Diabeetikkon munuaisista

Oletko DM1 vai DM2? Itse kirjoitan nyt DM1-näkökulmasta, joka siis ollut jo lähes puoli vuosisataa.

No on aika yksilöllistä tuokin, siis ei pelkkä diabetes toki tarkoita takuuvarmasti munuaisten toiminnan huononemista ja se huononemisen nopeus on tosiaan täysin yksilöllistä samanlaisella hoitotasapainollakin.

Munuaisten vajaatoimintaa on myös ei-diabeetikoilla ja joku diabeetikko voi saada sen, vaikka tasapaino on ollut hyvä ja joku toinen taasen selviää ilman hyvinkin huonolla tasapainolla.

Sanotaan niin, että todennäköisyys saada nefropatiaa pienenee hyvällä verensokereiden tasolla ja tässä sanotaan, että pitkäaikainen arvo 7,5% (vanhalla tavalla ilmoitettuna) tai alle riittää eli ei sitä kuuta kuitenkaan tarvi taivailta tavoitella.

Itse tunnen diabeetikoita, jotka ovat selvinneet ensimmäisen siirteen kanssa esim. parikymmentä vuotta ja sitten on muistettava, että on mahdollisuus toki saada uusi siirrännäinen, jos entinen väsyy.

Muista hoitokeinoista voisin sanoa, että ihan ensimmäisten merkkien ilmettyä on vielä mahdollisuus sada arvot normalisoitua (jotkut onnistuvat, jotkut eivät), mutta jo pidemmälle edettyään ainoa hoito on se dialyysi tai siirto. Siksihän niitä munuaisarvoja seurataan ainakin vuosikokeissa jatkuvasti, jotta asioihin päästäisiin tarttuman tarpeeksi ajoissa.

Siis yksilöstä on kiinni miten menee, mitä tulee, kuinka hitaasti/nopeasti etenee,... Sillä jokaisen perimällä on omat vaikutuksensa.

Olen tyypin 1 diabeetikko minäkin. Kiitos vastauksesta, vaikka täytyy sanoa että se ei paljon lohduttanut. En haluaisi joutua tuollaiseen kierteeseen. Kertomukset kuulostaa ihan kauheille, jos ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään. Eihän sellainen ole enää edes kunnon elämää. Tämän diabeeteksen kanssa on ihan riittävästi kaikenlaista ylimääräistä huomioitavaa. Sekään ei paljon lohduta, jos tunnet jonkun, joka on elänyt kauan uuden munuaisen kanssa (anteeksi pessimistisyyteni) , koska luulen että suurin osa diabetes munuaistauti potilaista on varmaan jo kuollut eikä ole kertomassa minkälaista elämä oli, kun munuaiset petti.

Niitä munuaisia on vaan todella hankala saada, kun ei ole luovuttajia. Televisiossa oli juuri 50v mies, joka oli hyvin itseään hoitanut ja istui pyörätuolissa ilman jalkoja. Joten olisin huolissani tuosta amputaatiosta enemmänkin kuin munuqaisten pettämisestä. Diabeettikkohan kuotenkin kuolee aikasemmin ja vaikka mihin ikävään tautiin.

Ja vielä kun noudattaa käypähoitoa, niin tulevaisuuden näkymät ovat todella huonot. Töissä näkee jatkuvasti ihan nuoria, joilla jalat melkeen käyttökelvottomat.


http://personal.inet.fi/koti/remeli/diabetes.htm

Kannattaa pitää verensokeri tasoissa, niin tarvii sitä insuliinia vähemmän ja näinollen kroppakin toimii paremmin. Todella nopeesti oppii olemaan ílman viljoja ja se jo auttaa todella paljon.

Mitää alakarppausta ei tarvii ruveta noudataan vaan ihan oikeata terveellistä ruokavaliota, johon ei viljat ole koskaan kuuluneet.

Mun kokemuspiirissä on kaksi diabeettista nefropatiaa sairastavaa. Saivat siirron sillon, kun vielä piti olla se lupa elinten jatkokäyttöön ja sillon oli todella puutetta, koska harvalla oli sitä elinluovutustestamenttia ja jostain syystä lähiomaisille oli aika usein täysin mahdoton ajatus, että luovutuksilla selviäisi moni henkilö jatkamaan elämäänsä aika normaalisti.

Nyt onneksi tuo on kääntynyt niinpäin, että jos ei ole nimenomaan kieltänyt, niin elimiä voidaan käyttää.

Ai niin, noista mun tutuista toinen sai siirron kolmen kuukauden dialyysin jälkeen ja toinen sitten vasta 3,5 vuoden jälkeen. Pitkä odotus johtuu monesti vasta-aineista eli Suomessa pyritään siirtämäänmahdollisimman hyvin yhteensopiva munuainen ja meillä tarvitsijoillahan on monenlaisia kudostyyppejä, veriryhmiä, muita vasta-aineita,...

Ja niitäkin toki on, jotka eivät voi koskaan siirtomunuaista saada. Määrätyt muut sairaudet esim. sen estävät, esim. jotkut syövät, jotkut tarttuvat audit ym.ym. siis jutut, jotka eivät ole mitenkään diabeteksesta johtuvia. Ja esim. paha ylipaino.

Terveisiä vaan käypähoidolle, hyvin on mennyt reilut 46 vuotta DM1:n kanssa, nyt vasta on alkanut vähän tökkimään. Taustana monipuolinen ruokavalio viljoineen ja perunoineen, ennenkaikkea energiansaanti sopiva ja insuliinia just sen verran mitä hiilihydraatit tarvivat. Insuliinin vähyyv ei ole mikään tae kropan hyvinvoinnista ykköstyypeillä, insuliinin oikea määrä on. Nuo nuoret eivät muuten ole varmaan eläneet käypähoidon ohjeiden mukaan, veikkaan, etteivät ole eläneet minkäänlaisten ohjeiden mukaan...

Harva jaksaa räpeltää noiden verensokereiden kanssa ja varsinkaan nuoret.

Ja tuo hoitotasapaino ja muu terveys on aika yksilöllistä. Kroppa kyllä kiittää tasaisesta verensokerista. Viljat ja potti nostaa niitä turhan paljon. joten kannattaa välttää.

Ja vielä kun se pottu ja leipä ei nt niin kovin ravinteikasta ole edes. Halpaa on ja siksi sitä mainostetaan. Kuuluu suomen ravitsemuspolitiikkaan tuo halpa ruoka.

Suomessa laitetaan vähiten rahaa ruokaan ja heitetään eniten roskiin. Eli kyllä se on liian halpaa.

Kumpi sulle on tärkeämpää terveellinen ruoka vai kaikki muu hömppä, johon rahasi laitat?

Niin, kummasti sitä rahaa löytyykin kunnon ruokaan.

Ja nuo hampurilaiset on kalliita. Vain rikkaat istuu hampparilla ja vetävät kokista.

Kävisit joskus, niin tietäisit kuka siellä istuu. Käy vaikka kahvilla tao osta vettä, kun olet niin köyhä,

Harva suomalainen on niin köyhä, että ei ole varaa syödä terveellisesti.

On niin helppo väittää olevansa köyhä, kun on naapurille kateellinen.

Olisi se vaan mukavaa, jos edes kerran tällä palstalla joku ketju pysyisi itse asiassa...

Täysin epätoivoinen toive, tiedän. Mutta voihan sitä silti toivoa. Asialliset ketjun aloitukset sotketaan ja viedään aina ihan muihin juttuihin.

Isäni sairasti diabetestä vain 10 vuotta. Insuliinia vuorokaudessa vain 12 yksikköä viimeisen kolmen vuoden aikana. Silti hänelle kehittyi munuaisten vajaatoiminta ja lopulta hän menehtyi munuaisten pettämiseen. Ja loppu oli erittäin kivulias ja verenhuotoa runsaasti nenästä, suusta, silmistä ja tipan rei`istä. En pahimmalle vihamiehellenikään toivo samanlaista loppua. Itse aloitin nyt ruokaremontin ja liikunnan, juoksen todennäköisesti periytyvää 2-luokan diabetestä karkuun. En halua sitä itselleni kun näin mihin se johtaa.