Kun mies ei osallistu..

Sivusta seuranneena olen huomannut, että tuo on hyvin tyypillinen tilanne perheissä, joissa äiti on kotona hoitamassa lasta. Tilanne korjaantuu, kun menet töihin. Siinä vaiheessa yleensä tyhmempikin isä tajuaa, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan molempia vanhempia.

Ei korjaannu voin sanoa kokemuksesta. Muista muistuttaa että esim. kotityöt on 50/50 sulla ja miehellä kun molemmat käy töissä!

Moikka! meillä täsmälleen sama tilanne, mutta lapsi on vasta 2kk ikäinen. isä käy töissä mutta töidenkin jälkeen on melkein aina jotain hommia mitä "pitää" hoitaa ja siihen kuluu yleensä neljä tuntia lisää sen 8 h työpäivän lisäksi.. on siis todella vähän läsnä ja tuntuu että ei opi tarpeeksi hyvin tuntemaan omaa lastaan. yösyötöt on suurimmaksi osaksi minun vastuulla, mutta joskus kun mies lupautuu hoitamaan yön, niin joudun joka tapauksessa aina heräämään koska ensimmäisellä kerralla on niin hidas nousemaan eikä saa mitään aikaseksi että joudun itse aina nousta lämmittämään maidon jne.. suutuksissani sanon aina et kiitos vaan ja ottaa siitä nokkiinsa niin että toisella syöttökerralla on niin vihainen että lapsikin sen huomaa ja siitä syystä itkee kun isä "haluaa päästä mah.nopeesti itse takaisin nukkumaan ja tiuskii lapselle.." Muuten jos päivällä sattuu olemaan kotona niin aina joudun pyytämään että voitko vaihtaa vaipan ja voitko syöttää jnejne. Mitään ei siis tee oma-aloitteisesti. Asiasta on puhuttu todella monta kertaa ja aina hän lupaa parantaa tapansa, mutta tulosta ei näy.. Lapsen hoito kuuluu yhtälailla molemmille, se että äiti hoitaa lapsen isän käydessä töissä on ihan ok, mutta jos isä töistä tullessaan rojahtaa sohvalle eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta ottaa lapsi edes hetkeksi omalle vastuuulleen on ihan älyttömän perseestä ja ärsyttää ihan suunnattomasti!

Meillä vielä tämän lisäksi on aika vaativa lapsi joka vaatii hirveästi huomiota eli päivät on aika rankkoja ja itse olen todella väynyt siihen että päivän päätteeksi kun isäkin on jo kotona saan vielä hoitaa nukuttamisenkin joka vie yleensä sen tunnin verran. Nukuttaminen sujuu kyllä aika helposti että kyllä mieskin sen osaisi mutta telkusta tulee nyt taas lätkämatseja et ei kerkee.. justjoo..

itse olen aika nuori äiti (20v) ja elämäni on muuttunut ihan täysin. Hyväksyn sen ja tiedostin sen jo ennen kuin päätettiin mitäään lasta hankkiakkaan, muttta apua kyllä kaipaisin enemmän. Olen miettinyt jo jonkun aikaa että muuttaisin lapsen kanssa lähemmäs omia vanhempiani joilta saisin apua ihan yllinkyllin ja jaksaisin itse paremmin mutta se taas tarkoittaisi parisuhteemme päättymistä...

Meillä kyllä on tehty alusta alkaen (jo esikoisen raskausaikana) selväksi myös miehelle, että lasten hoito kuuluu molemmille vanhemmille 50/50. Tosin tietysti kun itse olen ollut kotona/vähemmillä työtunneilla niin itselleni on jäänyt enemmän aikaa lapsen kanssa. Kun olin töissä, oli lapsi 100% miehen vastuulla työssäoloaikani.

Nyt olen viimeisilläni raskaana ja mies on selkeästi ottanut enemmän osaa lapsen hoitoon kotona ollessaan, mikä on mahtavaa. Kotitöihin harvoin alkaa patistamatta, mutta niitäkin tekee jonkin verran. Yöheräilyt on kuulunut minulle aina, itse olen hyvin herkkäuninen ja mies taas nukkuu hyvin sikeästi.

Tuota se voi olla, jos lasta haluaa ihan yksinään ja pakottaa miehen sellaisen kanssaan tekemään.

Käytä tilanteita hyväksi, anna aina lapsi isän syliin kuin mahdollista, tuttipullo isän käteen eli älä omi lasta, vaan mahdollismman monesti salavihkaa luo mahdollisuus isän ja lapsen yhdessäoloon.
Isä saattaa olla pelokas hoitmaan lastaan, mutta osaa varmasti ja toinen älä mene koskaan opastamaan tai moitiimaan, silloin ei todellkaan enää koske lapseen.

Meillä on kaksi lasta, esikoinen 4 v. ja nuorempi 4 kk. Aika sama tilanne meilläkin. Tai ainakin joskus siltä tuntuu. Meillä taitaa olla niin, että isä kyllä tekee jos pyydän, mutta oma-aloitteisesti harvemmin aloittaa mitään. Aina olis just jotain hommaa esim. autotallissa, tai sitten täytyy katsoa nettiä "kun ei ole koko päivänä voinut" (ihan kuin minä ehtisin koko päivän netissä roikkua, nyt nuorempi nukkuu ja isompi kattoo telkkaria...) tai syödä tai... Mä olen alkanut tekemään just niin kuin edellinen kirjoittaja, eli annan vaan vauvan isälle ja menen tekemään muuta. Esikoisen ollessa vauva mä tein lähes kaiken, mutta nyt isä osallistuu varsinkin isomman hoitoon kyllä. Vauvan mä saan kyllä yleensä hoitaa, ellen häntä isälle varta vasten anna. Ja esim. eilen lähdin isomman kanssa kauppaan, ja jätin isän vauvan kanssa kotiin - ei siinä isällä ollut muuta mahdollisuutta kuin viettää aikaa vauvan kanssa. Se mua harmittaa, ettei isä oikein tajua itse tehdä isomman kanssa juttuja. Kävisivät uimassa, ulkona, leikkisivät, pelaisivat jne. mutta kun ei hän oikein innostu. Tietokoneella kyllä pelaisivat yhdessä... :/ Täytyykin käskeä heidät viikonloppuna uimahalliin! Pelokkuudesta meillä ei kyllä ole kyse, vaan siitä, että isä on niin mukavuudenhaluinen tai jotain, että jos en käske osallistumaan, hän ei sitä myöskään tee. Tai ei tajua tehdä. Yösyötöt ja heräilyt on aina olleet mun vastuulla, koska vauva on pelkällä rintamaidolla, ja isä nukkuu niin sikeästi ettei edes herää ääniin. Kotitöihin meillä täytyy patistaa, mutta isä hoitaa meillä kyllä aina imuroinnin. Muut hommat on yleensä mun vastuulla. Meillä ei kyllä kotihommista turhia stressata. Siivotaan kun jaksetaan. Pyykkiä pesen päivittäin ja tiskit hoidan koneeseen jne.
Alkuperäiselle ehdottaisin, että lähdet vaan pois kotoa tekemään omia juttujasi silloin tällöin, ja jätät isän lapsen kanssa kaksin. Pakkohan sen on sitten osallistua. Lähdet vaikka lenkille iltaisin, ja viikonloppuisin kauppareissuille ym. yksiksesi. Tapaat ystäviä. Lapsenne on jo niin iso että pärjää kyllä ilman sua, kun ei ole esim. imetyksestäkään kiinni. :)

Oletko antanut miehesi olla sellainen isä mikä hänelle on luontevaa? Nimittäin, jos mies ei saa olla isä omana itsenään, hän ei välttämättä halua olla isä ollenkaan. Meillä käytiin riitoja pian lapsen syntymän jälkeen siksi, että vaimoni käytännössä saneli, miten minun pitäisi olla isä. Ongelma vaan oli se, että se ei tuntunut minusta ollenkaan luontevalta, enkä muutenkaan hyväksynyt sitä että minun olisi pitänyt opetella jokin ulkopuolelta saneltu rooli sen sijaan, että olisin saanut toimia niinkuin minusta tuntui. Riidat loppuivat kun tein vaimolleni selväksi, että olen joko isä sillä tavoin kuin osaan, tai en sitten ollenkaan.

Olen läheinen ja osaava isä lapselleni edelleen, koska vaimoni luotti minuun ja antoi minun omaksua isän roolin omalla tavallani. Minun vain tarvitsi saada hänet ensin ymmärtämään tilanne.

hajottaaKO
Lukiessani kirjoitusta tuntui kun olisi lukenut omaa tekstiä. Meillä on samanlaista, minä hoidan lähes kokonaan vauvan yksin. Alussa viikko tai kaksi oli ihanaa aikaa, mies hoiti myös lasta mutta kummasti sen kiinostus omaa lasta kohtaan on hiipunut. Nyt pienokaisemme on kuukauden vanha. Olen aina herännyt öisin syöttämään ja vaihtamaan vaidat. Mies vain jatkaa nukkumista ja jos hänelle asiasta sanoo niin hän pitää tämän jälkeen mykkäkoulua ja on vihainen kun olen häntä patistanut tekemään jotain. Välillä on hetkiä jolloin kaikki tuntuu menevän ihan hyvin ja mies vaikuttaa edes hieman siltä että häntä kiinnostaa oma lapsi. Sekin oli työn ja tuskan takana saada hänet menemään vaunuilemaan jotta saisin olla hetken omassa rauhassa. Saa nähdä mitä se sitten mahtaa olla kun hän menee töihin. Tällä hetkellä ollut työtön ja isyyslomalla.

Toi on niin tuttua, ettei isälle tunnut tulevan mieleen mitään mitä voisi lapsen kanssa tehdä. Vai onko se sitten mukavuudenhalua, en tiedä. Mut sit se alle 2-v pyörii turhautuneena jaloissa. Ja sit se menee sellaseks et sä ehdotat/pyydät että leikkisitkö sen kanssa ja sit se onkin käskyttämistä.
Ehkä me äidit vaan tulkitaan jatkuvasti enemmän lapsen tarpeita ja toivotaan, että se kehittyy ja sillä on kivaa tekemistä. On se pelkkä oleminenkin joskus ihan tärkeetä, mut meillä se ainakin menee helposti levottomaks ja lapsikin alkaa kinuta et joku leikkis sen kanssa. Meillä siis 1 v 8 kk lapsi, jolle äiti ja isä kaikki kaikessa.
Ois kiva jos sitä oma-aloitteisuutta löytys vähän enemmän, silloin välttyis monelta sanaharkalta. Mut kyllä mä myönnän ainakin itteni kohdalta, että välillä menee suorittamiseks. Tosiaan tuo potalla käynti ja syömiset ja kaikki pitäis lapselleen opettaa ja se on tosi tylsää jos nää " velvollisuudet" jää vain toisen vastuulle. Tuntuu et itellekin jäis paljon enemmän aikaa tehä niitä kivoja juttuja jos tasapuolisesti jaettais ne tylsät.
Mä luulen et monet isät kiinnostuu toden teolla vasta sit kun lapsi osaa puheella ilmasta itteensä, sitä ennen tarvii aika paljon herkkyyttä nähdä mitä lapsi tarvii. Tosin ei lapsi varmaan mäkätyksestäkään tykkää..