Kolme syytä juoda

Olen toki kuullut.

Avauksessani yritin tuoda esille lähinnä sitä seikkaa, että lähestkään kaikille alkoholi ei ole se ongelman ydin, pl. juuri nämä alkoholiriippuvaiset. Monille muille masentuneisuus ja elämän tyhjyys ajavat suurkulutukseen. Olen siis eri mieltä tuon linkin väiteestä:

"Alkoholin suurkuluttajat ovat riskiryhmässä alkoholismin suhteen. Alkoholin suurkulutus on elämäntapa, jota ei voida vielä luokitella alkoholismiksi, ts. varsinaista riippuvuutta ei ole vielä kehittynyt. "

Väitän, ettei kaikkille suurkuluttajille koskaan kehitykään mitään alkoholiriippuvuutta vaan juomista ylläpitävät aivan muut asiat, kuten sosiaalisen elämän vaikeudet, masentuneisuus, yksinäisyys, ympäristön ahdasmielisyys, jne.

Päihdehoidoissa alkoholi usein korvataan toisella huumella, eli benzoilla ja vastaavilla rauhoittavilla lääkkeillä. Ongelma näennäisesti poistuu, mutta siinä hoidetaan vain oiretta, ei syytä.

Pari lisäystä.

Mulla on ongelma ollut vaan sellainen motivaation puute monen asian suhteen, esim. juomisen lopettamisen. Jos en ota krapula-aamuna huikkaa lisää, niin mulla on masentunut fiilis. Tosin pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja kokeilla sitä limppari burana-meininkiä taas pitkästä aikaa.

Toinen juttu tuo mitä edellinen kirjoittaja sanoi; päihdeongelmaisillehan nimen omaan EI määrätä bentzoja eikä mitään muitakaan sen tapaisia aineita, juuri sen päihdeongelman takia. Niitä käytetään ainoastaan, jos on pahat vieroitusoireet, eli käytännössä päivän tai pari.

Oletko ajatellut, että yksinäisyys selvinpäin on ehkä "opittua" hommaa?

Mä olen ainakin huomannut, että lapsuuden ja nuoruuden sosiaalisuus on vähentynyt juomisen myötä. Sitä on oppinut parin vuosikymmenen aikana, että kaikki "hauska" tapahtuu aina kännissä. Tosiasiassa vain hyvin pieni osa siitä on kännihuuruisesta sekoilusta on hauskaa.

Mutta estottomuutta ja ihmisten kohtaamista selvin päin voi myös oppia. Ihan heti se ei tapahdu, koska kulkee aika käsi kädessä oman itsetunnon kanssa. Ja yleensä viina vie ihmisen itsetunnon pitkään käytettynä aika alas, paitsi tietenkin kännissä, jolloin ollaan euroopan omistajia.

"Nykyään en enää pelkää ihmisiä, mutta silti jos halua ''pitää hauskaa'', niin eihän semmoista voi olla ilman päihteitä. "

Mä olen asiassa juurikin päinvastaista mieltä. Jos haluaa pitää hauskaa, pitää löytää iloista ja innostavaa seuraa, mukavaa tekemistä ja nauttia ajasta ilman liikoja päihteitä. Pitää myös uudelleen opetella taito nauttia elämän pienistä asioista, minkä kadottaa viinalla läträämisen myötä.

Noin 20 vuotta pidin itsekin "hauskaa" viinan voimalla, mutta jokin aikaa sitten oivalsin ettei se ole ollut hauskaa enää vuosiin. Ainoa, mikä siinä oli kivaa, oli se hetkellinen nautinto, jonka nousuhumala toi, ja sekin vain ensimmäisenä päivänä. Kaikki kuviteltu hauskuus muttui aika nopeasti samaksi uneliaaksi mössöksi, jota kesti sitten päivästä viikkoon.

Minulla se alkoi ujoudesta, kun en uskaltanut lähestyä ihmisiä ilman rohkaisua. Olen edelleen sosiaalisilta taidoiltani hieman kompelö, mutta onneksi löytänyt ihmisiä, jotka tästä eivät välitä, vaan hyväksyvät minut tällaisena kun olen.

Nyt elän vaihetta, että en juuri juo alkoholia, mutta en ole absolutisti. Olen varannut itselleni oikeuden ottaa (jopa kännit) jos on syytä juhlia jotain. Mutta juhlaa ei ole se, että on viikonloppu tai vappu tai rahaa, vaan että oikeasti järjestetään juhlat, joille on syy, vaikkapa nyt joku ystävä pitää varpajaiset tai täyttää pyöreitä vuosia.