot kuuluisi susien ja karhujen joukkoon. - hipsu1
Minuakin hieman ihmetyttää, että mikä katkera exä aina heti ensimmäisenä tämän tyylisiin uusion kysymyksiin ärähtää, että jos ei heti halua olla lapsille kuin biologinen vanhempi (elättäjä ja vastuunkantaja), pitäisi sitten pysyäkin poissa (kenen tieltä, sen joka tuli jätetyksi että mahdollista epätoivoista paluuhaavetta voisi ylläpitää...?)
Itsellä vastaava tilanne (lasten määrä ja iät) toisinpäin, eli lapset ovat miehen. Totuushan on, että ei toisen lapsia hala heti rakastamaan ja haluamaan kuin ne omia olisivat. Tilannetta usein hankaloittaa juuri se exä, joka haluaa pitää huolta siitä, että hänen äänensä on koko ajan kuuluvilla siinä sopassa. Harva biologisten lastenkaan vanhempi jaksaisi sitä, jos joku "vieras" kokoajan olisi kuviota sörkkimässä.
Lasten ikä on mitä ihanteellisin, ovat pieniä. Kaikki sopeutuvat helpommin tässä vaiheessa, kun teini-iän kiukuttelupuuskat eivät ole vielä alkaneet. Kovin pieni lapsi tietysti on siinä vaiheessa, että tarvitsee kaikessa apua, syömisestä alkaen. Jos se biologinen lapsen oma vanhempi aina sysää syöttämiset ja kakkavaipan vaihdot sun muut sille "uusiolle", alkaa siinä tietenkin pidemmän päälle tulla tunne, että koti on itselle kuin toinen työmaa.
Koska meillä siis tilanne siten päin, että olen nainen, oli tietysti herkästi se vaara, että vastuu koko konkkaronkan siivouksesta, ruuasta sun muusta tulisi minulle. Nyt varmaan saan kaikki kiukkuiset uusio-puolisoita-vihaavat henkilöt niskaani, kun sanon että alussa kävimme tästä asiasta keskustelun. Eli vastuu lapsista on aina biologisilla vanhemmilla, hehän sen lapsen ovat alunperin halunneet. Vastuun he jakavat nyt siis puoliksi vain eri talouksissa, ja homma toteutuu tapaamisilla (kumpikin pitää vuorollaan huolta). Onhan se siis väärin, jos tapaa lapsiaan vain kaksi viikkoa kuukaudesta, siitäkin pitäisi se velvollisuus ja vastuu jakaa puoliksi sen lapsettoman uusion kanssa.
Jos parisuhde voi hyvin, kaikki perheessä voivat hyvin. Jos siitä uusiosta tehdään perheen "renki" sen varsinaisen perheen (vanhempi ja lapsi) vain pitäessä hauskaa tapaamisillaan, homma alkaa pikkuhiljaa maistua hyväksikäyttämiseltä ja se lapseton voida pahoin.
Eli meillä mies huolehtii lapsistaan, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä ettenkö auttaisi siinä. Jos laitan ruokaa, laitan tietenkin kaikille. Jos pesen pyykkikoneen, sinne mahtuu kaikkien pyykkejä. Jos siivoan, siivoan joka paikasta, enkä vain niitä kohtia mihin itse astun. Jos käyn kaupassa, tuon kaikille ruokaa enkä vain itselleni. jne. Ja kyllä siinä aamuisinkin joutuu väkisinkin osallistumaan siihen aamuheräämiseen tavalla tai toisella, ei voi vain itse nousta juoda kahvia ja marssia töihin kuin muita ei olisikaan. jatkuu….- hipsu2
jatkoa…
Teimme kuitenkin jonkinlaiset "säännöt" selväksi siten, että mies oikeasti osallistuu asioihin jos lapset ovat hänen. Eli jos olohuoneeseen on rakennettu majoja ja leikitty, hän ne sohvatyynyt nukkumaan mennessä asettelee takaisin, enimmäkseen. Tarkoitus tietenkin on kasvattaa lapsia korjaamaan itse aikain mittaan leikkien jäljet, mutta eihän lapset aina jaksa olla pilkulleen sääntöjen mukaan. Mies keittää ruokaa, ja tykkääkin kokata muutoinkin, joten sekään ei ole ongelma. Ja osaa pyöräyttää pyykkikonetta. Siivotakkin jotenkin, vaikkei tykkää siitä :D
Nyt alkuun olen antanut isän huolehtia lastensa isommasta kasvatuksesta ja torumisesta. Ideana se, että minäkin opin miten hänen mielestään rajat menee. Mutta tietenkin minä olen vielä niin tuore, että tuntuu hassulta että minä nalkutan joka asian tutun isän sijaan. Tottakai se, että jos isä on poissa, niin ei huonoa käytöstä saa olla minunkaan aikana ja huolehdin siinä osin kasvatuksesta ja saan "ojentaa" sanallisesti. Eli jos pöydässä pitää olla näitsti syömässä ilman leluja, näin tehdään, oli siinä isä syömässä mukana tai ei.
Jos isällä on iltaisin omia menoja, hän pääsääntöisesti sovittaa menonsa silloin kun lapset eivät ole hänellä, tai lapset menevät mummulaan pakottavissa tilanteissa (menoa ei voi siirtää tms.). Minä en ole automaattinen tai päivänselvä lastentarhan pitäjä, jonka sysää omat menonsa ja tekemisensä syrjään koska hoitaa lapsia kun kerran "kotona on". Ja silloin kun lapset eivät ole vielä kovinkaan omatoimisia, se silmälläpito on kuitenkin jatkuvatarpeista. Ei siinä paljon lähdetä ulos ajamaan nurmikkoa tms. ja jätetä lapsia yksin sisään.
Rahallinen puoli. Onhan se ns. ydinperheessäkin selvää, että ne äiti ja isä (ja mahdolliset yhteiskunnan asiaan tarkoittamat tuet) elättävät lapset. Uusia suksia, videoita, pelejä sun muuta ostellaan sen mukaan mihin rahat riittää. Tärkeimmällä sijalla perustarpeet. Eihän siinäkään miltään naapurin sedältä tai tädiltä tule koko ajan rahaa siihen tarkoitukseen. Samoin myös uusioperheessä olisi hyvä muistaa se, ettei se lapseton ole elatusvelvollinen. Jos hän asuisi yksin, ei hänen palkastaan lohkaistaisi ison huushollin kuluja ja sähköjä, vaan jonkin kaksion tai vastaavan verran. Että kuluja tulisi jakaa kyllä vähän tuottamansa nuppiluvunkin mukaan niille kahdelle aikuisille, jotka homman kustantavat. Mahdolliset tuet ja lapsilisät on ensisijaisesti tarkoitettu lapsen sen hetkisistä kuluista aiheutuviin menoihin. Ne eivät ole toisen vanhemman "vaivanpalkkaa" tekemistään lapsista, saatika että ne talletetaan lapsille käyttörahaksi sitten isona, ja se lapseton uusikko sitten omasta lompsastaan makselisi nämä "lapsilisät" rahana sitten nykyiseen tarkoituskäyttöön. Tässä tietysti tulee pohdittavaksi asioita, jos toisen palkka on kovin pieni joka tapauksessa, ja toisella taas ihan hyvätkin tulot. Kyllä minäkin esim. ostan lapsille vaatetta tai lelua, jos näen jossain hyvän tarjouksen ja ostettavalle kohteelle on tarvetta. Enkä sitten pyydä, että "anna kymppi, kun ostin sun lapselles tämän".
Nämä kaikki asiat todellakin (tällä palstalla olevista alun ivailuista huolimatta) kannattaa miettiä heti alussa yhdessä, että kuinka mennään. Sen sijaan että ne sitten matkan aikana asia kerrallaan riidellään, että toinen luuli sen ja sen olevan päivän selvää. Ja lopuksi kaikilla on paha olo. Sääntöjä ja toiminta-tapoja on hyvä sopia etukäteen, mutta eivät ne tietenkään saa olla kiveen kirjoitettuja ja joustamattomia. Vastuu asioista on sen joka ne "aiheuttanutkin", mutta ei toisen taakkaa saa tietenkään kohtuuttomaksi tehdä, eli kyllä asioissa pitää olla jotenkin mukana, vaikka ne lapset biologisesti sen toisen olisivatkin..
Ei voi olla toistamatta, että kun siinä parisuhteessa aikuiset voivat hyvin ja kokevat tulevansa tämän "vastuun" suhteen tasapuolisesti kohdelluksi, myös niitä toisen lapsia jaksaa sen kasvavan kiintymyksen myötä enemmän rakastaa. Lapsettomasta uusiosta ei saisi tehdä perheen palvelijaa joka yksikseen ahdistuu aikain mittaan jaksamisensa suhteen. Lapsetkin voivat hyvin, kun heistä huolta pitävillä on lämmin mieli ja avoin syli. - Uusperhe
hipsu2 kirjoitti:
jatkoa…
Teimme kuitenkin jonkinlaiset "säännöt" selväksi siten, että mies oikeasti osallistuu asioihin jos lapset ovat hänen. Eli jos olohuoneeseen on rakennettu majoja ja leikitty, hän ne sohvatyynyt nukkumaan mennessä asettelee takaisin, enimmäkseen. Tarkoitus tietenkin on kasvattaa lapsia korjaamaan itse aikain mittaan leikkien jäljet, mutta eihän lapset aina jaksa olla pilkulleen sääntöjen mukaan. Mies keittää ruokaa, ja tykkääkin kokata muutoinkin, joten sekään ei ole ongelma. Ja osaa pyöräyttää pyykkikonetta. Siivotakkin jotenkin, vaikkei tykkää siitä :D
Nyt alkuun olen antanut isän huolehtia lastensa isommasta kasvatuksesta ja torumisesta. Ideana se, että minäkin opin miten hänen mielestään rajat menee. Mutta tietenkin minä olen vielä niin tuore, että tuntuu hassulta että minä nalkutan joka asian tutun isän sijaan. Tottakai se, että jos isä on poissa, niin ei huonoa käytöstä saa olla minunkaan aikana ja huolehdin siinä osin kasvatuksesta ja saan "ojentaa" sanallisesti. Eli jos pöydässä pitää olla näitsti syömässä ilman leluja, näin tehdään, oli siinä isä syömässä mukana tai ei.
Jos isällä on iltaisin omia menoja, hän pääsääntöisesti sovittaa menonsa silloin kun lapset eivät ole hänellä, tai lapset menevät mummulaan pakottavissa tilanteissa (menoa ei voi siirtää tms.). Minä en ole automaattinen tai päivänselvä lastentarhan pitäjä, jonka sysää omat menonsa ja tekemisensä syrjään koska hoitaa lapsia kun kerran "kotona on". Ja silloin kun lapset eivät ole vielä kovinkaan omatoimisia, se silmälläpito on kuitenkin jatkuvatarpeista. Ei siinä paljon lähdetä ulos ajamaan nurmikkoa tms. ja jätetä lapsia yksin sisään.
Rahallinen puoli. Onhan se ns. ydinperheessäkin selvää, että ne äiti ja isä (ja mahdolliset yhteiskunnan asiaan tarkoittamat tuet) elättävät lapset. Uusia suksia, videoita, pelejä sun muuta ostellaan sen mukaan mihin rahat riittää. Tärkeimmällä sijalla perustarpeet. Eihän siinäkään miltään naapurin sedältä tai tädiltä tule koko ajan rahaa siihen tarkoitukseen. Samoin myös uusioperheessä olisi hyvä muistaa se, ettei se lapseton ole elatusvelvollinen. Jos hän asuisi yksin, ei hänen palkastaan lohkaistaisi ison huushollin kuluja ja sähköjä, vaan jonkin kaksion tai vastaavan verran. Että kuluja tulisi jakaa kyllä vähän tuottamansa nuppiluvunkin mukaan niille kahdelle aikuisille, jotka homman kustantavat. Mahdolliset tuet ja lapsilisät on ensisijaisesti tarkoitettu lapsen sen hetkisistä kuluista aiheutuviin menoihin. Ne eivät ole toisen vanhemman "vaivanpalkkaa" tekemistään lapsista, saatika että ne talletetaan lapsille käyttörahaksi sitten isona, ja se lapseton uusikko sitten omasta lompsastaan makselisi nämä "lapsilisät" rahana sitten nykyiseen tarkoituskäyttöön. Tässä tietysti tulee pohdittavaksi asioita, jos toisen palkka on kovin pieni joka tapauksessa, ja toisella taas ihan hyvätkin tulot. Kyllä minäkin esim. ostan lapsille vaatetta tai lelua, jos näen jossain hyvän tarjouksen ja ostettavalle kohteelle on tarvetta. Enkä sitten pyydä, että "anna kymppi, kun ostin sun lapselles tämän".
Nämä kaikki asiat todellakin (tällä palstalla olevista alun ivailuista huolimatta) kannattaa miettiä heti alussa yhdessä, että kuinka mennään. Sen sijaan että ne sitten matkan aikana asia kerrallaan riidellään, että toinen luuli sen ja sen olevan päivän selvää. Ja lopuksi kaikilla on paha olo. Sääntöjä ja toiminta-tapoja on hyvä sopia etukäteen, mutta eivät ne tietenkään saa olla kiveen kirjoitettuja ja joustamattomia. Vastuu asioista on sen joka ne "aiheuttanutkin", mutta ei toisen taakkaa saa tietenkään kohtuuttomaksi tehdä, eli kyllä asioissa pitää olla jotenkin mukana, vaikka ne lapset biologisesti sen toisen olisivatkin..
Ei voi olla toistamatta, että kun siinä parisuhteessa aikuiset voivat hyvin ja kokevat tulevansa tämän "vastuun" suhteen tasapuolisesti kohdelluksi, myös niitä toisen lapsia jaksaa sen kasvavan kiintymyksen myötä enemmän rakastaa. Lapsettomasta uusiosta ei saisi tehdä perheen palvelijaa joka yksikseen ahdistuu aikain mittaan jaksamisensa suhteen. Lapsetkin voivat hyvin, kun heistä huolta pitävillä on lämmin mieli ja avoin syli.Hipsu!!
Sulla on tosi paljon samanlaisia ajatuksia tästä uusperhe-asiasta. Mun miehellä on myös kaksi lasta entisestä suhteesta, ja he asuvat meillä joka toinen viikko. Olisiko sinulla kiinnostusta keskustella uusperheeseen liittyvistä haasteista yms. vaikka sähköpostitse?
Mulla ei ole omassa tuttavapiirissä yhtään, joka olisi samassa tilanteessa, joten omia kokemuksia ja ajatuksia on heidän kanssa aika vaikea jakaa...
- pointtia153
Hyvä pointti toi, että puolisosta ei voi tehdä työläistä lapsen vierailujen ajaksi, koska jos lapsi on esim. puolet ajastaan isänsä ja puolet äitinsä kanssa, he ovat ne henkilöt joiden pitää ko. ajallaan hoitaa kyseinen lapsi. Jos olisivat edelleen aviopari, hoitaisivathan he silloinkin lapsensa 50/50. Muutoinhan voitaisiin päätyä siihen korniin tilanteeseen, että kummassakin kodissa työt hoitaa uusikko :D.
Tottakai omaa puolisoaan mielellään auttaa ja mielestäni toisen lasta kannattaa hoitaa siinä määrin että arki sujuu ja asiat hoituvat käytännöllisesti, muutoin kaivaa itselleen kuoppaa. Kannattaa osallistua välillä leikkiin ja tarjota ruokaa, lämpöä, sillä jos lapsi pitää uudesta puolisosta, on se kaikkien etu.
Minäkään en kuitenkaan edelleenkään kolmen vuoden jälkeen rakasta mieheni lasta. Hän on ihastuttava ihminen ja haluan osaltani varmistaa että hänelle tulee hyvä tulevaisuus aikuisena, koitan kehittää hänen itsetuntoaan jne. MUTTA en hoida häntä siten kuten isä ja äiti hoitavat, koska en halua senkaltaista kiintymyssuhdetta kerta omat tunteeni eivät vastaa ko. suhteeseen edellyttäviä tunteita ja jos antaisin lapsen näin ymmärtää, hän alkaisi osoittaa minua kohtaan ja edellyttää minulta vastaavaa käyttäytymistä kuin äidiltään. En halua halailla lasta muutoin kuin kohdattaessa ja erotessa, tuntuisi vieraalta suukotella (tunteita tällaiseen toimintaan ei ole) jne. Mutta voin hauskuuttaa jutuilla ja keskustella ja käyttäytyä kuten kenen tahansa ihmisen seurassa kohteliaasti käyttäydytään. - mieti ensin
Varmaa on ainakin se, että jos siitä paketista haluaa vain sen äidin, ei kannata muuttaa saman katon alle. Ongelmia tulee ennen pitkään ja turha tällä tavalla tehdä lisää murheita kenellekään. Jos haluaa vain seurustella, kannattaa vain seurustella - eri osoitteista. Tällöin itse pääsee halutessaan pois, pelisäännöt ovat selvät, ja sille äidille jää valinnanvara haluaako sitten seurustellakaan.
Jonkinlaista yhteistyötä perheessä on pakko tehdä, olivat lapset kenenkä tahansa.
Jossain muualla täälä keskusteluissa eräs nimimerkki kirjoitti viisaasti, että ydinperheessä ne vanhemmat ovat ensin saaneet seurustella ja kuherrella rauhassa, sekä sitten suunnitella ja odottaa perheenlisäystä. Lapsi on odotettu. Uusioperheessä se lapsi on siinä toisella osapuolella "yks kaks tipahtaneena" ja on kait silloin aika selvää että se kiintymys syttyy vasta ajan kanssa yhdessä ollen. Jos siihen ei ole millään muotoa valmis, kannattaa miettiä uudestaan. Ne lapset eivät siitä mihinkään katoa kuitenkaan. - Miesope
Tuntuu todella hullulta lukea kirjoituksia, joissa perheessä oleva aikuinen vain "asuu" taloudessa - vastuuta lapsista ei siis ole? En ihmettele enää lainkaan sitä, että uusperheissä ajoittain on ongelmia.
"Varmaa on ainakin se, että jos siitä paketista haluaa vain sen äidin, ei kannata muuttaa saman katon alle. Ongelmia tulee ennen pitkään ja turha tällä tavalla tehdä lisää murheita kenellekään. Jos haluaa vain seurustella, kannattaa vain seurustella - eri osoitteista. Tällöin itse pääsee halutessaan pois, pelisäännöt ovat selvät, ja sille äidille jää valinnanvara haluaako sitten seurustellakaan.
Ehdottoman järkevää tekstiä.- sum marum
Jännä seurata näitä perhe-palstan keskusteluja (uusperhe- yhteis/yksinhuoltajuus). Toisaalla uusikot leimataan lähes rikollisiksi perheenrikkojiksi, joille ei mikään kuulu. Mutta toisaalla heiltä odotetaan biologisen vanhemman tasoista vastuita ja velvoitteita lapsia kohtaan, kun kerran sattumalta on mennyt valitsemaan elämänkumppanin jolla on lapsia jonkun toisen kanssa.
Kait siitä kuitenkin pitää lähteä, että uusperheessä tai koulussa se todellinen vastuu niistä lapsista (elatus, hoito ja kasvatus) on oikeasti niillä biologisilla vanhemmilla, jos he kerran ovat olemassa ja ns. normaaleja kykenemään tehtäväänsä. Sitä ei voi sysätä muille kuviossa oleville ihmisille. Vaikka he toki voivat auttaa siinä, kouluilla se on jopa vissiin kai hieman velvoite...
Mutta hieman mietin sitä, että miksi sen lapsettoman (joka uusperheeseen tulee) olisi jokin velvoitus hoidella hommia biologisten vanhempien puolesta. Tarkoitan tällä juurikin sitä, että jos lapset jotenkin oireilee, olisiko alkuperäinen syy/seuraus sielä biologisissa vanhemmissa, eikä siinä että lapseton uusikko laistanut jostain "velvoitteistaan". - UPÄ9v
sum marum kirjoitti:
Jännä seurata näitä perhe-palstan keskusteluja (uusperhe- yhteis/yksinhuoltajuus). Toisaalla uusikot leimataan lähes rikollisiksi perheenrikkojiksi, joille ei mikään kuulu. Mutta toisaalla heiltä odotetaan biologisen vanhemman tasoista vastuita ja velvoitteita lapsia kohtaan, kun kerran sattumalta on mennyt valitsemaan elämänkumppanin jolla on lapsia jonkun toisen kanssa.
Kait siitä kuitenkin pitää lähteä, että uusperheessä tai koulussa se todellinen vastuu niistä lapsista (elatus, hoito ja kasvatus) on oikeasti niillä biologisilla vanhemmilla, jos he kerran ovat olemassa ja ns. normaaleja kykenemään tehtäväänsä. Sitä ei voi sysätä muille kuviossa oleville ihmisille. Vaikka he toki voivat auttaa siinä, kouluilla se on jopa vissiin kai hieman velvoite...
Mutta hieman mietin sitä, että miksi sen lapsettoman (joka uusperheeseen tulee) olisi jokin velvoitus hoidella hommia biologisten vanhempien puolesta. Tarkoitan tällä juurikin sitä, että jos lapset jotenkin oireilee, olisiko alkuperäinen syy/seuraus sielä biologisissa vanhemmissa, eikä siinä että lapseton uusikko laistanut jostain "velvoitteistaan".Loisto kirjoitus !
- Miesope
sum marum kirjoitti:
Jännä seurata näitä perhe-palstan keskusteluja (uusperhe- yhteis/yksinhuoltajuus). Toisaalla uusikot leimataan lähes rikollisiksi perheenrikkojiksi, joille ei mikään kuulu. Mutta toisaalla heiltä odotetaan biologisen vanhemman tasoista vastuita ja velvoitteita lapsia kohtaan, kun kerran sattumalta on mennyt valitsemaan elämänkumppanin jolla on lapsia jonkun toisen kanssa.
Kait siitä kuitenkin pitää lähteä, että uusperheessä tai koulussa se todellinen vastuu niistä lapsista (elatus, hoito ja kasvatus) on oikeasti niillä biologisilla vanhemmilla, jos he kerran ovat olemassa ja ns. normaaleja kykenemään tehtäväänsä. Sitä ei voi sysätä muille kuviossa oleville ihmisille. Vaikka he toki voivat auttaa siinä, kouluilla se on jopa vissiin kai hieman velvoite...
Mutta hieman mietin sitä, että miksi sen lapsettoman (joka uusperheeseen tulee) olisi jokin velvoitus hoidella hommia biologisten vanhempien puolesta. Tarkoitan tällä juurikin sitä, että jos lapset jotenkin oireilee, olisiko alkuperäinen syy/seuraus sielä biologisissa vanhemmissa, eikä siinä että lapseton uusikko laistanut jostain "velvoitteistaan".Kärjistylkset ovat kärjistyksiä. Osa kirjoittajista ei kykene kirjoittamaan asiatasolla ja osa taas vain purkaa pahaa oloaan täällä - ihme juttu sinänsä.
Asiaan.
Lapset oireilevat mitä moninaisimmista syistä. On selvää, että biologiset vanhemmat kantavat päävastuun kasvatustyöstä. Ainakin etävanhemman tapauksessa asia kuitenkaan ei ole noin yksinkertainen. Hän saattaa nähdä lasta vain ajoittain ja silloin hänellä epäilemättä oin suuri kiusaus ottaa löysästi kasvatuksessa. On helpompaa tehdä vain kaikkea kivaa.
Ajatus siitä, että aikuinen ihminen eläisi samassa perheessä lasten kanssa ja EI puuttuisi mitenkään lasten toimiin, on absurdi. Tavalla tai toisella asioihin on kantaa otettava. Kun uusperhe kootaan, aikuisten olisi järkevää PUHUA asioista ensin keskenään. Jos ihmisillä on erilainen näkemys esim. yksinkertaisista säännöistä, lapset löytävät kyllä aukkokohdat ja käyttävät niitä hyväkseen. Saman jutun huomaa ihan ydinperheessäkin. Jos johonkin ei saa lupaa yhdeltä, toisen kohdalla tilanne voi olla toinen.
"...että jos lapset jotenkin oireilee, olisiko alkuperäinen syy/seuraus sielä biologisissa vanhemmissa, eikä siinä että lapseton uusikko laistanut jostain "velvoitteistaan"."
Tästä ei ole kysymys. Jo ero itsessään saattaa olla lapsen kannalta hyvinkin kipeä juttu. Sen eron SEURAUKSET sitten näkyvät monin tavoin ja ehkä vasta viiveellä. Syyllisen etsiminen ei ole pääpointti. Ei sitä aina edes löydy.
Selvää on kuitenkin se, että lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia ihmisiä kipeästi. Jonkun on asetettava rajat ja uskallettava olla vanhempi. Siihen touhuun yhden ihmisen eväät eivät aina riitä - hyvä jos kahdenkaan. Millainen ihminen on hän, joka näkee rakkaan kumppaninsa olevan ongelmissa, mutta ei anna apua? Ja mitä hyötyä on kumppanista, joka ei käytännön ongelmissa asioista piittaa? - 1123456 höps
Miesope kirjoitti:
Kärjistylkset ovat kärjistyksiä. Osa kirjoittajista ei kykene kirjoittamaan asiatasolla ja osa taas vain purkaa pahaa oloaan täällä - ihme juttu sinänsä.
Asiaan.
Lapset oireilevat mitä moninaisimmista syistä. On selvää, että biologiset vanhemmat kantavat päävastuun kasvatustyöstä. Ainakin etävanhemman tapauksessa asia kuitenkaan ei ole noin yksinkertainen. Hän saattaa nähdä lasta vain ajoittain ja silloin hänellä epäilemättä oin suuri kiusaus ottaa löysästi kasvatuksessa. On helpompaa tehdä vain kaikkea kivaa.
Ajatus siitä, että aikuinen ihminen eläisi samassa perheessä lasten kanssa ja EI puuttuisi mitenkään lasten toimiin, on absurdi. Tavalla tai toisella asioihin on kantaa otettava. Kun uusperhe kootaan, aikuisten olisi järkevää PUHUA asioista ensin keskenään. Jos ihmisillä on erilainen näkemys esim. yksinkertaisista säännöistä, lapset löytävät kyllä aukkokohdat ja käyttävät niitä hyväkseen. Saman jutun huomaa ihan ydinperheessäkin. Jos johonkin ei saa lupaa yhdeltä, toisen kohdalla tilanne voi olla toinen.
"...että jos lapset jotenkin oireilee, olisiko alkuperäinen syy/seuraus sielä biologisissa vanhemmissa, eikä siinä että lapseton uusikko laistanut jostain "velvoitteistaan"."
Tästä ei ole kysymys. Jo ero itsessään saattaa olla lapsen kannalta hyvinkin kipeä juttu. Sen eron SEURAUKSET sitten näkyvät monin tavoin ja ehkä vasta viiveellä. Syyllisen etsiminen ei ole pääpointti. Ei sitä aina edes löydy.
Selvää on kuitenkin se, että lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia ihmisiä kipeästi. Jonkun on asetettava rajat ja uskallettava olla vanhempi. Siihen touhuun yhden ihmisen eväät eivät aina riitä - hyvä jos kahdenkaan. Millainen ihminen on hän, joka näkee rakkaan kumppaninsa olevan ongelmissa, mutta ei anna apua? Ja mitä hyötyä on kumppanista, joka ei käytännön ongelmissa asioista piittaa?Edelleenkään tässä saarnassa en ymmärrä, miksi sen uusikon pitäisi olla jokin super- yli-ihminen. Se jolle ei kuulu sen kummemmin joulut kuin juhannuksetkaan. Eikä paljon lomatkaan - ainakaan omalta kantilta katsottuna tai suunniteltuna...
Miksi ihmeessä ne biologiset vanhemmat sitten eron jälkeen saavat vain "asua" sielä uusikon kanssa... Menkööt keskenään takaisin yhteen hoitamaan "seurauksia" ? - Miesope
1123456 höps kirjoitti:
Edelleenkään tässä saarnassa en ymmärrä, miksi sen uusikon pitäisi olla jokin super- yli-ihminen. Se jolle ei kuulu sen kummemmin joulut kuin juhannuksetkaan. Eikä paljon lomatkaan - ainakaan omalta kantilta katsottuna tai suunniteltuna...
Miksi ihmeessä ne biologiset vanhemmat sitten eron jälkeen saavat vain "asua" sielä uusikon kanssa... Menkööt keskenään takaisin yhteen hoitamaan "seurauksia" ?Tuskin kukaan odottaakaan siltä "uusikolta" - typerä sana sinänsä - mitään superominaisuuksia.
Kyse on kuitenkin siitä, että kenenkään AIUKUISEN ihmisen ei kannattane kuvitella uusperhettä perustaessaan, että mukana EI seuraisi myös lapsia. Aikuisten rakkaus on aikuisten välillä, mutta on omituista, mikäli edellisen liiton lapset eivät mitenkään elämään vaikuttaisi. Kyllä he vaikuttavat.
Kyse tässä kaikessa on TAAS vain siitä puhumisesta. Sitä hommaa kannattaisi kaiken ihanan rakastumisen keskellä harjoittaa jo ennen yhteen muuttamista. Olisi JÄRKEVÄÄ miettiä sitä, mitä kumpikin osapuoli suhteelta odottaa. Olisi suuressa määrin syytä miettiä sitä, millaisia odotuksia kummallakin on loma-ajoista, juhlapyhistä ja muista vastaavista asioista.
On omituista nähdä, miten heppoisin toimin ihmiset rynnistävät kotia leikkimään monimutkaisissakin kuvioissa. On todella omituista nähdä, miten aikuisetkin ihmiset pitävät itsestään selvänä, että kaikki toimii tuosta vain, ilman asioista puhumista. Kun hormonit jylläävät, järki jäätyy. Surullisen tuttu ilmiö.
- Jumpperille
Tiäkkö mitä? Hyppää takaisin sinne mistä tulitkin, ennenkuin saat enemmän vahinkoa aikaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ruotsissa uusi vakava ongelma: Vanhusten seksuaalinen hyväksikäyttö
palvelutaloissa ja kotihoidossa. Tämäkin on ihan puhtaasti väärän maahanmuuton vaikutusta, sillä tekijät ovat kaikki keh932225Työeläkkeiden maksaminen lopetettava ASAP.
"Vanhimmat sukupolvet ovat saaneet vastinetta eläkemaksuilleen moninkertaisesti nykyisiin ja tuleviin sukupolviin verr1561828- 1751370
- 233836
- 65764
- 62759
Järkytys uutisten ystäville - Huomenta Suomen kesään iso muutos
Huomenta Suomi on monen suomalaisen vakio-ohjelma. Suorana nähtävä Huomenta Suomi seuraa päivän tärkeimpiä uutisia, pol10751Trumpille jälleen voitto
Trump ensin tuhosi Iranin ydinohjusprojektin, jotta ko. terroristivaltio ei voisi aiheuttaa ydinsotaa. Ja nyt Trump pako212623- 49607
Haluan teidät molemmat elämääni
Toista rakastan todella syvästi, ja toinen on kuin paras ystävä minulle. En voi luopua kummastakaan... </349591