Vauva on yhteinen, eikö ?

Totta kai yhteinen lapsi hoidetaan yhdessä...

Joo, kyllä se on itsestäänselvää, että lasta hoidetaan yhdessä, samoin kotityöt jaetaan. Todennäköisesti vauvan synnyttyä mies tulee tekemään pääosan kotitöistä, mikäli imetys vie alkuun paljon aikaa. Jos imetys nyt ylipäätään lähtee onnistumaan. Onhan niitä sellaisiakin pariskuntia, jossa nainen hoitaa kaiken kotiin liittyvän, mutta on siinä naisella minun mielestäni omaakin syytä, kun kerran sellaiseen alistuu.

Juu, yhdessä mahd. paljon. Itse olen kyllä tehnyt kotitöitä arkisin, kun olen olut äitiyslomalla, se on minusta aivan luonnollista, siinähäen ne sivussa menee. Vkonloppuisin eri asia. Yösyötöt olen itse hoitanut, siinä olisin toivonut joskus apua, edes yksi yö, mutta miehestä ei ole ollut siihen.Ruokaa olen saattanut laittaa, kun mies on tullut töistä kotiin, mutta sekin ihan siksi, että se on ollut minusta ihan ok, mitään vaatimuksia sen suhteen ei ole mieheltä tullut.

Ihana tilanne aloittajalla, olen aivan vihreä kateudesta, meillä se nimittäin menee niin että minä teen aivan yksin kaiken, mies ei tee mitään. Meillä yksi 4.v lapsi ja nyt toinen tulossa.... plussaa tässä asiassa on se että tällä kertaa osaan valmistautua tulevaan ja tiedän tuleman olevan rankkaa, esikoisen kohdalla kun luulin kaiken menevän juuri toisella lailla.

Aika lailla noin mekin suunniteltiin ennen esikoisen syntymää, ja aika hyvin se on toteutunutkin. Itse en meidän perheen kohdalla nähnyt/näe mitään järkeä pullon tarjoamiselle jos imetys sujuu, en halua turhan päiten sitä sotkea pullolla, koska silloin kun pulloa oli pakko käyttää niin huomasin miten (tämä nimenomainen vauva) suosi pulloa. Toki se ei ole "turhan päiten" jos äiti väsyy pahasti ja kaipaa ehjempiä unia, tai jos äidin jaksamisen kannalta on tarpeen päästä liikkumaan ilman vauvaa.

Toisaalta kun olin kotona äitiyslomalla niin väkisinkin mulla oli erilainen ote siihen vauvan hoitoon. Kun puin vauvan ulkovaatteisiin useammin, miehen oli helppo tulla kysymään multa että kumpi haalari tälle kelille kannattais laittaa. Kun vauva oli epätavallisen kärttyinen illalla, niin minä tiesin onko hän nukkunut kunnon päiväunet vai onko kenties jättänyt normaalin "aamukakkansa" väliin. Eli mies kyllä hoivasi, vaihtoi vaippaa, leikitti, puki, kylvetti jne., mutta niin kauan kuin hoidin lasta kotona minulla oli tietysti parempi kokonaiskuva ja sen myötä ehkä enemmän vastuuta. Eikä se ollut sukupuolesta kiinni.

Kotihommat tehdään tasa-arvoisesti mutta ei molemmat kaikkea. Mies hoitaa yleensä tiskit ja minä pyykit (muistan vaivattomammin ne tietyt vaatteeni jotka vaativat matalamman lämpötilan ja mulla on parempi mutu siihen miten likaista lastenpyykkiä koneessa on - lyhyempi vai pidempi ohjelma), mies imuroi ja minä pyyhin pölyt, mies siivoaa kylppärivessan ja minä pikkuvessan. Kaupalla käy ja lumi- ja pihatyöt tekee kuka ehtii tai koko perhe. Ruokaa laitoin kotona ollessani miestä useammin, paitsi ekat 2kk istuin koko ajan imettämässä ja söin mitä mies sohvalle kantoi :D Siis oikeasti. (Ekat 2kk mies teki KAIKEN muun paitsi imetyksen.)

Nyt tokaa odotellessa katsotaan mitä se tuo roolijakoon... onko isompi isän heiniä ja pienempi väkisinkin vähän enemmän äidin, vai mitä tässä suttaantuu... mennessä näkee, mutta sen tiedän, että yksin en kotia pyöritä

Kiitos vastauksista, vastailkaa lisää :)

http://www.faceplantstatus.com/faceplant-77 heheh :D

No tietysti isän pitää osallistua lasten hoitoon ja kotitöihin, mutta jos sinä olet kotona ja hän kulkee töissä kodin ulkopuolella, niin olet kyllä aika laiska jos oletat hänen tekevän tasan tarkkaan puolet. Sun pitää tehdä enemmän kun kerta kotona olet. Ajattele se niin, että se 8 -tuntia minkä miehesi on töissä, sinä teet töitä kotona ja sitten illalla ja viikonloppuisin jaatte kotityöt. Ei se ole oikein, että nykyään monet naiset tasa-arvon varjolla odottaa, että mies hankkii elannon ja tekee vielä puolet kotitöistä ja lastenhoidosta. Eihän se ole mitään tasa-arvoa, jos miehen sitten pitää raataa enemmän kuin oman osuutensa. Miten oletatte hänen pysyvän järjissään ja jaksavan kulkea töissä, jos ei saa koskaan levätä?

http://www.faceplantstatus.com/faceplant-77 heheh :D

Kyllä se mies kummasti olettaa sinun tekevän kotihommat kun jäät kotiin ja hänen pitää mennä töihin ja siihen asti kun on kotona, niin se onkin ihan ok. Mutta sitten kun palaat töihin, huomaat kummasti, että kaikki kotityöt ja lastenhoito on ansiotyön lisäksi edelleen harteillasi. Äidin työpäivä on 2x8h vielä tänäkin päivänä useimmissa kodeissa.

Minä ainakin näen asian niin, että jos mies saa nukkua koko yön niin voi sitten töistä tultuaan tehdä kotitöitä/hoitaa vauvaa. Minä teen yövuoroa (syötän vauvaa) ja siihen päälle aamuvuoron hoidan vauvaa joitakin kotitöitä. Silloin mies voi hyvin tehdä sen aamuvuoron töissä ja iltavoron kotona. Molemmilla siis 2 työvuoroa päivässä, eli menee tasantarkkaan tasan.

Noin meilläkin suunniteltiin. Ja alku suju hyvin. Mut kuukauden-parin jälkeen alko tilanne olla se,että minä hoidin vauvan öin ja päivin sekä kotityöt. Mies oli työtön että kyllä hänellä aikaa olis ollu mut innostusta ei yhtään. Niin se ihana mies jonka kanssa vauvaa odotin innolla muuttu alta aikayksikön sohvalla löhöäväks kuuromykäks.

Mutta hänellä oli hyvä puolustus siihen miksi hän kuitenkin oli hyvä mies: "Enhän minä edes juopottele!! Tai luuhaa baareissa muutenkaan,aina olen kotona niin mitä vielä haluat?"

Meillä kanssa mies sitä mieltä, että kun minä kotona lapsen kanssa ja hän töissä, tienaa suurimmanosan rahasta, niin minä huolehdin kodin. Tällä hetkellä se ei oikeestaan haittaa koska lapsi jonka kanssa kotona olen ei ole hänen omansa, mutta muutaman kuukauden päästä on toinen tulossa ja sillon ainakin oletan hänen osallistuvan tämän lapsen hoitoon. Kyllä se on myös niin että miehet kuvittelevat että me äidit päästään jotenkin helpolla kun voidaan vaan olla kotona. Tällä hetkellä on alkanut ärsyttämään se, että kun mies tulee töistä kotiin, niin ei voi edes omia jälkiään siivota, vaan sekin olisi minun tehtävä. Likaset vaatteet pitkipoikin kämppää, ruokailun jälkeen ei voi omaa lautastaan tyhjentää ja huuhdella, astiat muutenkin jää joka paikkaan... olen tästä vaikka kuinka monesti sanonut. Nyt olen tehnyt niin että vaatteisiin en koske, olen kerännyt ne yhteen kasaan, saa sitten itse tuoda ne pyykkikoriin, monesti tilanne sitten se, että hirvee valitus kun kaikki vaatteet likaisia. Astiat siivoan, koska minua ärsyttää jos jää sotku, varsinkin tälleen raskaana kauhea pakkomielle siitä että on siistiä. Yöheräämisissä en tiedä mitä odottaa, miehellä tosi hyvät unen lahjat, ei heränny nykyisenkään lapsen itkuihin, niin ei tuu varmaa tän uudenkaan, että aika varmaan jää mulle kokonaan. No nää asiat selviää sitten paremmin kun muksu kuvioissa, olen kyllä jo nyt ilmaissut miehelle, että mitä odotan sitten kun näin on. Mutta joka perheessä eri tavalla ja jokainen äiti jaksaa eri tavalla :)

Meillä vauva kohta 8 kk ja minun vastuullani vauvanhoito lähes kokoajan..Kotitöihin mies kuitenkin kiitettävästi osallistuu ja välillä leikkii vauvan kanssa mutta hänkin sanonut, että kun hän käy töissä ja minä kotona niin hänestä minulla päävastuu hoitamisesta..Nautin vauvan kanssa olosta mutta joskus kaipaisi mieheltä lisää osallistumista...

Siinä tulee varmaan jonkin verran hiomista kun miehen isyysloma loppuu, en tietenkää ajatellut polttaa häntä tasa-arvon nojalla loppuun :D

Mutta arvostan hänen osaamista ja järjenkäyttöä paljon ja uskon että hän ymmärtää
asioiden jakamisen tärkeyden, koska olen siitä niin monesti puhunut ja koska hän itse ei ole ollenkaan sellainen, että asioita tarvitsisi rautalangasta vääntää, kuten en minäkään-ainakaan vielä :).

Sitä paitsi meidän yhteinen vauva on, tietenkin molemmat haluavat vauvaa hoitaa.
En vain ole tähän mennessä ollut sellainen ihminen, jonka tarvitsee asioiden tekemisestä huomauttaa. En huomauttele, koska se ahdistaa.
En missään nimessä hyväksyisi tilannetta, että minulla olisi pian 2 "vauvaa" hoidettavana, ja sellainen tilanne olisi liioiteltu meidän kohdalla.
Mieheni pitää saada energiaa myös työssäkäymiseen.
Jos olisin itse nyt se joka lähtee nopeammin äitiyslomien jälkeen töihin, niin ymmärtäisin tilanteen toisin päin myös.

Meillä tulee olemaan työnjako semmoinen,että minä hoidan vauvan yösyötöt ja heräämiset ja kun mies tulee töistä niin hän on vauvan kanssa,jotta pääsen yksin lenkille tms :)
Mutta muuten kyllä minä hoidan meillä siivoomiset,ruoanlaitot yms koska mies tekee 12h työpäiviä,välillä pitempiäkin. Mielestäni on kohtuutonta,että pitkän työpäivän jälkeen pitäis ruveta tekemään ruokaa tai siivoomaan kun itse kuitenkin oon koko päivän kotona.

Juuri noin sen pitäisikin mennä!! Monissa perheissä vaan erityisesti mies ajattelee, että siinä samallahan se koti tulee hoidettua ja ruokaa tehtyä kun emäntä kotona kaiket päivät lapsen kanssa on.. Eivät välttämättä ymmärrä miten raskasta se on!! Varsinkin jos yö on ollut risainen!!
Meillä alkoi jossain vaiheessa tuo "tasa-arvo" lipsua siihen esikoisen kohdalla, että minä tein kaiken.. mies oli jostain saanut päähänsä, että olen kotona "lomalla" lapsen kanssa :O ja kun hän kerran kävi töissä nii miksi osallistuisi kotitöihin kun emäntä kodinhengettärenä ne hoitaa.. Kerran sitten ruokaa tehdessäni, tiskikonetta tyhjentäessäni, juuri koko talon imuroireena tokaisin, enemmän itelleni kuin kellekään muulle "Kukahan meillä sit nää hommat tekis jos mäki olisin töissä?" Tämä sai miehen ilmeisesti miettimään kun alkoi yhtäkkiä kotityöt kiinnostaa... mies on tottanut keittiön puhtaana pidon omille harteilleen, koiran ulkoilutuksen ja imuroikin usein ja ihan oma-aloitteisesti :) .. Lapsen kanssa on toki aina touhunnut ja vaipat vaihtanut ja syöttänytkin..

Mun mielestä olisi tosi kiva, jos joskus mun valmistumisen jälkeen n. 6 vuoden päästä (aloitan vasta ensi vuonna ) , jos toinen lapsi tulee, niin jos mies haluaa niin voi jäädä kotiin. Mä meen tosi mielellään töihin, ja jos tosiaan mies jo ehtinyt "kyllästyä " työhönsä ja JOS taloudellinen tilanne sallii, niin mies voi halutessaan jäädä hoitovapaalle.
Mun yhdellä kaverilla syntyy vauva kesällä, ja koska hänen mies ei oo töissä, niin tämä nainen menee siis töihin, en osaa sanoa millon vauvan syntymän jälkeen , mutta ennen äitiyslomakauden loppua.

Oisin niin onnellinen, jos Suomi tulevaisuudessa olisi semmonen paikka, että äidin ei tarvitsisi vauvan syntymän jälkeen perustella, miksi menee töihin tai miksi ei.Äidit ja isät kuitenkin rakastavat lapsiaan :)

Tasaisesti kaikki olis hyvä, mut ei käytännössä ainakaan meillä onnistu.
Kun mies lähtee aamulla 7:ltä töihin ja tulee aikaisintaan 4:ltä (yleensä vähä enne viittä, mut joskus vasta esim. seitsemältä illalla)...niin ei siitä kyllä mitään tulisi, jos tasan hommat jaettaisiin. Koska olen nyt kotona, niin tottakai teen enemmän; tiskaan, imuroin, pesen pyykit, osan vaatteista jopa silitän, laitan ruuan. Meillä on 2,5v ja 3kk vanhat lapset ja vauva on mennyt pelkällä rintamaidolla eli vauvan ruokintaan ei mies siis voi osallistua.

Iltaisin on itsellä helpompaa, kun mies touhuaa jomman kumman lapsen kanssa (yleensä vanhemman) tai sitten tehdään jotain yhdessä. Kyllä sitä vaan aika paljon pystyy päivän aikana tekemään, jos vaan haluaa...joskus jopa itse hämmästyy, mitä kaikkea on tehny. Asiat olis varmaan ihan toisin, jos vauva söis pullosta ja jos hän esimerkiksi söisi öisin parin tunnin välein ja pitäis aina nousta pulloja lämmittämään (ite olis varmasti ihan sekaisin päivisin....mut onneksi asiat on toisin).

Viikonloppuisin mies osallistuukin sit enemmän, esim. tekee ruokaa.
Kukin tavallaan, meillä näin...ja asia ok minulle, ja varmasti miehellenikin.

Meillä ei myoskään onnistunut
Minä vaihdoin kaikki vaipat, pukesin lapsen ja hoidin syotot
Lapsellani on silti läheinen suhde isäänsä

Vieläkin hän joskus huomauttaa minua jos tekee illallisen lapsille. Ja minä muistutan häntä että ei se hyväntekeväisyyttä ole kun kerran ne ovat hänen lapsia

En nää syytä pakottaa miestä jos äiti pärjää. Meille toimi näin.
Tiedän että monen mielestä näin ei saisi olla, mutta voi se näinkin onnistua

Miten teillä sitten tasa-arvo toteutuu esim ulkotöissä, oletteko äidit tarpeen mukaan vaikka auton renkaan vaihdossa tai sisällä huonekalujen kokoamisessa mukana? Vai onko ne sitten "miesten töitä" missä ei tarvita tasa-arvoa?

Itse ainakin olen yleensä pääosassa kyseisissäkin hommissa, viime syksynä vaihdoin auton renkaat puoltoista vuotiaan kanssa kun isäntä oli muissa hommissa :D
Tosin meillä on maatalo ja lypsykarjaa, joten molempien on pakko tehdä miesten sekä naisten töitä jos aikoo päivän aikana saada työt valmiiksi.

Joten lannan mättöä ja lumenluontia ison mahan kanssa on harrastettu ja rehunteko lapsen ollessa puolivuotias onnistui niin että mamma oli lapsenvahtina, aamulla tissiä lapselle klo 8, sitten 3h traktorin ajoa, tissiä klo 11, traktorilla 3h jne iltaan asti. Onneksi on mamma, ei tarvi viedä lasta hoitoon :)

On tullut kyllä tosi mukavasti vastauksia ja erilaisia näkökulmia.
Toivon tosissaan että meidän yhteiskunnassamme mennään siihen suuntaan, että ei enää olisi vain miesten ja vain naisten juttuja. Toki perinteet ja käytännöt elävät vahvoina, ja kaikki saavat elää miten parhaaksi näkevät, pointtini tässä on se että " PITÄISI"-juttuja on mahdollisimman vähän.
Tämä ei siis ole vastuunpakoilua, vaan että ihmiset saavat itse päättää miten elävät, ilman kohtuutonta arvostelua että " tuosta nyt ei ainakaan tule mitään ".
Toivottavasti esim. yksinhuoltajaisät eivät olisi joskus yhteiskunnassamme mikään erityinen ihmettelynaihe, eivätkä opiskelevat äidit ja nopeasti töihin lähtevät äidit tai pitkään kotona pysyvät äidit.

Oon ainakin itse omassa elämässä päättänyt, että en tule keneltäkään tutulta / sukulaiselta sietämään ihmettelykohtelua äitinä, omissa ratkaisuissani. Toki jos minulle suoraan valitetaan tai kysytään, niin aivan varmasti saa suoraan vastauksen :) Rohkeasti elätään omia elämiämme.
Myönnän toki että jos läheisiltä ihmisiltä tulee paljon kritiikkiä meidän tekemissä ratkaisuissa niin toki se sattuu. Mutta omien ratkaisujen tekeminen on elämässä äärimmäisen tärkeää, varsinkin oman lapsen kasvattamisessa. Kyllä se mikä on oikein tehdä tietyssä tilanteessa, varmasti löytyy jokaisen itsensä omasta tunnosta. Ja siihenkään kun ei yleistä linjaa ole.

Meidän perheessä on miesten juttuja
Mies hoitaa kaiken autoon liittyen. Tyoskentelee puutarhassa, välillä siivoa keittion, aika harvoin tekee ruokaa, mutta joskus kuitenkin
Ei imuroi koska se aiheuttaa aivastumisen
Mutta remontoi

Ystäväni isä ei koskaan tehnyt mitään kotiin liittyen, mutta remontoi koko talon vuosien mittaan. Onneksi hänellä oli sen verran rahaa että kustansi vaimolleen viikottaisen siivoojan. Ei koskaan ollut tehnyt itselleen edes kupin teetä. Sen teki vaimo. Se oli hänen elämässään se nautinto josta piti eniten.
Auttamiseen on monta eri tapaa. Ei jokainen tapa sovi kaikille. Sinun on kuitenkin loydettävä jotain mikä sopii perheellesi.
En oikein usko että avioliiitto voi pitkään onnelisena pysyä jos vaimolla on lista tehtäviä miehelle kun tulee toistä kotiin. Levätkoon vähän jos niin haluaa ja nauttikoon kotona olosta. Sitä me kaikki halutaan tehdä.

Kihiset kiukusta?
No siinä tapauksessa sinun perheesi eroa muista.
Joillekin sopii erilaiset roolit. Jotkut miehet hoitavat kaiken perinteiseen miehen rooliin kuuluvat mukisematta tai odottamatta edes kiitostusta ja haluavat nauttia lapsista ja olla kumppani äidille.
Naiset ja miehet ovat erilaisia. Jotkut miehet ovat eri mieltä, mutta suhde on muuten hyvä ja tomii. Ei ole sinun eikä kenenkään muu tuomita. Poliittisesti korrekteja ei ole pakko olla

Niin ja onhan se totta että ei kaikkia ihmisiä ahdista "miesten ja naisten roolinjako "millään tavalla. Mua ahdistaa kuitenkin niin suuresti, että jos toteuttaisin sitä, niin en voisi elää.
Sillä on varmaan vaikutusta ollut, että äiti oli aikanaan aika väsynyt, kun hoiti mua ja veljeä itekseen. Joskus mummo teki papalle ruokaa , eikä pappa syönyt. Toinen mummo piti kanssa aina huushollin kunnossa. Ja sit yhden ainoon kerran mun isäpuoli sanoi mulle ihan vaan huvikseen, että oo hiljaa, kun puhuin jostain " ärsyttävästä " asiasta. Päätin etten koskaan oo hiljaa, jos joku käskee, jos ei oikeestaan ole mitään syytä, miksi juuri minä en saisi puhua loppuun, kerran hänkin saa. Ja äiti istui hiljaa vieres, ei sanonut isäpuolelle vastaan.

Oon varmaan vaan päättänyt jostain näistä kokemistani asioista, että ne on sellaisia että en vaan halua itelleni sellaista.
Pelkään varmaan aika paljon sitä etttä minusta tulisi jonkinlainen itsestäänselvyys. Että olisi itsestään selvää, että hoidan kotia ja lapsia.
Kun loppupeleis mikään elämässä ei oo itsestään selvää. Ei terveys, ei työ, ei rakkaus, ei elämän jatkuminen.
En tiedä miksi niin kovasti haluan rikkoa ja murtaa perinteet, ehkä se mullekin selviää joskus. :D

Pidä huoli että avioliitossa ei romanssi unohdu.
Pitkässä suhteessa on se vaara että puolisoa pidetään itsestäänselvyytenä. Sitä pitää jaksaa tehdä tyotä suhteen hyväksi ja jaksaa innostua asioista joista voisi jopa olla ilman.
Tuttavani kävivät ravintoiloissa ruuan jälkeen vain juomaan iltakahvit. Heillä oli rahat sen verran tiukalla. Mutta piti kuitenkin ulos päästä.

en tarkoittanut loukata ketään. Pointtini vain on se että miehiä on monenlaisia. Eivät he kaikki jaksa pikku vauvasta innostua. Ei se silti tarkoita että suhde ei muuten olisi hyvä tai että perhettä ei voisi perustaa. Parki ystävääni ovat sanoneet että mies ei ollut kiinnostunut vauva-aikoina, mutta oli kovin paljon mukana sitten kun ne olivat vähän isompia. Toinen taas että ekan kanssa ei ollut mukana, mutta sitten kun rupesi tulemaan enemmän lapsia niin oli pakko ja hämmästyi kuinka paljosta oli jäänyt sivuun ekan kanssa.
Mummujen aikaan oli aivan eri aikakausi, ja heidän aikana avioerot oli paljon vähempiä. Nyt meillä on kaikki ja se ei avioeroja estä.
Jospa me kaikki ollaan muutettu itsenäisekkäämmäksi. En tiedä
Ennenaikaan kuitenkin pidettiin romanssia avioliitossa tärkeänä.

...romanssia avioliitossa tärkeenä :D .. aivan,siihen se perustuikin ennenvanhaan.vaimo oli kotona,teki kotona työt,ruuan ,ja siivouksen,karjakot hoiti elukat(piiat ja rengit) isäntä hoiti raskaimmat pihatyöt ja etti muilta sitä romassia. vaimo käytiin hätäpäissään polkasemassa paksuksi kerran vuodessa. siinä oli vanhan ajan kotityöjako.
minusta miehen ei töiden lisäksi tarvitse tehdä kotihommia,paitsi jos nyt on äärimmäinen hätätilanne. kyllä äidit joutaa tiskit ja lattiat ja pyykit hoitamaan. jos sen naamakirjaa lässyttämisen jättää vähemmälle,ei kuluis kallista aikaa joutavaan.. äidin oleskelua kotona ei voi verrata työhön. ne on kotihommia. sinua ei pakoteta olemaan pois kotoa jatkuvasti jonkun määräämän ajan. ja sinä voit milloin tahansa istua,ja hörpätä kahvit,ja tehdä oikeestaan aika paljonkin asioita mitä töissä ei koskaan voisi.
älkää äidit ulisko,kukaan ei teitä ole pakottanut rooliinne. tai jos ettisitte rikkaamman ukon ja palkkaisitte kodin/ lastenhoitajan.voisitte käyttää aikanne laadukkaammin..