Buddhalainen psykologia

No sen verran voin ainakin valaista psykologian opiskelijana, että missään freudilaisuuksissa ei todellakaan enää olla. Freud otetaan esille lähinnä jonkinlaisena klassisena vertailukohteena, joka toi oman panoksensa toki psykologian tieteeseen, mutta johon nykypsykologia suhtautuu vähintäänkin erittäin kriittisesti. Toisin sanoen, Freud on historiaa.

Psykologia on loikannut eteenpäin. Fokuksena nykypäivänä ovat kognitiivinen psykologia (tarkkaavaisuus, ajattelu) ja erityisesti nyt tekniikan kehittyessä aivojen toiminta.

Se on kyllä totta, että psykologia kuten tiede yleensäkin on jähmettynyt omiin käsityskykyihin näkemättä laatikon ulkopuolelle. Sääliksi käy niitä ihmisiä, jotka näkevät maailmaa ainoastaan tieteen silmin.

Hyvä! Jos freud on vain yksi, muiden joukossa.

(en toki itsekään kiistä sitä, mitä hän sai aikaan - paljon myönteistäkin - mutta tuijottaminen yhden miehen "teoriaan" (varsinkaan kun id, ego, superego -jaolle ei ole mitään tieteellistä puoltavaa perustetta) olisi jo liikaa, ja se pysäyttää avoimena uuden etsimisen. Psykologian kehittymisen tieteenä.

Mutta hienoa siis, jos näin ei enää ole! Huh :)

Vai onko psykologia jähmettynyt ns. "ulkopuolelta" tutkimiseen, eikä näe laatikon (lue. mielen) sisälle? ;-) Eli siis usko mielen omaan kykyyn havainnoida itseään (= introspektio).

Opetetaanko yliopistoissa oman mielen havainnointia? (ja sen kautta mielen toiminnan tietämystä, konkreettisesti).

Entä onko tutkimuksia siitä, kuinka hyvin introspektiokykyä voi parantaa yksinkertaisesti harjoittelemalla?

Olisi mielenkiintoisia aiheita.

Introspektiota käytetään kyllä psykologiassa, vaikkei se siihen olekaan painottunut. Moniko teistä on täyttänyt esim. persoonallisuustestejä, jotka perustuvat kyllä ihan puhtaasti teidän introspektioonne? Näistä täytetyistä persoonallisuustesteistä ja muista asiaankuuluvista tiedoista (onko henkilöllä (ollut) mielisairaus) psykologit sitten vaikka voivat tutkia, minkälaiset ihmiset ovat taipuvaisia tiettyihin mielisairauksiin. Toisin sanoen, introspektiosta on saatu tieteellistä tietoa.

Introspektiokyvyn kehittämistä ei sinänsä opeteta. Tosin hyvinkin moneen kurssiin se on sisällytettynä: jos luennoitsija kertoo miten ihminen oppii esimerkiksi lukemaan, kyllä sen prosessin päässään joutuu käymään läpi -eli oppimaan asia introspektiolla tuettuna.

Sanoisin, että transpsykologiaa ei oteta vakavasti. Tämä johtuu siitä, että psykologia haluaa olla mahdollisimman tieteellinen, ja perustaa teoriansa mahdollisimman näkyviin ja objektiivisiin todisteisiin.

Oman kokemukseni pohjalta voisin sanoa, että unohda koko psykologia ja keskity uskontoon. Jos haluat edetä henkisellä tielläsi, perehtyminen psykologiseen tietoon on pelkkää ajanhukkaa. Psykologia on "pseudouskontoa", josta puuttuvat juuri uskonnon voimallisimmat elementit, ja lisäksi psykologinen tieto palvelee väärää Jumalaa (tiedettä). Ainoa näkemäni yritelmä länsimaisen ja buddhalaisen psykologian yhdistämisestä löytyy Tara Bennett-Golemanin kirjasta "Tunteiden Alkemia", eikä se ole kovinkaan onnistunut.